Voi voi ja voi herranjestas. Eipä ole pitkään aikaan harmittanut ja sattunut tappio niin paljon kuin tänään Rooman pimenevässä illassa. Kokonaisuutena aika vaihteleva ottelu oli kaikesta huolimatta yhtä lyöntiä vaille valmis, mutta emämunaukset yhteensä neljässä peräkkäisessä ottelupallossa olivat lopulta liikaa. Tuloksena siis aika karmea tappio ja kisan päättyminen ihan liian aikaisin.
Pelasimme eilen ensimmäisen kierroksen matsimme loppuun asti juuri sateiden alta, mutta kaksinpelaajien otteluohjelma oli sellainen, että järjestäjät halusivat meidän pelaavan toisen kierroksen ottelumme heti tänään sunnuntaina. Muut keskittyivät tänään vielä ensimmäisen kierroksen matseihin, mutta laittamalla nelurimme kentälle jo tänään, saatiin Tiafoe-Musetti kaksinpelimatsi maanantain ohjelmaan vasta yleisön haluamaksi iltapeliksi.
Vaikkei tänään sade haitannutkaan, niin odotteluksi meni tämä päivä siitä huolimatta, sillä kenttämme kaksi ensimmäistä naisten matsia kestivät yhteensä kuusi tuntia. Tiafoe pääsi vasta tämän jälkeen pelaamaan eilen kesken jääneen kaksinpelinsä loppuun, ja kun tuohon lisättiin vielä pieni lepotauko päälle, niin lopulta meidän matsimme alkoi vasta kello 20. Pelikenttäkin ehti välissä vaihtua numeroksi 1, joka tuntui olevan ihan kauheassa kunnossa edellispäivän ja yön sateiden jäljitä. Pomppu ei ollut ollenkaan kohdallaan, ja muutenkin olosuhteet olivat todella hitaat kylmän nihkeässä Rooman illassa.
Matsi alkoi meidän kannaltamme kuitenkin todella vahvasti, sillä ensimmäiset palautukseni olivat priimaa, ja mursimme Tiafoen heti avausgamessa. Ja sama meno jatkui siitä eteenpäinkin, sillä breikkasimme myös McDonaldin ja siirryimme nopeasti peräti 3-0 -johtoon. Vielä seuraavassakin gamessa kaikki näytti hyvältä, sillä ässäni vei meidät jo 40-0 -johtoon, mutta sitten kaikki meni hetkellisesti täysin pieleen. Lloyd ei saanut 40-0 -tilanteessa jätettyä McDonaldin pitkäksi menossa ollutta rystyä, minkä perään tein kaksoisvirheen. Ja kummasti vastustajilta löytyi tuohon paikkaan vielä kaksi hyvää palautusta ja sen jälkeistä ohitusta, ja momentum oli yhtäkkiä täysin vaihtanut paikkaa.
Saimme seuraavassa palautusvuorossa taas 0-30 -johdon, mutta Tiafoen hyvät syötöt riittivät pitoon. Ja sitten tuli kylmä suihku myös Lloydin syöttäessä, ja yhtäkkiä tilanne olikin 3-3. Eihän tämä ollut ollenkaan käsikirjoituksen mukaista. Saimme kuitenkin hienolla taistelulla 3-3 -tilanteessa aikaiseksi uuden murron, ja tällä kertaa pitoni tuon perään oli todella vakuuttava. Ensimmäiset kolme eräpalloa Tiafoen syöttäessä 5-3 -johdossamme eivät tuottaneet tulosta, mutta Lloydin pito 5-4 -tilanteessa toi meille helpottavan erävoiton.
Vastustajat tarkensivat syöttöpeliään toisen erän alussa, kun taas minulle tuli vaikeampi game 1-2 -tilanteessa. Syöttövuoro alkoi täysin odottamattomasti kahdella tuplalla, mutta taistelimme tilanteen parilla hienolla kuviolla kuitenkin tasoihin. 40-40 -tilanteessa pelattiin pitkä ralli, jonka olisi pitänyt päättyä meidän voittoomme, mutta niin vain vihulaiset saivat murron aikaiseksi. Eikä meidän peli tuosta ainakaan rentoutunut. Ensimmäisessä erässä murtopaikkoja oli käytännössä jokaisessa palautusvuorossa, mutta toisessa ei saatu aikaiseksi yhtään murtopalloa. Kun vielä 2-5 -tilanteen syöttövuorokin oli kaiken lisäksi heikko, niin kolmanteen erään mentiin taas.
