Rotterdam ATP500 R16, Heliövaara/Peers – Dodig/Krajicek 4-6, 6-7(4)

Ei kääntynyt matsi voitoksi tänäänkään, vaikka pelintaso sen kuin nousi taas edellisviikosta. Tiukkaakin tiukempaa taistelua nähtiin kentällä, mutta lopulta vastustajat veivät hiuksen hienolla erolla voiton. Välillä tämä on tämmöistä, mutta ei auta kuin painaa eteenpäin ja uskoa, että pian niitä voittoja alkaa taas ropista.

Fiilis matsiin lähtiessä oli tänään varsin kohdallaan, sillä valmistautuminen oli sujunut erittäinkin hyvin. Marseillessa pelit päättyivät jo torstaina, joten tein sieltä pikaisen koukkauksen kotiin ennen kuin otin tälle viikolle mukaan vanhemman lapsistamme sekä apujoukkoihin vielä hänen isoäitinsä vaimon puolelta.


Lensimme lauantaina aamukoneella Amsterdamiin, josta junamatka Rotterdamiin kesti ratatöiden takia tuplasti tavallista kauemmin, mutta siltikin vain 50 minuuttia. Ehdin siis Johnin kanssa hyvin treenata lauantaina iltapäivällä melkein kolmen tunnin session, jossa pelasimme myös reilusti treenipisteitä belgialaisparin Gille/Vliegen kanssa. Jatkoimme myös sunnuntaina pitkän kaavan mukaan vetäen jälleen omien kuvioidemme lisäksi treenierän, tällä kertaa Olivetti/Venus parin kanssa. Ja maanantaina saattoikin sitten herkistellä lyömällä vain kahdestaan puolisentoista tuntia.

Edellisviikosta oli opittu se, että syöttöpelin pitää olla varmempaa, ja otimmekin tavoitteeksi, että jokaisessa syöttövuorossa pitää pyrkiä saamaan kaksi kolmesta ykkössyötöstä kenttään. Ja enempää kuin kahta ykköstä ei sovi peräkkäin missata. Tuo tavoite onnistui treeneissä erinomaisesti, ja runsas syötteleminen kasvatti muutenkin itseluottamuksen hyvälle tasolle. Omassakin syötössä jalat olivat tavallista paremmin mukana ja rytmi hyvin kohdallaan.

Tänään matsipäivänä lyönti oli kaikinpuolin siis vireessä, kun bollasimme ensin matsikentällä kello 10-10.30. Sen jälkeen vuorossa oli lounas ja hieman taktiikkapalaveria ennen kuin oli meidän vuoromme ottaa kenttä 1 haltuun päivän toisessa ottelussa. Meitä edeltävää neluria väännettiin oikein urakalla pidemmän kaavan mukaisesti, mutta pääsimme kuitenkin lopulta kentälle hieman klo 13 jälkeen.

Matsin alku oli tällä kertaa erityisfokuksessa viime viikon jäljiltä, mutta ei se nyt ihan nappiin kuitenkaan mennyt. John piti hyvin avaussyöttövuoronsa, mutta 1-1 -tilanteessa mikään ei mennyt niin kuin piti. Vastustajien palautukset tulivat kahteen kertaan avain rajoille siten, että vähän emmin otanko pallon ilmasta vai en ja kummallakin kerralla laitoin mailani väliin, mutten saanut palloa kenttään. Ja Dodig palautti murtopalloon kämmenensä syvälle linjaan, enkä saanut tuotakaan takaisin.

Takaa-ajoon jouduttiin siis, mutta emme kuitenkaan luovuttaneet. Saimme taisteltua murtopallon 2-3 -tilanteessa Krajicekin syötössä, mutta kämmenpalautukseni jäi verkkoon. Jatkoimme kuitenkin painetta ja saimme uuden murtopaikan 3-4 -tilanteessa. Tällä kertaa kämmenpalautukseni linjaan oli erinomainen, mutta vahva oli myös Krajicekin kurotusvolley keskikentälle. Ehdin vielä tuohon palloon, mutta lyhyt pudotukseni krossina meni aavistuksen leveäksi. Enempää murtopaikkoja ei enää nähty, joten ensimmäinen erä siis vastustajille 4-6.

