Aix-en-Provence CH100 QF, Heliövaara/Glasspool – Gueymard Wayenburg/Van Assche 4-6, 6-3, 9-11

Nämä on näitä päiviä, kun ei juuri blogin kirjoittaminen inspiroisi. Nuoret ranskalaiset vastustajat pelasivat paineettoman erinomaisesti, kun taas meillä tekeminen meni jännittyneen väkinäiseksi. Loppuun asti tuntui, että voitto tulisi, mutta vaikka käytännössä matsin kaikki tilastot olivat meidän eduksemme niin lopputulos ei. Aika kylmä suihkuhan tämä tappio oli, mutta minkäs näin jälkikäteen asialle teet.

Aix-en-Provencessa aloitettiin tänään matsit mahdollisten sateiden takia varmuuden vuoksi jo 10.30, ja pientä tihkua tulikin taivaalta heti ottelumme alettua. Pidimme kuitenkin helposti omia syöttöjämme, mutta niin tekivät ranskalaisetkin. Kunnes sitten 3-3 -tilanteessa minun syöttäessäni vastustajien upporikasta tai rutiköyhää palautuspeli osui, eikä meiltä löytynyt vastauksia volleypelistä. Yritimme loppuun asti kavennusta, ja saimmekin erän ainoan murtopallon 4-5 -tilanteessa, mutta vastustajat pelasivat tilanteen hyvin Gueymardin peittäessä verkolta keskustan Lloydin palautuksen jälkeen. Pääasiassa erä koostui lyhyistä pisteistä, ja vaikka kokonaispisteet menivät tasan, niin gamet eivät.

Täytyi siis hakea voittoa pidemmän kaavan kautta. Ja nyt vihdoin palautuspelimmekin alkoi löytyä, sillä mursimme 2-1 -tilanteessa Van Asschen syötön Lloydin hyvällä linjapalautuksellla. Jatkoimme tarkkaa syöttötyöskentelyä, emmekä antaneet vastustajille erässä yhtään murtopalloa Gueymardin kovasta tykityksestä huolimatta. Saimme häntä enemmän ja enemmän pulaan kakkosruudun jyrkemmillä syötöillä rystylle, jolloin varsinkaan kämmeneltä hän ei päässyt enää moukaroimaan. Yksi murto riitti toisessakin erässä voittoon, joten tie breakiin edettiin.

Meillä oli selvät sävelet pyrkiä pysymään tie breakissa aggressiivisina alusta alkaen, mutta se oli Van Assche, joka löi haamupalautuksen Lloydin hyvään ykköseen 1-1 -tilanteessa. Sen jälkeen hän kuitenkin lahjoitti meille kaksi pistettä peräkkäin tuplilla, ja fiilis meidän kenttäpuolellamme koheni. Puolia vaihdettiin 4-2 -tilanteessa, mutta harmittavasti seuraavassa pisteessä hävisimme pisteen verkolta, kun Lloyd hieman epäröi Van Asschen mahdollisesti pitkäksi menossa olleen kämmenen kanssa. 4-4 -tilanteessa pelasin hyvän palautuspisteen pakottaen Gueymardin rystyvirheeseen, minkä jälkeen Lloydi siirsi meidät 6-4 -johtoon. 7-4 -johtokin oli lähellä, mutta ässäykkönen tuomittiin verkkoksyötöksi, ja kakkossyötön palautus oli Van Asschelta taas maailmanluokkaa. Puolia vaihdettiin seuraavan kerran 6-6 -tilanteessa.

6-6 -tilanteen pisteessä pääsin rallaamaan Van Asshen kanssa kämmenkrossia useampaan kertaan, mutta oma lyönti oli vähän liian passiivista, ja viimeinen kämmeneni suuntautui leveäksi. Pidimme kuitenkin sen jälkeen molemmat syöttöpisteeni ja siirryimme 8-7 -johtoon. Lloyd palautti 8-7 -tilanteessa hyvin krossina, minkä jälkeen Gueymard löi kämmenensä minua kohti, eikä volleyni lyhyenä keskelle kenttää ollut huono. Gueymard ehti kuitenkin juuri ja juuri palloon, ja kun yritin peittää hänen helpomman lyöntivalintansa eli noston linjaa pitkin, niin hän onnistuikin lyömään lyhyen krossiohituksen selkäni taakse. 8-8 -tilanteessa palautukseni oli kohtuullinen, ja nousin seuraavan kämmeneni perään verkolle, mutta hyökkäys oli vähän turhan lyhyt, ja Gueymard pääsi ohittamaan jyrkällä kämmenellä. Sain vielä volleyn takaisin, mutta Van Assche peitti hyvin keskustan ja tappoi pallon.

8-9 -tilanne tarkoitti matsipalloa vastustajille, mutta Lloydin hyvä ykkönen petasi minulle paikan, enkä erehtynyt verkolta. 9-9 -tilanteessa Lloydin kumpikin syöttö napsahti kuitenkin verkkonauhaan, ja tilanne oli jälleen tukala. Lloyd palautti Van Asshcen syötön 9-10 -tilanteessa varmasti krossina, ja ajattelin ottaa keskustan kiinni liikkumalla vastaan, mutta jostain syystä pallo tuli niin nopeasti takaisin, etten ehtinyt kuin ihmetellä pallon viuhuvan krossina ohitseni. Lloydkin luuli minun ehtivän palloon, eikä peittänyt jyrkkää krossia ja niin vain tilanne oli se, että olimme hävinneet ottelun.

