Tehokas neljän päivän visiitti Lontooseen on nyt takana, ja itseluottamus siirretty ihan uudelle tasolle. Treenasimme Lontoossa pääasiassa brittien National Tennis Centressä (NTC) Roehamptonissa, ja mukaan tarttui kyllä tosi paljon uutta oppia. Voimmekin Lloydin kanssa lähteä hyvällä fiiliksellä kohti ensi viikon Munchenin ATP250-kisaa, jonne pääsimme varasijalta mukaan.
Lensimme Belgradista Lontooseen heti tappion jälkeen tiistaiaamuna, jotta ehdimme vielä treenikentälle samana iltana. Teimme matkalla nopean pysähdyksen Lloydin asunnolla aivan Wimbledonin lähellä, josta ei ollut kovin pitkä matka myöskään treenipaikalle Roehamptonin. Minulle järjestyi majoitus National Tennis Centren asuntolasta, joka kelpasi muutaman yön majoitukseen enemmän kuin hyvin. Ehkä ainoa miinus oli herätä joka aamu tennispallon lyömisestä kuuluvaan ääneen, mutta kai sekin kuuluu tunnelmaan. 😊
Tiistaina illalla treenasimme kahdestaan Lloydin kanssa NTC:llä, mutta keskiviikkona ajoimme noin puolen tunnin matkan päähän St. George’s Hillin porteilla aidatulle hienostoasuinalueelle Lontoon laidalle. Kuuleman mukaan alueella asuu muun muassa Elton John, John Lennon ja lukuisia kärkitason jalkapalloilioita, ja asunnot olivat kyllä sen mukaisia. Lontoon alueelta on yllättävän vaikea löytää kunnon massakenttiä, mutta St. George’s Hillin yksityisellä tennisklubilla oli kolme vihreää massaa, joita pääsimme John Peersin valmentajan vieraana käyttämämään. Vedimme hyvät kahden tunnin treenit kolmistaan Johnin kanssa kovalla intensiteetillä, ja oma olo oli kyllä hyvällä tavalla väsynyt tuon session jälkeen. Tarkoitus oli vetää vielä toiset treenit samalla klubilla Michael Venusin kanssa iltapäivällä, mutta tuo treeni peruuntui ja palasimme tekemään treenin kahdestaan NTC:lle.
Brittien tennisliiton nelinpelivalmentajaguru Louis Cayer tuli mukaan treeneihimme torstaina ja perjantaina. Vedimme hänen ja hitting partnerina toimineen brittipelaajan kanssa kolmen tunnin sessiot kumpanakin päivänä, ja muistiinpanoja kertyi omiin arkistoihini lähes neljä sivua. Pääpaino kummassakin treenissä oli hajoittelemaan oppimisessa, sillä Louis haluaa olla varma, että treenaamme keskenämme oikealla tavalla silloin, kun valmentaja ei ole mukana. Nelinpeli on nopeatempoista, ja pisteet ovat lyhyitä, joten treeninkin pitää olla hyvin vahvasti hyökkäys-puolustus -sisältöistä. Keskeltä keskellä lämmittely voi kestää sen 2-3 -minuuttia, mutta sen jälkeen jokaisessa drillissä pitäisi olla mukana ajatus, että toinen hyökkää ja toinen puolustaa. Se voi tarkoittaa sitä, että toinen antaa kädestä helpon pallon, mutta myös sitä, että aina pallotellessakin helpomman pallon saadessaan tulee hakea pisteen päättämistä, varsinkin verkolta.
Käytimme paljon aikaa myös nelinpelin ns. patternien eli vakiopelikuvioiden läpikäymiseen. Louis on käynyt näitä läpi meidän kanssaan aiemminkin, mutta käytännössä verkkopelin lyöntivalintojen pitäisi olla niin iskostettuja omaan ajatteluun, ettei volleyta lyödessää tarvitse oikeastaan koskaan ajatella, mihin pallon lyö, vaan kaikki tapahtuu alitajuisesti. Yksinkertaistettuna volleyt yritetään pääsääntöisesti aina pelata takakenttäpelaajan rystylle tai lyhyenä krossina läpi.
Takakentän pelissä keskityimme erityisesti massapelissä useammin vastaan tulevaan 1 verkolla, 1 takana krossitilanteeseen. Saatan joskus hakea ratkaisua liian nopeasti linjalyönnillä sen sijaan, että yrittäisin painavalla krossilla pedata paikkaa Lloydille hoitaa homma kotiin verkolla. Nyt minulla on kuitenkin selkeämpi visio, mihin yritän palloa suunnata, jotta saan otettua Lloydin mukaan peliin paremmin, enkä avaa kulmia vastustajalle liian herkästi.