Jos kolmatta erää katsoo lukemien kehittymisen kautta, niin kyllähän sitä pitää pitää jonkinlaisena ihmeenä, että emme sitä pystyneet voittamaan. Hyvä väliinmenoni toi minibreikin 2-1 -tilanteessa, ja Lloydin vahva palautuspeli toisen 5-2 -tilanteessa. Syöttöpisteetkin tulivat vakuuttavasti kotiin, ja pian olimmekin jo 8-3 -johdossa. Missasin tuossa kohtaa ihan tehtävissä olleen, vaikkakin aika kaukaa kurotetun kämmenvolleyn, ja puoltenvaihdon jälkeen löin kämmeneni hiuksen hienosti pitkäksi. Taistelupallo 8-5 -tilanteessa tuli kuitenkin kotiin, ja Tiafoen maila sai kyytiä siihen malliin, että hänkin uskoi varmasti ottelun olleen siinä.
Mutta eipä vaan ollut. Ykkössyöttöni 9-5 -tilanteessa oli pari senttiä leveä, mutta Lloyd pääsi kakkossyötönkin jälkeen pariin kertaan hyvästä paikasta ratkomaan palloa verkolta. Ei kuitenkaan onnistunut. 9-6 -tilanteessa Lloydin palautus McDonaldille tuli takaisin ihan tehtävissä olevana, mutta seuraava kämmen karkasi pitkäksi. 9-7 -tilanteessa rystypalautukseni oli puolestaan myöhässä ja jäi verkkoon. Vielä oli kuitenkin yksi ottelupallo jäljellä, ja Lloyd syöttikin siihen hyvän ykkösen McDonaldin rystylle. Sain pallon rystyvolleypuolelleni, mutta sähläsin kaiken järjen vastaisesti tuon lyönnin aivan verkon tuntumasta pokalla omalle puolelle kenttää.
Tilanne oli näin ollen uskomatonta kyllä taas tasan, ja puolia vaihdettiin tilanteessa siis 9-9. Katsomosta tuuletettiin puolitörkeästi seuraavaa Lloydin missattua ykkössyöttöä, ja liekö tuo saanut hieman miestä pois tolaltaan, sillä myös kakkonen jäi verkkoon. Ei onnistunut McDonaldkaan ykkösessään 9-10 -tilanteessa, eikä kakkonenkaan ollut kovin tehokas, mutta Tiafoe aavisti Lloydin rystypalautuksen oikein ja löi pallon rystyvolleyllaan vastustamattomasti läpi. Viimeiset kuusi pistettä siis vastustajille ja tappio oli sillä sinetöity.
Kävelymatka kentältä pukkariin ja kuntosalille tuntui kestävän varmaan puoli tuntia, niin usvassa oli oma mieleni tuossa kohtaa. Miten voikaan olla niin musertava tuo tunne tällaisen tappion jälkeen? Tekee samaan aikaan mieli itkeä, huutaa, raivota ja vain lysähtää kasaan. Tekee ihan pahaa jopa fyysisesti. Mutta mitenkään tuota jo tapahtunutta ei pääse karkuun, vaikka kuinka haluaisi vain paeta.
Olemme tänä vuonna toki ehtineet jo hävitä useammankin matsin, mutta jotenkin tämänpäiväinen kourii syvemmältä kuin mikään matsi pitkään aikaan. Vaikeat olosuhteet, märkä ja hidas kenttä, pimeän illan keinovalot, ärsyttävä kannustus katsomossa, vastustajat, jotka onnistuvat juuri oikeilla hetkillä, ja oma peli joka ei millään meinaa lähteä kulkemaan. Näistä kaikista vaikeuksista huolimatta meidän olisi pitänyt niin voittaa tämä matsi. Ei vaan tällä tasolla voi sählätä useampaa ottelupalloa verkon päältä. Saati, että matsin olisi edes pitänyt olla näin tiukka. Alun perusteella lukemien olisi pitänyt olla 6-2, 6-2.
