Ei valitettavasti pärjätty enää semifinaalissa terävästi pelannutta vastusta vastaan. Oma fyysinen kuntoni ei ollut vieläkään ihan sataprosenttinen, eikä tuohon ollut tällä kertaa valitettavasti varaa. Yksi murto riitti vastustajille kummassakin erässä, ja niinpä meidän kisamme Meksikossa päättyy tähän.
Olin jotenkin ihmeen kaupalla saanut selän jonkinlaiseen pelikuntoon torstain puolivälierään, mutta eihän tuo vähän pakottamalla pelaaminen keholle hyvää tehnyt, vaikka voiton saimmekin kairattua. Suojakramppi helpottaa kyllä päivä päivältä, mutta muu keho joutuu aika voimakkaasti kompensoimaan. Niinpä tilanne ei kokonaisuudessaan juurikaan ollut parempi perjantainakaan.
Sain kuitenkin taas huolellisen aktivoinnin, uima-altaalla polskuttelun ja kisafyssarin pitkän käsittelyn jälkeen selän sellaiseen kuntoon, että särkylääke-cocktailin kanssa kentälle pystyi jotenkin menemään. Bollasin jälleen lyönnit tosi kevyesti läpi Boriksen kanssa juuri ennen matsia Johnin hoitaessa omat valmistelunsa jo aikaisemmin. Kiertoliike varsinkin rystylle oli aika kireä, mutta suurin vaikeus oli edelleen syöttäminen, jossa en pystynyt käyttämään kehoa ja taaksetaivutusta normaaliin tapaan. Onneksi kädellä pystyi kuitenkin kompensoimaan.
Matsi alkoi kaikin puolin tasaisesti, kun saimme heti ensimmäisessä gamessa murtopallon Nysin syöttövuorossa. Kämmenpalautukseni oli haaston jälkeen kuitenkin muutaman sentin pitkä. John selvitti tuon jälkeen myös murtopallon seuraavassa pelissä, ja saman jouduin tekemään minäkin 1-2 -tilanteessa. Ilman murtoja kuitenkin siis jatkettiin. Seuraava paikka tuli meille 4-4 -tilanteessa, kun Nys teki kaksi tuplaa omaan syöttövuoroonsa, mutta hän kaivoi kuitenkin sen jälkeen jokaiseen kolmesta murtopallostamme erinomaisen ykkössyötön. Ja 4-5 -tilanteessa erä sitten ratkesi Johnin syöttäessä, kun Zielinski laittoi neljä huippupalautusta kenttään peräkkäin. Varsinkin eräpallon kämmenpommi oli kyllä ihan hurja lyönti, ja siitä ihan ansaitusti pisteet puolalaiselle.
Ei ero ensimmäisessä erässä kovin iso vastustajien eroksi ollut, he vain onnistuivat käyttämään yhden kolmesta murtopallostaan, kun taas me emme saaneet yhtään neljästä. Mutta toisessa erässä ero kyllä repesi. Tällä kertaa Nys onnistui palautuksessaan 40-40 -tilanteessa minun syöttäessäni 0-1 -tilanteessa, ja nyt oli minunkin syöttöni murrettu Meksikon matkalla ensimmäistä kertaa. Emmekä me saaneet heidän syötöissään oikein edes pistettä voitettua. Pidin matsin vielä elossa selvittämällä murtopallon 1-4 -tilanteessa, mutta vastamurtoa emme saaneet aikaiseksi. Ihan viimeisessä gamessa Zielinskin syötössä meillä oli puolittainen paikka 15-30 -tilanteen myötä, mutta minun kämmeneni jäi verkkonauhaan ja Johnin palautus meni kymmenen senttiä leveäksi. Pientä oikean suunnan pomppimista olisi kaivattu, mutta kun sitäkään ei nähty, niin matsi oli ohi suoraan kahdessa erässä.
Eihän tulos ollut missään nimessä se mitä halusimme, mutta rehellisesti on kyllä myönnettävä, että aika hyvin se vastasi ottelun kulkua. Vastustajat olivat varsinkin palautuksissa meitä paremmin mukana, ottivat kummassakin erässä yhden murron ja pitivät omat syöttönsä läpi ottelun. Oman pelin terävyyteni oli tämän tason vastustajia vastaan vähän turhan vaisua, eikä Johnkaan pystynyt kaikkea hoitamaan, vaikka varsinkin lobbipalautuksella saikin monta kertaa pientä painetta vastapuolelle aikaiseksi. Ei ollut enää tällä kertaa vain varaa antaa tasoitusta fyysisten rajoitteiden myötä.