Syötön suuntauksen ja verkkopelaajan liikkumisen vakiokuvioiden lisäksi Louis’n pelifilisofia perustuu siis hyvin vahvasti näihin patterneihin, joissa peliä pelataan hyvin vahvasti todennäköisyyksien kautta. Vastustajille tarjotaan mahdollisuutta lyödä unelmalyönneillä suoria winnereitä, mutta todennäköisesti pisteet voitetaan peittämällä kentän keskusta vahvasti ja pakottamalla vastustajat lyömään palloja rystyltä. Jolloin he yrittävät helposti liikaa ja tekevät virheen.
Käytimme jonkin verran aikaa sessioissa myös ihan teknistenkin asioiden kehittämiseen. Syötössä toimivaksi keinoksi osoittautui sen tunteen löytäminen, että olen kehollani menossa ylöspäin osumahetkellä sen sijaan, että olisin jo lakipisteessä tai matkalla alaspäin. Kämmenessä haimme puolestaan varsinkin korkeampiin palloihin tunnetta, että olkapääni kiertyy lyönnissä kunnolla läpi.
Suuressa osassa oli myös jalkatyön tekniikka, jota voin parantaa ainakin verkolla. Pienet askeleet ja split stepit lähellä verkkoa sekä rintamasuunnan pitäminen kohti verkkoa ovat minulle tärkeitä asioita, kuten myös nopea reagointi iskulyönteihin. Asenteen pitäisi olla sellainen, että olen lobbeissa aina ennen palloa syöttöruudun rajalla, sillä tuolloin koholyönti harvoin on winneri. Kun ensimmäiset kolme askelta taaksepäin ovat tehokkaita, muuttuu smashaaminen huomattavasti helpommaksi.
Kahteen pitkään sessioon Louis’n kanssa mahtui siis vaikka kuinka paljon asiaa, ja varmasti myös paljon sellaisia juttuja, joita en tässä kirjoituksessa edes käynyt läpi. Louis’lla on erinomainen taito luoda pelaajalle uskoa itseensä ja uskoa tiimiinsä. Hän näkee minun ja Lloydin pelissä suuren potentiaalin, sillä monessa asiassa olemme ihan maailman kärkeä. Joillakin osa-alueilla olemme vielä kuitenkin perässä, eikä keskinkertaisuuteen ole huipulle tähdätessä varaa. Ja juuri sen takia teemmekin kovasti töitä, että pelimme olisi tiivis ja korkealaatuinen kokonaisuus.
Tällainen treenijakso Lontoossa on ollut tavoitteena järjestää jo pidemmän aikaa, mutta viime vuonna aikatauluja ei millään saatu osumaan yhteen. Nyt fiilis on kuitenkin sellainen, että tätä meidän kannattaa tehdä jatkossakin. Ei kotona treenaamisessa ole minulle mitään vikaa, ja joitakin osa-alueita voi silläkin tavalla kehittää, mutta isot kehitysloikat tapahtuvat kyllä tällaisessa huippuunsa viritetyssä ympäristössä. Toki kotona kentän ulkopuolella vietetty aika on sekin aina arvokasta, mutta NTC:n viimeisen päälle viritetyt puitteet ja briteistä saatava huippuvalmennus tarkoittavat sitä, että se ammattimainen valinta on käydä Lontoossa harjoittelemassa jatkossa useamminkin.
Kiitos siis brittien tennisliitolle LTA:lle, että antoivat minun treenata NTC:n huipputennisympäristössä. Helposti meinaa tulla jopa vähän kateelliseksi, kun näkee miten pieniä yksityiskohtia myöten pelaajien elämää pyritään Englannissa tekemään mahdollisimman helpoksi, mutta onneksi kentällä se on meistä jokaisesta itsestään kiinni, kuinka paljon omasta potentiaalistaan saa irti. Nyt siis vain täydellä innolla soveltamaan uusia oppeja ja kohti tulevia kisoja!
Lensimme Lloydin kanssa vielä tänään lauantaina Muncheniin, jossa pelaamme siis ensi viikolla ATP250-kisan. Kaavio heitti meille ensimmäiselle kierrokselle vastaan parin Fucsovics/McDonald, mutta Fucsovics vetäytyi, joten saamme sittenkin vastaan alternate-parin. Matsin aikataulu ei vielä ole selvillä, mutta palaan tuohon otteluun vielä joka tapauksessa tarkemmin lähempänä ottelua. Vamos!
kun analysoin teidän historiaa ja mitä kaikkea parina teette parantaaksenne saumatonta nelinpeilänne niin massakausi kuten myös loppukausi tulee menemään erinomaisesti ja ranking sijat nousee huomattavasti
Jehh, kiitos. Tähän uskomme itsekin!💪
Mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos!
