Ei valitettavasti jatkunut tarinamme enää kolmatta päivää pidemmälle Roomassa. Vastustajat veivät käytännössä kaikki tiukat gamet, ja tuloksena ihan ansaittu voitto heille. Lukemat olivat ehkä vähän tylyt, mutta ei voittajasta ollut tänään kyllä epäselvyyttä. Meidän tiimillemme kvartsipaikka on kuitenkin aika kova suoritus, joten otetaan tästä viikosta iso kasa positiivisia fiiliksiä tuleviin kisoihin. Eikä uusi ennätysranking 44 myöskään kuulosta hassummalta! 😊
Tänään päivä kolme käynnistyi Roomassa vähän heikosti nukutun yön jälkeen, ja kyllä sen jotenkin huomasi, että edelliset päivät olivat olleet melko stressaavaa pyöritystä. Mutta on niitä hitaita aamuja ollut ennenkin, joten ei ollut syytä huolestua. Aikataulullisesti kuviot olivat ihan samat kuin eilen, eli löimme lyönnit läpi kello 11, söimme lounaan ja olimme pienen levon jälkeen valmiita otteluun.


Vastassa oli tänään ihan kovia pelimiehiä, mutta oma peli tuntui olevan suorastaan liekeissä ottelun alussa. Isnerin ykkössyöttöön yksi suora palautuswinnerikin osui ensimmäiseen gameen, mutta harmittavasti no-ad pisteessä häneltä löytyi takataskusta vähän tykimpi ykkönen, emmekä saaneet murtoa ja siten unelma-alkua. Omat syötöt tulivat kuitenkin helposti kotiin, ja varsinkin minun refleksini verkolla tuntuivat olevan tänään erityisen nopeat. Emme kuitenkaan onnistuneet missään vaiheessa samanaikaisesti pelaamaan hyvää palautusgamea Lloydin kanssa, vaikka hienoja pisteitä tulikin useampia. Ja 3-4 -tilanteessa se huono syöttövuoro osui sitten omalle kohdalle. Ykkössyöttöä olisi tarvittu pelastamaan tilanne, kun Lloyd epäonnistui pari kertaa verkolla, mutta löytyikin jalkavirhe ja tupla. Murto siis vastustajille, eikä Isner erehtynyt syöttäessään erää kotiin.
Emmekä valitettavasti saaneet huonoa jaksoa katki myöskään toisen erän alussa. Vastustajat rentoutuivat johtoasemassa, Isner laittoi Lloydin syöttövuoroon kaksi suoraa palautuswinneriä, ja Schwartzman onnistui murtopallossa myös. Pidimme minun syöttöni 0-2 -tilanteessa, mutta 1-3 -tilanteessa homma muuttui huonosta hälyttäväksi. Seivasimme kolme murtopalloa, joista viimeisen minun melko maukkaalla kunkkustopparilla, mutta neljäs oli liikaa. Tuplamurto vastustajille, ja nyt olisi pitänyt murtaa Isnerkin matsin voittamiseksi. Pidimme vielä 1-5 -tilanteessa minun syöttöni, mutta Schwartzmanin haamuhaku Lloydin stoppariin ensimmäisessä matsipallossa oli ottelulle aika kuvaava lopetus. Yritimme kyllä parhaamme, mutta tänään se ei riittänyt.


Kyllähän tappio aina harmittaa, mutta yhtä syöttövuoroa lukuun ottamatta oma pelini oli tänään minusta ihan hyvää. Takakentältä tuntui paremmalta kuin pitkään aikaan, ja verkollakin refleksit toimivat upeasti. Tiukat paikat vain kääntyivät kerta toisensa jälkeen väärin päin, ja hävisimme tosi monta pitkää taistelupalloa. Ehkä pelissämme oli havaittavissa pientä väsymystä, sillä Lloyd oli ehkä vähän tavallista hitaampi verkolla, ja minun syöttöni oli hukassa, mutta ei tämä pelkästään siihen kaatunut. Tällä tasolla joskus myös vastustajat osaavat aika hyvin pelata. Ei Isner turhaan ole voittanut kahta ATP1000-nelurititteliä tänä vuonna tai Schwartzman turhaan ollut top10-pelaaja kaksinpelissä.