Mutta jotenkin tämä matsi nyt vain onnistuttiin häviämään. Kävimme matsia läpi Danin ja Lloydin kanssa poikkeuksellisesti heti kuntosalin puolella, ja keskustelimmekin jopa aika syvällisiä asioita pitkälle toista tuntia yhä hikisissä vaatteissa värjötellen. Rotterdamin kisan jälkeinen pidempi keskustelu sai aikaan hyviä asioita, ja nytkin oli pakko saada kaivettua tunne- ja mentaalipuolta ihan avoimesti esille, jotta ymmärrämme paremmin, mistä tällaiset ottelut kumpuavat. Ei ongelma edes ollut niinkään nuo missatut ottelupallot, emme vain tiiminä selviä ottelun sisällä kovin hyvin vastoinkäymisistä, vaan sama kaava huonojen suoritusten jälkeen toistuu. Ja sitten homma menee väkinäiseksi.
Tänäänkin matsi oli alussa niin hyvin hallussa, ettei vastustajia olisi pitänyt missään nimessä päästää mukaan peliin 3-0 -tilanteessa. Vaikka voitimme lopulta nytkin ensimmäisen erän, niin lähtökohta toiseen oli täysin erilainen, kun he tiesivät pystyvänsä murtamaan meidät sen sijaan, että olisimme ottaneet erän vakuuttavasti kotiin vaikkapa 6-2. Ja toisen erän lähdettyä huonosti liikkeelle, emme päässeet oikein millään enää taistelemaan murtoa takaisin, ihan kuten eilenkin kävi.
Kolmannen erän suorittamista on 9-5 -tilanteeseen asti vaikea haukkua kovin pahasti, mutta loppu oli kyllä kuin pahimmasta painajaisesta. Neljästä matsipallosta häviäminen sivuaa ainakin omalla kohdallani henkilökohtaista ennätystä, ja jotenkin sen tiukkuuden ja kipsaamisen aisti varmasti katsomoon asti. Yleensä meistä Lloydin kanssa jompikumpi sentään onnistuu viimeistelemään ottelun, mutta nyt mokasimme kumpikin kyllä pahemman kerran samassa paikassa. Sen kun tietäisi, mistä tuokin johtui.
Pelissä oli tänään siis havaittavissa selvästi tavallista enemmän epävarmuutta, ja varsinkin verkolta pallojen tappaminen oli ajoittain aika vaikeaa. Hitaat olosuhteet ja kaikki palautukset takakentältä pelanneet vastustajat saivat meidät ehkä yrittämään vääriä ratkaisuja, mutta ei tuonkaan pitäisi ihan näin paljon kyllä vaikuttaa. Yksinkertaisuus ja tehokkuus loisti kuitenkin poissaolollaan. Toki vastustajat löivät alusta alkaen takakenttälyöntejään ja palautuksiaan aika terävästi, mutta ei senkään pitäisi meidän tason pelaajille tulla yllätyksenä. Tai aiheuttaa näin isoja ongelmia.
Keskusteluja käytiin matsin jälkeen siis vähän pidemmän kaavan mukaan, ja päädyimmekin lopulta siihen, että jatkamme tätä reissua alkuperäisen suunnitelman mukaisesti vielä toisen viikon. Toki olisimme ehdottomasti halunneet olla Roomassa taistelemassa isommista pisteistä, mutta kun se ei enää ole mahdollista, niin suuntaammekin nyt maanantaina Bordeaux’hon, jossa pelataan tiistaista alkaen CH175 kisa. Tavoittelemme tuosta kisasta paljon matseja, paljon onnistumisia ja toki myös ATP-pisteitä, jotka lasketaan tänä vuonna Race-listalle ensi kertaa myös challenger-kisoista.
Tänään saa ja pitää siis ottaa päähän, mutta toivottavasti saamme käännettyä tämän tappion tiimimme kanssa opiksi, ja sitä myöten jatkossa avautuu mahdollisuus pelata taas aiempaa korkeammalla tasolla. Potentiaalia on vaikka mihin, mutta seuraavat askeleet eivät tapahdu itsestään. Luotto prosessiin on kuitenkin korkealla, joten katse eteenpäin ja kohti seuraavia turnauksia.
Raastavan ymmärrettävä analyysi, mistä välittyy myös ihmismielen raskaimpien hetkien taakka. ”Kentältä pukkariin” -via dolorosan voi vain kuvitella jos kohta niin moni meistä itsensä sieltä ajoittain myös löytää. Sellaista urheiluelämäkin on.