Nyt sitten vaan harjoitukset ja itseluottamus voitoiksi kentällä.
Juuri näin, kiitos!
Ei kai John Lennon sentään siellä asustele?
Ei tosiaan enää! Olipa vähän huonosti asetellut sanat. 🙂
Eräs mielenkiintoisimmista jutuistasi ikinä. Luotto teidän tekemiseen kasvaa jatkuvasti! Eikä ole edes kiire . Tuolla asenteella nousette varmasti kohti maailman kärkeä!
Kiva kuulla! Oli kyllä mielenkiintoinen ja opettavainen viikko itsellenikin. Kyllä tästä hyvä tulee.
Samat sanat Alakierteen kanssa. Loisteliaasti kykenit avaamaan sellaisia huipputason harjoittelun yksityiskohtia, joihin ei yleensä minkään lajin kohdalla päästä esimerkiksi urheilijoiden mediahaastatteluissa. Tästä tuli paljon oivalluksia ja ajatuksia ihan omiinkin harjoituksiin ja klubipeleihin.
Kiinnostavaa oli mm. kuvaamasi Cayerin toistuviin kuvioihin ja prosentteihin perustuva pelifilosofia. Se kuulostaa loogiselta siinäkin mielessä, että tenniksessä muutenkin toistuvat tietyt kuviot, joista on hyvä olla tietoinen ja jotka pitäisi saada suosimaan omia vahvuuksia ja vastustajan heikkouksia. Esimerkiksi Djokovicin pelistä näkee hyvin, miten hän pelaa todennäköisyysprosenttien mukaista tennistä. Samaan aikaan kuitenkin usein vaikuttaa myös siltä, että huipputenniksessä pelataan paljon pistetilanteen mukaan. Esimerkiksi *30-40 -tilanteessa pelaajat tekevät usein erilaisia ratkaisuja kuin *40-30 -tilanteessa. Mitä ajattelet tilanteen mukaan pelaamisesta, ja miten ne sopivat yhteen pelikaavojen ja prosenttien kanssa? Sisältyykö Cayerin pelikirjaan pelikuvioita eri tilanteisiin?
Oma lukunsa on sekin, että yllätyksellisyys ja kuvioiden ajoittainen rikkominen lienee myös oleellinen osa tenniksen taktiikkaa. Klassisena esimerkkinä vastustajan selän taakse lyöminen. Pelikuvioissa pysytteleminen edellyttää tiettyä kurinalaisuutta, mutta onko voittavassa tenniksessä mielestäsi myös sisällä aina tiettyä luovuutta, yllätyksellisyyttä ja riskinottoa?
Esimerkiksi Kontisen nelurissa näkyy (näkyi?) usein vahva luovuus. Se on tuottanut parhaimmillaan huikeita tuloksia ja Henkalle legendaariseen maineen yhtenä painajaismaisimmista vastustajista. Vastustaja ei voinut koskaan tietää, mitä Henkka pallolla tekee. Mutta kriittisesti katsottuna Henkan luovat ratkaisut vaikuttivat usein myös kurinalaisuuden puutteelta.
Kiitos kattavasta kommentista! Oli kyllä minullekin tosi opettavainen reissu Lontooseen, ja kiva kuulla, että sain avattua oppejani ymmärrettävästi myös tänne blogin puolelle.
Cayerin filosofia perustuu hyvin vahvasti todennäköisyyksiin ja selkeisiin kuvioihin, joita toistamalla saadaan vastustaja yrittämään liian vaikeita ratkaisuja. Omalle luovuudelle on toki aina tilaa, mutta pääasiassa pelaaminen pyritään tekemään niin sellaiseksi, ettei omia lyöntivaihtoehtoja tarvitse edes miettiä, vaan kaikki tapahtuu alitajuisesti. Takakentältä lyön rystyn aina tiettyyn kohtaan ja verkolta tietynlaisen volleyn aina samalla lailla. Nelinpelissä pelaaminen perustuu kaksinpeliä enemmän kentän peittämiseen oikealta alueelta, joten myös lyöntien suuntaus pitää ajatella sen kannalta.
