Montreal ATP1000 QF, Heliövaara/Glasspool – Koolhof/Skupski 6-4, 3-6, 8-10

Voihan kurjuuksien kurjuus. Semifinaalipaikka oli jo melkein käden ulottuvilla, mutta 7-2 -johto kolmannen erän tie breakissa kääntyi kitkerääkin kitkerämpään tappioon. Emme pelanneet parasta tennistämme, mutta kun voitto oli niin lähellä, niin häviö kyllä suorastaan raivostuttaa. Piti ihan matsin jälkeen ottaa pitkä keskustelu brittivalmentaja Louisin kanssa ja todeta, että tällaista ei tule käymään enää koskaan.


Vaikeita paikkoja tällaiset raskaiden tappioiden jälkeiset hetket. Päivä lähti hyvin käyntiin ja aamubollauksessa lyönti tuntui paremmalta kuin kertaakaan tällä viikolla. Jalka oli kevyt ja mieli todella virkeänä. Fiilis oli ehkä aavistuksen jännittyneempi kuin edellisinä päivinä, mutta yleensä tuo on viestinyt lähinnä siitä, että matsilla on itselle merkitystä. Ja nykyään tuon tunteen osaa käsitellä useimmiten positiivisesti siten, että peli kulkee melkein aina vain sitä paremmin, mitä isompi matsi on kyseessä.

Ja kyllähän matsi Court Rogers -areenalla lähti hyvin käyntiin. Saimme heti ensimmäisessä Koolhofin syöttövuorossa murtopallon, mutta palautukseni oli liian kehno. Omat syötöt kuitenkin sujuivat taas vakuuttavasti, ja vaikka palauttaminen oli vähän epävarmaa, tuntui homma siltä, että paineet olivat enemmän vastustajien kenttäpäädyssä. Ja lopulta 3-3 -tilanteessa erä ratkesi, kun löysimme Lloydin kanssa kumpikin pari hyvää palautusta ja mursimme Skupskin syötön. 5-4 -tilanteen Lloydin syöttövuoro meinasi mennä tiukaksi, mutta hieno kääntö 15-40 -tilanteesta toi pidon ja meille erän 6-4.

Toisessa erässä vastustajat olivat jälleen lähellä murtoa Lloydin syötössä, mutta pelastimme kaksi murtopalloa. Saimme itse erän ainoan breikkipallomme 2-2 -tilanteessa, mutta sen vastustajat pelasivat vakuuttavasti. Lloyd pelasti jälleen kaksi murtopalloa 2-3 -tilanteessa, mutta 3-4 -tilanteessa minun syöttöni kääntyi todella harmittavasti 40-15 -johdosta murroksi. Emmekä enää saaneet murtoa takaisin, vaan toinen erä meni vastustajille 3-6.

Kaikki oli kuitenkin edelleen omissa käsissämme. Tie break alkoikin upeasti hyvällä Lloydin syötöllä ja volleyllani sekä huippupalautuspisteelläni 1-1 -tilanteessa. Perään minulta kaksi suoraa syöttöpistettä ja Lloydin palautuswinneri, ja tilanne oli 5-1 meille. Seuraava piste oli todella harmittava, sillä loistavan lobbipalautukseni jälkeen Skupskin lobbi lähti pokalla ja jäi lyhyeksi, mutta smashini päätyi aavistuksen pitkäksi. Hoidimme kuitenkin perään Lloydin syöttöpisteet, ja tilanne oli meille jo 7-2.

Koolhof piti molemmat syöttöpisteensä kaventaen tilanteeksi 4-7, minkä jälkeen Skupski löi kämmmenpalautuksen läpi kakkossyöttööni. Puolia vaihdettiin siis 7-5 -johdossamme, ja nyt puolestaan aavisti Koolhof syöttöni suunnan lyöden kämmenpalautuksensa liian pahana minun jalkoihini. Perään Skupskilta loistava kakkonen sivurajalle ja tilanne oli yhtäkkiä tasan. Kämmenpalautukseni karkasi 7-7 -tilanteessa pitkäksi, minkä jälkeen Skupski löi jälleen mahtipalautuksen Lloydin ykkössyöttöön. Ensimmäisen matsipallon selvitimme hyvällä Lloydin kakkosella ja minun volleyllani, mutta 8-9 -tilanteessa Koolhofin ykkönen oli liian paha Lloydille palautettavaksi.

Matsi lipui sormien välistä vastustajille, ja tuossa hetkessä teki kyllä mieli rikkoa kaikkia mailat ja muut käden ulottuvilla olevat esineet. Eihän tie breakissa pitäisi koskaan tulla 7 pisteen tappioputkea, mutta nyt se kävi taas. Yleensä tappion jälkeen oloni on jotenkin tyyni, sillä siinä vaiheessa ei mitään voi enää muuttaa, mutta nyt olin matsin jälkeen aivan raivona. Piti siirtyä hetkeksi ihan omiin oloihin, etten napsahtaisi kenelle tahansa vastaantulijalle. Jonkin aikaa edestakaisin päätä pudistellen käyskenneltyä mieli alkoi pikku hiljaa rauhoittua, mutta edelleen pettymys oli kyllä aivan valtava.

Tämän päivän brittien välisestä tilanteesta johtuen neutraalina valmentajana toiminut Louis tuli luokseni juttelemaan, ja vaikka olin edelleen aika kierroksilla niin pikkuhiljaa rationaalinen puoli aivoista alkoi päästä edes vähän mukaan peliin. Johtoaseman tyriminen on ehkä eniten harmitusta aiheuttava asia urheilussa, ja eihän sitä haluaisi koskaan tapahtuvan. Jäljelle jää vain lukemattomia mahdollisuuksia miettiä mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Tänään se punainen lanka oli vain noissa paikoissa kadoksissa. Henkinen kapasiteetti ei ollut sillä tasolla, jolla se parhaimmillaan on. Ajatus ei pysynyt kasassa, eikä meidän tiimi toiminut omassa kuplassaan.

