No niin, takaisin voittojen tielle! Pelasimme Lloydin kanssa lähes täydellisen ottelun Bordeaux’n haastavan tuulisissa olosuhteissa, mutta heikompi neljän gamen jakso toisen erän loppuun teki ottelusta tiukan. Voitto otetaan kuitenkin aina vastaan, ja tästäkin ottelusta voi taas varmasti oppia tulevaa varten. Pelit jatkuvat jo torstaina, kun vastaan tulee ranskalaispari Chardy/Olivetti.
Blogin kirjoittaminen hieman venähti tänään, kun jäin matsin jälkeen vielä kentille treenaamaan lisää, ja pidimme alkuillasta kunnollisen tiimipalaverin menneen matsin analysoimiseksi. Rehellisesti sanottuna olemme tehneet tuota aivan liian vähän aikaisemmin, mutta tämän vuoden alusta tiimiimme mukaan tullut Dan on ajanut tuota rutiinia mukaan kuvioihin. Ja ihan oikeutetusti. Ja toki sitten piti vielä ehtiä syömäänkin ennen kuin pääsi kunnolla käsiksi blogikirjoittamiseen. 😊
Palataan kuitenkin ennen otteluraporttia hetkeksi vielä taaksepäin, sillä eihän kisakalenterin mukaan tarkoitus ollut tänne Bordeaux’hon tulla, vaan pelata Roomassa loppuun asti. Sunnuntain tappion jälkeen totesimme kuitenkin yhdessä, ettei lisää matseja ikinä ole pahitteeksi. Olimme alun perin mahdollisesti pelaamassa Lyonin ATP250:stä ensi viikolla, jos Roomassa ei kulje, mutta aikataulut sopivat lopulta paljon paremmin yhteen tämän Bordeaux’n kisan kanssa. Eikä pisteissä tai vastustajissakaan juuri ole näiden kisojen välillä eroa, vaikka toinen on ATP- ja toinen CH-statuksen turnaus, sillä tämä kisa on siis uutta CH175-kategoriaa. Keskuskentällä pelattiin esimerkiksi tänään toisen kierroksen matsia Andy Murrayn ja Stan Wawrinkan välillä, eikä tuo tosiaankaan ollut mikään ihan perus challenger vääntö.
Ihmismieli on siitä erikoinen, että jopa meistä itsestämme tuntui Lloydin kanssa siltä, että tarvitsemme lisää matseja. Mutta kun sitten vertaa meidän matsimääräämme muihin nelurimiehiin, niin olemme itse asiassa voittaneet tänä vuonna ennen Roomaa enemmän matseja kuin mikään muu tiimi ATP-tasolla. Yksittäisistä pelaajistakin ainoastaan Fabrice Martinilla on yksi voitto enemmän kuin meillä. Tappioita ja aikaisia exittejä tulee kaikille, ja se vain yksinkertaisesti kuuluu osaksi tätä lajia. Mutta ehkä tämän kisan pelaamisessa olikin enemmän kyse kehittymisestä pelaajana ja ennen kaikkea tiiminä.
On ihan luonnollista, että pidemmän yhteispelin aikana tulee välillä henkisesti jaksoja, jolloin kaikki ei tapahdu kuin itsestään. On helppo pelata silloin, kun peli kulkee ja kun kaikki on uutta ja hienoa, mutta vastoinkäymisten kanssa eläminen on kuitenkin se normaalimpi tila. Varsinkin tennisotteluissa, joissa jokainen tekee lukuisia virheitä matsin aikana. Miten noihin virheisiin reagoi, ja miten niiden antaa vaikuttaa tulevaan, on kuitenkin se, mikä määrittää lopullisen menestyksen. Ja nelinpelissä pitää vielä ottaa huomioon se, että oma tekeminen ja regointi vaikuttaa vastustajien lisäksi myös omaan pelipartneriin.
Tulimme tänne Bordeaux’hon tottakai ensisijaisesti metsästämään ATP-pisteitä, mutta viikon toinen suuri tavoite on myös tinkimätön sitoutuminen siihen mitä teemme niin yksilöinä kuin tiiminä. Se ei tarkoita ollenkaan samaa asiaa esimerkiksi minulle ja Lloydille, mutta lopputuloksena haluamme nähdä ehjän tiimin, joka tekee kaikkensa menestymisen eteen. Lloydin tavoitteet ovat aika yksityiskohtaisia, mutta minulle se tarkoittaa esimerkiksi henkisellä tasolla sitoutumista absoluuttiseen fokukseen ja energian tuomiseen kentälle sekä pelillisesti kehon voiman käyttämiseen syötössä ja hyökkäävän palautuspelin pelaamiseen. Palataan vuosien taakse; jag vill, jag kan, jag vågar.
