Harmin paikka, ei saatu tänään parasta teräämme irti Lloydin kanssa, ja loppua kohden prosenttipeliään parantaneet vastustajat veivät tällä kertaa voiton. Olosuhteet tuntuivat jälleen suosivan palauttajia, sillä syöttö murrettiin ottelun aikana yhtä monta kertaa kuin pidettiin. Pitkä kisa tulee näin siis meidän osaltamme päätökseen, vaikka matseja kertyikin lopulta vain kolme.
Tämän Indian Wellsin kisan peliohjelma tuntui viime päivinä varsinkin nelurimiesten keskuudessa aiheuttavan lähinnä epäuskoista päiden pyörittelyä, sillä niin vähän otteluita oli ohjelmassa ensimmäisen kisaviikon aikana. Nelinpeli alkoi jo viime viikon torstaina, mutta kahta ensimmäistä kierrosta pelattiin peräti kuusi päivää ja vasta tänään toisen viikon torstaina oli jälkimmäisten puolivälierien vuoro. Treenikentällä on tullut siis vietettyä selvästi enemmän aikaa kuin matsikentällä, ja päivät ovat rehellisesti sanottuna tuntuneet kyllä vähän pitkiltä.
Tänään oli kuitenkin vihdoin taas aika päästä tositoimiin, kun ottelumme oli merkitty alkavaksi stadionilla numero 2 kello 18 paikallista aikaa. Löimme lyönnit läpi kolmen maissa ja kaikki tuntui olevan valmiina otteluun. Yläselässäni tuntui kyllä jotain pientä häikkää, mutta kipulääkkeillä ja -geelillä tuokin saatiin siirrettyä syrjään. Tuuli yltyi hieman tuttuun tapaan iltapäivällä, mutta ei ollut onneksi ihan niin voimakas kuin parina aikaisempana päivänä.
Matsi ei olisi voinut paljoa paremmin alkaa, sillä mursimme heti ottelun avausgamessa Gonzalezin syötön ja jatkoimme samaan syssyyn murtamalla vielä Roger-Vasselininkin 2-0 -tilanteessa. Salama-alku teki hyvää, mutta momentumin kannalta seuraava game oli valitettavan huono. Peräti kolme kaksoisvirhettä lahjoittivat syöttövuoroni vastustajille. Onneksi palauttaminen oli kuitenkin edelleen kovalla tasolla, ja mursimme Gonzalezin vielä toiseen kertaan siirtyen 4-1 -johtoon. Lloyd pelasti seuraavassa syöttövuorossaan pari murtopalloa ja erävoitto alkoi häämöttää. Roger-Vasselin toi vastustajille ottelun ensimmäisen pidon 5-1 -johdossamme, mutta seuraava minun syöttövuoroni sinetöi erän meille 6-2.
Mielentila oli erätauolla harvinaisen stressaantunut ottaen huomioon, että olimme niin selvästi johdolla. Ja ehkä ainakin osittain siitä johtuen alku toiseen erään oli heikko. Vastustajat mursivat Lloydin syötön 0-1 -tilanteessa ja tekivät saman minulle 0-3 -tilanteessa. Syötöt eivät tippuneet ja verkkopelikin oli erikoisen vaisua. Saimme taisteltua yhden murron takaisin 0-4 -tilanteessa Gonzalezin syöttäessä, mutta toiseen murtoon asti emme päässeet. Ja hävisin vielä kaiken lisäksi erän loppuun oman syöttöni 2-5 -tilanteessa 40-15 -johdosta huolimatta. Niinpä oltiin erätilanteessa 1-1, ja ratkaisua haettiin tie breakista.