Viime aikoina olen jostain syystä nimenomaan johtoasemassa pelannut monesti jäykimmät syöttövuoroni ja syöttöpisteeni. Murron jälkeinen syöttövuoroni on usein juuri se, jossa ykkössyöttö osuu kenttään vähiten, ja jotenkin tie breakeissakin häviän monesti syöttöpisteen juuri noissa selvissä johtoasemissa. Eikö johtoaseman pitäisi olla juuri se paras paikka olla aggressiivinen ja täynnä luottoa? Ensimmäisen erän viimeisessä gamessakin verkolla pelini oli selvästi varovaisempaa kuin yleensä. Luulisi, että viime aikojen peliesityksien jälkeen itseluottamus olisi niin iskussa, että johtoasemissa peli vain terästäytyisi? Hemmetti.

Parhaissa pelaamissani kisoissa kentällä on ollut aistittavissa joku kantava ajatus, joka tekee voittamisesta rutiinia. Marseillessa viime vuonna luotin ”The inner game of tennis” -kirjan oppeihin, kun taas Hampurissa pari viikkoa sitten mielessä oli Timo Rauhalan vinkki ”anna sen tapahtua”. Tuollaiset ajatusten ankkuroinnit yksinkertaisiin asioihin ovat todella tärkeitä juttuja, mutta jostain syystä tänään en siinä onnistunut. Mielessä oli jotenkin liikaa monenlaisia häiriötekijöitä. Voittaminen ei ollut vain hyvin pelaamisen seuraus, vaan enemmänkin pakkomielle. Sitä vain toivoi, että matsi jotenkin tulisi meille. Mutta eihän menestys niin tapahdu.

En oikein edes nauttinut kentällä olosta tänään. En jaksanut hymyillä ja jokainen nousu penkiltä puoltenvaihdon jälkeen tuntui jotenkin raskaalta. Tosi huonoja merkkejä tuollaiset, sillä yleisesti ottaen olen viime aikoina nauttinut pelaamisesta todella paljon. Tänään peli ei kuitenkaan ollut rentoa ja soljuvaa, vaan enemmän väkinäistä puurtamista ja selviytymistä. Oli siellä toki paljon ihan huippusuorituksiakin, mutta en siitä huolimatta päässyt missään vaiheessa täysin peliin sisään. Ainoa oikeasti vahva jakso tapahtui tie breakin alussa, mutta missattu smashi 5-1 -tilanteessa pysäytti tuonkin alkavan flow’n kyllä pahan kerran.

Tappio on nyt totisinta totta, eikä sille enää mitään mahda. Jotenkin harmittaa vain tosi paljon, sillä olimme Lloydin kanssa molemmat sitä mieltä, että tällä viikolla mahdollisuudet oli mennä vaikka päätyyn asti. Nämä kisat ovat isoja mahdollisuuksia kerätä kunnon pistepotteja, eikä edes tämä kvartsipaikan tuoma 180 pistettä oikein tyydytä enää. Onhan tuo taas ihan hurjan kuuloinen virke, mutta siltä se oikeasti tuntuu. Nelinpelihuipulla ei ole tällä hetkellä yhtään täysin dominointiin pystyvää paria, joten isotkin kisat ovat oikeasti auki ihan loppupeleihin asti, jos vain peli kulkee viikon putkeen.

Nyt kuitenkin Cincinnati kutsuu, ja onhan meillä tässä edelleen hyvin aikaa tehdä tiliä tällä jenkkireissulla. Jopa pisteitä ja rahaa enemmän harmittaa kuitenkin se, että tämän viikon neljälle parhaalle niin kaksin- kuin nelinpelissä olisi ollut tarjolla kuljetus yksityisjetillä Cincinnatiin, mutta nyt se on lennettävä tuttuun tapaan ihan perinteisin keinoin. No, Winston-Salemissa on vielä sama mahdollisuus finaalipaikalla päästä luksuskyydillä New Yorkiin eli otetaan viimeistään siellä sitten pokaali pois kuleksimasta.

Jatkamme nyt heti lauantaiaamuna matkaa kohti Cincinnatia, jossa pääsarjat alkavat poikkeuksellisesti jo sunnuntaina. Ensimmäisen kierroksen vastustajiksemme tuli jenkkipari Tiafoe/Paul, ja todennäköisesti meidän ottelumme pyritään pelaamaan vasta maanantaina tai tiistaina. Mutta hyvä se on silti olla paikan päällä valmiina mahdollisimman pian. Kiitos siis tästä viikosta Montrealille ja kaikille kannustajille, palataan Cincinnatissa asiaan. Ja tehdään siellä asiat vielä vähän paremmin kuin täällä Montrealissa. 💪

45 thoughts on “Montreal ATP1000 QF, Heliövaara/Glasspool – Koolhof/Skupski 6-4, 3-6, 8-10

  • Noin ei pitäisi käydä jos jos jos. Miettikää kuitenkin, että melkeen meni mailat vaihtoon tonnisen kisan puolivälierätappion takia🤣 Vuosi sitten ei moni olisi uskonut, että olisitte yksi maailman parhaista pareista, vituttaahan se tappio, mutta nyt pää pystyyn ja ottakaa kuitti vaikka US-Openissa sitten.
    Pää pystyyn ja eteenpäin!

    • Jossittelu on mukavaa. Mutta nyt vain katseet eteenpäin ja kohti Cincinnatin avausottelua. 💪

  • Minulta jäi tuo pelin loppu katsomatta, mutta sen verran mitä näin niin oli kyllä ihan tasokasta peliä. Pari jopa ihan naurettavan hyvää pistettä pelasit tässäkin pelissä.

    Toivottavasti pystyt pitkän turnausputken kesken keskittymään tuohon peli-ilon palauttamiseen. Itsekin kotisohvalta toki jo katsoin minne renkingisi päätyisi turnausvoiton myötä, mutta eikös tämä puolivälierä kuitenkin ollut jaettu ennätys masters-tasolla? Hyvä tietenkin että voitonhalua riittää, mutta vastassa oli sittenkin race-listan hyvävireinen ykköspari ja harvaa matsia olette ennenkään pelanneet ihan kokonaan ilman heikompia hetkiä.

