Torino CH175 QF, Heliövaara/Patten – Lammons/Withrow 4-6, 7-6(5), 12-10

Huhheijaa, aika pitkään piti Torinossa tositoimien alkua sateiden takia odottaa, mutta tänään otettiin ainakin jännityksen osalta aika paljon takaisin. Saimme ensin aamulla luovutusvoiton ensimmäisellä kierroksella, kunnes taistelimme puolivälierässä vuoristoratamatsin amerikkalaisparia vastaan kotiin peräti neljä ottelupalloa pelastaen. Kyllä kelpaa tästä jatkaa huomiseen välierään!

Italiaa ei aina Suomesta käsin miellä sateiseksi maaksi, mutta aika usein on täällä minun urallani jouduttu matseja viivästyttämään. Monin paikoin vuotuinen sademäärää kuitenkin ylittää esimerkiksi Helsingin vastaavan, ja Torinossa itse asiassa juurikin toukokuu on keskimäärin vuoden sateisin kuukausi, joten sinänsä sadepäivät eivät tulleet kisallekaan yllätyksenä. Mutta on se silti harvinaista, että ensimmäisiä kierroksia pelataan niin kaksin- kuin nelinpelissä vielä perjantaina. Sade alkoi tiistaina iltapäivällä, ja vaikka eilen torstaina saatiin joitain matseja pelattua, niin vasta tänään perjantaina pilvipeite alkoi vihdoin kunnolla antaa periksi ja aurinkokin oli ajoittain nähtävillä.

---

Treenasimme edelliset kolme päivää ainoastaan sisäkentillä, mutta tällä klubilla on onneksi kahden kovan sisäkentän lisäksi kolme sisämassaa sekä vielä neljän kentän kuplahallikin, jossa alusta on massa. Mikään noista katetuista massakentistä ei kuitenkaan ollut kooltaan sääntöjen mukainen rajojen ulkopuolelta katsottuna, eikä myöskään CH-tasolla vaadittavia striimauslaitteita olisi noille kentille saatu asennettua.

Kaksi karsintafinaalia pelattiin loppuun sisällä kovalla kentällä, ja eilen oli pitkään tarkoitus laittaa myös nelinpelin ensimmäisiä kierroksia noille sisäkentille. Saimme kuitenkin koko pelaajaporukan voimin puhuttua kisajohdon pään ympäri, vaikka se kuitenkin tarkoitti tietysti sitä, että tänään perjantaina olisi ohjelmassa kaksi ottelua. Ei se nyt nelinpelissä kuitenkaan ole kovin iso juttu, paljon kivempi se on päinvastoin pelata ulkona massalla, kun kerran massakisa on kyseessä. Eikä juuri kenelläkään ollut vaikkapa kovan kentän tossuja mukana.

Tänään perjantaina oli kuitenkin vihdoin siis pelipäivän vuoro. Saavuttuamme kentille aamulla kävi kuitenkin ilmi, että vastustajamme J-P Smith oli jotenkin onnistunut yön aikana satuttamaan selkänsä, eikä hän pystynyt kentälle astumaan. Aika harmi hänen kannaltaa odottaa monta päivää pelien alkua, ja sitten joutua juuri pelipäivänä vetäytymään. Myös kaksinpelimiehiä alkoi tipahtehtelemaan ulos nelinpelistä enenevässä määrin, eikä tällä kertaa paikalla ollut yhtään alternatea. Niinpä saimme toiselle kierrokselle vapaan pääsyn, kuten myös uskomattomasti neljä muutakin tiimiä, mukaan lukien kvartsivastustajamme Lammons/Withrow.

Loimme pika pikaa uudet taktiikat tulevaan otteluun, ja saimme vielä mukavasti sopia vastustajien kanssa vapaasti ottelun aloitusajankin, kun kisajärjestäjät olivat saaneet otettua kaksi treenikenttää matsikäyttöön, ja vapaista kentistä ei siten ollut puutetta. Linjatuomareita ja pallopoikia riitti kentille hieman vähemmän kuin yleensä, mutta eipä tuo massakentällä juurikaan haittaa. Pääasia, että kenttä oli käytössä, ja jostain oli löydetty vielä ylimääräiset striimauskamerat ja päätuomareille tabletit pisteiden kirjaamista varten.