Mutta onneksi menetyksen murheen alhot jäävät useimmiten hetkelliseksi. Selviytymisen eetos on teillä jo vahvasti mukana eikä osaaminen ole minnekään kadonnut. Ihan varmasti saatte ja voidaan jatkossa nauttia myös menestyksenne huumasta!
Kiitos kirjoituksesta ja isot tsempit tuleviin koitoksiin!
Kiitos tsempeistä, välillä tulee raskaampiakin tappioita, mutta ainakin toistaiseksi aina on niistäkin päästy yli. Eli eiköhän tästäkin. 💪
Kiitos hyvästä blogista Harri. On kiva lukea ja seurata matkasi.
Hyvä että on keskusteltu. Pääset varmasti tästä yli nopeasti. Nähdyn perusteella avoin keskustelu on nyt avain ja toistensa ymmärtäminen. Tiimityötä ja kunnioitus toista kohtaan. Mikäli saatte tiimityön vielä nextille levelille taivan on rajana. Stay strong, tunteet pöytään & stick together boys.
Juuri näin, pidemmässä pelisuhteessa tulee väkisinkin hetkiä, kun homma vähän rakoilee. Mutta hieman syvemmälle kurkistaessa saattaa aueta uusia ulottuvuuksia, joista yhdessä tekemällä siirrytään jälleen uudelle tasolle. Vamos.
Kyllä juurikin näin on. Keep up the good work ja kaikkea hyvää💪
Neluriottelut ovat aina jännittäviä. Eilinen ottelu oli kuitenkin poikkeuksellisesti kamala. Lloyd oli aivan yössä ja kyllä Harrikin säesti samassa sävellajissa. Ennakkoaselmissa ”varma” voitto kääntyi tappioksi. Tavallaan vielä kahteen kertaan, ensin yleisesti matsissa ja sitten vielä toiseen kertaan MTBssä.
Turnaus päättyy tappioon (paitsi turnausvoittajilla). Paradoksaalisesti on parempi hävitä huonolla pelillä kuin hyvällä pelillä. Hyvällä pelillä häviäminenhän tarkoittaa, että taso ei riitä. Teillä riittää! Vaan riittääkö massalla loppuun asti? Massa syö vahvuuksianne rotan lailla. Ja samalla suhteelliset heikkoudet vahvistuvat. Brutaalilla massalla taitopelaajat ovat helisemässä. Odotan kyllä innolla massakauden loppumista. Niin varmaan myös Ram/Salisbury, Mektic/Pavic, Emppu ja moni muu, vaikka kukaan ei sitä julkisesti myönnäkään.
Onhan se totta, että massatennis on eri peli kuin kovan kentän tennis. Ja viime kesää lukuun ottamatta tulokset ovat kyllä perinteisesti massalla olleet vaisumpia. Ehkä vaikeinta on juuri tuo olosuhteiden suuri vaihtelu kilpailunkin aikana. Nytkin pelattiin Roomassa kosteassa ja kylmässä 15 asteen lämpötilassa iltamatsia, mikä on täysin eri tilanne kuin mahdollinen päiväottelu +30 asteen helteessä. Mutta kyllä ne kovan kentän kisat ja sisäkisat sieltä vielä tulevat nekin. 🙂 Ja Roland Garrosissa huonoja pomppujakin tulee toivottavasti vähän vähemmän.
Epätodennäköinen ja omasta sähläyksestä johtuva häviäminen sattuu aina, ja paljon. Päällimmäinen tunne lienee harmitus, ettei ollut omalla tasollaan ja saanut tapettua matsia. Näkyyköhän viime aikaiset niukat matsimäärät, mikä tappaa pelirutiinia? Nyt on ollut niin hitaita turnauksia nelurien kannalta, että teillä ainakin matsimäärät ovat jääneet tosi vähälle – verrattuna aikaisempaan. Rutiiniin pitäisi kuitenkin päästä kiinni jolloin pahoja nukahduksia ei helpolla tapahtuisi. Eilen niitä tuli kaksin kappalein eli itsestään kiinni olevia huonoja jaksoja. Ja hiukan samaa näkynyt muutamaan otteeseen aiemminkin. Varmasti Challenger sopii tähän paikkaan enemmän kuin hyvin – ja ennen Ranskan avoimia. Pelejä alle ja rutiinitasoon kiinni. Taitoa kyllä riittää!