    • Oli siellä muutama mahtipiste mukana, mutta ehkä jokin viimeinen silaus jäi tällä kertaa puuttumaan. Tuloksena kuitenkin Masters-kisan kvartsin, mikä sivuaa uran parasta tulosta. Otetaan siis siitä ilo irti ja jatketaan eteenpäin.

  • Kovin vähällä aikaa nyt koetellaan urheilijan henkistä kanttia kahden todella epätodennäköisen tappion myötä. Helpointa olisi tietenkin vain todeta, että niitä väistämättä tulee ja jopa tarvintaan kun ollaan matkalla kohti ehdotonta huippua. Kenties joku kykenee asian noin kuittaamaan ja jatkaa vaan matkaansa. Itse teet kuitenkin hyvää analyysiä ja siinä mielenkiintoisinta on ratkaisevien hetkien mentaalipohdinnat. Niiden tilanteiden hallinnasta lienee kyse kun puhutaan niistä kuuluisista pienistä marginaaleista. Mutta joka tapauksessa olette matkalla kohti ehdotonta huippua ja siihen edelleen kaikki kannustus!

    • Oikealla tiellä ollaan ehdottomasti. Välillä tulee vastaan pieniä vastoinkäymisiä, mutta sekin kuuluu asiaan. Keskitytään vain piste kerrallaan jatkossa ja pidetään rentous ja rohkeus yllä loppuun asti.

  • Katoin matsin ja jännitin. Mahtavaa saada kotikatsomoihin maailmanluokan Harri, joka osaa paljon, menestyy ja haluaa vielä enemmän.

    Olen seurannut pelejänne ja nousuanne nelinpelin huipulle lyhyessä ajassa. Mikä matka! Iso kuva ja tilastot kiinnostavat minua. Vetoa en lyö koskaan. No miltä sitten iso kuva minusta näyttää juuri nyt? Se näyttää hyvältä. Olette jo top5:ssä, ja ranking tulee jatkossa myös näyttämään siltä. Ihan parhaitakin vastaan lähdette varsin tarkalleen 0.5 voitto-olettamalla. Yhtään dominoivaa paria ei ole ollut sitten Bryanien, joten muillakin parhailla pareilla on sama tilanne kuin teillä. Tappio voi ihan realistisesti kohdata jo ekalla kierroksella. Samoin kvartsien kohdalla turnausvoiton todennäköisyys on vain vähän parempi kuin 1/8!

    Olette enää yhden askeleen päässä top1-positiosta. Huippuvalmentajat osaavat parhaiten arvioida, miten tuo viimeinen askel otetaan. Itsellänikin on ajatuksia, ei-ammattimaisia sellaisia. Ovatko ne oikeita vai vääriä, en osaa itse arvioida. Minusta teidän ykkösen prosentti on noin 55. LLoydin syöttäessä murtoja tulee harvakseltaan, sillä syöttö on vahva ja Harrin verkkopeli timanttia. Harrin syöttäessä murtoja tulee useammin. Harrin ykkösprosentti on tasaisen 50. Voitto-olettama saattaisi (?) olla parempi, jos syötöstä ottaisi aavistuksen agressiivisuutta (vauhtia?) pois ja ehkä lisäisi vielä vaihtelevuutta saavuttaen syöttöprosentin 65%. Harrin ykköslentsikka on hyvä, joten nekin (lisä)pallot jotka tulevat ykkösestä takaisin, hoituvat teiltä isolla prosentilla. Toki Harrin kakkossyöttö on loistava. Ja ymmärrän kyllä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Nopea neluri tulee selkäytimestä, syöttöä lukuunottamatta.

    Joka tapauksessa eilinen matsi osoitti jälleen kerran, että normisuorituksenne riittää taistelemaan voitosta parhaita vastaan. Ja että nyt tonniset ja slämit ratkaisevat. Vuosi sitten riemukkaat 180 pistettä eivät enää innosta teitä! Greed is good kunhan ei johda yliyrittämiseen. Pitää saada enemmän ja saattehan te, edellyttäen että kropat ja aivot pysyvät kunnossa!

    Vamos!

    • Ollaanhan tässä tosiaankin todella hyvässä vauhdissa. En usko, että kukaan olisi ainakaan nopeampaa nousua tälle tasolle odottanut viimeisen vuoden tai kahden aikana. Edelleenkin alle 2 vuotta sitten rankingini oli melkein 150 ja ATP-kisat olivat ihan utopiaa!

      Ykkössyötön prosentin nostaminen on yksi isoista tavoitteista tulevaisuudessa. Siellä 67% pinnassa se olisi hyvä olla ja tuota painetta pyritäänkin treeneissä luomaan paljon. Mutta samanaikaisesti pitäisi olla myös rohkea, etteivät vastustajat pääse rokottamaan löysistä ykkösistä.

      Lisää siis treeniä ja fiksulla tavalla kehitystä. Vamos!

  • Hyvin vastaa kertomuksesi sitä, miltä kotikatsomoon näytti, ehkä ylimääräistä itseruoskintaa mukana? Jotenkin näytti siltä, että tuli ”kiire voittaa”. Mulle tulee tällaisista tappioista aina mieleen kirjailija Hannu Raittilan essee, jossa hän analysoi Suomen jääkiekkotappioita Ruotsille tukevankin johdon jälkeen. Lähde ei ole käsillä, mutta ajatus meni jotakuinkin niin, että suomalaiset näkevät pelin liian aikaisin valmiina, kun taas ruotsalaiset prosessina ja pystyvät keskittymään hetkeen. Tuskin koskee koko kansakuntaa ja on yksityisajattelua, mutta jotain kiehtovaa tuossa selitysmallissa on. Mielestäni pelinne näytti tänä vuonna pitkään ”ruotsalaiselta”, mutta nyt siihen on tullut näitä ”suomalaisia” piirteitä mukaan. Joka tapauksessa jälleen mielenkiintoinen analyysi sinulta. Henkisellä puolella liikutaan, kun taitotasossa ei ole huippupareilla juuri eroa eli sieltä löytynee ratkaisukin (jos tässä nyt ongelmasta voi puhua). Rennosti eteenpäin vain!