Acapulcon kisa päättyi siis semifinaaliin, mikä ei toki kaiken huomioon ottaen ollut ollenkaan hassumpi suoritus. Päinvastoin se oli aivan mieletön venyminen. Mutta tietysti tappio aina harmittaa, sillä loppupeleissä panokset kasvavat ja voitot maistuisivat aina vieläkin paremmalta. Saimme nyt kuitenkin Johnin kanssa ensimmäistä kertaa tällä kaudella otettua kaksi voittoa peräkkäin, joten kai tuotakin voi jonkinlaisena onnistumisena pitää.
Selän tilanne ei tietenkään kuitenkaan ilahduta, sillä vaiva on harmillisen tuttu aikaisemmilta vuosilta. Vaikka paljon tällaisten ongelmien ennaltaehkäisemiseksi teenkin, niin näköjään ongelmia tulee silti silloin tällöin vastaan. Ei kai siinä voi muuta kuin tehdä huoltavia harjoituksia vielä paremmin jatkossa ja toivoa parasta.
Töitä piti tehdä myös tulevien viikkojen suunnitelman pyörittelemiseksi, sillä hyviä vaihtoehtoja ei tällä kertaa suoraan pompannut silmille. Olemme ensi viikon Indian Wellsin listalla neljäntenä varaparina, mutta lista ei tuosta ole mihinkään liikkunut. Mahdollista olisi kuitenkin matkustaa tuonne alternate-statuksella kärkkkymään mahdollista viime hetken varasijaa. Lopullisen alternate-listan järjestystä ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa tiedä, sillä niin sanottu onsite sign-in, jonka perusteella varaparit päikan päällä järjestetään, on ohjelmassa vasta maanantaina.
En ole juurikaan urallani tuota alternatena kisapaikalle matkustamista harrastanut, mutta toki silläkin tavalla voi joskus kisaan päästä mukaan. Täksi vuodeksi alternate-parien kohtelukin myös parani siinä mielessä, että kisajärjestäjät tarjoavat majoituksen kahdelle listan kärjessä olevalla parille. Mutta nyt ei kuitenkaan ollut vielä tässä vaiheessa tietoa monentena tulisimme alternate-listalla olemaan. Ja lisäksi dilemma oli selkäni, joka vaatii useamman päivän täyslepoa tenniksen osalta ja jatkuvaa kuntoutusta parantuakseen. Eikä ollut mitenkään varmaa, että se Indian Wellsin alkuun mennessä täydessä kunnossa edes olisi.
Indian Wellsin kisan toisella viikolla pelataan Phoenixin CH175-kisa, joka olisi voinut osua kisakalenteriin myöskin, varsinkin, jos paikka Indian Wellsiin ei olisi auennut. Se on kuitenkin varmasti vuoden kovatasoisin challenger, joten helppoja pisteitä ei varmastikaan olisi ollut tarjolla sielläkään.
Johnin ohjelmaan nuo kaksi kisaa edelleen kuuluvat, mutta minä tein tällä kertaa päätöksen jättää seuraavat kaksi viikkoa kisaamista väliin. Palaan kotiin kuntouttamaan selän täyteen iskuun, ja otan alternate-paikan kalastelun ja CH-kisan sijasta ohjelmaan treenijakson, joka toivottavasti kantaa hedelmää sitten kevään mittaan. Olen tähän mennessä pelannut vuoden jokaisella viikolla kisaa, ja kun joulukuussakin treenijakso jäi myöhäisen edelliskauden lopetuksen myötä tosi lyhyeksi, niin pakko se on jossain kohdassa päästä myös perusharjoittelua tekemään.
Seuraava kisa on siis ohjelmassa vasta Miamissa kahden viikon kuluttua, jos vaan paikka Johnin kanssa aukeaa. Ilmoittautumislista Miamiin julkaistaan nyt tulevana maanantaina, mutta koska kaksinpelimiehet pelaavat tuolla perinteisesti selvästi vähemmän innokkaasti neluria kuin vaikkapa Indian Wellsissä, niin uskoisin paikan meillekin irtoavan. Mutta täysin varmaa se ei toki ole.