Toisen erän alussa nähtiin murtopalloja molemmin päin, mutta syöttäjät kestivät. Tasaisesti edettiin siis, kunnes 5-4 -johdossamme saimme kolme murto- ja eräpalloa Krajicekin syötössä. Ja olihan tuossa erävoitto lähellä, kun John pääsi lyömään pari volleyta ensimmäisessä murtopallossamme ja missasi lobbinsa vain senttejä pitkäksi toisessa. 40-40 -tilanteeseen Krajicek löi kuitenkin ottelun varmasti parhaan syöttönsä, eikä minulla ollut kyllä mitään asiaa tuota saada takaisin.

Tie breakissa ratkaistiin siis toinen erä. Palautukseni 1-1 -tilanteessa vastustajien tie breakin ainoaan kakkossyöttöön oli erinomainen, mutta Krajicekin huippuvolley linjaan oli liian paha Johnillekin palautettavaksi. Ja lopulta tie breakin ainoa minibreikki nähtiin 2-2 -tilanteessa, kun Johnin iskulyönti Krajicekin syvään lobbipalautukseen jäi verkkoon. Vastustajat syöttivät loppuun asti todella tarkasti, ja vaikka pääsin kahdesti palloon vielä ihan hyvin käsiksi palautuksessa, niin suuntasin lyöntini harmittavasti suoraan verkkomiestä päin. Ja Johnin puolelle vihulaiset syöttivät tie breakissa pelkkiä ässiä. Kai he siis voiton lopulta kuitenkin ansaitsivat.


Jotenkin tällä kertaa ei oma olo ollut pelin jälkeen edes ihan niin maansa myynyt kuin yleensä. Tein mielestäni parhaani, taistelin niin hyvin kuin pystyin ja annoin kentällä kaikkeni, mutta se ei tänään riittänyt. Eihän se paljosta ollut kiinni, mutta kun pienten marginaalien pelistä on kyse, niin se hiuksenhieno erokin riittää.

Paransimme mielestäni tiiminä edelleen peliämme aikaisemmista viikoista, mutta myös vastustajat olivat tänään kelpo vireessä. Ei tullut paljoa ilmaisia pisteitä, ja vaikka saimme kuusi murtopalloa aikaiseksi, niin jokaiseen niistä vastustajat löivät ykkössyötön kenttään. Jaksoimme kuitenkin tsempata ja uskoa loppuun asti, ja energia oli koko matsin kohdallaan.


Omassa pelissäni ensimmäinen syöttövuoroni oli monilta osin epäonninen, mutta sen jälkeen syöttöpelikin toimi kyllä hyvin. Muu peli oli myös varsin kelvollista, mutta tottakai parannettavaakin aina jää, syöttäjän partnerina olisi voinut tappaa pari palloa enemmän ja palautuksissa tulee aina jokunen väärä valinta. Mutta parhaani kyllä yritin. Ja siksi ehkä katse onkin helpompi suunnata eteenpäin, kun ei voi liikaa jossitella.

Matka siis jatkuu, ja paljon onkin reissaamista tiedossa. Seuraava kisa on ensi viikolla Meksikon länsirannikolla Los Cabosissa, jonne pääsiminen on Euroopasta ihmeellisen hankalaa. Aikaeroakin on sen verran, että tuonne menee mielellään hyvissä ajoin valmistautumaan. Lähdenkin siis jo torstaina Atlantin yli, jossa ohjelmassa on ainakin myös Acapulcon kisa Los Cabosin jälkeen.

Jatketaan siis tsemppiä ja uskotaan, että pian niitä voittoja alkaa taas ropista plakkariin. Ja sittenhän meitä ei pysäytä enää mikään.

29 thoughts on “Rotterdam ATP500 R16, Heliövaara/Peers – Dodig/Krajicek 4-6, 6-7(4)

  • Onhan tämä rajua leikkiä, kun joka viikkoon lähtee ajatuksella, että nyt rupeaa kulkemaan ja tulosta tulemaan. Nyt koettelee ihan tosissaan, mutta jaksetaan uskoa.