Matka Roomasta Bordeaux’hon oli lopulta yllättävän pitkä, sillä ovelta ovella matka-aikaa kertyi minulle Frankfurtin kautta 12 tuntia, Lloydille ja Danille Pariisin kautta kaksi tuntia vähemmän. Mutta minulla kävi siinä mielessä parempi onni, että sain myös matkatavarani samalla lennolla perille asti. 😊 Lounais-Ranska ja Bordeaux on minulle kokonaan uusi kohde, mikä on aina mukavaa, sillä ennestään tuntemattomien paikkojen näkeminen toki kiinnostaa aina. Ja kaupunki on kyllä mielestäni todella viihtyisä, kävelykeskustaan on hotelliltamme vain muutaman minuutin matka, ja siellä viettää helposti pidempiäkin aikoja kapeilla kaduilla vaellellen.
Pidimme maanantain matkapäivän muulta kuin reissaamisen osalta huilipäivänä, mutta tiistaina oli aika palata taas treenikentälle. Vedimme treenit vasta illalla, jotta saimme hieman enemmän kenttäaikaa, ja se osoittautuikin hyväksi valinnaksi, sillä viihdyimme kentällä yli kolme tuntia. Ensin Lloydin kanssa tunti kahdestaan, sitten Patrikin ja Bartin kanssa puolitoista tuntia treenimatsia ja loppuun vielä muutamat viimeistelyt Danin kanssa. Kehonhuollot vielä päälle, niin maistui kyllä illallinen hyvin.
Tänään keskiviikkona oli kuitenkin vuorossa matsipäivä, kun ottelumme oli ohjelmassa kentällä 11 Patrikin ja Bartin jälkeen päivän toisena matsina. Voimakas sivumyötäinen tuuli otti palloon aika tiukasti kiinni, mikä toi oman lisämausteensa päivän pelaamiseen, mutta muuten kaikki tuntui tosi hyvältä jo aamun bollauksesta lähtien. Lyöminen oli puhtaampaa kuin moneen viikkoon, ja syöttökin tuntui toimivan.
Palautin heti matsin ensimmäisen gamen todella hyvin, ja olimme Lloydin kanssa myös hyvällä energialla liikkeellä. Teimme paljon oikeita ratkaisuja, ja myös vastustajat aistivat sen, että nyt on kova pari vastassa. Saimme erän ensimmäisen murron 2-2 -tilanteessa neljännellä murtopallolla, kun Jebens missasi helposta paikasta volleyn, ja kruunasimme erän vielä toisella murrolla 5-3 -tilanteessa hyvän palautukseni jälkitilanteesta.
Eikä toisessakaan erässä ollut epäselvää kumpi tiimi ottelua vie. Ensimmäinen murtopaikka ei tuonut murtoa, mutta 3-2 -johdossa onnisti. Syötönpitoni jälkeen tilanne oli meille 5-2, ja otteluvoitto alkoi olla lähellä. Vastustajilla ei ollut ollut tuohon mennessä koko ottelussa yhtään murtopalloa, mutta Lloydin syöttövuoro 5-3 -tilanteessa käänsi kuitenkin ottelun kulun täysin. Pari ehkä hieman väärää ratkaisua syötön jälkeen ja pari huippusuoritusta vastustajilta toivat heille murron, ja yhtäkkiä koko tunnelma kentällä muuttui. Meidän pelimme olikin haavoittuvaista, ja saksalaiset uskoivat sittenkin, että heillä oli mahdollisuus voittoon.
Saimme 5-4 -johdossa yhden ottelupallonkin, mutta Lloydin palautus karkasi kauas, ja tuossa vaiheessa se puolitoista erää erittäin hyvin kasassa ollut sitoutuminen oikeisiin asioihin ei enää ollutkaan niin helppoa. Missasimme yhdet hankalat volleyt mieheen 5-5 -tilanteessa, mutta silti vastustajien murto oli kyllä pääosin Jebensin ansiota, joka pamautti 40-30 -johdosta kaksi ykkössyötön palautusta todella kovaa suoraan läpi. Saimme vielä 5-6 -tilanteessa yhden murtopallon kavennukseen, mutta Jebensin syöttö pomppasi sen verran pahasti pieleen, että osuin hädin tuskin ollenkaan palloon rystyltäni. Pakko se oli siis myöntää, että kolmas erä häämötti taas.
