Kaikkemme yritettiin toistaa kahden vuoden takainen Rooman ihme, mutta tällä kertaa ei löytynyt keinoja maailman ykkösparin horjuttamiseen. Vastustajat pelasivat todella hyvin, eikä meidän minimaalinen valmistautumisemme ollut riittävä. Ehditään kuitenkin edelleen alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Torinoon, jossa pelataan ensi viikolla siis CH175-kisaa.
Otetaan nopea kelaus vielä kuitenkin menneeseen viikkoon, joka oli siis pääasiassa treenipainotteinen. Keli ei Suomessa ollut parhaimmillaan, mutta ulkotennistä oli silti joka päivä ohjelmassa. Kauniaisista löytyi uusi ja varsin miellyttävä tekomassa, jolla vedettiin suurin osa treenistä, minkä lisäksi yksi treeni tuli tehtyä myös Varistossa, jossa aidot massakentät olivat vuodenaikaan nähden erinomaisessa iskussa. Treenikaverina toimi Leevi Säätelä, jonka kanssa sai hyvin taistella niin neluriin sovellettuja kuin puhtaasti kaksinpeliin liittyviä treenikuvioita. Urhea-hallin salillakin tuli käytyä useamman kerran, joten kaiken kaikkiaan positiivinen viikko oli kotona.
Paikka tähän Rooman kisaan vaikutti alustavasti aika epätodennäköiseltä, mutta ilmoitimme itsemme vielä varmuuden vuoksi kuitenkin maanantaina ns. onsite-listalle, josta pelaajat otetaan kisaan siinä tapauksessa, että joku vetäytyy kaavion teon jälkeen. Olimme tuolla listalla neljänsiä, eikä Roomaan lähtö tuntunut tuossa kohtaa järkevältä.
Viikon aikana Roomassa alkoi kuitenkin jonkinlainen kato käydä nelurikaaviossa, sillä ensin pääsivät torstaina mukaan Baez/Seyboth ja perjantaina Peers/Eubanks. Me nousimme lauantaiksi listalla jo toiseksi, mutta tiedustelujemme mukaan kukaan ei ollut jäämässä enää pois, joten emme lähteneet koittamaan onneamme. Meitä edellä listalla ollut pari Escobar/Nedovyesov eivät kuitenkaan hekään lähteneet Roomaan, joten teoriassa olisimmekin lauantaina olleet ensimmäisellä varasijalla. Ja kun sitten ranskalaispari Doumbia/Reboul yllättäen vetäytyi viime hetkellä lauantai-iltana, niin Roomaan lähtö oli auttamatta myöhäistä. Niinpä lauantaina mukaan pääsikin listalta meidän takaamme pari Smith/Rodrigues.
Harmitus oli tuossa kohtaa aika iso, mutta ei ollut vielä toivo menetetty. Kisajärjestäjät laittoivat nimittäin kaksi ensimmäisen kierroksen neluria vasta sunnuntaille, vaikka joku toisen kierroksen matsikin ehdittiin pelata jo lauantaina. Tiedustelutyömme oli jälleen syvällistä, ja lopulta myöhään lauantai-iltana selvisi, että Davidovich/Fils pari olisi vetäytymässä sunnuntailta. Pääsisimme siis mukaan, jos vain varalistalla edellä oleva pari Escobar/Nedovyesov jättäisi edelleen tulematta.
Äkkiä oli flashbackit kahden vuoden takaa mielessä, ja niinpä varasimme Henryn kanssa kumpikin aamulennot sunnuntaille. Kyseinen ottelu, johon voisimme päästä mukaan alkaisi kello 13, joten kovin isoa pelivaraa ei meillä aikataulujen osalta ollut. Saavuimmekin lopulta kisapaikalle suoraan lentokentältä vain reilu tunti ennen ottelun alkua. Pikaiset kehon herättelyt alle, suuntaus treenikentälle kello 12.30 ja sieltä suoraan matsiin. Kun vielä samanaikaisesti tämän päivän alternate sign in sulkeutui kello 12.30, niin tuolloin lopulta varmistui, että mukana oltiin!
Olimme toisella puolella Rooman kisapaikkaa sijaitsevalta matsikentältä jopa vähän myöhässä, mutta ei kuitenkaan onneksi sakkojen arvoisesti. Mutta eipä ollut valitettavasti pelikään ihan heti parasta mahdollista. Väkisinkin liike oli matsin alussa aavistuksen hidasta, ja kun viime viikolla maailmanlistan ykköspaikan valloittaneet vastustajat tuntuivat onnistuvan melkein kaikessa, niin eipä tuossa ensimmäisessä erässä kauaa kestänyt. Yhteensä kolme murtoa vastustajille ja lukemat 1-6.