Oma sählääminen ratkaisupaikoissa satuttaa kyllä joka kerta. Ihan tarpeeksi vaikeaa on pärjääminen muutenkin, joten miksi pitää tehdä voittamisesta niin vaikeaa?
Mutta matsimäärien suhteen tilanne on siinä mielessä erikoinen, että ATP-tason ottelumäärässä taidamme Lloydin kanssa olla ihan listan kärkikahinoissa tänäkin vuonna. Meillä oli ennen Roomaa 21 voittoa tällä kaudella, ja vain Fabrice Martinilla taitaa olla yksi enemmän. Eli matseja ja voittoja on muihin verrattuna jopa enemmän. Ehkä tunne vähyydestä johtuu vain siitä, että finaaleja on tältä kaudelta alla vain kaksi. Ensimmäisen kierroksen tappioita ei sen sijaan ainuttakaan.
Eeppinen tappio. Menee sinne futis- ja lätkämaajoukkueiden kuuluisimpien sähläysten rinnalle. Kuitenkin tämä analyysisi ja tekemänne johtopäätökset nostavat jo täällä hymyä huuleen. Teiltä, jos keltä, kurssin muutos onnistuu! Yksi vieno toivomus: Älä sorru itsesi sadatteluun kesken ottelun, varsinkaan äidinkielellä. Sitä harrastit kaksinpeliurallasi – eikä se auttanut. Nyt siitä kärsii tiimipeli.
Jep, onhan tämä pakko laittaa aika korkealle omassa sarjassaan munitut voitot. Eihän niitä koskaan haluaisi omalle kohdalleen, mutta kai niitä silti joskus tulee.
Toisen erän ensimmäinen syöttövuoroni oli kyllä valitettavan huono, ja nyt siitä ylitsepääseminen kesti vähän turhan kauan. Tuota epäonnistumisiin reagoimista tarkoitus onkin Lloydin kanssa eniten jatkossa kehittää.
9-5 tilanteeseen saakka erittäin hyvä match TB. Mutta se ei paljon lohduda. Näki kyllä, että teitä ketutti kuin pientä oravaa. Sama tunne oli kyllä kotikatsomossakin. Kumma miten näihin teidän otteluihinne itsekin niin tunteella suhtautuu. Pitkälti johtuu varmaan siitä, että olet täällä hyvin avannut omaa tennisuraasi, ajatteluasi ja vähän muutakin. Mutta tästä vaan eteenpäin. Toivottavasti saatte Challenger kisasta hyviä matseja alle. Ja kaikesta huolimatta varmasti sinulle hyvä kesä tulossa ilman tennistänkin 🙂
Ehkä ei kannattaisi muistuttaa, mutta ei sinulla tuon neljän ottelupallon takaa häviäminen tainnut kuitenkaan ennätyksesi olla. Umag 2022 finaali, Fognini/Bolelli, taisi olla 8 ottelupalloa teillä ja 6-0 johto TB:ssa… 🙁 Sorry kun muistutin…
Tsemppiä jatkoon ja nauttikaa!
Hehheh, aika hyvin olin näköjään ehtinyt jo tuon viime kesän Umagin finaalin unohtaa. 😀 Hyvä muistutus, että asiat voisivat olla huonomminkin! Itse muistin vaan Tallahasseen CH-kisan semin vuodelta 2019, kun samainen 9-5 johto kääntyi tappioksi.
Mutta tästä jatketaan taas eteenpäin, ja eiköhän luvassa ole kuitenkin ihan kelpo tenniskesä. 😎 Ja kevättäkin on vielä runsaasti jäljellä.
Harri, ei tosiaan ollut tarkoitus kääntää veistä haavassa. Kyseinen finaali onkin parasta unohtaa. Olin kuitenkin pakotettu korjaamaan faktan, ei sen kummempaa.
Tsemppiä jatkoon!
Ääh kommentoin väärään threadiin…piti vastata siihen itse aloittamaani. Pahoittelut sotkusta.