Vastustajat pitivät toisen erän jälkeen vessatauon, mikä nykysääntöjen mukaan tarkoittaa sitä, että me saimme koko tuon ajan vapaasti keskustella kentän laidalla olleen valmentajamme Danin kanssa. Oma energiani ja suorittamiseni oli pysynyt toisen erän lopussakin ihan hyvällä tasolla, mutta Dan oli tosi tärkeässä roolissa saadessaan myös Lloydin takaisin oikeanlaiseen mielentilaan kolmannen erän alkaessa.
En tiedä olisiko meille hyvin käynyt, jos kolmas erä olisi alkanut huonosti, mutta onneksi nyt kävi päinvastoin. Vahva refleksivolleyni ensimmäisessä pisteessä, ja Lloydin pari hyvää rystyä sekä minun oikeaoppinen kurotus veivät meidät 2-0 -johtoon. Toinenkin minibreikki tuli heti perään hieman onnekkaan palautukseni avustuksella, minkä jälkeen sain kaksi suoraa pistettä syötöllä. Puolia vaihdettiin 5-1 -johdossamme, ja kun löin tuohon paikkaan vielä palautuksen läpi, niin hyvältä alkoi näyttää. Lloydin syöttöpisteet hoituivat kotiin, ja vastustajat missasivat volleynsa 8-1 -tilanteessa. Jebens selvitti ensimmäisen kahdeksasta matsipallostamme ässällä, mutta seuraavassa ei enää peruuteltu; vahva kakkossyöttö kulmaan ja smashillä pallo vastustajien ulottumattomiin.
Niin kuin tänään taas opimme, ei tennismatsin voittaminen ole koskaan helppoa. Loistavat 1,85 erää ei riitä, vaan kokonaiset kaksi erää tarvitaan. On helppo muistaa vain ne huonot hetket, mutta tosiasiassa toisen erän lopun neljää gamea lukuun ottamatta pelasimme tänään todella hyvää tennistä vaikeissa olosuhteissa. Vastustajat olivat yksi CH-kiertueen parhaiten menestyneistä pareista tällä kaudella, eikä missään nimessä huono pari, mutta teimme perusasiat niin hyvin, ettei heillä ollut tuntunut olevan mahdollisuuksia meitä kaataa.
Mutta tuo toisen erän lopun huonompi jakso oli kuitenkin juuri se, mistä pyrimme pääsemään tämän viikon aikana eroon. Enkä tarkoita nyt sitä, etteikö virheitä voisi ja saisi tehdä ja syöttövuoroja hävitä, mutta jo tapahtuneet asiat eivät saisi vaikuttaa tulevaan. Pienikin epävarmuus tai turhautuminen on erittäin helppo aistia kentän toisella puolella, joten sen on ihan turha antaa näkyä. Pitää pystyä olemaan täysin sitoutunut siihen, että teemme kentällä kaikkemme saavuttaaksemme parhaan mahdollisen lopputuloksen.
Vaikkei tuo toisen erän lopussa onnistunutkaan, niin kolmannen erän tie break oli kyllä todella vahvaa tekemistä. Kirjaimellisesti virheetön suoritus, jossa vastustajat saivat ainoat pisteensä vain volleywinnerillä ja ässällä. Onhan noita tie breakeja tullut tällä kaudella pelattua aika monta, tämä taisi olla jo yhdestoista, joten oikeanlainen rutiini alkaa pikku hiljaa löytyä. Ja toki kokemusta vuosien varrella karttuu koko ajan lisää. Mutta silti hatunnoston arvoinen suoritus, että paineen alla suorittaminen oli näin vahvaa.