Ottelu alkoi kello 13, mutta ei ihan niin kuin olisimme halunneet. Lammons oli palautuksissaan hurjassa vireessä ja mursi käytännössä yksin Henryn syötön heti avausgamessa. Kovasyöttöisiä jenkkejä vastaan tuo oli oikeastaan huonoin mahdollinen aloitus, mutta eipä ollut ensimmäinen erä suinkaan vielä taputeltu kuten pahoin pelkäsin. Otimme 0-2 -tilanteesta eteenpäin peräti 12 pistettä peräkkäin, ja kun Withrow tarjoili meille vielä toisen murron 3-2 -tilanteessa peräti kolmella kaksoisvirheellä niin olimmekin yhtäkkiä 4-2 -johdossa.

Tuossa kohtaa luottamus oli kääntynyt selvästi positiiviseksi, mutta ihmeellisen heikko syöttövuoroni heti 4-2 -tilanteessa antoi vastustajille murron takaisin. Eikä Henrylläkään syöttö enää toiminut 4-4 -tilanteessa; tuloksena toinen murto vastustajille. Eivätkä he enää kolmatta kertaa meille murtoa antaneet, vaan ensimmäinen erä kirjattiin lopulta 4-6.

Peli oli jotenkin vähän tahmeaa puolin ja toisin, ja vaikka saimme pari puolittaista murtopaikkaa toisen erän alussa, niin tasaisesti jatkettiin. Minä jouduin pelastamaan kolme murtopalloa 2-2 -tilanteessa, Henry yhden 3-3 -tilanteessa ja minä vielä yhden 4-4 -tilanteessa, mutta hienosti siis roikuimme ottelussa mukana. Oman loistopaikan saimme luotua 5-4 -johdossa, kun saimme Lammonsin syöttäessä peräti kolme eräpalloa. Lähellä oli, mutta ei kuitenkaan murtoa meille.

Toinen erä ratkaistiin lopulta tie breakissa, jossa pelattiin alkuun pari hienoa taistelupalloa. Saimme minibreikin 3-2 -tilanteessa Withrow’n kaksoisvirheellä, mutta Lammonsin palautus takarajan ulkoreunalle 5-3 -tilanteessa toi jenkit hyvän syötön jälkeen tasoihin. Henry löi kuitenkin 5-5 -tilanteeseen todella vahvan palautuksen, minkä jälkeen kuviomme Henryn syötön perään oli täydellinen. Sain laittaa rystyvolleyni rauhassa jyrkkänä krossina ulos kentältä, ja niinpä mentiin taas kerran match tie breakiin.

MTB ei tuntunut oikeastaan missään vaiheessa siltä, että se meille kääntyisi. Puolia vaihdettiin ensimmäisen kerran 1-5 -tilanteessa amerikkalaisten pommittaessa syöttöjään ja meidän missatessamme pari volleyta. Henry kaivoi hyvällä palautuksellaan yhden minibreikin takaisin 2-6 -tilanteessa, mutta 4-6 -tilanteessa mokasin pahasti verkolla Henryn syötön jälkeen. Mutta onneksi saman teki myös Lammons seuraavassa pisteessä, ja nyt puolia vaihdettiin 5-7 -tilanteessa.

Pari seuraavaa pistettä menivät syöttäjille, mutta 6-8 -tilanteessa pelasin syöttöni jälkeen kämmenkulmasta liian passiivisesti, ja vastustajat pääsivät syöttämään kolmen ottelupallon veroisesti 9-6 -tilanteessa. Aika pienillä todennäköisyyksillä tuossa kohtaa enää voitosta kamppailtiin, mutta kaksi herkullista pidempää pistettä verkolta päättyivät meidän eduksemme. Henryn kakkossyöttö toi vielä suoran pisteen 8-9 -tilanteessa ja niin vain olimme jotenkin kaivaneet MTB:n ensimmäistä kertaa tasoihin.