Kotikatsomossa sattuu vieläkin ja pahasti. Pitäisi varmaan järjestää itsellekin keskustelutilaisuus kuntosalille, että saisi asian purettu. Mutta tärkeintä on tietysti teidän toipuminen ja eteenpäin meneminen. Varmasti hyvä ajatus jatkaa pelejä ja antaa uusi mahdollisuus onnistumisille. Teillä on nelinpelin paras peli olemassa, mutta se tahtoo mennä nyt liian usein piiloon.
Kyllähän sitä taas saatiin Roomasta aikamoinen tarina, mutta ei kyllä sellainen kuin kaikki olisi haluttu. Jospa tämä on kuitenkin jonkin uuden ja ihanan alku.
Roomassa näköjään sattuu ja tapahtuu. Tällä kertaa ei kuitenkaan ihan niin positiivisesti kuin viimeksi. Enkä ihmettele yhtään jos kotikatsomossakin sattuu, tunne on ihan yhteinen.
Jotenkin pitää vain onnistua kaivamaan tuo onnistumisten flow-tila taas esille niin, ettei epäonnistumiset meitä hetkauta. Silloin tulee hyvä taas.
Erinomaista, että puritte tilannetta välittömästi. Tiimihengen säilyttäminen on erityisesti tässä tilanteessa ykkösprioritetti. Tiedetään, että taidoista ei ole kiinni, joten juurisyy lie muualla. Tai sitten pitää suhtautua tilanteeseen pidemmän jatkumon kautta: huonoja ja susihuonoja pelejä tulee. Kaikille. Hyviä ja huippuhyviä pelejä tulee. Kaikille. Ilman sen syvempiä juurisyitä. Harmitus hellittää aikanaan, ja mitä pikemmin sen parempi. Ja uutta putkeen, eli pelejä, pelejä, pelejä!!!! Harmittihan se minullakin, oikein perusteellisesti, vielä aamullakin. Ja kun eilen harmitti myös Eemelin toiveita herättäneen alun jälkeinen pelin ”menetys”, niin voisi luulla, että tämähän on kurjaa tämä tennisfanin homma. Mutta ei ole! On ylämäkee ja alamäkee, on Jippii!!! ja OiEi!!!, on innostumista ja lannistumista. Elämyksiä kaikki. PS. Usein kaksaripoikien ilme nelureissa on rennon oloista, jopa iloista. Neluriin erikoistuneiden perusilme on enemmänkin vakava ja puskeva. Ja usein kaksaripojat yllättää.
Onhan sitä ylämäkeä ja alamäkeä tennisvuodessa väkisinkin. Mutta minustakin tärkeintä oli nyt keskustella Lloydin kanssa avoimesti tunteista ja tapahtuneista, jotta saadaan siirrettyä nämä painolastit taakse, ja keskityttyä eteenpäin. Sama rentous ja ilo kuin kaksinpelaajilla on vie meidätkin pitkälle.
Harri, harmittava tappio myös kotikatsomossa. Kiitos kirjoituksistassi ,jotka ovat todella mielenkiintoisia. Katsoin 9-8 ottelupallon uudelleen , jossa Macdonald latasi korkeahkon rystynsä todella kovaa , johon ei jäänyt paljon reaktio aikaa. Eli ei ollut mielestäni helppo volley pistää pois , vai…? Tsemppiä ja uutta tulemista Ranskan avoimiin niin kyllä se iloksi muuttuu…
Kiitos tsempeistä, kyllähän tämänkin tappio harmitus pikkuhiljaa hälvenee, kun aikaa kuluu. Mutta ei se helppoa ole koskaan.
Kyllä tuo 9-8 -tilanteen volley on valitettavasti pakko laskea helppojen virheiden kategoriaan. Tilastojen mukaan voitamme yli 85% pisteistä, kun pääsen Lloydin ykkössyötön jälkeen verkolta käsiksi palloon. Jotenkin tiukassa paikassa sitä vain helposti nousee liian pystyyn, ja osuma kärsii. Joka päivä noita palloja treenataan, mutta ei se koskaan ole sama juttu, kun kyseessä on ottelun ratkaisulyönti.
Tiukka oli taas taisto ja valitettavasti kääntyi lopulta vastustajalle. Tennis on välillä julma laji, mutta onneksi teidän tilastot taiskojen suhteen on selvästi plussan puolella, joten ensi kerralla kääntyy taas teille. Hyvä että saitte myös tiimin kanssa tapahtunutta purettua. Suvannot ja vastoinkäymiset on myös kasvun paikkoja, joten sieltä on hyvä ammentaa kohti tulevaa menestystä.