Mutta tappionkin hetkellä pitää pystyä katsomaan isoa kuvaa ja tunnistamaan se tosiasia, että jos joku olisi sanonut minulle kolme päivää sitten, että pelaan Rooman kisan kvartseissa, niin olisin pitänyt hulluna. Aika monta sattumaa kääntyi meillekin oikein päin viime päivien aikana, joten ollaan pettymyksen sijaan ylpeitä siitä mitä saavutettiin.
Ensimmäinen ATP1000-kisa minulle ja heti maailman ykköset laulukuoroon. Yksi uran suurimmista palkintorahapoteista. Yksi uran suurimmista ATP-pistepoteista. On tuossa jo aika monta syytä olla viimeiseen kolmeen päivään tyytyväinen. Saati sitten sen takia, että tarinaa riittää kerrottavaksi vielä moneen kertaan. Ei ihme, että ATP:kin tarttui juttuumme kiinni ja kirjoitti eilen artikkelin nettisivuilleen. Ja tänään ehdimme vielä ATP:n TV-haastatteluunkin viikon tapahtumien osalta.
https://www.atptour.com/en/news/glasspool-heliovaara-rome-2022-feature
Ensi maantantaina oma uusi ennätysranking on 44, ja Lloydkin nousee lähelle omaa parastaan 60 pintaan. Aika pitkälle on tultu yhdessä vajaassa puolessatoista vuodessa, kun aloitimme yhteistyön reilusti sadan heikommalta puolelta. Ja kyllähän tällaiset kokemukset lähentävät suhdetta entisestään, ja luotto toiseen sen kuin kasvaa. Erityisesti ilahduttaa myös se, että pystymme nykyään pelaamaan huipputasolla myös massalla, joka tuntui aika vieraalta alustalta viime vuonna ja vielä tämänkin kauden alussa.
Istuskelemme nyt kolme tuntia matsin päättymisen jälkeen Lloydin kanssa jo Rooman lentokentällä, joten aikamoinen pikavisiitti oli kyllä kyseessä. Tulee ihan vanhat konsulttiajat mieleen, sillä tällä matkalla ei kyllä nähnyt kaupungista yhtään mitään. Minä missasin keskiviikkoaamun takia tyttövauvamme ensimmäiset synttärit, mutta onneksi ehdin nyt viikonlopuksi kotiin. Tarkoitus oli pitää tämä viikko juuri sen takia huili-/treeniviikkona, että pääsisin mukaan bileisiin nyt sunnuntaina, ja onnistuihan se lopulta näinkin. Ehdin jopa vielä huomenna leipomaan kakunkin. 😊
Lyhyt on kuitenkin tämäkin visiitti kotiin, sillä ensi viikolla pelataan taas, tällä kertaa Geneven ATP250-kisassa. Lennän paikan päälle vielä pippaloiden jälkeen sunnuntaina illalla, ja toivottavasti pyyntöni myöhäisestä ensimmäisen ottelun aloitusajasta hyväksytään. Tai no en tiedä onko sillä sittenkään niin väliä, sen verran hyvinhän se näytti sujuvan täälläkin lähes nollalla valmistautumisella. 😀 Genevessä haetaan joka tapauksessa viimeiset silaukset massatuntumaan ennen kuin on aika siirtyä kevään kohokohtaan eli Roland Garrosille. Tämä viikko tuo varmasti meille lisää itseluottamusta tuotakin kisaa ajatellen, joten eiköhän jatketa samaa rataa tulevatkin viikot. Vamos!