Otetaan tähän kohtaan siis pieni ulospuhallus, minkä jälkeen isketään toivottavasti kovien kenttien kausi pakettiin Miamissa. Sen jälkeen onkin sitten vuorossa massakausi, jonka osalta tilanne onkin sitten vielä enemmän auki. Ilmoitin nimittäin Johnille Acapulcon kisan jälkeen, että aion etsiä huhtikuun alusta alkaen itselleni uutta paria.
Kannatti silti katsoa pelinne; näki, että taas monta askelta parempaan selkäsi kanssa. Turvallista ja sujuvaa kotimatkaa!
Kiitos!
Se oli varmaan noilla selkämurheilla aika maksimitulos tältä viikolta.
Kovasti on tuo tuleva ohjelma mieltä askarruttanut ja jo vastausta toivoi, mutta mitenkäs sitä hullua pidetään jännityksessä? No juuri näin. Kerrotaan myöhemmin. 🙂
Jep, semifinaali oli aivan maksimisuoritus. Ja päivityksen jälkeen nyt siis vähän tuleviakin kuvioita raotin. 🙂
Syöttöihin kannattaisi jatkossa eniten kiinnittää huomiota, sillä niillä pitkälti pelit ratkaistaan. Riittävän kovat ja tarkat syötöt saavat edun puolelle koska vastaanottaminen vaikeutuu.
Katsoin pelistä tallenteelta vain pätkän jonka perusteella syöttöpelinne vaatii parannusta aikaan. Toki tuo näkemykseni siis perustuu vain osalle syötöistänne. Johnin syöttöpeli oli näkemäni perusteella osa vaikutus pelimurtoihin. Saatat olla tuosta eri mieltä, sillä oma näkemys tosiaan perustuu vain pieneen osaan koko pelistä.
Joka tapauksessa häviönne ei suinkaan ole maata mullistavaa, sillä olivathan vastustajat rankattu kaaviossa toiseksi. Finaalissa ovat 1 ja 2. Häviö ei ole suinkaan häpeä. Voittokaan kun ei ollut käytännössä kaukana. Keskinäinen keskustelu Johnin kanssa osoitti vapautunutta olemusta. Tuota lisää!!!
Nyt ei sitten muuta kuin uutta matoa koukkuun ja syöttöpeli kuntoon. Siihen samaan ”hyvään aikaan”!!!!!
Näinhän se on, syötön merkitys on nelinpelissä aivan valtava. Ylivoimaisesti tärkein lyönti. John syöttää parhaimmillaan todella painavasti, mutta minulla tosiaan selkävaivat estivät normaalin syöttötyöskentelyn. Siihen nähden koko kisa oli suorastaan menestys, eikä tappio 2-sijoitetulle parille siten mikään suuri häpeä. Nyt vaan keho kuntoon ja kohti seuraavia kisoja. 💪
Katkeraa kalkkia oli tuo ekan erän loppu 4-4 *15-40 tilanteesta, vastustajille siitä pito hyvillä Nysin syötöillä ja sitten teidän syöttövuorossa 40-40 pisteessä Zielinskiltä haamukämmenpalautus.
Nuo kaksi gamea kyllä ratkaisi mahdollisesti koko ottelun. Nys/Zielinski -pari pelaa yleensä tosi hyvin johtoasemassa, ja niin kävi nytkin ensimmäisen erän jälkeen…
Mietin että missä menee pelaamisen raja kun on kipuja. Ja kuinka pitkälle olet valmis lääkitsemään kehoasi pelaamisen kustannuksella.
Vaikea kysymys. Yleensä, jos suurta vaaraa vamman pahentumisesta pelaamalla ei ole, niin kipua kestää aika pitkällekin. Mutta tietenkin, jos riskit kasvavat korkeiksi niin sitten ei kentälle kannata mennäkään. Tottakai tilanne ja kisa vaikuttaa myös. Kotimaan SM-kisoissa lähentäjävamman takia jätin kisat kesken, mutta tuskin vaikkapa ATP-kisan finaalista olisin vetäytynyt saman vamman kanssa.
Iso käsi semipaikasta, mikä vaivat huomioiden ilmeisen sisukas saavutus! Respect!