---

---

Henry syötti 9-9 -tilanteessa, ja vaikka haparoin Lammonsin palautuksen kanssa jättäen sen jostain syystä ottamatta Henry pelasti takaani ja pääsimme hyvään asemaan verkolla. Withrow lobbasi ja ensimmäisen smashin Henry löi fiksusti keskelle, mutta toinen smashi sen sijaan jäi todella harmittavasti verkkoon. Siinäkö se nousu sitten suli? Mutta mitä vielä, rystykrossipalautukseni Withrow’n ykkössyöttöön meni winnerinä juuri ja juuri verkon yli, ja Henrykin palautti seuraavan palautuksensa sellaisella voimalla, ettei Withrow’n taito tuon palauttamiseksi riittänyt. Ottelupallo meille siis! Withrow aavisti kick-syöttöni oikein ja sain vain vaivoin hänen palautuksena takaisin löysänä keskikentälle. Henry kaivoi seuraavan volleynsa upeasti aivan kentän pinnasta takaisin, eikä Lammons kestänyt painetta, vaan missasi helpon rystyvolleynsa hiuksen hienosti leveäksi. Hetken jo pelkäsin tuon volleyn laskeutuvan rajalle, mutta kun jälki tuli näkyviin niin pakkohan se oli tuulettaa. Huikea nousu oli totta!

Vaikka voitto tai itse asiassa kaksi tänään tuli, niin aika pitkälle siitä on kyllä paikallista rouva fortunaa kiittäminen. Luovutusvoitot ovat suhteellisen harvinaisia, mutta vielä harvinaisempaa on kyllä kaataa syöttökoneet Lammons/Withrow siten, että heillä on kolme ottelupalloa omissa syötöissään. Mutta tottakai näistä hetkistä pitää nauttia, on sitä aika monta kertaa tullut kärsittyä sitä tappion karvasta kalkkiakin. 😊

Pelillisesti päivän ottelu ei kyllä ollut mikään mahtisuoritus. Henry taisi mainita, ettei ottelun jälkeen edes tuntunut siltä, että olisimme matsin voittaneet. Sen verran monta mokaa tuli itsekin tehtyä. 😅 Mutta toisaalta selkä seinää vasten kieltäydyimme häviämästä ja löysimme palautuksiin ratkaisuhetkillä upeat ratkaisut. Palautuspeli oli muutaman ottelun ajan vähän kateissa, mutta tänään kyllä loppua kohden olimme todella hyvin vastustajien syötöissä mukana.

Omissa syötöissämme sen sijaan pelaaminen oli vähän niin ja näin. Ykkösen prosentti oli varsinkin Henryllä aika alhainen, kun taas minulla ykkössyötöllä voitettujen pisteiden määrä oli vain 61%, mikä on yksi urani alhaisimmista lukemista. Jotenkin syötöstä puuttui teho ja aggressiivisuus, mutta kyllä olosuhteetkin tuohon vaikuttavat. Kentät olivat sateiden jäljiltä todella kosteat ja jo ennestään mielettömän painavat Wilsonin pallot eivät tuntuneet lähtevän oikein mihinkään. Sekä pallot että jänteet tuntuivat ihmeellisen elottomilta, englantilaisittain sanottuna ”dead”. Ja tottakai kolme päivää sisätennistä paukuteltuaan ulkona peli tuntuu vielä tavallistakin hitaammalta.

Kaikesta huolimatta voitot kyllä maistuvat ihan joka kerta, ja oli vastassa kuitenkin vielä ennakkoon selvästi korkeammalle rankattu parikin. Seuraavalla kierroksella vastus ei ole tällä kertaa sijoitettu pari, mutta mielenkiintoinen tiimi tulee joka tapauksessa vastaan. Arneodo/Weissborn kaatoi minut ja Lloydin viime vuonna Monte Carlossa, jossa he etenivät peräti finaaliin asti. Sen jälkeen meno on ollut hieman rauhallisempaa, mutta kuitenkin varsinkin massalla vahvaa. Molemmat palauttavat hyvin ja ovat erityisesti hitaissa olosuhteissa kotonaan, joten meidän tulee kyllä terästää syöttö- ja verkkopeliämme mikäli haluamme voitosta taistella.

Puolen tunnin treeni tänään matsin jälkeen kertoo siitä, että intoa ja energiaa meillä huomiseen riittää. Otetaan tältä päivältä tiukkojen paikkojen itseluottamus mukaan ja kaivetaan se paras oma peli kisan lopun lähestyessä esiin. Matsiaika lauantaille on kolmas peli kello 11.30 jälkeen, mutta toivotaan nyt ensin, että sateet pysyvät poissa. Ja että kisa saadaan normaalisti vietyä loppuun. Vamos!