Tiukka ja korkeatasoinen matsi pelattiin tänään, mutta tällä kertaa viimeinen piste meni vastustajille. Pelasin itse varsinkin ensimmäisessä erässä ihan todella hyvin, mutta loppua kohden pieni turhautuminen luikerteli pääkoppaan, ja nyt ei ratkaisupaikkoihin löytynyt oikeita ratkaisuja. Ei siis suurta menestystä tällä kertaa, mutta kai se on hyväksyttävä, että pienten marginaalien lajissa tappioitakin väkisin tulee eteen.
Etelä-Ranskan toukokuinen kevätpäivä ei tarjonnut eiliselle ihan sitä keliä, mitä oli odotettu. Matsimme oli siis tarkoitus pelata jo torstaina, mutta päivälämpötila ei kohonnut missään vaiheessa edes kymmeneen asteeseen, minkä lisäksi taivaalta tihutteli vettä käytännössä aamusta iltaan. Ulkotennistä ei siis koko päivänä pelattu ollenkaan, vaikka pipot päässä ja hanskat kädessä palellen sään parantumista tennisklubin lämmittämättömässä teltassa odoteltiinkin.
Tänään perjantaina aurinko paistoi kuitenkin selkeältä taivaalta, ja vaikkei lämpötila edelleenkään ollut erityisen lämmin, niin pelaamaan päästiin. Sade myöhstyttämän peliaikataulun takia yksi naapuriklubilla sijainneista kisan treenikentistä otettiin matsikäyttöön, ja meidän matsimme osuikin juuri tuolle kentälle kolmanneksi otteluksi. Edeltäviä kaksinpelejä pelattiin varsin pitkään ja hartaasti, mutta lopulta oli kuitenkin meidän vuoromme noin kello 15 iltapäivällä.
Ensimmäinen erä oli tasaista vääntöä, jossa syöttäjät olivat vahvoilla. Koko erän ainoat murtopallot nähtiin 3-2 -tilanteessa saadessamme 15-40 -tilanteen Mansourin syötössä. Murroksi asti tuo ei kuitenkaan kääntynyt. Oman syöttöpelin kannalta ensimmäinen erä oli varmaan yksi urani parhaista, ja kun Henrykin selviytyi omistaan hienosti ykkössyötön pienestä takeltelusta huolimatta, niin tie breakiin päädyttiin. Pidimme tuossa tie breakissa kaikki omat syöttöpisteemme, ja kun pelasin ensin erinomaisen palautuspisteen rystylobbin höystämänä 3-2 -tilanteessa ja niittasin sitten vielä vastustamattoman kämmenpalautuksen 6-3 -tilanteessa niin ensimmäinen erä tuli lopulta kotiin lukemin 7-6(3).
Toisessa erässä vastustajat syöttivät alussa vahvasti, mutta minä sen sijaan jouduin vaikeuksiin heti 0-1 -tilanteessa. Erinomainen venyminen 15-40 -tilanteesta yhdellä ässällä ja parilla vahvalla kakkossyötöllä toi kuitenkin pidon. Ja 2-2 -tilanteessa pääsimme sitten puolestaan itse yrittämään murtoa 15-40 -tilanteessa. Ensimmäisessä murtopallossa saimme takaisin yhteensä neljä vastustajien iskulyöntiä, mutta sekään ei riittänyt pistevoittoon. Ja seuraavat kaksi murtopalloa Mansouri selvitti ässillä.
Palauttajat alkoivat päästä selvästi paremmin peliin mukaan toisessa erässä, ja 2-3 -tilanteessa vastustajat ottivat sitten ottelun ainoan murron. Syöttövuoroni tuntui olevan hyvällä mallilla 30-0 -johdossa, mutta vähän turhan helposti se siitä kääntyi neljällä peräkkäisellä pisteellä vastustajille. Jatkoimme kuitenkin taistelua ja saimme heti seuraavassa gamessa jälleen yhden murtopallon, mutta Johnsonin syöttö otti syöttöruudun takarajasta virhepompun, enkä ehtinyt tuohon reagoida. Saimme vielä 3-5 -tilanteessakin 0-30 -tilanteen aikaiseksi, mutta emme saaneet ottelussa lopulta ainuttakaan murtoa otettua. Niinpä ratkaisua haettiin match tie breakista.