Ja hei, vaikka nyt v####aa kuin sitä pientä oravaa, niin näitä isoja fiiliksiä ei saa toimistohommista. Joten niin hyvässä ja pahassa, toivottavasti nautit kuitenkin matkasta. Tsemiä tulevaan!
Tuo on kyllä hyvä muistutus, että nämä tunteethan ne ovat urheilun suola. Niin hyvässä kuin pahassa. Maistuu se seuraava voittokin taas paljon paremmalta tämän jälkeen.
Tie break -tilasto on tosiaan edelleen tältä vuodelta selvästi plussalla, joten otetaan tästäkin kerrasta opiksi ja puhalletaan jatkossa vielä paremmin yhteen hiileen.
Olette nykyään molemmat erinomaisia verkkopelaajia ja sieltä verkoltahan ne pisteet varmimmin pelissä tehdään.
Teillä aina syötönpalautuksessa toinen valmiina verkolla, minkä kaikki vastustajat jo ennalta tietävät. Tämä vakiotaktiikka tietty aika riskaabelia kovia syöttäjiä vastaan tai huonoissa olosuhteissa. Välillä tulee pallo palautuksesta takaraivoon tai selkään ellei sitten vastustaja tykitä suoraan verkolta päin tai ohita. Oletteko tehneet analyysiä suorista verkolla olijan palautustilanteessa tekemistä/menettämistä pisteistä? Sen kummemmin laskematta, otsaluulla tuijottaen, vastustajat ovat hienosti käyttäneet lukuisia kertoja hyödykseen sen, että verkkomiehen reaktioaika ei riitä….
Totesit itse että ”kaikki palautukset takakentältä pelanneet vastustajat saivat meidät ehkä yrittämään vääriä ratkaisuja, mutta ei tuonkaan pitäisi ihan näin paljon kyllä vaikuttaa.”
Vaikka tuo peruuttelu ei itseänne tai valmennusta tyydytä, ehkä taktisena vaihtoehtona välillä paikallaan?
Varsin osuvaa pohdintaa. Olemme pelanneet viimeisen vuoden ajan palautukset käytännössä pelkästään 1 verkolla -asetelmassa, ja eihän tämä nyt huonosti ole mennyt. Usko oman palautuspelin vahvuuteen on niin iso, että saamme pallot tarpeeksi painavina takaisin vastustajien syöttäjälle, jolloin meidän positiomme on paljon aggressiivisempi, kun toinen on jo valmiiksi verkolla. Mutta varsinkin tällaisissa todella hitaissa olosuhteissa voisi olla perusteltua käyttää myös molemmat takana asetelmaa. Se avaa erityisesti syöttäjän partneria päin pommitettavat palautukset paremmin käytettäviksi ja mahdollistaa puolustamalla pisteiden voittamisen useammin. Mutta toisaalta edelleen uskon myös siihen, että olemme parhaimmillamme hyökkäystilanteissa.
Joka tapauksessa kiitos tästä, juttelen varmasti valmentajiemme kanssa asiasta. 💪
💪👌
Sport can bring incredible highs but also crushing lows. We feel your pain, anger and sadness but at least with Tennis there is another tournament just around the corner to get back on the bike and in the very near future is the big one at Roland Garros. I hate to bring up the Umag final but you wrote in your blog afterwards that you and Lloyd couldn’t speak to each other, even the next day so it’s good Dan is there to give another perspective and to lead the discussion about what happened rather than you both internalise your feelings.
Sending you a virtual hug. 🤗 For you to allow us this access is a great privilege. 🙂
Thank you for the support! 😊 In these kind of moments it’s much needed.