    Otetaan positiivisena, että Atlantin yli siirtymä tapahtuu hyvissä ajoin ja ehkäpä paras pelinkin ehtii paikalle oikeaan aikaan. Kyllähän tämä maaliskuun isoihin kisoihin pääsemistä taas mutkisti, mutta turnaus kerrallaan kohti uutta nousua.

    • Peli oli kyllä parempaa kuin aiemmilla viikoilla, mutta niin oli vastuskin. Täytyy vain jaksaa painaa Meksikossa täysillä. Ja maaliskuun kisoihin pääsemisessä on kyllä tekemistä joka tapauksessa.

  • Ennen turnausta odotettiin, että josko toisella kierroksella olisit Lloydia vastaan pelaamassa, mutta vaikka olisitte jatkoon päässeet, niin kohtaamista ei olisi tullut. Veikkaan, että Lloydilla ja parillaan jossiteltavaa on, kun 9-7 johdossa match tie-breakissa ensin Lloyd syöttää tuplan ja sitten vastustajan syöttäessä toisessa ottelupallossa lyö helpon iskulyönnin pitkäksi. 9-9 -tilanteen jälkeen pelattuja ottelun kahta viimeistä palloa en nähnyt, mutta tappio 9-11.

    Teidänkään ottelusta en nähnyt kuin pallon sieltä ja toisen täältä ensimmäisen erän murron jo tapahduttua. Ensimmäisen syöttövuoron nollille häviäminen on kyllä ikävää, kun on jatkuvasti ns. takamatkalla. Toivottavasti matka toiselle mantereelle tuo hyvää tulosta. Tsemppiä tuleviin kisoihin!

    • Kiitos tsempeistä! Eiköhän me vielä tuo kohtaaminen Lloydinkin kanssa saada pian aikaiseksi. 🙂

  • Normaalisti ottelussa
    ” pomppupallot” menee tasan mutta tänään tuntui että meni 6 – 0 vastustajille kaikki 😅Onneakin aina tarvitaan tiukkojen otteluiden voittoon. Tsemppiä jatkoon !

    • Onhan tuo ihan totta! Varsinkin, kun vaikkapa toisessa erässä pisteet olivat käytännössä tasan, niin yksi pomppupallo sinne tai tänne olisi kyllä muuttanut pelinkuvaa. Mutta eiköhän ne tasan mene pitkässä juoksussa. 🙂

  • Pelin taso oli hyvä, Krajieck vaan tärkeän piirun verran tarkempi aina kun piti. Ei suotta entinen ranking-ykkönen. Edeltäneessä pelissä Rojer/Glasspool tyrivät kaksi matsipalloa siten, että Lloyd löi ensimmäisessä helpon smässin pitkäksi ja teki heti perään toisessa kaksoisvirheen.

    • Ihan totta, hyvää peliä oli, mutta Krajicek oli todella kovassa vedossa. Toivottavasti Meksikossa pysyy oma peli kasassa ja se palkitaan voitoillakin.

  • Pelin taso oli hyvä, Krajieck vaan tärkeän piirun verran tarkempi aina kun piti. Ei suotta entinen ranking-ykkönen. Edeltäneessä pelissä Rojer/Glasspool Lloyd tosiaan tyri kaksi kertaa putkeen. Vähän sääliksi kävi.

  • Pelinne parani todellakin edellisestä. Miten mahtaa olla liiallisten pelipaineiden kanssa? Tuolla nimittäin saattaa olla suuri vaikutus pelin kulkuun kunkin omalla kohdalla. Oletko miettinyt tuota asiaa yleisemmin valmentajankin kanssa. Mielen vapautuminen paineista rentouttaa. Paineita taitaa olla urheilussa eri lajien urheilijoilla aivan liikaa. Jotenkin kehonkielestä voisi päätellä myös tenniksessä tätä olevan. Täydellisyyttä ei pitäisi edes hakea, eikä hyvää tehne paineiden purkamiselle myöskään nettikeskusteluissa jotkut mielipiteet ja siten mitä erilaisempien kommenttien lukeminen. Näin saattaa käydä tämänkin kommentissa esittämäni kohdalla, vaikka tietenkin toivon viestini olevan hyväksi avuksi.