Ja kiitos edelleen kaikista kommenteista tämän viikon aikana. Huomaa sen täällä blogissakin, että meidän tiimimme tapahtumat ovat herättäneet kiinnostusta jopa kansainvälisestikin. Aika siistiä!
Hyvin pysyit krossipallottelussa Diegon temmossa. Miltä näiden huippujen peruslyönti tuntuu verrattuna sanotaan keskiverto A luokan pelaajaan?
Jep, kyllähän kokemuksen myötä on tullut sellainen tietty rauhallisuus noihin takakentän ralleihin nelurissa. Ei se pallo sen ihmeellisemmin sieltä keskimäärin tule kuin monelta kotimaan pelaajalta. Mutta toki vähän tarkemmin ja yleensä myös vähän harvemmilla virheillä. 🙂
Toki jotkut lyönnit ovat kaksinpelihuipuilla omaa luokkaansa. Schwartzman löi esimerkiksi yhden sellaisen rystykrossin, ettei sellaista lyö kuin alle 5 pelaajaa maailmassa. Ja Isnerin syöttö toki myös aika ainutlaatuinen lyönti.
Onnea kahden hienon voitton johdosta , kolmannen tappio varmaan harmitti , mutta positiivisena asiana uskon että teille jäi sekä nälkää että itseluottamusta seuraaviin turnauksiin! sen lisäksi pisteet ja palkintoraha eivät myös haittaa , varsinkin 44 sija ensi viikon ranking:ssa. Hieno matka jatkuu ja massakentillä ” you are not done yet”. Samoin hieno juttu ATP sivulla hyvällä kulmalla.!!!
Kiitos! Ainahan tappio harmittaa, mutta hieno kisa oli joka tapauksessa. Ja ranking kehitys se vasta hyvältä tuntuukin!
Peli näyttäisi muuten hyvältä mutta nyt viime aikoina näyttänyt tulevan myös mustia pilviä sen tärkeimmän lyönnin eli syötön suhteen. Jos en väärin muista treenileirillä Briteissä jotain kehitystä/muutosta haitte syöttöön, jonka jälkeen minusta teistä kumpikaan ei ole syöttänyt yhtä hyvin kuin aiemmin? Ykkönen ollut ajoittain ihan hukassa. Perinteistä syöttötreeniä nyt ja syöttö kuntoon, sen myötä kohti vielä parempaa menestystä?
Juu, syöttöpeli takelteli viimeiset pari viikkoa aika pahasti varsinkin minulla. Lloydillakin ehkä vähän ykkösen prosentti ollut matalampi kuin aiemmin. Väkisin pientenkin muutosten ajaminen sisään vaikuttaa hetkellisesti tulokseen, mutta jos huonommalla syöttämisellä tulee tällaisia tuloksia, niin mitäköhän tuleekaan, kun syöttö toimii kunnolla?
Ja ehkä sen huomaa myös, että nyt on tullut paljon pelattua, ja hermotuksen kannalta herkkä lyönti eli syöttö vähän kärsii väsymyksestä. Eli treeniä kyllä, mutta myös lepoa tulevat päivät!
Isot onnittelut onnistuneesta Rooman keikasta! Vika matsi näytti kieltämättä heikolta edeltäviin verrattuna erityisesti syöttöjen osalta. Ykkösistä napsahti ruutuun joka toinen, mikä on melkoinen tasoitus tuon tason vastustajille. Olisi kiinnostava tietää miten onnistumis-% jakautui teidän kesken. Oletettavasti sekin kuten muutkin tilastoidaan pelaajakohtaisesti myös nelurissa vai kuinka?
Mutta hyvät pointsit mukaan ikuisesta kaupungista ja täysi rähinä päälle Roland Garrosilla!
Kiitos, hienot kolme päivää oli kyllä kaiken kaikkiaan!