I also believe that these kind of situations are those when a travelling coach is super important. He can facilitate discussion and also be there when we open up about the painful experience to each other. And of course also give his outside perspective to it all. The talk after Rotterdam was super beneficial and I hope this was another one of those. 💪
I do believe with Bopanna/Ebden losing in the 2nd round (having had 2 MPs) you will be back in the top 10 with Lloyd at a new career high of 10. 👏 Funny old game tennis. 🤷♂️ Every cloud has a silver lining. 😊
That is very true! Finally both of us in the top10 🥳🥳🥳
Monesti on tullut kehuttua blogikirjoituksiasi ja ovathan ne aivan ainutlaatuisia ainakin suomalaisen urheilun mittapuulla. Mutta on kyllä pakko hehkuttaa tätä kommenttikenttääkin. Ollaan kyllä ihan uskomattomalla yhteisellä matkalla. Harrin ansiosta tietenkin, mutta on tämä mukana eläminen aika merkityksellistä! Kyllä harmittaa ja ahdistaa vieläkin, mutta huomattavasti vähemmän.
Ja sitten katseet tulevaan. Olette Pattun kanssa eri puolilla kaavioita, joten nyt vaan sovitte treffit finaalipäivälle ja Rooman tappiolle olikin ihan hyvä syy. Onhan siinä molemmilla pareilla muutama hidaste matkalla, mutta lähtökohtaisesti kuulostaisi hyvältä suunnitelmalta. =)
On kyllä omastakin mielestä upeaa, miten tämä kommenttikenttä on lähtenyt elämään ihan kunnolla! Toki pääasiassa edelleenkin on kyseessä enemmän yksittäiset kommentit kuin moniosaiset keskustelut, mutta kyllähän näitä silti aina mielellään lukee ja vastailee. 🙂
Ja Bordeaux’ssahan on nyt mahdollisuudet taas vaikka mihin. Otetaan suomalaisfinaali tavoitteeksi!
voi jumpe, olihan sitä epäuskoa kotikatsomossa, varsinkin kun edellisenä yönä tuli jo kärsittyä erittäin karvas euroviisutappio. mutta nämä on näitä, ei muuta kuin eteenpäin ja seuraavaa kisaa kohti! 🤗 hyvä lähteä pelaamaan CH:ta väliin, jotta saa otteluita alle.
huomasin entry-listalta, että olette ilmoittautuneet lyoniin. onko tuo teillä edelleen mahdollista mennä? vai mieluummin CH-kisa, lepo ja RG?
ja toinen kysymys, en muista että tästä olisi vielä ollut puhetta; aiotteko pelata mixed doublea RG:ssä? 😁 onko ollut lloydin kanssa puhetta?
Totta, tuli monta karvasta tappiota samaan viikonloppuun! 😭 Taidetaan tarvita kohta jo terapiaa, kun tänäänkin tuli jääkiekossa Ruotsilta takkiin…
Ehdimme jo vetäytyä Lyonista eli tuo viikko menee treenatessa, kun päätimme mieluummin pelata täällä Bordeaux’ssa. Ja Roland Garrosin mixty jää tällä kertaa kokonaan väliin. Keskityn täysillä neluriin, ja tulen sitten heti sen päätyttyä kotiin auttamaan vaimoa kotihommissa, kun vauva sieltä jo pian pitäisi putkahtaa maailmaan. 🙂
Sanoit, että neljästä matsipallosta häviäminen sivuaa ennätystäsi. Vain pieni kommentti tähän: Muistaakseni hävisitte katkerasti jonkin ATP250 finaalin vaikka johditte toisen erän tiebreakia 6-0 ja kaikki nuo olivat mielestäni peräkkäisiä matsipalloja.
Tuolloin huono pisteputkenne taisi ulottua myös kolmannen erän match tiebreakiin, jota olitte heti alkuun tappiolla 4-0. Näin ainakin muistelen.
En jaksa alkaa kommentoimaan tätä matsia sen enempää, mutta kyllähän se 9-5 match tiebreakin johdon menettäminen oli huono homma. Ei voi mitään.
Tuossa jo toisessakin kommentissa mainittiin, että olin tainnut aika onnistuneesti jo unohtaa tuon viime kesän Umagin finaalin… Jonkinlainen onnistuminen tuo unohtaminen sentään. 😀 Vaikka muuta hyvää näissä tappiossa ei kyllä ole.
On ups and downs tenniksessä. Usein pienestä kiinni. Ei muuta kuin tästä nousette ja taas tulee hyviä tuloksia!
Näin juuri, aina tulee lisää kisoja. 💪
Eipä ole matsi vielä tänäänkään joten loppuviikoksi tulee sitten kova tahti, matsi joka päivälle.
Mutta niitähän te olitte täältä hakemassakin.