Päätimme lisätä toiseen erään syöttämiseen lisää vaihtelua, ja saimmekin erän alkuun pari hyvää pitoa. Paine oli kuitenkin edelleen kova, sillä palautusvuoroissa olimme aika aseettomia, kun taas vastustajilla oli kaksi murtopalloa syöttövuorossani 3-4 -tilanteessa ja toiset kaksi Henryn syöttövuorossa 4-5 -tilanteessa. Jälkimmäiset noista olivat samalla myös ottelupalloja, mutta kovalla taistelulla pidimme ottelun vielä elossa.
5-5 -tilanteessa tuntui, että olisi voinut palautuksissa olla iskun paikka, mutta pari harmittavaa leveäksi mennyttä lyöntiä pilasivat murtomahdollisuudet. 5-6 -tilanteen syötönpitoni oli kuitenkin ottelun paras, ja niinpä lähdimme tie breakiin ihan hyvällä fiiliksellä. Alkoiko se oikea mielentila vihdoin löytyä? Tie break ei tällä kertaa ollut kuitenkaan Henryltä paras mahdollinen, ja kun vastustajiltakaan ei epäröintiä juuri näkynyt, niin pakko se oli tappioon myöntyä. Vastustajat ansaitsivat täysin voittonsa.
Eihän matsia koskaan tuurilla voiteta, mutta vastustajien vahvan pelin lisäksi ei meille pallo kyllä tänään oikein pomppinutkaan. Viivapallot tuntuivat jatkuvasti menevän juuri väärään suuntaan, emmekä saaneet millään varsinkaan palautusvuoroissa momentumia aikaiseksi. Ensimmäisessä erässä yksi murtopallo meni vastustajille Zeballoksen refleksivolleylla verkkonauhan kautta, ja ottelupallokin oli ihan puhdas pokapalautus minun ylitseni täysin mahdottomaan paikkaan. Meillä taas tuntui monta palloa putoavan juuri viivojen väärille puolille.
Mutta kyllä eroja oli meidän ja vastustajiemme välillä myös pelillisellä puolella. Heillä oli selvästi itseluottamus kunnossa, palloa lyötiin takakentältä todella kovaa ja terävästi, eikä meidän vähän hidas ja painava jalkamme ollut tuohon kyllä oikea tapa vastata. Syöttö- ja palautuspelissä vastustajat olivat parempia, minkä lisäksi he tuntuivat tekevän pidemmissäkin ralleissa jatkuvasti parempia valintoja kuin me. Harvoin on kukaan onnistunut noin hyvin tekemään meidän tiimistämme verkolla tuollaista reikäjuustoa. Zeballos löi jatkuvasti todella matalasti ja kierteisesti juuri verkon yli, kun taas Granollersin lobbit olivat tarkkaa työtä ja aina rystypuolellamme.
Kyllä me kaikesta huolimatta tänään kentällä olosta kuitenkin nautimme, mikä oli yksi päätavoitteista. Pääsimme pelaamaan paineetta, mutta vastustajat olivat vain parempia. Paremmalla valmistautumisella ensimmäinen erä olisi varmasti ollut erilainen, mutta en tiedä olisiko sekään riittänyt lopputuloksen kääntämiseen. Nopealla sisäkentällä Torinossa puolitoistavuotta sitten kyseinen pari kaatui Lloydin kanssa 6-0, 6-4, mutta nyt heidän lempialustallaan lukemat olivat melkeinpä toisinpäin.
Otetaan tästä pikavisiitista Roomaan siis oppia ja palkintorahat mukaan, ja jatketaan vielä tänään illalla kohti Torinoa. Pitkä on päivä, mutta ollaanpahan huomenna sitten jo aamusta taas oikealla kisapaikalla, ja voidaan aloittaa olosuhteisiin totuttelu rauhassa. Helteinen Rooma oli erilainen paikka pelata tennistä kuin alle 10-asteinen Helsinki, mutta Torinossa sääennuste näyttää ensi viikolle jotain siltä väliltä. Ja sadettakin on todennäköisesti luvassa.
Eiköhän kuitenkin saada hyvät kisat aikaiseksi, ja vaikka taso tulee olemaan kivenkova, niin kyllähän meillä homma on yleensä kuitenkin ollut omissa käsissä. Aikaisintaan tiistaina alkaa pelit, mutta päivä kerrallaan kun mennään eteenpäin, niin hyvä tulee. Vamos!