Ihan kaikki ei siis tänään onnistunut, mutta oppia tuli sitäkin enemmän. Ja mikäs sen parempaa kuin saada jatkaa pelejä heti huomenna torstaina. Pelaajakattaus tässä kisassa on sen verran kova, että vastus pahenee reilusti kierros kierrokselta, ja seuraava ranskalaisvastus onkin mielenkiintoinen, pari Chardy/Olivetti. Chardy on tunnettu kovan tason kaksinpelaajana, joka on pärjännyt ajoittain myös nelurissa todella hyvin, kuten Australian avoimissa, jossa hän oli tänä vuonna semifinaalissa ja Ranskan avoimissa, jossa hän oli pari vuotta sitten finaalissa. Yli kaksimetrinen Olivetti on sen sijaan noussut pikku hiljaa selvästi top100:n sisään. Hänet olemme kohdanneet Lloydin kanssa useasti, mutta Chardy on minulle ihan uusi vastus. Lloyd sen sijaan tuntee Chardynkin varsin hyvin, sillä he asuvat molemmat Lontoossa ja treenaavat usein yhdessä.
Torstain ottelumme on ohjelmassa heti päivän ensimmäisenä matsina kello 11 paikallista aikaa, mutta toivotaan, että koillistuuli ei ainakaan heti aamusta nouse samoihin lukemiin kuin tänään. Sitoudutaan kuitenin joka tapauksessa huomennakin omaan tapaamme pelata, tuetaan toisiamme ja muistetaan myös nauttia. Sillä silloin peli kulkee parhaiten. 😊
Olipas taas aika kattava paketti vähän kaikkea. Ei varmaan ihan kaikkea edes kertalukemalla sisäistänyt.
Kieltämättä päivän peli vaikutti varsin selvältä toisen erän 5-2 tilanteessa, mutta sitten vähän notkahti ja vastustajat löysi ihan uuden vaihteen. Lopulta tuosta tuli hyvä testi siitä, että voiko tuollaisesta erän lopusta toipua. Paljon olette työtä Rooman jälkeen tehneet, että tuommoinen uudelleen pelin haltuunotto onnistui. Aika täydellinen MTB ja hyvää oppia tulevaan.
Suomalaisfinaali on pari askelta lähempänä.
Jep, innostuin näköjään taas kirjoittelemaan vähän enemmänkin 😀 Ja tosiaan hyvin tuosta toisen erän lopusta lopulta toivuttiin. Mutta parempi olisi kun toipuminen 5-3 -tilanteen murrosta kestäisi yhden gamen eikä kolmea.
Kyllä hienosti toivuitte, ja MTB oli jo tuttis laatukamaa. Ehdin jo tuossa toisen erän loppuvaiheessa kokea dejavun viime sunnuntailta, sillä tiettyjä samankaltaisuuksia tilanteessa oli, mutta ei hätiä mitiä. Rennosti loppu himaan.
Vamos, kohti finalister!
Jep, MTB oli todella vahva esitys. Mutta ihan joka kerta ei toki sinne asti tarvitsisi näitä matseja päästää… 😅 Riittäisiköhän huomenna kaksi erää?
Yay two sets was plenty!! It’s great that we can watch Challenger matches on the ATP website. And nice to see a few more spectators today!!
I say, you can never have enough match points. 😁 So often in doubles it’s about momentum. You lost it when broken serving for the match but regained it with a vengeance in the MTB which was virtually flawless. Your opponents didn’t know what hit them and couldn’t believe they were 7-1 down in the blink of an eye. 😖 The conditions were tricky with the swirling wind which seemed to affect the ball toss and of course the dodgy clay court bounces. Also everybody can play on the challenger tour, they’re just waiting for their chance to get on the main tour.
The rule about talking to your coach during a match is still a mystery to me. Could you have gone across and spoken to Dan for the entire toilet break or is there a time limit? I might be wrong but listening to Dan’s podcast, he seems to be on the same wavelength and have a similar personality to you, even though he’s known Lloyd for more than a decade. Sounds like a good dynamic to have. 👊
Whilst you were having snail ravioli, was there ”fast” food for Lloyd? 🐌😅
I know, doubles is such a momentum game. Especially on clay where service breaks are easier to get than on faster courts. Good thing we found our best game in the MTB when it mattered.
And TBH the coaching rule is not quite clear to me either, although I usually know the rules better than the most. I know however that during the match cull conversations are not allowed, only some little verbal coaching. But if opponents take a toilet break, then the players can approach the coach and talk as much as they wish. But if we also take a toilet break then conversations are not allowed. 😅
I had a nice dinner with Patrik this time, I believe Lloyd enjoyed some takeaway in his hotel room 😭