    • Hei
      Se mitä kenenkin päässä liikkuu ja miten kenenkin ajatukset ja motivaatiot toimivat vaihtelee. Mutta itsellä (ei tenniksessä, tosin aloittamassa sen 30v jälkeen kun muutto alueelle missä kenttiä paremmin ja tällainen blogi innostaa löpölöpöpelaajaakin) toimii asteittainen maali. Eli itse ajattelisin niin että lopussa 5. pinnasta pääsen privaattikentän portista sisälle, 6. pinnasta terminaaliin, 7. pinnasta passintarkastuksesta, 8. pinnasta koneen vierelle, 9. pinnasta sisälle ja 10. pinnasta tuoliin ja shamppanjalasi käteen. Tuollainen paransi ainakin itsellä tuloksia.
      Kiva kun kirjoittelet mitä ihan oikeasti mielessä ja kiitokset mielenkiintoisesta blogista.

      • Jep, tuo on oikeasti ihan hyvä tapa ajatella ja välillä tulee itsekin noin pisteitä mietittyä! Mutta keskittyminen pitäisi silti jaksaa pitää vain siinä seuraavassa. 🙂

        Siistiä, että kirjoitukseni kiinnostavat!

    • Raittilan kirjoittamassa on kyllä jujua. Paitsi että pätee yhteen peliin, pätee laajemminkin: sen sijaan, että mentäisiin peli kerrallaan, ollaan (täälläkin kommenteissa) jo päädyssä asti. Osoittaahan se uskoa ja luottamista ja on kannustavaa, mutta… Hyvä Harri ja Myrtsi, pelatkaa edelleen hyvin ja hätäilemättä! Oli kyllä hemmetinmoinen analyysi jälleen, siinä ei tosiasioita kierrelty. Väritys oli synkähkö, mutta sieltä se taas aurinko nousee ja poikien matka jatkuu!! Nyt on hyvä huilata täällä kotikatsomossakin, joten eiku mustikkametsään.

      • Totta, välillä sitä alkaa liian helposti miettimään asioita etukäteen. Ehkä pitäisi ottaa mallia Lloydista, joka ei edes katso kaavioita, vaan keskittyy täysin matsi kerrallaan. 😉

    • Jep, osuvasti kirjoitettu! Piste kerrallaan ajattelu ei vain aina ole ihan niin helppoa kuin luulisi. 🙂 Mutta oikealla tiellä ollaan edelleen. Taas kerran ollaan kokemuksen verran viisaampia.

  • Tsemppiä Harri! Sinä jos joku pystyt käsittelemään nämä raastavat tappiot ja tulet niiden ansiosta olemaan jatkossa henkisesti vieläkin vahvempi 💪

    Toivottavasti peli-ilo löytyy taas pian; eikö tuo ole kuitenkin lopulta niitä pisteitä ja euroja tärkeämpi asia 😊

    • Kiitos! Peli-ilo on nimenomaan se juttu, mikä on tähänkin asti toiminut. Lisää hymyä huuleen ja kohti uusia huipputuloksia. 💪😉

  • Nyt on revanssit voitettu ja hävitty; ootte yks nelinpelin maailman huipputiimeistä. Vielä muutama hupputiimi, joita vastaan ette oo pelannu useita otteluita ja joita ette oo voittanut. Pystytte kuitenkin voittamaan kaikki huipputiimit omilla vahvuuksillanne.
    Jatkossa voittte keskittyä enemmän taktisen ja teknisen osaamisen parantamiseen ja voittamaan oikeat/ratkaisevat syööttövuorot, TB:t ja erityisesti MTB:t.
    Bodya ja tsemppiä: Vamos!

    • Vamos, kiitos! Muutama huippupari on tosiaan vielä kohtaamatta, mutta useampi on jo kaadettu. Ja tullaan kaatamaan jatkossakin. 💪

  • Hyviä viestejä yllä. Lisäisin vielä huomion että Koolhof/Skupski pelasi loppu tiebreakin todella hyvin eli syöttö ja vastaanotto ilman virheitä ja pelasivat koko ottelun parasta peliään. Eli olivat parempia eilen. Kuitenkin , hyvin pelsait eilen ja seuraavaan turnaukseen voittoja hakemaan.

    • Tuokin on kyllä täysin totta ja jää välillä vähän turhan vähälle huomiolle, kun sitä keskittyy vain omaan suoritukseensa. Eivät vastustajat turhaan ole maailman ykköspari tänä vuonna. Pojat eivät missanneet yhtään lyöntiä 2-7 -tilanteesta eteenpäin. 🙄

  • Jos mennään ajassa vuosi taaksepäin, teidän rankingit oli Harri 78 ja Lloyd 90. Kun tullaan takaisin tämänpäiväiseen, niin teidän rankingit ovat aivan jotain muuta. Tämä tarkoittaa samalla myös sitä, että turnaukset ovat vaihtuneet Challenger Tourilta kaikista isoimpiin kisoihin. Kehitys on ollut valtavaa ja nopeaa, mutta vastustajat myös samalla vaihtuneet maailman huippupareiksi. Tämmöisiä matseja, että hävitään selkeä johtoasema 3.erän Tie Breakissa tulee tälläkin tasolla ja niiden yli on vain päästävä ja se on myös osa kehitystä näissä karkeloissa. Yksinkertaisesti ei vaan voi olla löysempää syöttöä tms, yhden pelin pisteessä siitä vain monesti rankaistaan. Ja kun palataan vuodentakaiseen, niin ykkösparin pisteet olivat 12,680 ja 11,710. Aika paljon tasaisempaa on kärjessä tällä hetkellä ja US Open voi muokata rankingia ihan mielenkiintoiseksi. Tsemppiä loppukiertueeseen sinne..!!