Johnson aloitti MTB:n palautuswinnerillä Henryn ykkössyöttöön, mutta minibreikki tuli heti takaisin Mansourin missatessa korkean volleyn. 1-2 -tilanteessa Johnson meni kuitenkin oikea-aikaisesti väliin rystykrossiini ja niinpä johto oli jälleen vastustajille. Roikuimme mukana yhden minibreikin perässä, mutta tasoihin emme kovasta yrityksestä huolimatta päässeet. Ja 5-7 -tilanteessa Johnsonin palautus oli jälleen vahva. Vastustajat saivat sen jälkeisen hyvän syöttökuvion päätteeksi neljä ottelupalloa, ja vaikka kolme ensimmäistä selvitimmekin niin 8-9 -tilanteessa rystypalautukseni painui harmittavasti verkkoon ja matsi päättyi pettymykseen.
Ei siitä pääse tänään mihinkään, että vastustajat pelasivat vahvasti, mutta kyllä tappio silti jotenkin tavallista enemmän harmittaa. Pelasin tosi hyvin puolitoista erää, mutta loppua kohden en jotenkin millään päässyt yli toisen erän syötönmenestyksestä, ja mieli oli sen jälkeen jotenkin todella jännittynyt ja stressaantunut. En jotenkin osannut hyväksyä tekemiäni virheitä, ja joka kerta epäonnistumisen jälkeen paine vain kasaantui sen sijaan, että olisin saanut itseni rauhoitettua ja siirrettyä keskittymiseen seuraavaan pisteeseen. Harvinaisen heikko esitys henkisellä puolella siis minulta tänään.
Pelillisesti ottelussa oli paljon hyvää. Palautukset menivät aiempien viikkojen keskiarvoon verrattuna selvästi paremmin kenttään, mutta vastustajat eivät vain hirveän montaa virhettä seuraavissa lyönneissään tehneet. Syöttökin oli pitkän osan matsia mielettömän hyvää. Ratkaisupaikoissa heiltä löytyi kuitenkin meitä paremmat lyöntivalinnat, ja he osasivat ottaa homman omiin käsiinsä. Vaikkei kakkossyötön voittoprosenteissa ollutkaan tiimien välillä suurta eroa, niin jotenkin tuntui, että vaikkapa omien kakkossyöttöjen voittaminen oli enemmän vastustajien palautusvirheistä kiinni kuin omasta syöttämisestä. Ja puolestaan heidän kakkossyötöissäänkin pisteen voittaminen oli enemmän kiinni heidän syötöistään kuin meidän palautuksistamme. Heidän lyöntivalintansa ja onnistumisensa ikään kuin johdattivat pelin kulkua, mikä on meidän pelityylillämme epätyypillistä.
Monta tiukkaa matsia on viime viikkoina kääntynyt voitoksi, mutta tällä kertaa emme tuohon enää pystyneet. Breikkipalloja emme käyttäneet yhtään seitsemästä, mikä on surullinen saldo, mutta kyllähän vastustajat noissa aika hyvin pelasivat. Kuusi kertaa ykkönen kenttään, joista viidellä suora piste ja sen ainoan kakkossyötön jälkeenkin Johnsonin volley oli vuorenvarma. Mutta meidän tasoisiemme palauttajien pitäisi kyllä pystyä murtoihin varsinkin massalla mielestäni vähintään kerran erässä melkeinpä ketä tahansa vastaan. Murtopallot pitäisi vaan saada hyödynnettyä.
Ja match tie breakissa emme pystyneet varsinkaan heidän kakkossyötöistään rokottamaan, mikä olisi pitänyt pystyä tekemään. Toki B-ruudun palauttaminen on minulle edelleen aika uutta, mutta silti varsinkin rystylle tulleiden kakkossyöttöjen palauttamiseen olen aika pettynyt. Niistä pitäisi pystyä enemmän rankaisemaan, varsinkin linjaa pitkin. Kokeilimme tässä kisassa kakkossyötön palautussuunnan sopimista käsimerkeillä etukäteen, mutta en sano, että virheet tuosta johtuvat. Enemmänkin oikea liike palautukseen puuttuu. Pitää mennä itse pallolle, eikä vain antaa pallon tulla luokse.
Nyt matsin jälkeen otteluun ja sen tulokseen pystyy jo suhtautumaan objektiivisemmin, ja varmasti jos vaikkapa MTB:n saisi pelata uudestaan niin se sujuisi kyllä paljon paremmin. Mutta tällä kertaa kisat on nyt ohi jo tässä vaiheessa, eikä sitä enää pysty muuttamaan. Eletään sen kanssa ja siirretään katseet eteenpäin.