Tie break alkoi tasaisesti, edeltävien erien murroista huolimatta syöttäjien komennossa. 2-1 -tilanteen ottelun pisin ralli Roger-Vasselinin syötössä kääntyi harmittavasti vastustajille, mutta muuten pisteet olivat melko lyhyitä. Gonzalez löysi kämmenpalautuksellaan linjawinnerin 5-5 -tilanteessa Lloydin syöttäessä, mikä toi vastustajille edun. Ja 5-8 -tilanteessa tein verkolla väärän valinnan ykkösvolleyllani ja tilanne oli 5-9. Selvitimme ensimmäisen matsipallon taistelupisteellä verkolta ja toisen Lloydin hienolla palautuksella, mutta kolmas oli liikaa. Lobbipalautukseni nousi kyllä hyvin Roger-Vasselinin yli, mutta Gonzalez oli takana paikkaamassa ja sai lyötyä riittävän terävän rystyvolleyn Lloydin jalkoihin. Ja siihen päättyi meidän ensimmäinen kertamme Indian Wellsissä.
Onhan tennis siitä julma laji, että voiton ja tappion ero on niin pieni. Muutamasta pisteestähän nuo tie breakit ovat aina kiinni. Ja nyt kolmannen erän tie break päättyi ensimmäistä kertaa tällä kaudella tappioksi. Ja jotenkin erityisesti harmittaa se, ettei tänään ollut kyllä mitenkään hyvä pelipäivä, mutta silti voitto oli otettavissa.
Jos ihan rehellisiä ollaan, niin ei ainakaan oma pelini ole kyllä oikeastaan missään vaiheessa tuntunut erityisen hyvältä täällä Indian Wellsissä. Kenttä on todella hidas ja pallot vaikeasti kontrolloitavissa. Erityisesti syöttö on ollut matseissa pahasti kateissa, ja kyllähän tuo tuo pelitilanteeseen jotenkin tavallista enemmän stressiä. Palautuspelistä tämä kisa ei jäänyt missään vaiheessa kiinni, mutta kun syötön saaminen kenttään on niin tuskallista niin painetta ei saa ihan normaalisti pidettyä vastustajien päädyssä.
Tänään matsi lähti syötön asenteen osalta ihan oikein käyntiin, ja valmentajamme Dankin oli sitä mieltä, että ykkössyötössä oli alussa ihan hyvin tehoja ja oikea tekniikka. Mutta jostain syystä kakkonen ei sitten pudonnut tänään kenttään ollenkaan, mikä vei lopulta luoton ykkössyötöstäkin ja siinä oli sitten kierre valmiina. Sain kyllä kolmanteen erään kaivettua pari ihan erinomaista syöttöä, mutta se ei tänään riittänyt. Palautuspeli meni aavistuksen varovaiseksi ottelun loppua kohden, ja vaikka sain kyllä pallot kenttään, niin vastustajat pääsivät noihin palautuksiin turhan hyvin käsiksi.
Vaikkei pelillisesti kaikki tänään sujunutkaan siis ihan toivomallamme tavalla, sillä hävisimme ottelun alussa myös ihmeellisen monta palloa, jossa pääsimme muun muassa lyömään iskulyöntejä, niin eniten harmittaa kyllä tuo henkisen puolen jännittyneisyys kentällä. Toki peli ja mieli kulkevat usein käsi kädessä, mutta silti olin ihmeen kireällä tuomarin tehdessä pari mokaa verkkosyöttöjen kanssa ja joutuessani väittelemään areenan näytöistä. Jälleen kerran verkkosyöttöjä tulkitseva kone teki pari tuomiota täysin pieleen, minkä lisäksi toisen erän alusta alkaen areenan skriinit alkoivat näyttää kuvaa suoraan syöttöni takaa, jolloin vastustajat saattoivat lukea Lloydin selän takana näyttämät käsimerkit näytön kautta. En tiedä tekivätkö he lopulta niin, mutta ainakin siihen oli turhan helppo mahdollisuus. Ja yleensähän näytöt näyttävät vain ottelun tulosta.