Sattumalta huomasin pelinne ja katsoin sen kokonaan. Analyysisi on hyvin osuva. Eipä ole ihme, että eka erä meni niin kuin meni johtuen matkustusrasituksesta. Toinen erä oli sitten verraten hyvää. Eikä olisi paljon tarvittu pallon pomppimista teidän suuntaan jotta tulos olisi saattanut olla kolmieräinen. Kumman hyväksi? Tällä kertaa oli vastus hieman kovempaa. Hieno peli kaikesta huolimatta teiltäkin. Jos jotain saisi toivoa peliinne jatkossa, niin lisäystä linjalyöntipalautuksien määrään ja tietenkin hyvällä tarkkuudella :D. Tuota näytti käyttävän hyvällä tarkkuudella tänään vastustajanne.
Onnea tulevan viikon peleihinne!
Koko viikko tuli seurattua tilannetta ja tuskailtua, että ettekö todellakaan mahdu mukaan. Eilen loppui jo usko, kun tosiaan teidän takaa tuli varasijat mukaan. Äitienpäivän myötä hetkellinen herpaantuminen ja yhtäkkiä olittekin kentällä. Pikahälytys ja ykkössijoitetut Roomassa kuulosti niin kovin enteelliseltä, mutta taisi olla tekemätön paikka. Aika tylyt oli tilastot teidän kannalta, mutta toisaalta kuitenkin olitte toisen erän lopussa kahden tiebreakin päässä voitosta. Ei tullut kuitenkaan sitä ihmettä tällä kertaa.
Olen muistaakseni aiemminkin ääneen pohtinut, että kun puolitoista vuotta sitten pelasitte Lloydin kanssa Granollers/Zeballos -paria vastaan, niin luulin varmasti nähneeni kentällä tulevat maailman ykköset. En vaan olisi ikinä uskonut, että katsoin väärälle puolelle verkkoa. Tänään tuli oppia ja näkemystä siitä, mitä ihan tämän hetken huipulla on tarjolla. Teillä on matka vielä pahasti kesken, joten eikun suunniteltuja turnauksia kohti. Nythän minä vasta keksin, että tehän olette muuten tappioputkessa. Nyt äkkiä putken suunta oikeaksi. 🙂
Olipa teillä aikamoinen jännitysnäytelmä Rooman turnaukseen ja hienolla asenteella!
Vaikka voittoa ei tullutkaan, niin tulihan teidän testattua oma pelitasonne ja riskinottokykynne.
Nyt vain odotamme teidän Torinon ensimmäistä matsia ja voittoisia pelejä. 💪💪💪 Forza, forza! 👍👍👍
Vow, Harri, nopeita käännöksiä sinulla ja kiva että pääsitte pelaamaan Roomassa. Niin nopeaa toimintaa ettei ATP Äppin kaavioon ole edes teidän nimiä ykköskierroksen peliin vaihdettu. Onnea tulevissa massa turnamenteissä ja ehkä Pariisissa pääsemme katsomaan teidän matseja. Saimme kahdet iltaliput RG:hen PC stadionille joten voi olla ettei suomalaisten matseja päästä näkemään kun pelipaikalle ei pääse sisälle kuin vasta klo 18 jälkeen. Hyvää kevään jatkoa ja mukavia pelejä!
Hemmetti, nyt kyllä tipahdin kokonaan kelkasta, ja luulin, et kone sekoilee kun flashscore yhtäkkiä näyttää Heliövaara&Pattenin hävinneen Roomassa. Huhhahhei, ei pysy hitaat mukana teidän käänteissä, ei. Mutta eipä mitään, sinun syväanalyysisi kyllä aukaisi pelin salat, eikä tästä sen kummempia huolia aleta keräämään. Itsekin kirjoitit, että nautitte kuitenkin kentällä olostanne. Ja toka erässä pakotitte tänhetkiset ykköset tiebreikiin saakka, joten ette te kovin huonoja voi olla 🙂 Torinossa hyvät tärinät päälle ja päästään taas nauttimaan voitoistakin! (Oon ollu niin kallella kypärin kun Eemelillä ja Otolla ei oikein millään kulje tällä hetkellä. Patti on kyllä tuonut lohtua ihan kivasti. Kiitos muuten aiemmin antamastasi linkkivinkistä Keskuskenttä.fi)
Minä vasta illalla huomasin, että olitte pelanneet Roomassa. Harmitti, mutta sitten hoksasin katsoa jälkikäteen ottelun. On se kyllä ihan eri katsoa ottelu jälkeenpäin, kun puuttuu se jännityselementti.
Hyvin kasattu focus toiseen erään. Eipä ole ihme, ettei heti alussa lähtenyt. Miksiköhän näiden matsien tsuumailu menee aina kalkkiviivoille, luulisi että voisi olla jonkin sortin dead-line, minkä jälkeen ei muutoskia enää tehtäisi, etenkin kun pelaajat eivät ole paikkakunnalla.
Torinoon sitten taistelemaan hyvällä fiiliksellä loppuub asti.