Palaan nyt pitkästä aikaa hetkeksi kotiin, kun vietän ensi viikon treenikentällä Suomessa. Seuraavat kisat on vuorossa Torinossa reilun viikon päästä CH175-kisan merkeissä, mistä jatketaan Geneven ATP250-kisaan ja sieltä sitten massakauden huipentavaan Roland Garrosiin. Jos se tilastotappio jossain kohtaa täytyy ottaa, niin tämä oli varmasti hyvä paikka. Onpahan sitten nälkää tuleville viikoille kun taistellaan taas isoista pisteistä.
Se voittoputki oli jotenkin viallinen. Liekkö ollut valuvika. Mutta kirjataan tilastotappioksi.
Tiukka otteluhan se oli ja oli siinä pallot, joilla homman olisi voinut itselle kääntää. Vastustajat pelasi hyvin ja ihan ette pystyneet lopussa vastaamaan. Paketti on hyvin kasassa ja kun nyt vaan pysyy pää mukana, niin tapahtuu vielä suuria asioita.
Nyt vähän mielenhoitoa kotona ja sitten uusiin taistoihin.
Näin juuri. Eihän tämä paljosta ollut kiinni, mutta ihan jokaista tiukkaa matsia ei vain voi voittaa. Murtopallot vain vähän paremmalla prosentilla kotiin jatkossa, niin hyvä tulee. 💪
Kiitos taas kirjoituksesta! Kohokohtia nämä, kun sähköpostiin tippuu ilmoitus uudesta tekstistä! Onko muuten tässä vaiheessa vielä ruohokauden kisaohjelmaa ollut yhtään mietinnässä vai tehdäänkö suunnitelma vasta Roland Garrosin jälkeen? Olisiko esim. ’s-Hertogenbosch mahdollinen paikka, jossa voisi nähdä Harrin ja Pattenin livenä 🤪
Kiva kuulla, että uusia postauksia odotellaan kuin päivän kohokohtaa. 🙂
Ruohokautta on alustavasti mietitty, mutta ihan jokaista kisaa ei varmaan voida itse vain valita, vaan pitää mennä sinne, mihin ranking riittää. Ideaalitilanteessa pelattaisiin varmaan s-Hertogenbosch, Queen’s Club, Eastbourne, Wimbledon, mutta todennäköisesti esimerkiksi Queen’s Clubin tilalle vaihtuu Halle tai CH-kisa.
Näin ensimmäisen ja viimeisen erän loput ja iso ero niiden välillä tunnelmassa. Tämä teksti vaikuttaa siltä, että tasapaino on löytynyt, mutta ottelun lopun raivokasta mailantuhoamista katsoessa mietin, että ihan hyvä, että tyttäresi ei ole (vielä) innostunut katsomaan ja ollut näkemässä. Tekstistä päätellen pelissä oli paljon hyvääkin ja pitää vaan jatkossa käyttää paikat. Tsemppiä massakauden jatkoon.
Paljon oli kieltämättä hyvää, esimerkiksi tuo ensimmäinen erä oli suorastaan erinomainen. Mutta lopussa meni jostain syystä pipo poikkeuksellisen kireälle, täytyy käydä nuo tunteet vielä tiimin kanssa läpi ja keksiä paremmat keinot siirtää negatiivisuus taakse.
Ottelun eka erä oli verrattain tasainen. Itse kiinnitin huomiota Henryn syöttöihin. Eka syöttö ei tahtonut onnistua ei sitten millään. Toki toinen erä korjasi tuon tilanteen paremmaksi. Kirjoitat Harri ”Toki B-ruudun palauttaminen on minulle edelleen aika uutta….” Panin merkille ilmeisesti tuosta johtuen, etteivät syötön palautukset oikein onnistuneet kummaltakaan parhaiten vaan hyvin usein yli rajojen. Mistä syystä pelaat itse juuri B-ruudussa oikea kätisenä ja Henry vasurina A-ruudussa? Tuntuisi luonnollisemmalta kummankin pelaavan juuri vastakkaisissa ruuduissa. Näin pelaten olisi linjalyönnit ja muutkin palautuslyönnit tehokkaammin kätisyys huomioiden hoidettavissa. Tämä vain ajattelua kotisohvalta käsin, mutta miten itse pelaajana tuon näet pelillisesti ajateltuna?