Vastustaja oli pisteiden verran parempi, mutta myös harmillisia epäonnistumisia. Eka eräkin olisi voinut mennä toisin jos Peers olisi huolellisemmin hoitanut katkopallon sinällään simppelinoloisen tappopallon. Mutta joskus noin.
Mielenkiintoista kuulla jatkonäkymistäsi. Toivottavasti ainakin Pariisi natsaa ja syksyn DC toimii. Mutta tsempit kaikkeen mitä ikinä edessä onkaan!
Isot kiitokset tsempeistä. Ensimmäinen erä oli tosiaan pienestä kiinni, mutta otteluvoittoon oli siitäkin vielä matkaa… Joka tapauksessa jatketaan matkaa. 💪
Onnittelut vielä semipaikasta ja siitä, miten uskomattoman hyvin pystyit pelaamaan selkävaivoista huolimatta!!!
Teit varmasti oikean ratkaisun jättämällä Wellsin ja muut mahdolliset kisat väliin ja satsaamalla nyt selkäsi kuntoutukseen. 👍👍👍
Uskon myös, että päätöksesi etsiä uusi pari huhtikuun alusta on tässä kohtaa täsmälleen oikea ratkaisu. 👏👏👏
Sinulla on mahdollisuudet mihin vain oikean kumppanin kanssa.
Pikaista paranemista pelikuntoon ja onnea uuden parin löytöön! 👍👍👍
Kiitos positiivisesta kommentista jälleen! 💪 Uskon itsekin, että nyt oli tehtävä tällaiset ratkaisut. Pieni kuntoutus, treeniä ja Miamin kautta kohti menestyksekästä massakautta.
Morjens Harri. Varmasti oikea päätös mennä kotiin huoltamaan fyysinen ja henkinen puoli kuntoon sekä ehdottomasti oikea päätös etsiä uutta tulevaisuutta uuden tai uusien parien kanssa. Peersin kanssa mielestäni teidän kemia kentällä ei vaan natsannut.. eli uutta matoa koukkuun ja eteenpäin. Ja taas suuret kiitokset tästä blogista. Vamos.
Näin se on myönnettävä, että vaikka Peersin kanssa elämä kiertueella olikin helppoa, niin kentällä joku kipinä puuttui. Matoa koukkuun ja uusia kokemuksia etsien eteenpäin. 💪
Päästit osittain jännityksestä, mutta aika paljonhan tuo lopetus kysymysmerkkejä jätti. Varmasti oikea ratkaisu lähteä hoitamaan selkä kuntoon. Ja oikeana näen myös päätöksen lopettaa yhteistyö Johnin kanssa. Mutta nythän sitä ollaan taas uuden jännityskertomuksen äärellä. Ei tästä ehkä maaliskalenteria saa, mutta vähintään pääsiäisen yllätysmunan aukaisun.
Onhan tässä taas mielenkiintoisia aikoja edessä. 😎 Selän kuntoutus ja treeni edellä mennään, mutta toki massakenttien kuvioita kannattaa aika pian jo alkaa miettiä myös.
Rankkaa on, kun on parikin vuorta kiivettäväksi. Johnin pelitaso ei riitä, eikä se siitä parane. Mm. rystypalautus on aina ollut suuri heikkous. Tarvitset omantasoisesi parin, tai ainakin kehityskelpoisen, mutta mistä kiven silmästä hän löytyy … Pavic, Krajicek, Ram, joku vaikkapa nuorisosta? Joka tapauksessa on mielestäni oikein laittaa pyydykset veteen ja erityisesti nyt, kun massakausi on alkamassa.
Jep, pakko se on olla realisti ja hakea vielä parempaa matchia rinnalle. Kärkiparien osalta muita ”eroamisia” ei ole ainakaan vielä tiedossani, joten katsotaan rauhassa, mitä kevät tuo tullessaan.
Halki, poikki ja pinoon! Hyvä Harri, jämäkät ja mielestäni oikeat päätökset tähän rakoon. Nauti nyt kotonaolosta ja laittakaa selkä pelikuntoon. Suomessa taitaa olla taas aikas liukkaat kelit, joten ulkoilehan vaikka tytär rattaissa, niin ei tule kaatumishavereita. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä tuleman pitää. Take your time but keep going (and us updated)!!!