Aika pettyneisiin tunnelmiin päättyy siis tämä kisa, mutta toisaalta positiivisen kautta voi ajatella, että heikommallakin pelillä tuli kuitenkin otettua ATP1000-kisassa puolivälieräpaikka. Ja harmillisesti tänäänkin oli vähän kehon kanssa ongelmia, sillä vaikka matsin aikana ei kipua juurikaan tuntunutkaan, niin tällä kertaa yläselän tienoille iskenyt lukko/kramppi teki vartalon ja pään kierroista selvästi normaalia rajoittuneempia. Vuoteen on siis jo tähän mennessä mahtunut muutama epäonninen terveyshuoli liikaa. Mutta olemme silti Lloydin kanssa Race-listalla tämän viikon jälkeen joko sijalla 4 tai 5 eli voisi sitä asiat huonomminkin olla.
Ja onhan tämä edelleen jollain tasolla oppimisprosessia, kun kisat ja olosuhteet ovat uusia. Toki menestystä haluaisi aina vain enemmän, mutta edelleen esimerkiksi vuosi sitten ajateltuna Indian Wellsin kisan kvartsi vuonna 2023 olisi ollut todella juhlinnan arvoinen suoritus. Ja onhan se nytkin. Pitää vain ensin selättää tappion tuoma harmitus. Ja ottaa opikseen niistä asioista, mistä vaan voi.
Kahden kisan, mutta parhaimmillaan neljän viikon, mittainen USA:n kiertue on siis nyt puolessa välissä, ja matka jatkuu seuraavaksi itärannikolle Miamiin, jossa pelataan toinen perinteisistä Sunshine Double -turnauksista. Kisan arvo on jälleen ATP1000 ja pelaajisto jotakuinkin sama, vaikka jokunen kaksinpelaaja vähemmän onkin ilmoittautumislistalla mukana. Tähän kohtaan on varmasti paikallaan ottaa kaksi päivää huilia tenniskentältä ennen kuin sunnuntaina voi sitten taas suunnata nälkäisenä takaisin treenikentälle. Matsit Miamissa alkavat nelinpelin osalta aikaisintaan ensi torstaina.
Harmittava tappio tuli, mutta leukaa pystyyn ja uutta matoa taas koukkuun! Tänään (tai siis eilen) ei ollut tosiaan mikään syöttäjien juhlapäivä, kun tuntui että kenelläkään ei oikein kulkenut sillä osastolla. Mutta, kuten itsekin totesit niin kvartsipaikka tonnikisassa on aina kelvollinen suoritus, varsinkin jos tuntui että peli ei oikein missään vaiheessa ollut uomissaan. Miamissa sitten taas lämpimissä ja nopeammissa oloissa uudella sykkeellä kehiin. Tsemiä siis sinne!
Näiden tonnikisojen kohdalla täytyy tosiaan todeta, että on tosi ikävää jos loppujenkin osalta siirrytään lopulta samaan puolentoista viikon rytmiin. Välipäiviä ihan liikaa ja rytmi muutenkin tosi kummallinen. Jos jatkossakin on 32 kaavio, niin nelurin osalta voisi aivan hyvin sopia että ensimmäiset matsit on joko la tai su. Se vähentäisi toki kaksaripelaajien osallistumisia, mutta se olisi mielestäni ihan vaan hyvä asia. Nuo luovutusvoitot ovat oikeasti aika perseestä, sen jälkeen kun pidetty vähän yhden matsin verran hauskaa kentällä. Taustalla olisi monta nälkäistä neluriparia odottamassa pääsyä rahakkaampiin kisoihin, eli kyllähän tuo mielestäni vähän epäreilua on.