    Kaikkea hyvää tuleviin peleihin ja paineet pois menestymisen suhteen, sillä menestyminen tulee aivan kuin itsestään paineita luomatta. Oikein paljon onnea tulevaan! Minä jännitän teidän puolestanne, joten sovitaanko että te ette sitä tee!!!!!! 😉 😉

    • Kyllähän pelipaineet ja jännitys kuuluvat olennaisena osana urheiluun. Ja niiden kanssa elämiseen on kyllä tottunut. Huonompi jakso tuo tietysti tietynlaisen voittamisen pakon esiin, kun taas pelin rullatessa voittaminen tuntuu tapahtuvan kuin itsestään.

      Paljon olen paineita käsitellyt valmentajien ja urheilupsykologin kanssa urallani. Parhaiten itselleni toimii, kun suuntaan keskittymisen kentällä pieniin, yksinkertaisiin asioihin, jolloin epäolennaiset ajatukset jäävät taka-alalle. Katso palloa on erinomainen esimerkki. Antaa asioiden tapahtua. Mennyttä tai tulevaa ei kannata stressata, ajatukset väkisinkin niihin silloin tällöin harhautuvat, mutta silloin ne vain ohjataan tietoisesti takaisin nykyhetkeen.

  • Pelinne parani selvästi tähän otteluun ja varmasti kertomasi valmistautuminen sekä ehkäpä jonkinasteinen sisuuntuminen auttoivat asiaan. Ja sytyttäähän hyvä vastuskin aina. Nyt vaan olivat tiukoissa paikoissa piirun verran parempia. Tätä vaan lisää eli rohkeasti lievään vastatuuleen. Kyllä se siitä kääntyy.

    • Juuri näin. Valmistautuminen oli onnistunut ja peli varsin hyvällä mallilla. Joskus sekään ei kuitenkaan riitä. Mutta yleensä riittää eli josko Meksikossa tulisi sitten tulostakin.

  • Lähellä oli, mutta pakko myöntää että parempi pari voitti. Pelasivat todella terävästi, eivätkä suostuneet tekemään virheitä tärkeissä palloissa. Mutta oli silti kivaa katsoa peliä kun teillä molemmilla jo hyvä henki päällä ja peli selvästi mennyt parempaan suuntaan taas. Hieman arpaonnea ensi kisaan, niin ettei 1-sijoitetut tulisi heti vastaan. Ja tosiaan ratkaisupalloihin enemmän rohkeutta, juuri silloin tarvitaan niitä huippusuorituksia. Ja pakko ihmetellä miksi juuri eka syöttövuoro on noin vaikeata? Vanha lämpenee hitaasti? 🙂 Ehkä sinun kannattaisi peruslämmittelyn sijaan käydä pelaamassa yhden erän täydellä teholla juuri ennen ottelua, niin että olisit heti alussa tarpeeksi lämmin? 🙂 Emilkin on onnistunut ihan hyvin nelinpelissä viime aikoina, toivottavasti teidät nähdään yhdessä jossain turnauksessa kevään aikana ja sitten viimeistään olymppialaisissa!

    • Samaa mieltä, laadukasta peliä, mutta lopulta vastustajat olivat aavistuksen parempia. Itsekin tykkäsin kuitenkin siitä, että peli-ilmeemme oli kohdallaan. Se lupaa hyvää jatkoa ajatellen.

      Ja jostain syystä tuosta ensimmäisestä syöttövuorosta on tullut jonkinlainen mörkö viime matseissa. Ehkä kokeillaan jotain erilaista tulevilla viikoilla. Tai sitten lopetetaan kokonaan sen murehtiminen ja keskitytään vain tekemiseen. Lämmittelyrutiinien puutteesta en kyllä itseäni sentään suostu moittimaan. 🙂

  • Näin toisen erän ja pelasit mielestäni hyvin. Edeltävään kommenttiin liittyen niin Emil.n kanssa pelatessa teillä on hauskaa , ripaus sitä lisää Peers:n kanssa pelatessa niin hyvä tulee .