Todella on liukasta, joten kieli keskellä suuta kadulla, ja mieli virkeänä kohti kevättä. Hyvä tulee, kun vaan antaa hyvien asioiden tapahtua.
Kaksi makiaa taisteluvoittoa viissatasesta maistuu aina.
Nelurin evoluutio muuttui kaksinpelaajien innostuttua pelaamaan sitä isommassakin määrin. Tarkoittaa sitä, että vakioparien ei juuri kannata jäädä takakentälle pallottelemaan itseään parempia vastaan, vaan verkolle mennään jatkuvasti, niin että hippulat vinkuu. Kun kaksinpeleissä sitä yhtä verkkomiestäkin on joskus turkasen vaikea ohittaa, niin sitten kun niitä onkin yhtäkkiä kaksi huipputaitavaa sellaista, niin etulyönti on hetkessä palautettu vakiopareille.
Jos tuon haluaa kärjistää, niin ultimaattisen hyvässä neluriparissa, toinen on koko ajan verkolla, toisen käydessä välillä syöttämässä ja lyömässä syötönvastauksen, joista palaa saman tien pallon perässä verkolle pallontukkeeksi.
Sinähän olet jo verkkotaidollisesti ultimaatti-luokkaa, joten jos siihen rinnalle tulee toinen verkolla viihtyvä, niin sillä alkaa kaatumaan ne parit, joista toinen tai molemmat viihtyvät enimmäkseen takakentällä ja ovat verkkotaidollisesti selvästi heikompia, kuten yllättävän monet kaksinpelaajat ovat nelureissa, vaikka kaksareissa olisivat normaaleissa lentolyönneissä ihan ok-luokkaa.
Neluri on tuossa mielessä yksinkertainen laji, valtaa verkko, niin voitat pisteet ja lopulta ottelun.
Jos taas valitsee parikseen hyvän kaksinpelaajan, joka viihtyy enimmäkseen takakentällä, niin taktisesti se on paljon huonompi ratkaisu, verrattuna tuohon aikaisempaan, verkolla operoivaan ultimaatti-pariin. Verkolla yksin pomppiminen on omien resurssien hukkakäyttöä.
Sekanelureissa tuota takamiestaktiikkaa käytettiin ennen vanhaan sen takia, koska naiset olivat huonoja verkkopelaajia ja jäivät siksi suosiolla taakse, kun miehet operoivat verkolla. Nythän jotkut naiset ovat todella hyviä verkolla, joten ajat ovat muuttuneet. Taktiikkana sitä, että toinen jää taakse, pidettiin yleisellä tasolla huonona, koska se jättää isoja aukkoja ympäri kenttää.
Nykyaikana neluri on vähän ukkoutunut, pelataan virkamiestennistä aina samalla tavalla, verkolle ei oikein jakseta nousta, kun vähemmälläkin selviää. Siksi nuorista paikallista koostetut villikorttiparit voivat kaataa isoja ennakkosuosikkeja, koska niillä on peliraikkautta. Huipulla on aivan jäätävän suuri tyhjä tila sellaiselle ultimaatti-parille, joka pelaa intomielistä tennistä verkolla illasta toiseen, nauttien siitä jokaisella solullaan.
Kiitos mielenkiintoisesta kommentista! Siitä olen samaa mieltä, että huipulla on nelurin puolella todella tilaa. Erot ovat pieniä, ja mitään Bryanin veljesten kaltaista dominoivaa paria ei ole näköpiirissa.
Verkko vs. takakenttä pohdinta nelurissa on mielenkiintoista, mutta kyllähän trendi on ollut yhä enemmän ja enemmän jäädä takakentälle kuin nousta joka paikasta verkolle. Ennen vanhaa syöttö-volley oli odotusarvo, kun taas nykyään sitä harrastaa enää noin puolet top10 tai top20-pelaajista. Palautuksesta verkolle nousee sitäkin harvempi, jollei paikka avaudu vaikkapa lobbin kautta.
Peli on muuttunut viimeisen 10-15 vuoden aikana hurjasti, eikä verkolla enää yksinkertaisesti ehdi palloihin, kun palloa lyödään niin paljon kovempaa. Esimerkiksi viime viikolla Dubaissa voiton ottivat Griekspoor/Struff, jotka lämäsivät vain takakentältä jatkuvasti palloa aivan täysillä. Siinä jäi maailman parhaat nelinpelieskpertitkin verkolla jatkuvasti kakkoseksi. Välineet ja lyöntitekniikka ovat kehittyneet pallon sijoittelusta vauhdin maksimointiin, ja kyllä tuo näkyy nelinpelissäkin.