Aika erikoinen matsi oli kuten kirjoitit. Loistava alku, mutta sitten herpaantuminen toisessa erässä. Rentous ei päässyt esiin kuin alussa. Myös Lloydilla oli syöttämisessä vaikeaa. Samoin vastustajilla, joskin nostivat tasoaan loppua kohti. Kvartsit olivat varmasti teillä minimisuoritus turnaukseen ja sen saavutitte eli sen puolesta ihan ok tulos. Mutta harmitus tietysti, kun tietää, että tämäkin matsi oli aivan realistista voittaa. Normipelillä näin olisi käynytkin. Mutta vaikeaa ollut monilla muillakin huippupareilla. Rentoutta ja letkeyttä Miamiin!
Jep, ei kvartsipaikka missään nimessä huono suoritus ole. Odotukset nousevat vaan aina niin kovasti, että tällainen sijoituksen mukainen suorittaminen tuntuu lähes pettymykseltä. Ehkäpä välillä hyvä muistaa pitää realismi mukana. 🙂 Mutta samalla muistaa, että on realistista myös voittaa näitä kisoja.
Mitä tähän useamman viikon kestävään kisaformaattiin tulee, niin olen kyllä samaa mieltä, että ihan höpöhöpöä tällainen. Ja valitettavasti tulee siis yleistymään tämän vuoden aikana, kun Madrid, Rooma ja Shanghai ottavat saman systeemin käyttöön. Varsinkin nelurin osalta kisa venyy kyllä kohtuuttoman pitkäksi, eikä tosiaan kaksinpelaajia näyttänyt tästäkään huolimatta kiinnostavan enempää kuin yksi matsi nelinpeliä…
Tennis on näiden hitaiden kenttien takia tehty lähinnä ironman-kisaksi. Pelaajia on kaksinpelissä koko ajan loukkaantuneena ja pelaajia jää pois turnauksista ihan jatkuvasti. Tuolla systeemillä annetaan jotain lepoa ja kalenteri on ehkä vähän väljempi. Varsinkin noiden alustojen yksipuolisuus on jo aika häiritsevää. Ilmeiseti nopeat kentät on käytännössä kielletty koko kiertueelta. Tai jos ovat nopeita, niin sekin on jonkinlainen nykyajan käsitys ”nopeudesta”.
On tuosta hitaiden kenttien ihannoinnista onneksi mielestäni vähän palattu järkevämpään suuntaan. Indian Wells oli hidas, mutta esim. Dubai oli oman kokemukseni mukaan nopeampi kuin yksikään kova kenttä Suomessa. Samoin Australian Open ja US Open esikisoineen ovat nykyään aika nopeita alustoja. Pisteet kestävät vain niin pitkään, kun pelaajat liikkuvat tänä päivänä niin tajuttoman hyvin. Ja harva osaa oikeasti hyökätä voittavalla taktiikalla verkolle.
Lähdettekö heti näin perjantaina kohti Miamia vai missä menee pari vapaa päivää? Mutta joo samaa meiltä että näin katsojankin kannalta varsinkin dubbeli aikataulu tuntuu hämmästyttävän pitkältä. Kuvittelisi että järjestäjillekkin tulee paljon majoitus, kuljetus ja ruokakuluja kun iso joukkio muutaman päivän lisää. Tsemppiä Miamiin!
Jep, järjestäjille tulee kuluja, kun majoitukset ja ruokailut ym. pitää hoitaa pidemmäksi aikaa. Ja tietysti myös pelaajien kulut kasvavat esimerkiksi valmentajan osalta. Mutta ilmeisesti ovat laskeneet, että kisat saavat tällä kaavalla kuitenkin enemmän lippu- ja tv-tuloja.
Miamiin ei siis ole mikään kiire, kun siellä alkaa pelit vasta viikon kuluttua. Suunnitelmissa onkin käydä huomenna lauantaina katsomassa paikan päällä LIV Tourin golfkisaa Arizonassa. 😎
Pysyn näkemyksessäni. Ihan tyhmä turnaus. Jospa seuraava olisi kivempi.
Vakavasti ottaen, puolivälierät oli kuitenkin sijoituksenmukainen saavutus. Enemmän oli varmasti tarjolla, mutta ei tuota kuitenkaan epäonnistumisena voi pitää.