    • Kiitos! Erinomainen kommentti. Vastustajien taso on ihan niin kovaa, kun maailmasta vain löytyy. Välillä toiset vain löytävät huippuvaihteen tie breakin lopussa, ja se kuuluu asiaan. Isossa kuvassa asiat ovat kyllä todella hyvin edelleen ja mahdollisuudet tulevissa kisoissa vaikka mihin. 💪

  • Kiitos jännittävästä pelistä ja avoimesta analyysistäsi syvästi harmittavan tappion jälkeen. Onneksi teillä on Louis, joka kokemuksellaan pystyy auttamaan tällaisissa tilanteissa.

    On kuitenkin pakko nähdä sinun ja Lloydin voittoisa tiimityö ja nopea nousu maailman huipulle. Esimerkkinä vaikkapa se, kuinka pistitte Koolhof/Skupskin nippuun Hampurin ekalla kierroksella pari viikkoa sitten ja pelasitte itsenne turnauksen finaaliin.
    Olette kaataneet useat huippuparit tänä vuonna ja siksi olette yksi kovimmista nousijoista ja tiimeistä. On ilman muuta tosi tärkeää analysoida juuri noita johtoasemassa pelaamisen hetkiä, kuten osuvasti itse teet. Uskon vahvasti – ja oletan meidän kaikkien innokkaiden uskovan, että teidän upea menestystarina saa vielä paljon uusia hienoja hetkiä ja nousunne kirkkaimpaan kärkeen on vain pienen ajan kysymys. Kova työ ja henkisen kantin kasvattaminen antaa avaimet siihen. Taitotaso teillä on jo niin korkealla, että turnausvoitot ovat todellakin teistä itsestänne kiinni.
    Tsemppiä Cincinatiin!💪💪💪👍👍👍

    • Vamos, kiitos tsempistä ja positiivisesta kommentista! Katse eteenpäin ja kohti uutta menestystä!

  • Harmitus. Mutta hyvä avaus Amerikan tourneella kuitenkin. Alustan vaihto massalta tapahtui helposti. Tennis on kyllä kummallinen laji. Ei riitä että tekniikka, taktiikka ja fysiikka ovat kasassa vaan vaaditaan melkoista mentaalista kestävyyttä. Ei riitä, että keskittyminen pysyy kasassa yhden erän vaan sitä pitäisi jaksaa joka pallo ja koko peli. Tuo syö energiaa aivan hulluna. Ja tämän lisäksi löytää pelistä ilo. Ikäänkuin muistuttaa itseään, että wow tämä on aika kiva duuni ja elämä on muutenkin järjestäytynyt aika mukavasti. Silloin kun em. elementit osuvat kohdalleen, niin sen näkee sinusta kilometrin päähän. Ryhti suoristuu, pieni hymynkare kasvoilla ja koko olemus kertoo; antaa tulla, täältä pesee. Ja sitten kun homma menee ikäänkuin väärään suuntaan, niin senkin huomaa. Olemus on kireä. Mutta nämä ovat kokemuksia ja niistä voi oppia. Olennaista on keksiä keinoja, joilla negatiivinen kierre pelissä saadaan katki. Vaihda mailaa, solmi kengännauhat, valitse katsomosta joku joka kannustaa sinua, huuda, pidä ylipitkä tauko, keskustele tuomarin kanssa. Mikä ikinä sinulla/teillä toimiikaan. Ei muuta kuin kohti uusia pelejä 💪

    • Tosi hyviä pointteja, kiitos tästä! Peli-ilo on tosi iso asia, eikä sitä kannata milloinkaan unohtaa. Muutenkin elämässä tietty innostuneisuus asioihin on aika tärkeää. Jaksaa ihan eri lailla katsoa eteenpäin ja odottaa innolla tulevia koitoksia. 💪

  • Minusta tuo mentaalinen kestävyys on a ja o, etenkin kun on häviöllä. Eikös Sinner omaa juuri tuota itseluottamusta kun on häviöllä. Ja tietenkin Nadal. Mielestäni jos näin maallikkona, ei-tennispelaajaa uskallan vielä lisätä, että mentaalisella sisulla kykenee nostamaan pelaamisen seuraavalle, vaativammallekin tasolle. Ja niin mielestäni teidän vastustajat tekivät pelin lopussa. Ei teidän pelaaminen huonontunut lopussa.

    • Hyvin sanottu! Nythän vastustajat löysivät lopussa ihan huippuvireen. Välillä sitä tulee vain tuijotettua omaa napaansa turhan paljon. Lisää vain treeniä niin ensi kerralla kääntyy meille. 💪

  • Hei, ja onnea menneestä viikosta!

    Ennen kaikkea ihailen tapaasi kertoa ja käsitellä vaikeita tunteita tappion hetkellä. Tekee sinusta heittämällä vähintään Suomen kiinnostavimman Urheilijan! Samoja tuntemuksia meistä käy lävitse jokainen, mutta harva pystyy noin analyyttiseen pohdiskeluun, saati pystyy/haluaa kirjoittaa ne paperille.

    Tästä on varmasti iso hyöty myös itsellesi ja kirjoitusten jälkeen olo toivottavasti hieman kevyempi ja palautuminen voi alkaa.

    • Oi kiitos! Onhan tämä itsellekin mahtava tapa oppia, kun tulee väkisinkin käytyä tilanteita ja tunteita läpi matsin jälkeen. Ja siistiä, että pystyy näitä tunteita tällä tavalla jakamaan myös muillekin. 💪

  • Allekirjoitan Harrin analyysin tiebreakista. Puoliväliin asti pelkkää dominointia ja vastustajat eivät olleet samalla tasolla. Mutta puolivälissä jotain tapahtui. Jotenkin tuntui, että voitto maistui jo takataskussa ja meni varmistelevan pelaamisen puolelle. Rentous hävisi ja sen myötä aloite siirtyi vastustajille. Huippupari ei tarvinnut kuin pari perättäistä pistettä ymmärtäen tilanteenne ja oman mahdollisuutensa. Ja kun muistetaan, että oman pelirytmin ja uuden rentouden esiin kaivaminen yhtäkkiä on tenniksessä todella vaikeaa niin lopputulos oli aika looginen. Positiivisella puolella kuitenkin paljon: jos tämän hetken ykkösparin kanssa on näin tiukkaa ja parista pisteestä kiinni niin absoluuttinen huippuhan on siellä missä juuri nyt olette. Tappion kuuluukin kirvellä mutta tarjoaa avaimet oppimiseen ja viimeisen askeleen ottamiseen. Ei muuta kuin eteenpäin!