Näitä kuvioita oppii pelaamalla ja treenaamalla itse toteuttamaan paremmin ja paremmin, mutta lisäksi myös tajuaa miten moni muukin niitä käyttää. Rojerin kanssa viime vuoden lopussa pelatessa oli todella mielenkiintoista kuulla kuinka hän kertoi Wimbledonin voittaessaan syöttäneensä koko kisan kakkosruutuun lähes pelkästään T-pisteeseen. Vastustajatkin tiesivät pallon tulevan siihen, mutta koska se oli prosentuaalisesti niin voittava syöttötaktiikka, ei edes vastustajien ennakointi ollut syy muuttaa omaa taktiikkaa. Päinvastoin, Rojer vain ilahtui nähdessään vastustajien ottavan palautuksessa askeleen kohti keskustaa, koska tiesi silloin olevansa vastustajan pään sisällä.
Samoin esim. Cayer kertoi tv-kommentaattoreiden hehkuttaneen alkuaikoina Jamie Murrayn upeita lyhyitä volleyta täysin ainutlaatuisina ja sellaisina, joita kukaan ei voi toiselle opettaa. Vaikka ne olivat juuri niitä vakiokuvioita, joita Cayer käy pelaajiensa kanssa läpi. Hieman samaan tapaan harva tunnistaa esim. Kontisen verkkopelissä toistuvia kaavoja, mutta itsekin vasta nyt ihan viime aikoina olen alkanut ymmärtää miten kurinalaisesti Henkka todellisuudessa palloja pelasi verkolta. Variaatiota saa tietysti olla, mutta tietynlaisiin palloihin hän löi melkein poikkeuksetta tietynlaisen volleyn.
Toki luovuudelle ja yllätyksellisyydelle on tenniksessä aina kuitenkin oma paikkansa. Varsinkin syöttotilanteissa syöttäjä päättää, miten piste lähtee käyntiin, ja vaikka joku kuvio olisikin toista tuottoisampi prosentuaalisesti, niin vaihtelua pitää silti harrastaa. Cayerin mukaan mitä tiukemmasta tilanteesta on kysymys, sitä enemmän kannattaa kuitenkin palata peruskuvioihin, sillä niillä voitetaan eniten pisteitä. Siksi vaihtelua kannattaakin tehdä ennemmin silloin, kun on johtoasemassa, johon termi ”attack the lead” sopii hyvin.
Yhteenvetona sanoisin, että nelinpeli ja kaksinpeli poikkeavat juuri kurinalaisuudessaan toisistaaan aika isosti. Kaksinpelissä pisteet kestävät usein pidempään, mutta nelinpelin keskimäärin alle kolmen lyönnin pisteet päättyvät melkein aina jonkin vakio pelikuvion seurauksena. Siksi niihin pitää panostaa niin paljon.
Teillähän on nyt ollut kovat treenit! Eikun hakemaan näillä eväillä voittoa Münchenistä. Harmi vain että Eurosport ei näytä tuota turnausta, niin ei pääse seuraamaan 🙁 näyttäisi siltä että striimaavat vain Estorilin. Pitää lukea sitten tunnelmat ja otteluanalyysit täältä sun blogista 🙂
Jep, kovaa on treenattu ja valmiina ollaan Munchenin kisaan! Harmittavan huonosti näitä ATP250-kisoja pystyy varsinkaan nelurin osalta seuraamaan. Taitaa olla vedonlyöntisivustot ainoa tapa katsoa otteluita. Mutta toki kirjoitan matseista analyysit tänne blogiin ihan joka kerta 🙂
Joo totta, täytyy katsoa jos VeikkausTV näyttäisi. Tai jos on joku muu mahdollinen sivusto, niin saa vinkata 🙂 joka tapauksessa, hengessä mukana vaikka sitten ATP Live scores-pisteseurannan kautta!
Olisiko Harrille iso urakka vinkata tuo striimi tai kanava miltä ottelut näkyvät? Eli aina matsin alapuolelle lähettäjän tiedot. Vai tiedätkö itsekään niitä?
Ei tuo toki iso urakka ole, jos vain olisi itselläni tiedossa, mistä matsit näkyvät! Pelaajillekin tilanne on hankala, sillä emme kovin helposti saa itsekään matseista tallennetta, jota voisi kehitysmielessä katsoa jälkikäteen.
Useimmiten vedonlyöntisivustot Bet365 tai Unibet näitä nelureita ATP250-kisoista näyttävät, mutta sivustot vaativat jonkun pienen talletuksen pelitilille ennen kuin striimit saa näkyviin.
Kiitos Harri noista vinkeistä, pitää tutkia noita mitä vinkkasit. Huomasin että VeikkausTV näyttää tänään iltapäivällä Emilin ottelun, niin toivotaan, että näyttäisivät myös teidänkin!