Nyt sovitaan, että ne oli ne ikävät pallot, jotka toi mörköjä pään sisälle ja ensi viikosta eteenpäin on yhtä kirkkautta ja onnistumisten iloa.
Hehee, enpä olisi uskonut, mutta olen samaa mieltä. Indian Wells ei noussut ollenkaan lempiturnausteni joukkoon. Ollaan kuitenkin tyytyväisiä kvartsipaikkaan. 🙌 Ensi viikolla sitten sitä kirkkautta ja onnistumisen iloa enemmän kentälle. 😊
Vaikka teillä ei ollutkaan paras päivä, ei myöskään vastustajilla, niin eka erä oli kyllä teiltä monin kohdin hienoa peliä. Ja onhan kvartsipaikka ATP 1000 -kisassa hatunnoston arvoinen juttu.
Uskon myös vahvasti, että syöttösi heilahtelu on vain tilapäistä, no worries. Vaikka tuli tuplia ja syöttösi takkuilu taatusti stressasi matsin aikana, niin silti teit myös useita hienoja pisteitä suoraan syötöllä.
Olet aikaisemminkin todennut, kuinka tärkeä merkitys on harjoittelulla ja kuinka olet eri osa-alueita treenamalla ja analysoimalla saanut peliäsi kuntoon, niin varmasti myös syöttösi palautuu tasolle, joka tuo onnistumisia ja lisää itseluottamusta. Nyt vain ansaitut pari päivää rentoilua ja freesillä otteella kohti Miamin avaustottelua!!!
PS. Tuo pelipäivien rytmitys on kyllä todellakin ihmetyttänyt, samoin kuin videotaulujen livekuva, josta vastustajien on mahdollista nähdä käsimerkit. Hämmästyttävää ajattelemattomuutta järjestäjiltä.
Myös Indian Wellsin kentät ovat saaneet paljon kritiikkiä, Medvedev manasi ne täysin kelvottomiksi.
Ja kuten itse mainitsit, pallot ovat myös ilmeisen kovat ja tunnottomat.
Oliko teillä laajemminkin keskustelua näistä muiden pelaajien kanssa?
Isot tsempit ja hyviä pelejä Miamin turnaukseen! 💪💪💪 👍👍👍.
Aika ailahteleva oli kyllä tuo kvartsiottelu. Varmasti olosuhteilla oma vaikutuksensa ja toki silläkin, että matseja kuitenkin aika vähän reilun viikon aikana. Ja kyllähän noista olosuhteista on pelaajien keskuudessa ollut täällä paljonkin pukukoppikeskusteluja, ja ihan yksimielisesti on kyllä tämä kisa tuomittu. Ei oikeastaan kukaan ole sanonut mitään positiivista tästä kisasta. Moni on haukkunut pallot, kentät ovat liian hitaat, treenaamaan ei pääse, ja peliohjelma on toivottoman väljä. Pilalle hemmoteltua porukkaa koko sakki😅
Just a couple of points here and there and the result could have been different. 🫣 You both started so well and returned with great confidence and it was almost easier to break than hold serve. I think if you’d won the extended rally at 2-1 in the MTB, the momentum would have been with you. Gonzalez had dropped his serve 3 times but in the MTB he didn’t lose a point until the 2nd MP.
You’re favourites in nearly all the matches you play now which brings added pressure but also confidence and as you say, this time last year, a QF in Indian Wells would have been a great achievement….and it still is, especially with its glue like courts and fluffy fly away balls. 🪶 👏
Good vocal support from the Finnish supporters who were enjoying their cocktails 🍸🍹and they weren’t wrapped up like the locals as if it was -10C with a wind from the Arctic! 🥶💪 Off to Miami where it will be 🥵and the courts ⚡in comparison to IW. Will Dan be joining you?