    • Eteenpäin on oikea asenne! Kyllähän tuosta matsista on otettavissa taas vähän oppia tulevaan, ja ensi kerralla osaa käsitellä johtoaseman vielä paremmin. Vamos!

  • This is only your second Masters 1000 together and you’ve reached the quarters both times which is a great achievement but understandably your ambitions are higher and you feel gutted after such a tight loss. I don’t think any of the 4 players were at their best yesterday. Lloyd really struggled on serve having been almost flawless in previous rounds. He appeared to be rubbing his right shoulder, I hope it’s not an issue. The benefit of the packed tennis schedule is, there’s always another tournament just around the corner and disappointments are left behind and focus is on the challenge ahead. There is so much to play for. 😎

    I don’t know if you saw this comment on his instagram from Rafael Matos after Umag. ”We fought hard, but our opponents who are having a great year were superior and deserved to win”. It shows the respect you’ve both earned in such a relatively short time.

    PS. Loved your discreet fist pump after Lloyd’s service return net cord winner. 💪

    • Thank you for the nice comment! It wasn’t our best match but in the bigger picture things are looking pretty good. Nothing to be too worried about, let’s enjoy the ride. 💪

  • Olipa niin hyvin sanottu ja analysoitu: ”Voittaminen ei ollut vain hyvin pelaamisen seuraus, vaan enemmänkin pakkomielle. Sitä vain toivoi, että matsi jotenkin tulisi meille. Mutta eihän menestys niin tapahdu.” Tästä ja muista oivalluksista kannattaisi ehdottomasti joskus kymmenen vuoden päästä kirjoittaa kokonaisvaltainen tenniksen käsikirja kilpapelaajille, joka kattaisi pelin psykologisen puolen lisäksi myös muita otteluun valmistautumiseen ja treenaamiseen liittyviä asioita. Tällaisia ei varsinkaan suomeksi oikein ole, joten ostaisin mielelläni 😉

    Tuo em. lausahdus auttaa kiteyttämään omiakin kokemuksia kisakentiltä. Esimerkiksi, kun tuntee olevansa hyvässä kunnossa ja on treenannut tennistä enemmän kuin koskaan, niin odotukset nimenomaan voittamisesta kasvavat ja on unohtunut se nauttimisen puoli, jolloin peli menee väkinäiseksi, eikä pelaamisesta nauti, jolloin ei myöskään pärjää. Lisäksi viimeaikaisessa kisapelissäni tiebreakin alun rohkea peli ja selvä johto kääntyi yhteen epäonnistuneeseen lyöntiin, jonka jälkeen ns. toivoi liikaa toisen virheitä ja voittoa, eikä jotenkin pystynyt jatkamaan samaa voittavaa peliä, vaikka olisi halunnut (halusi voittaa, mikä on toki hyvä, mutta väärällä tavalla). Itseä on kuitenkin tämän jälkeen auttanut se ajatus, että jos vääränlaiset ajatukset tulevat päähän, niin kääntää ne vastustajan näkökulmaan eli esimerkiksi jos vastustaja on häviöllä ja syöttää, niin hän käy samanlaista sisäistä pohdintaa päänsä sisällä, että täytyy onnistua yms. Sitä liian helposti ajattelee vain omia tunteitaan tilanteessa, vaikka oikeastaan paineet saattavat olla siinä tilanteessa vastustajan puolella varsinkin, jos on itse päässyt hyvään johtoon, vaikka olisikin muutaman pisteen johtoasemassa menettänyt ja vaan tämän vuoksi pelaa huonommin.

    Mahtavasti otitte selkeän revanssin Bolellista ja Fogninista ja taistelitte huonommasta syöttöpäivästä huolimatta maailman tämän hetken ykkösparia vastaan! Pikku pysähtyminen ja Vamos, taas mennään!

    • Kiitos! Välillä sitä onnistuu sanoittamaan tunteita paremmin ja välillä huonommin. Onhan se tietyllä tavalla harmi, että näitä juttuja joutuu niin suurelta osin oppimaan kantapään kautta, mutta ehkä tätä blogia kirjoittamalla tulee itsekin pohdittua asioita syvällisemmin ja ehkä opittua jotain. Ja vielä hienompaa, jos joku muukin saa ideoita omaan peliinsä!

      Hyvä kisa oli kokonaisuudessaan, eli positiivisella asenteella vain eteenpäin!

  • Hienosti kerroit noista tapahtumista.

    Nyt oli kyllä hankala matsi. Yleensähän Glasspoolin syöttö on se kantava voima, jolla saa helppoja pelejä, mutta nyt hänen syöttövuoronsa olivat yhtä tuskaa. Teknisestihän ne onnistuivat ihan kelvollisesti, mutta potentiaaliset ässät olivat harmiteltavasti muutaman sentin tai millin ulkona. Tuo syö sitä energiaa ja hurmosta, jota tarvittaisiin vastustajan syötön murtoon.

    Se miksi vastustajat lukivat syöttöjä niin hyvin, johtui ainakin ykkösruudussa siitä, että ette käyttäneet kunnollisia sivukierresyöttäjä sivukatsomoon. Sinä syötit yhden sellaisen, joka taisi olla ässä, mutta Glasspool ei tainnut syöttää yhtään onnistunutta sellaista, vaikka hänellä on hyvä sivukierresyöttö. Ykköseen Glasspool syötti ykkösiä suorana syöttöruudun nurkkiin, eli vastustajalla oli vain kaksi luettavaa syöttösuuntaa. Jos välillä vetäisi miljoonaa suoraan vastastajaa kohti, niin siitä tulisi kolmas ja sillä sivukierteellä neljäs vaihtoehto, niin se tekee vastaanottajan elämän huomattavasti hankalamman.