    • Näinhän se on, kentällä on yleensä hauskaa kun peli kulkee. Vaikea sanoa kumpi tulee ensin, mutta eiköhän Meksikosta sitten tule tulosta taas. 💪

  • Peers otti hyvin johtajuutta kentällä epävarmoilla hetkillä… mutta sitten muutama mokan kautta ottelu karkas: selvästi parempaa kuin edllinen peli!
    Pelataanko Rotterdamissa Ambron omilla kierrätetyillä palloilla? Minkälainen tuntuma niissä on, miten ne vertautuu muihin palloihin?

    • Jep, selvästi oli parempaa kuin edellinen matsi.

      Rotterdamissa pelattiin Tecnifibren palloilla. Melko nopeat ja herkästi mailasta lähtevät olivat tänä vuonna, eivätkä ainakaan nelinpelissä kuluneinakaan juuri hidastuneet. Yhdet lempipalloistani edelleen.

  • Nyt teillä on huiput jo lautasen reunalla.
    Tehkää tarvittavat trimmit peliinne ja ottakaa paikkanne huipulta!

  • Tiukka matsi oli, mutta ei muuta kuin uutta matoa koukkuun!
    Usko itseesi ja prosessiin, niin hyviä asioita tulee tapahtumaan.
    Tsemppiä ja peli-iloa Etelä-Amerikan kiertueelle. 💪👍

    • Hyviä asioita tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Samaa mieltä! Mutta viilataan nyt pilkkua kuitenkin sen verran, että Meksiko kai kuuluu Pohjois-Amerikkaan. 😅

  • Vastapuolen vasuri oli viime pelissä liekeissä. Ilmeisesti tieto että olet vastapuolella sytytti hänet, sillä olet kurmuuttanut häntä niin monta kertaa, vaan nyt hän pelasi todellista flow-tennistä, syöttö priimaa ja kämmen kuuma. Tuo kämmenen syötönvastaushurmion olisi voinut katkaista siten, että syötetään nurkasta julmaa sivukierrettä sivukatsomoon, jolloin syötönvastauskämmenelle tulee loppupeliin jääkausi. Kun linja on periaatteessa täysin tukossa, niin krossivastaukset tulevat optimaalisesti syöttäjälle, joka on jo valmiiksi siellä oikeassa nurkassa krossivastauksia ajatellen. Jatkokuviot tulevat tuohon luontaisesti niin, että lopulta molemmat ovat verkolla. Kun soppaa hämmentää T-pisteellä ja verkkomiehen ei sovituilla ylläreillä, niin siinäpä hyvät sopan ainekset.

    Tämä kuuma vasuri näytti sen, että mitä tarkoittaa, kun syötönvastauksen focus on sivukierteen tuottamisessa. Sitä on mahdoton lyödä, ilman että se tuottaisi juuri syötönvastaukseen sopivan määrän yläkierrettä, joka imaisee pallon ensin verkkonauhan alle verkkomiehelle mahdollisimman hankalalle korkeudelle ja sitten sen jäkeen kenttään todella jyrkässäkin kulmassa. Sinä olet varmaan lyönyt viimeisen vuoden aikana noin tsiljoona sellaista lyöntiä, jotka ovat muutaman sentin leveitä tai pitkiä. Ne ovat olleet suoria lyöntiä, jotka eivät imaise, vaan jatkavat lentoaan juuri pahimmoilleen rajan yli, joten tuossapa sitä ratkaisua olisi tyrkyllä. Fede toteutti tuota kämmen pitkin linjaa monesti niin, että pallo oli pahimmillaan metrinkin sivurajan väärällä puolen hyvinkin pitkään ja kuin ihmeen kaupalla, pallo sitten päätyikin jollain maagisella loppuimaisulla linjalle. Siinäpä sitä sivukierteen taikaa.