Small margins, and unfortunately this time it didn’t go our way. But again a chance to learn something. Especially playing as favourites is different than before. Just need to keep the body and mind relaxed.
The Finnish support was great again, surprisingly many found their way to the stands although we are so far away from home. 🙂 Hopefully the same holds true in Miami! Dan is joining us there as well as Louis Cayer. 💪💪
Minäpä pyöräytän tämän niin, että olisi se kumma jos ei tulisi välillä huono(hko)jakin pelejä. Ymmärrän, että syöttöjen takkuaminen alkaa ryömiä pään sisään, mutta kuten tässäkin pelissä nähtiin, ei se sujunut kuin ajoittain kenelläkään teistä. Piiiitkät odottelupäivät pelien välillä, kyseenalaiset kentät yms, joten sinne jätetään muistojen joukkoon, eikä mitään pidemmälle meneviä johtopäätelmiä tästä! Pari päivää täysin jotain muuta, ja johan taas kulkee! No pain, no gain; the Sun will shine again!
Juuri näin! Heikompia päiviä tulee väkisin vastaan. Mutta edelleen jos saldona on vaikeammassa kisassa puolivälieräpaikka, niin ei nyt kovin pettynyt voi olla. 💪 Nyt hetki huilia muissa merkeissä ja Miamissa sitten taas isolla innolla kentälle 😊
Koska pelaatte nykyään vain isoja kisoja on selvää, että välillä tulee tappioitakin. Marginaalithan ovat hyvin pienet.
Maallikkona joskus tuntuu, että stressaat ja analysoit tulevia pelejä vähän liikaakin. Vaadit itseltäsi paljon, mistä tulee kovia paineita. Arvostan suuresti blogiasi. On ollut mielenkiintoista tutustua huippuammattilaisen elämään kiertueilla ympäri maailmaa. Kiitos siitä ja onnea tuleviin peleihin!
Erittäin hyvä pointti. Jos ja kun pelaamme nyt ainoastaan isoja kisoja, niin tottakai odotusarvo on se, ettei joka kisassa voi mennä päätyyn asti. Marginaalit ovat todella pienet, joten pitää muistaa arvostaa jokaista voittoa.
Ja totta on tuokin, että mieleni on aika analyyttinen ja välillä se lipsahtaa myös stressaamisen puolelle. Ymmärrys voi auttaa ratkomaan ongelmia, mutta joskus tieto kyllä myös lisää tuskaa. Rentoutta hakien siis Miamia kohti.
Se että alatte olla ennakkosuosikkeja lähes matsiin kuin matsiin muuttaa varmasti tilannetta ja saattaa aiheuttaa turhautumistakin, kun tietää, että peli olisi voitettavissa – tai jopa että se pitäisi voittaa. Fysiikka joutui myös ehkä toisenlaiseen koetukseen (kuin peleistä) tuosta paikanpäällä nujuamisesta. Pitää jatkossa ottaa oma tyyny matkaan 😬. Minusta tuntuu, että olette nyt uuden vaiheen keskellä. Taidot riittää mihin vaan eli iloa, huumoria ja nautintoa mukaan peliin, niin puristus sopivasti vähenee.
Ennakkosuosikin asema on kieltämättä aika erilainen kuin altavastaajan. Tuo matsiin omanlaisensa jännityksen. Mutta kunhan oppii tuostakin nauttimaan niin hyvä tulee. Moni kommentti on täällä maininnutkin tuon ilon, huumorin ja rentouden. Sillä asenteella siis kohti Miamia!
Tappiosta huolimatta ei tämä kisa huonosti mennyt. Eli onnittelut Harrille ja Lloydille!
Toivotaan, että Miamin ATP1000 sujuu myös hyvin. Tsemiä!
Kiitos onnitteluista! Ei sitä koskaan kannata olla pettynyt, kun voittaa kisassa enemmän matseja kuin häviää. 🙂 Miamissa sitten vielä pidemmälle!