Toki parhaat nelinpelaajat saavat verkolla ajoittain takakenttämiehen voimattomaksi, mutta vaikeampaa ja vaikeampaa se tuntuu siis joka vuosi olevan. Ihmisen reaktiokyky on rajallinen, joten pelkällä verkkopelillä kuten vaikka Leander Paes olisi nykyään kyllä jo aika vaikea mielestäni pärjätä.
Nelurin evoluutio on ollut kyllä todella suurta viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Itse olen sitä sukupolvea, että käytännössä aina omassa syötössä oli pakko mennä verkolle. Parilta tuli heti kuittia, jos taakse sattui jäämään. Samoin kiellettyjä lyöntejä oli mm. drivevolley 🙂 Nykyiset mailat ja jänteet mahdollistavat aivan toisen tyyppisen pelaamisen. Ennen nelurissa ”verkkoseinä” voitti selvän enemmistön pisteistä. Takaa ei kukaan Suomessakaan pystynyt riittävällä varmuudella tykittämään niin kovaa, että se olisi kannattanut. Välineiden kehitys on samalla muuttanut pelaajatyyppejä koko ajan atleettisempaan suuntaan. Kyllä aikanaan Borg, McEnroe, Connors yms. olivat kovia urheilijoita, mutta ei tainnut harjoittelussa kovin vahvasti korostua ylävartalon voimaharjoittelu. Todd Woodbridge on yksi kaikkien aikojen parhaita nelinpelaajia, mutta tuskin hänen kaltaisensa pelaaja (mm. mainitsemasi Paes) enää voisi menestyä tuolla tasolla. Takakentän tykittäjät eivät yksinkertaisesti jättäisi aikaa reagointiin verkolla.
Juuri näin! Kovasti menee eteenpäin nelurikin, ihan niin kuin kaksinpelikin.
Harri, aivan oikea päätös. kuten yllä todettu niin John:n peli ei vaan (ainakaan tällä hetkellä) riitä. Kyllä kiertueella on monta hyvää pelaajaa , vaikkakin ranking:ssa sinua alampana, ja osa heistä on vasta kehittymässä . Onnea jatkoon ja rohkeasti eteenpäin katsoen.
Kiitos rohkaisusta! Ei ollut helppo päätös, mutta toivotaan, että kantaa hedelmää myöhemmin. 💪
Ranking tulee tässä kuitenkin hieman tippumaan, niin miten olisi ehdotus Patrikille yhdessä pelaamisesta. Toki joutuisi taas pienempien turnauksien kautta hakemaan vauhtia, mutta sinivalkoisella tsempillä nousuun. Onko noita muutenkaan Top 100:ssa paljon parinvaihtajia ja kaksinpelaajaa tuskin kannattaa ottaa.
Onhan Patrikin kanssa aina mahdollista jokunen kisa pelata. Mutta yhteisranking tosiaan vielä aika riski mihinkään ATP-kisaan mukaan pääsemiseksi. Emilin kanssa sen sijaan paikka voi aueta isompiinkin kisoihin.
Kovasyöttöinen, nopearefleksinen ja nopeasti liikkuva verkkopelaaja ja sinä olisi lyömätön yhdistelmä!!!
Siinäpä unelmapari kenelle vain! 😅
…Nys/Zielinski on hyvä pari, etenkin Zielinski on kova hemmo! Ne varmaan panosti just noihin vikoihin syöttögeimeihin ja siinä Nyssillä tuli paineita, mutta valitettavasti onni ei ollu teiän puolella siinä tilanteessa, ja sit Johnin syöttö vielä breikattiin lopuks, niin siinähän se sit olikin… 🎾🙂👍
Ekan erän voitolla ois päässy ainakin MTB:hen ja saanu Nyssille (ja Zielinskille) lisää paineita 2. erään, joka ois voinu ratkasta koko ottelun.
…ja sit eteenpäin ja kuntouttamaan selkää, kohti Miamia ja uusia seikkailuja! 🎾🎾🎾😊👍👍👍