    Glasspoolin kakkosruudun nurkkiin suunnatut pommit ovat onnistuessaan laatutavaraa, mutta siinäkin kannattaisi kokeilla joskus kohtisyöttöä, kokeillen hiukan vastaanottajan reaktionopeutta. Jos pallot tulevat silloin pahoina takaisin, niin sitten voi aina palata kahden syöttösuunnan taktiikkaa. Kick-syötön voisi ottaa tuohon kolmanneksi tai neljänneksi vaihtoehdoksi, joita voisi aina silloin tällöin heittää sekaan vastaanottaajaa hämmentämään, varsinkin silloin, jos ykköstykistö ei täysin toimi.

    Glasspoolilla on monesti hyvä asenne kakkosiin hyvän vireen aikana. Ykkönen miljoonaa ja jos se epäonnistuu, niin äänetön kirosana väliin ja kakkonen kahta miljoonaa. Huonon vireen aikana ykkönen ja kakkonen lähtevät molemmat miljoonaa. Jos kaksoisvirheitä tulee, niin tuolla asenteella ne onnistuneet jatkosyötöt korjaavat yleensä jutun, vaikka tuo no-add lisääkin tuossa murtumisen vaaraa.

    Sinun kierteisissä syöttövuoroissa on jotain magiaa, koska aika monella vastustajalla on ollut vaikeuksia niiden kanssa, huolimatta että olette jo aikaisemmin pelanneet heitä vastaan. Ilmeisesti varioit noita kierteitä, vaikka hiukan heikkolaatuisissa striimeissä ne näyttävätkin samanlaisilta. Kun vielä monesti suuntaat ne vastustajaa kohti, niin se lisää palautuksen suuntaamisen vaikeusastetta.

    Mutta jos siihen väliin ei saa hyvin suunnattuja pommisyöttöjä nurkkiin, niin vastustajalla on vain yksi korjattava asia, eli miten nuo kierteet eliminoidaan. Mitä pidemmälle peli etenee, niin sen enemmän vastaanottajat oppivat lukemaan niitä ja murron vaara kasvaa loppua kohden. Jos pommiykköset eivät onnistu peruserien aikana, niin tiebreakeissa niiden puuttuessa, vaara kasvaa potenssiin kaksi, koska jokainen piste on niin merkittävä.

    Jos ykköset ovat enimmäkseen kierresyöttöjä, niin silloin kakkostenkin pitää olla ykkösten kopiota, eli tehoista ei kestä riisua yhtään pois. Kauas pomppaavat kick-syötötkin ovat hyvä vaihtoehto ykkösiksi tai kakkosiksi, jos sellaisia osaa syöttää hyvällä prosentilla. Sinähän olet niitä muistaakseni joissain peleissä viljellyt kakkosruutuun menestyksekkäästi.

    Peliä katsoessani kaksi erää, pääajatus oli se, että nyt vedetään kivirekeä perässä. Ne mahtipallot, joissa tuulettelit oikein kunnolla, olivat kyllä neluria parhaimmillaan. Ensimmäisen erän murto oli teille tyypillinen, eli vaikka vastus on paha tai vire ei ole ihan kohdallaan, niin tason pystyy nostamaan yhteen peliin, jossa se tarvittava murto väkisin väännetään ja sitten selviydytään jotenkin erän loppuun asti.

    Sitten aloin miettimään sitä, että mistä tämä kivireki johtuu, niin pakkohan se on antaa vastustajallekin tunnustusta, jotka eivät todellakaan pelanneet huonosti. He pystyivät katkomaan kaikki teidän orastavat flow-putket hyvillä suorituksillaan. Siinä sitten joutuu kamppailemaan vastaanottojen kanssa, mikä lyönti on tunnekuohuista johtuva yliyritys ja mikä hallittu riskinotto. Flow-tilan palautuksissahan syötöt ovat rantapalloja tullessaan ja superpalloja palatessaan.

    Peli oli tasainen ja siinä ei ollut suurempaa eroa puoleen eikä toiseen. Eka erän murtonne oli hieno ja toisen erän murto oli odotettavissa, koska siinä vaiheessa oli jo ollut niin monta läheltä piti tilannetta.

    Superissa teistä.. varsinkin sinusta, näkyi jo kentälle tullessa, että latautuminen on nyt huipussaan ja alku oli sen mukainen, mutta sitten tapahtui jotain. Se että missasit iskulyönnin 5-1 tilanteessa oli tietenkin kamala, mutta sen jälkeen pelasit huippupisteen verkolla, joka kyllä pyyhki tuon virheen samantien pois.

    Ne syötöt missä murruit kaksi kertaa peräkkäin, ei mennyt taktisesti ihan putkeen. Kakkosruutuun ykkönen miljoonaa raivokkaana tunnesyöttönä, joka oli monta metriä pitkä. Tuollaisen perään on hankala rytmittää tehokasta kakkossyöttöä ja jos sen jo etukäteen tiedostaa, niin sanallisesti verkkomiehelle ehdoton nou, jos hän ehdottaa sormikielellä superleikkuuta. Silloin riittää, että verkkomies selvittää miljoonaa kohti tulevat ja linjapallot. Syöttäjäkin voi silloin ennakoida paremmin krossipallot. Leikkuumerkki oli kuitenkin nyt päällä ja tulos odotettu.

    Verkkomieshän ei voi tietää, millainen jännitys syöttäjällä on ykkösen epäonnistuessa päällä, joten syöttäjällä tulee olla aina viimeinen sana taktiikassa. Kontinen/Peers käyttivät paljon tuota syöttäjän no/no/yes-tyyppistä viestittelyä verkkomiehen ehdottamiin taktiikkoihin. Joskus nou tarkoitti leikkausta ja joskus linjapitoa, joten niistä ei ollut vastustajille kauheasti apua.