Olo oli matsin jälkeen aika tyhjä, eikä tappio sinänsä edes vihastuttanut. Lähinnä fiilis oli vain pettynyt ja epäuskoinen. Kentällä tuntui loppuun asti siltä, että matsi tulee kyllä kotiin, kunhan pidämme oman tasomme yllä, mutta nyt emme siihan vain pystyneet. Ja vastustajat toki onnistuivat hienosti myös. Jotenkin tekemisestä paistoi se, ettei vastustajilla ollut mitään hävittävää, eikä meillä oikein mitään voitettavaa. Tie breakit ovat aina jänniä paikkoja, mutta nyt sopivan jännityksen sijasta lyöminen oli enemmänkin väkinäistä virheiden ja sitä kautta tappion välttelemistä kuin voiton haluamista. Toivoimme, että vastustaja lopulta mokaa homman kokemattomuuttaan, mutta sitä ei tänään siis tapahtunut.

Pelillisesti erityisesti vastustajista isokokoisemman eli Gueymardin pallonlyöminen oli tänään selvästi korkeammalla tasolla kuin odotin, ja hän mäiskikin palloa kummaltakin puolelta todella kovaa. Löysimme kuitenkin loppua kohden reseptin hänen pelinsä murtamiseksi, mutta sitten vastustajista pienempi eli Van Assche puolestaan löysi ottelun ylivoimaisesti parhaat palautuksensa juuri tie breakiin. Vaikka vastustajien pelaamisesta paistoi vähäinen nelinpelikokemus, niin verkolla he eivät kuitenkaan juuri tyhmyyksiä tehneet. Ja takakentän ralleista emme kyllä voittaneet oikeastaan yhtään.

Jotenkin tällaiset vastustajat ovat meidän pelityylillemme monesti kaikista vaikeimpia, sillä vastustajat eivät liiku verkolla juuri lainkaan, vaan antavat meidän rauhassa lyödä lyöntimme takakenttämiehelle. Mutta ehkä juuri siksi, että meillä on sinänsä tilaa lyödä lyöntejämme isolle alueelle, niin sitä alkaa itse välttää virheitä ja lyömään omat lyöntinsä varovaisemmin, koska tuntuu niin tyhmältä tehdä virhe painostamattomassa asemassa. Välillä huippuneluritiimejä vastaan pelatessa esimerkiksi palautuksen maalit ovat todella pienet, mutta jotenkin niihin on helpompi hakea aggressiivisia palautuksia, kun tietää, että muuten häviää pisteen kuitenkin. Nyt kuitenkin takakenttäpelimme oli liian passiivista, emmekä saaneet oman tiimin verkkopelaajaa oikein millään osallistettua peliin.

Varsinkin massalla korostuvat krossi-rallit ovat selvästi meidän pelimme heikkous, mutta onneksi niitä treenataan kyllä kovasti ihan jokaisessa lämmittelyssä ja treenissä. Palloa pitää uskaltaa lyödä kovaa ja painavana, ettei verkkopelaaja joudu vain katsomaan sivusta ja tekemään lopulta kamikaze-tyylistä väliinmenoa, jos sinne asti edes päästään. Syöttö- ja volleypeli oli tänään ihan kelvollista ja monin paikoin parempaa kuin eilen, mutta palautuksissa emme olleet tänään vahvoilla. Ja kyllähän lopussa tuli verkoltakin yhden tai kaksi kertaa epäröityä, juuri silloin kun ei olisi pitänyt.

Tappiot ovat välillä aika kovia paloja pureskeltavaksi, ja onhan tämä taas yksi niistä otteluista, joiden ajatteleminen jälkikäteen tuntuu jopa fyysisesti pahalta. Toisaalta kyseessä on minun tänä vuonna pienimmän pelaamani kisan toinen kierros, eikä mikään Grand Slam -finaali, mutta jotenkin sitä on silti vaikea suhtautua tappioihin välinpitämättömästi. Niin paljon sitä haluaa aina voittaa, kun kentälle astuu. Mutta ehkä tänään tuo voiton haluaminen meni siis enemmänkin tappion välttelemiseksi, eikä silloin yleensä hyvä heilu.

Tähän paikkaan tekeekin nyt varmasti hyvää ottaa pari päivää ihan huilin kannalta, sillä laskin pitäneeni viimeisen 25 päivän aikana vain yhteensä kaksi kunnon lepopäivää. Jossain vaiheessa hermosto ei vain enää toimi ihan 100-prosenttisesti, ja toiminta menee pakottamisen puolella. Toisaalta paikat ovat edelleen kaikin puolin kunnossa, eli mitään, mikä ei levolla paranisi, ei onneksi ole tiedossa.

Lennänkin nyt samantien takaisin kotiin, jossa vuorossa on parin päivän täydellinen irtiotto tenniksestä. Aix-en-Provencen reissu jäi nyt odotettua lyhyemmäksi, mutta onneksi aina on tiedossa seuraavat kisat. Pelit jatkuvat reilun viikon päästä Genevessä ATP250-kisalla, jonka jälkeen herkutellaan taas Grand Slam tunnelmaa Roland Garrosissa. Otetaan siellä sitten tämäkin tappio takaisin korkojen kera.