    Tuossahan on sama juttu kuin suorassa riskipitoisessa suorassa ykkössyötössä ja kierteisessä kakkossyötössä. Fede toteutti tuota kierrefilosofiaa myös ykkössyöttöön, siksi keskimääräinen nopeus jotain 185 km/h, tehden niillä paljon ässiä ja niitä minuutin syöttövuoroja. Joten tuossa mielessä, jos pyritään varmistamaan tietty määrä ykkössyöttöjä, se tapahtuu kierteiden kautta hyvin lähelle viivoja, ei siten että syötetään liian keskelle tai aletaan himmailemaan liikaa vauhdin suhteen. Jos tähtäyspisteet säilyttää siinä, missä ne ovat harjoituksissa, niin rennosti syöttäessä on todella vaikea saada palloa syöttöruudun ulkopuolelle, koska kierreimu.

    Noita syötön tähtäyspisteitä on tietenkin useampia, koska pallon haluaa toimittaa eri paikkoihin. Nuo tähtäyspisteet ovat kenttäkohtaisia ja ne löytyvät takaseinän mahdollisista merkeistä tai katsomon puolelta, ei kentästä, koska palloahan ei lyödä suoraan syöttöruutua kohti, vaan sen tekee loppusaatto. Joten syötön mielikuvallinen tähtäyspiste voi olla jollain isommalla kentällä kolmannen istuinrivin punapaitaisen henkilön lippalakki, joka tuottaa aina T-pistesyötön. Jos pysäyttää tuon syötön liikeradan tietyllä hetkellä fyysiseen hidastuskuvaan, hakee penkin ja käy kurkkaamassa mihin mailan jänteistö osoittaa, niin se lippalakki näkyy tismalleen mailan jänteiden keskellä kohtisuorassa mailassa. Kun tuo kohta toteutuu, niin pallo on matkalla juuri siihen kohtaan, johon se on suunnattukin. Käytännössä siis yrität lyödä tuota katsomokaveria mailalla päähän, mutta pallo tulee siihen väliin, imaisten lyöntienergian kenttään. Syöttö vain paranee vauhdillisesti, jos tuo tähtäyspiste huutelee sinulle peliaikana hävyttömyyksiä.

    Syötöissähän pätee se, että verkkosyöttö kertoo sen, että syötössä on paha rakenteellinen virhe. Pallonosto on muuttunut, tai sitten yli-innokkuus voittaa piste tai kipsi tuottaa syöttöön jonkin sellaisen muutoksen, jota ei harjoituksissa havaita, koska harvoinpa sitä treenatessa on yli-innokas tai kipsissä, se tuntematon tekijä. Sinähän olet jo syväanalysoinut omat verkkosyöttösi, joten tiedät miten ne korjata, jos sellaista putkea yrittää pukata.

    Sivurajahudit johtuvat monesti liiasta innokkuudesta, joka on synonyymi liialliselle, tarkkuutta heikentävälle voimankäytölle, joka ei olisi tarpeen suoran pisteen tekemiseen, joten jäitä hattuun. Tai jos sitä energiaa sitten on yltäkylläisesti ja pallo kuitenkin osuu lähelle rajoja, niin annetaan voiman jyllätä, säilytetään positiivinen yli-innokkuus ja vaihdetaan syötön kohdistuspistettä tuosta punapaidan lippalakista, vieressä istuvaan keltapaitaiseen mieheen, jonka paidassa lukee: OLEN ROKKIJUMALA, josta voisi päätellä että on suomalainen. Ja kas, ROKKIJUMALA toi pelastuksen, syöttö rullaa, viivat paukkuu ja elämä on mukavaa.

    Pitkiksi menevät syötöt taas johtuvat joko syöttöarkuudesta tai sitten yli-innokkuisuudesta sen suhteen, että lyökin holtittomasti ROKKIJUMALAN takana istuvaa katsojaa päähän, joten siinä voisi olla parin sisäisen kirosanan ja myös anteeksipyynnön paikka. Nuo kaikki tietenkin silloin, jos se pallon nosto on aina optimaalinen, eli siinä, mihin se on harjoituksissa kohdistettu. Se on tenniksen helpoin peliliike, jota voi harjoitella olohuoneessakin tsiljoona kertaa, joten siinä ei kannata alkaa höperöimään, eli antautua tunteiden vietäväksi. Tuo höperöinti pätee kaikkeen voimankäyttööön, eli käytetään aina sitä voimaa, jolla harjoitellaan, sillä ylilyönnit tuon suhteen poikii kasapäin turhia virheitä. Esimerkiksi päämäärätön 230 km/h syöttö on huonompi, kuin taktisesti hyvin suunnattu 170 km/h syötttö.