Muutoin itse ottelu on pelattu ja seuraaviin peleihin harmistus on jo poistunut (menikö ottelussa kaksi mailaasi ”harakoille”?). Eihän aina voi voittaa. Ei, vaikka kuinka itse sitä haluaa. Nyt sitten uutta matoa koukkuun uudella ilmeellä. Hyvä siitä tulee. 😀 😀
Olihan tuossa matsissa paljon hyvää. Ratkaisupaikoissa vain tuli tällä kertaa vääriä ratkaisuja ja liikaa jännitystä. Ja turhautumista pahemman kerran…
Kyllähän nelurissa perinteisesti vasuri pelaa aina A-ruutua ja oikeakätinen mieluummin B-ruutua. Saa kämmenet keskelle, johon suurin osa syötöistä ja muista takakentän palloista tulee. Myös verkolla ulottuvuus keskustaan päin on parempaa.
ja kun kämmenet keskellä, iskulyönnit löytyy kummaltakin, eikä niin että keskellä on taivaalla tilaa vastustajien lyödä kohoja…
…vaikka muistaakseni legendaariset vasurit MacEnroe ja Bob Bryan kummatkin ovat pelanneet kummassakin ruudussa neluria.
Tuo ruohokauden kuvio on itseänikin mietityttänyt, mutta hyvä kun joku sai kysytyksi. Tietysti jos Roland Garrosissa on toisena viikonloppuna mukana, niin alkaa olemaan kisoista jopa valinnan varaa.
Mutta sitä minun piti vielä kysyä, että pääsetkö Suomessa treenaamaan massalle? Itse kun katsoo ikkunasta, niin aika toivottomalta näyttää. Toisena pitää kysyä Roomasta. Yritin selvittää, että koska siellä edes neluri alkaa, mutta loppui vissiin loppui taidot kesken. Kyttäilettekö mukaan pääsyä? Ja liekköhän Torinoon tulossa tämän viikkoista kovempi kattaus, kun se ainakin kalenterin mukaan alkaa vasta Rooman kisan toisella viikolla?
Jep, ruohokausi on sekin jo aika lähellä. Surbitonin CH-kisaan tuskin mennään, mutta muuten ohjelmassa on kisa joka viikolla.
Suomessa on ilahduttavasti otettu käyttöön tekomassoja muun muassa Kauniaisiin ja Myllypuroon. Sen parempaa treenikenttää ei keväällä olekaan. 🙌
Roomassa alkaa neluri ensi torstaina. Madridin tapaan sinnekin olisi toisen parin kanssa paikka ollut tarjolla, mutta panostetaan nyt Henryn kanssa kunnolla yhteispeliin ja keskitytään Torinoon, jossa taso varmasti ihan tiukka on.
Ettehän te voi Surbitoniin mennäkään, kun olette silloin vielä Pariisissa. 😉
Voi nenä, breikkimahikset jäi käyttämättä ja niinhän siinä sitten kävi. Vaikutti, että Johnson tunsi teiän pelin ja oli scoutannu teiän heikkoudet etukäteen, etenkin tunsi ja tiesi Henryn pelin.
Näin tällä kertaa ja menneet on menneitä; seuraavalla kerralla nopeammalla alustalla paremmalla touchilla!
Tsemppiä ja onnea 🎾🙂👍
Vamos!
Je, joku noista breikkipalloista olisi kyllä pitänyt pystyä käyttämään. Ensi kerralla sitten… Hyvin pelasivat kyllä vastustajatkin, joten ei muuta kuin katse eteenpäin.
Nähtiin ainakin mihin Yonexin mailat kelpaavat. Kun olet aikaisemmin puhunut täysammattilaisuuden kurinalaisuudesta ja keskittymisestä, tuo on kyllä täysin uskomatonta. Ellei tämä ole sitten nelurin profiilin nostoa markkinointimielessä, joku kai sanoo että kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta.
Käännetään ajatus kuitenkin positiiviseen. Josko saisi meidän muotiasiantuntijalta Lauralta kommentin, miltä noi brittien paidat näyttää? Ihmettelin ensin että kylläpä Henry hikoilee kovasti kun selässä on pitkä tumma raita, mutta nyt kun oli toinenkin saman tallin britti paikalla, huomasin että se hikiraitahan on designiä!
Kyllähän sen jo tuossa postauksessa mainitsin, että en osannut tässä matsissa hyväksyä tehtyjä virheitä, ja pääkopan sisällä homma ei ollut tasapainossa. Kyllähän tuo iso pettymys on itsellenikin, ettei pysynyt mieli kasassa. Mutta sitäkin pitää treenata.