    Tuon kakkoskauhun jälkeinen ykkösruutuun syöttö oli mielenkiintoinen. Itse toivoin sitä supertehokasta sivukierresyöttöä sivukatsomoon, mutta siinä oli se riski, että olit jo aikaisemmin tehnyt tuolla syötöllä suoran pisteen ja vastaanottaja tiedosti tuon vaaran tuossa painetilanteessasi. Eli miljoonaa ristikkoon tai suoraan vastaanottajaa kohti olisi ehkä sittenkin parempi, paitsi nuo ei ole oikein toimineet ottelun aikana, joten riski todella paineiseen kakkossyöttöön joutumisesta olisi voittopistettä todennäköisempi. Tai jos sittenkin vääntäisi sen kohtuuvarman kauhukierreykkösen vastustajaa kohti kunnon tehoilla. Mietit tietenkin kaikki nuo vaihtoehdot siinä parinkymmenen sekunnin aikana läpi, syöttäen sitten vähemmän kierteisen kämmenpuolelle, josta tuli arvattavasti kauhutinttiä takaisin. Liika ajattelu ei tunnetusti sovi tennikseen 🙂 Tuossa vaiheessa vastustajalla oli henki päällä ja teillä pieni lama, josta yleensäkin seuraa jonkinlainen häijy jatkoliukuma, josta painajaisesta herää vasta, kun vastustajalla on jo ottelupallo.

    Tuohon liukumaan pitäisi saada joku jarru, vaikkapa niin, että molemmat läpsisitte toisianne muutaman kerran kunnolla poskelle, jos jännitys siitä karisisi. Antaisikohan tuomari tuosta varoituksen epäurheilijamaisesta käyttäytymisestä? Ja tulisikohan siitä vielä kerralla kaksi varoitusta, yksi molemmille ja pistemenetys, auts. Tuosta toiminnasta kannattanee delegoida tuomarille etukäteen, että ihan vaan leikkimielellä välillä toisiamme läpsimme.

    Jos pientä tiedostettua tai tiedostamatonta jännitystä pelitilanteen myötä tuleekin, niin ainakin kannattaa pitää huoli siitä, että valitut syöttötaktiikat ovat priimaa ja eivät vahingossakaan toista niitä, joita on käytetty pelin aikana runsaasti tai sitten viime matsien tiebreikeissä, joita vastustajat ovat analysoineet, varsinkin painetilanteissa tapahtuvia kuvioita. Superit ovat niin pitkiä, että niissä pystyy jo analysoimaan vastapuolen taktiikkoja.

    Joten takataskussa kannattaa olla jo ennen peliä, joitain yllättäviä kuvioita, joita voi poimia painetilanteessa käyttöön. Vaikka kick-syöttö ykkössyöttönä, jota ei juuri ole pelin aikana käyttänyt voisi olla tuollainen ylläri. Toisaalta jos sitä ei ole käyttänyt, niin voipi olla vähän ruosteessa. Vaikka tulevat vastustajat analysoivat jatkossa nuo ylläritkin, niin niiden huomioiminen hankaloittaa syötönvastauksia, koska puolustettavia syöttövariaatioita on useampia.

    Kentällä kun noita kuvioita miettii painetilanteessa, niin alitajunnasta tuppaa tulemaan jotain, joka on joskus lähiaikoina onnistunut ja jonka vastustaja ehkö jo ennakoi.

    Pelejänne on hieno seurata, koska peruspelinne on niin laadukasta / viihdyttävää ja flow-pelinne jotain täysin käsittämätöntä, joltain toiselta planeetalta, ehkä Marsista.

    • On kyllä aikamoinen kommentti, pakko nostaa itsekin hattua!

      Syöttäminen ja taktiikat ovat kyllä niin tärkeä juttu nelinpeliä, että ansaitsevat kyllä paljon enemmän tarkastelua kuin esimerkiksi kaksinpelissä. Mikä on se määrä peruskuvioita, joita suoritetaan ja mikä on se määrä yllätyksellisyyttä, jota tarvitaan tiukoissa paikoissa? Luottaako omiin vahvuuksiinsa vai pelaako vastustajan palautuksen vahvuudet pois? Millä riskitasoilla on valmis liikkumaan niin ykkössyöttöjen kuin kakkossyöttöjen osalta? Ja sittenhän noita on vielä helppo jossitella loputtomiin matsin jälkeen.

      Lähtökohtaisesti olemme Lloydin kanssa syöttäneet todella paljon syöttöruudun kulmiin ja todella vähän kohti vastustajia muihin pareihin verrattuna. Keskimäärin tähtäämme maksimissaan 20% ykkössyötöistä kohti palauttajaa. Toisaalta, kun samalla yrittää pitää tavoitteen mukaista 67% ykkösen onnistumisprosenttia niin vaikeaahan se on, kun tähtäys on koko ajan lähellä linjoja. Kentästä riippuen kierteet purevat vähän erilailla, mutta kyllähän kick-syöttöä ykkösellä voi käyttää hyvinkin tehokkaasti, kun on sopiva alusta.

      Montrealin tappiosta oppineena syöttöjä kannattaa suunnata vähän enemmän t-pisteeseen, josta palauttajan palautuskulmat ovat pienemmät ja verkkopelaajan on helpompi peittää isompi osa keskustaa. Ja kakkossyötöllä pitää uskaltaa ottaa riskiä.

      Kiitos kuitenkin vielä kerran tästä kommentista, sain siitä itsekin hyvää pohtimisen aihetta!

  • Skupsi e Kolhof vincono contro Krawierz e Mies alla stesso modo come contro te Lloyd : perso il primo, vinto il secondo, 10 a 8 tye break finale.

  • voi ei, miten harmittava tappio. mutta yhdyn edellisten kommentteihin, että jotain puuttui tällä kertaa, ja peli ei näyttänyt ruudun kautta samalta varman rennolta kuin aiemmilla kierroksilla. mutta onneksi tämä oli vasta startti jenkkikiertueelle, ja onhan 180 pistettä mukava saalis 👍 jännä avausvastustaja teillä seuraavissa kisoissa. joskus kun katsoo sinkkupelaajien pelailuja duppelissa, niin on aika hakemista, ja välillä törmäilläänkin pariin 😅

    • Harmittavia tappioita mahtuu väkisinkin kauteen. Ei siis masennuta, vaan katse eteenpäin ja mieli virkeäni kohti Cincinnatin ekaa matsia. Mielenkiintoiset vastustajat siellä tosiaankin vastassa!

Comments are closed.