    Ja vaikka et tiennyt näistä ylimahtavista neuvoista mitään, niin tempaisit viime pelissäkin kolme suoraa ykkössyöttöpistettä peräkkäin todella laadukkailla syötöillä. Sopivasti ärsyyntyneenä syötätkin monesti todella hyvin, josta kertoo sekin, että olet noussut niin monta kertaa 0-40 tilanteesta voitokkaasti. Noissa nousutilanteissa ilmeisesti tulee jokin adrenpiikki, joka näköjään sopii sinulle. Silloin kun syöttö rullaa, niin antaa mennä selkärangasta. Mutta silloin kun syöttö ei rullaa, niin tuo buginen syöttö osaa itse kertoa, mistä se johtuu, joten se on myös helppo korjata.

    Sinulla on ollut jo pitkään syöttö teknisesti hyvässä kuosissa, josta kertoo sekin, että silloin kun syöttö kulkee rennosti, niin ässiä tulee solkenaan. Silloin kun syöttöfocus / ajatus jostain syystä karkaa, niin sitten saadaan sitä syöttödraamaakin adreryöppyineen. Mutta kun ikää tulee, niin draamankaipuu hiipuu, joten sitten käydään vain kentällä hoitamassa oma syöttövuoro draamoitta läpi ja keskitytään voimaharjoituksissa vahvistamaan niitä lihaksia, joita tarvitaan voittopokaalien nostoon.

    • Olihan tässä taas aikamoinen pläjäys, kiitos.

      Syötön tähtäyspiste ehkä noista itselleni resonoi parhaiten. Treeneissä harjoitellaan syöttöä yleensä asettamalla tähtäyspiste (rajattu alue, pallopurkki tms) syöttöruutuun, ja olen kyllä miettinyt, miten tuon visualisoisi parhaiten matsissa. Liian kauaa ei sovi tähtäyspaikkaa syöttäjänäkään tuijottaa, tai muuten palauttaja tietää jo ennalta mihin syöttö tulee.

      Mutta siinä on vissi ero, että kun tähtään ”body”-syötön kohti vastustajaa, niin tähtäyspiste on vastustajassa. Kun taas syöttöruudun reunoihin syöttäessä tähtäyspiste on pallon alastulokohdassa. Siinäpä pohdittavaa Meksikon lennolle.

      • Toimisiko vaihtoehtoisesti pallon lentoradan visualisointi ennen suoritusta tai sitten ”ikkunan” näkeminen verkon yläpuolella? Ikkunan, jonka läpi haluaisi kulloinkin syöttönsä lyödä. Tuossa voisi tulla pallon lentoradan korkeuden suhteen positiivisempi suhtautuminen/ajatus ennen itse suoritusta verrattuna ruudussa olevaan pallopurkkiin/maalitauluun.

        • Hyvä idea! Varsinkin volleypelissä moni pelaaja tähtää palloa tarkan kohteen sijasta juurikin tietyn verran verkkonauhan yli, jolloin pallo automaattisesti menee oikealle syvyydelle vastustajan kenttään. Syöttöpelissä en ole tuollaista ikkuna-ajattelua kokeillut, mutta täytyypä heti tänään laittaa testiin!

  • …aa, tuli mieleen, et johtuuks pelien alussa vaivaava pehmeys nyt siitä, että herkistelette Johnin kanssa pelipäivänä etkä sen takii saa heti ryminää päälle???
    Pitäskö ottaa sit vähän kovempi treeni kans pelipäivänä????

    • Ei matsia edeltävissä rutiineissa ole kyllä tehty muutoksia aikaisempaan, joten ei se varmaan tuosta ole kiinni. Mutta ehkä mailan kanssa pitää touhuta vähän enemmän juuri ennen ottelun alkua kehon lämmittelyn lisäksi.

Comments are closed.