Mikäs tennis peli se siinä ruudulla näkyy? Onko tämä nykyajan versio mielikuva harjoittelusta? 😀
Joku vähän vanhempi tennispeli PS4:lla oli kyseessä. Ihan hauskaa ajanvietettä, vaikka aika kaukana oikeasta pelistä oltiinkin 😅
Sen verran epätyypillistä sinulle mailan paiskominen, että piti hetki miettiä, mistä moinen johtui. Jotenkin minun keittiöpsykologiassani jäljet johtavat voittoputkeen/perfect matchiin Pattenin kanssa: ei pysty nielaisemaan tiukkaa tappiota ”normaalisti” vaan läikkyy reippaasti yli. Pettymys tuntuu suuremmalta kuin se ko. pelin kokonaisuutta ajatellen olisi tarpeen. Hyvä, että paneudutte noihin mainitsemiisi jännittyneisyyden ja stressaantumisen taustoihin; vaikka teillä sujuu, ei ole syytä ylireagoida takapakkeihin. Tärkeintä edelleenkin peli-ilon säilyminen ja tappioiden pelkäämättömyys. Mutta on se kyllä hyväkin räiskähdellä pettymykset heti pois, jotteivat kasva pysyviksi blokeiksi sille peli-ilolle. Pelit jatkuu pienen tauon jälkeen, sitä kohti! Mukavia hetkiä perheen parissa!
Varsin osuvaa analyysia 🙌 Jotenkin en ollut valmis hyväksymään sitä, ettei aina kulje. Mutta tästä taas oppia mukaan ja ilon kautta seuraaviin matseihin.
Olen vaikuttunut siitä, että jaksat ja viitsit blogata perusteellisesti myös silloin kuin harmitus on melkein elämää isompi juttu. Ihailen asennettasi ja vaikka en psykologi olekaan niin uskon tappion tunnelmien kirjaamisen – ja julkistamisen! – olevan osoitus henkisestä vahvuudesta sekä kyvystä & tahdosta oppia menneistä.
Innoittavaa viikkoa kotosalla!
Ehditkö muuten katsomaan muiden suomalaisten pelejä?
Oli harvinaisen niukka tulos kun ajattelee, että lähes kaikki parhaat olivat siellä. Emil ei näytä vielä olevan aikaisemmassa vedossa.
En valitettavasti ehtinyt livenä seurata kuin hieman Oton nelinpeliä. Ei tosiaan suomalaisten kannalta kovin hyvä turnaus, mutta välillä käy näin. Ja massakentät eivät taida olla meille kenellekään lempipaikkoja.
As now 3rd on the Rome list, including Eubanks in the first team who might or might not stay if he loses in singles (?), and so many singles players in the draw, are you monitoring the situation to be ready to potentially travel to Italy already a few days earlier for a little gamble?
We are very much monitoring the situation! Lots of messages today (Wednesday) to see who is going as alternates and if someone is looking likely to pull out. Looks like we are staying home at least Thursday morning, but things could change quickly and we are ready to make moves. 😉
Oletko Harri seurannut Otto Virtasen otteluja. Hänessä taitaa olla aineksia mihin vaan, vaikka viimeiset ottelut eivät ole niin hyvin menneetkään. Laskin vastustajien rankingeja hänen viimeisimmissä otteluissaan. Viimeisen viiden voitetun ottelun vastustajien keskimääräinen ranking on noin 210 ja viiden viimeisimmän hävityn ottelun vastustajien keskimääräinen ranking on noin 320. En tiedä olenko oikeassa, mutta jotenkin Ottoa pitäisi rohkaista, jotta hän pääsisi huonommille häviämisen pelosta. Haluaisin sanoa hänelle seuraavat sanat: ”Sinun ei tarvitse pelata hyvin, ollaksesi arvokas, mutta koska olet arvokas, on mukava pelata hyvin.”
Anteeksi tämä keittiöpsykologia, voit poistaa tämän, mikäli koet tämän sopimattomaksi.
Täällä saa mielellään kommentoida kaikenlaista tennikseen liittyvää. Keskustekavereita saattaa löytyä enemmän vaikkapa forumilta: palsta.keskuskentta.fi
Mutta Oton pelejä on kyllä mielenkiintoista analysoida itsekin. Paras peli on ihan uskomattoman korkeatasoista kuten vaikkapa Davis Cup -kentillä on nähty. Mutta sitten taas huonompana päivänä homma näyttää tosi vaikealta. Otto kyllä panostaa kovaa myös henkiseen valmennukseen, joskus se ottaa vain oman aikansa, että löytää omat keinonsa käsitellä painetilanteita. Pelillistä potentiaalia Otolla kuitenkin riittää ja palloonhan hän saa vauhtia ihan uskomattoman helposti.
Посетите Visateka по адресу Невский проспект 108в для оперативного получения визы.