Syöttöpeli oli kyllä koko viikon vähän heikon puoleista varsinkin juuri ykkösen prosentin osalta. Brittien analysti tekee meille joka matsista 16 sivun pdf-tiedoston, ja sieltä kyllä selviää, että käytännössä aina minun ykkösen prosenttini on alhaisempi kuin Lloydilla. Tietääpä mitä pitää kehittää, sillä kyllä tuo prosentti pitäisi saada sinne 67% tienoile.
Harmittihan tuo tappio penkkiurheilijaakin, mutta pettymyksen hälvettyä kuitenkin kokonaisuutena todella onnistunut reissu! Ja melkonen tarina kyllä muisteltavaksi. Kuitenkin kaksi huippuparia matkalla kaatui.
Todellakin! Kyllähän tällaisia kokemuksia kelpaa muistella kiikkustuolissa. 🙂
No nyt oli sit kunnon nelinpeliä; verkolla välillä sellainen kuhina ettei meinannut saada selvää kuka kulloinkin löi ja minne. Ja tämä siis verrattuna Kokkinakis/Tiafoe -peliin, joka oli pelillisesti jopa vähän tylsä; nyt oli aivan eri säpinä. Tänään vastustaja handlas kokonaisuuden paremmin, ja se siitä, Genevessä odottavat uudet haasteet. Ja tule-tule-hyvä-kakku sitä ennen 🙂
Jep, tarkasti ja hienosti pelasivat kyllä kvartsivastustajat. Eli annetaan tunnustusta heille, mutta muistetaan samalla nauttia kokonaisuudessaan hienosta viikosta. Ja annetaan taas palaa sitten ensi viikolla Genevessä!
Not to be today – but a great introduction to ATP 1000 for you and good confidence builder for Roland Garros. You knocked out the no.1 seeds !!!
Lots of positives to take from Rome and l look forward to being able to cheer you guys on from the court side in Paris.
Absolutely, all in all a very positive week for us. Feeling like we belong to these tournaments now.
Nice to hear you’ll be cheering for us in Paris!
Kun olet ilmeisesti mykistänyt puhelimesi yöksi, joka hyvä tapa onkin, voit kuitenkin määrittää tietyt numerot sellaisiksi jotka ohittaa tuon asetuksen ja he voivat sitten soittaa sinulle yölläkin.
Jos nyt tulee ketään niin hyvää kaveria mieleen.
Totta! Harvoin kenelläkään niin tärkeää asiaa on, että sen takia pitäisi yöllä herätä, mutta joskus sekin näköjään tapahtuu. 🙂 Uskaltaakohan Lloydin lisätä tuolle listalle, vai alkaako puhelin piippailla joka yö? 😀
On siinä se vaara että se menee sekaisin Harry’s Fish and Chips -kioskin kanssa jolloin yösoittoja saattaa tulla.
Oliko muuten hyvä peruste soittaa myös veljellesi? Asuuko hän niin lähellä että olisi voinut juosta soittamaan ovikelloa vai olettaako että veljeksillä on joku telepaattinen yhteys?
Hehe, totta! Varmaan Lloyd ajatteli, että yrittää kaikin keinoin saada minut kiinni ja kokeilee kaikkia mahdollisia reittejä. Veljeni asuu 20 minuutin päässä eli hätätapauksessa hän olisi toki voinut lähteä vaikka ajamaan meille, jos ei muuten minuun yhteyttä olisi saatu.
Tappiosta huolimatta maukas keikka Roomassa. On varmasti motivoivaa pelata huippuja vastaan ja kun huomaa, että nekin ovat voitettavissa, niin mikäs siinä. Heliövaaran nimi alkaa tulla monelle tutuksi atp-piireissä ja näiden menestysten myötä media kiinnostuu yhä enemmän. Rankingissa ei ole edessä enää kovin pitkää jonoa. Hyvällä asenteella vaan kohti Geneveä ja Garrosta!💪
Hienosti kiteytetty! Lisää tätä ja isolla itseluottamuksella kohti massakauden viimeisiä kisoja. 💪