Sen verran upeita hetkiä pääsi viime viikonloppuna kokemaan, että kai niihin kelpaa palata vielä toisellakin blogipostauksella. Wimbledon-voitto on sen verran arvokasta herkkua, että väkisinkin menee muutama päivä tipahdellessa takaisin pilvien raunalta ja ennen kuin todella ymmärtää, mitä tuli tehtyä. Tuli kyllä kesäloma aika täydelliseen paikkaan.
ATP-kiertue palasi siis Wimbledonin ruohoilta jo massakentille, mutta meillä on Henryn kanssa seuraavat kisat ohjelmassa vasta elokuun alussa kovilla kentillä Pohjois-Amerikassa. Jossain vaiheessa kevättä mietimme Washingtonin ATP500 -kisan pelaamista, mutta tuonkin saattoi kyllä viimeisen menestyksen perusteella hyvillä mielin jättää väliin, ja ottaa siten kolmen viikon kisatauko tähän paikkaan. Henryllä edellisestä visiitistä kotona oli kulunut jo kolme ja puoli kuukautta, eikä minullekaan tehnyt yhtään pahaa viettää Suomen kesää kotioloissa.
Mutta palataan vielä hetkeksi Lontooseen, jossa kisat päättyivät siis osaltamme riemukkaisiin tunnelmiin viime lauantaina Henryn ässän ratkaistessa kisavoiton. Kentällä heti ottelun ratkettua vain toistelimme toisillemme, että miten ihmeessä me tämän taas teimme, mutta kiitospuheissa tuli jo puhuttua ihan järkeviäkin. Erityisesti Henryn puhe nelinpelin puolesta ja kotona ”oikeita töitä” tekevän kihlatun muistamiseksi sai huomiota somessa enemmänkin. Ja ihan ansaitusti.
Kentältä poistuttuamme pääsimme vilkuttamaan kutsuvieraille keskuskentän uumenista sekä katsomaan myös reaaliajassa, kun meille luovutettavia replikoita oikeasta pokaalista kaiverrettiin. Nuo kentällä saamamme alkuperäiset pokaalit vietiin käsistämme käytännössä samantien, kun poistuimme sisätiloihin, ja seuraavan kerran kyseistä maljaa pääsee pitämään käsissään sitten, kun kisat voittaa kolmannen kerran… 😅
Kokoonnuimme heti ensimmäiseksi pukuhuoneeseen valmentajien kanssa tuulettamaan voittoa, mutta nopean suihkun jälkeen vuorossa oli lehdistövelvollisuudet, joihin kuuluu tällaisten voittojen jälkeen isompi lehdistötilaisuus, jossa toimittajat kysyvät vuorotellen kysymyksiä sekä myös useampia tv-haastatteluja, joissa pääosin kertaillaan samoja tunnelmia. Mutta ei tuossa kovin herkästi kyllä hymy hyydy, vaikka presidentin puhelun ehdinkin BBC:n haastattelun aikana missatakin.
Pressivelvollisuuksissa kului lopulta vajaa tunti, minkä jälkeen edessä oli vielä dopingtestit. Testaajat lyövät aina kutsun käteen heti kentältä poistuessa ja henkilö seuraa sen jälkeen vieressä niin kauan, että näytteet on annettu. Jopa suihkussakin käydessä joku katsoo vieressä, mikä tietysti on vähän kiusallista. Tällä kertaa vuorossa oli sekä virtsa- että veritestit, mutta onneksi tuosta selvittiin alle puolen tunnin, ja vihdoin pääsi kunnolla tapaamaan koko porukkaa, joka oli meitä finaalissa ollut kannustamassa. 19 paikkaa oli pelaajien boksissa ja 27 lippua käytössä sen takana, ja kyllähän Henrylle meni noista valtaosa. Mutta oli paikalla myös minun läheisiäni mukavasti!
Terassilla juhlittiin pari tuntia, mutta kun lasten nukkumaanmenoaika lähestyi, niin suuntasimme takaisin kämpille, jossa isovanhemmat jäivät pitämään huolta nukkuvista lapsista, ja niinpä pääsimme vaimoni kanssa syömään porukalla Lontoon keskustaan Henryn, valmentajian ja Henryn ystävien kanssa. Ruoka ja juoma oli erinomaista, eikä tunnelmakaan hassumpi. Illalla pelattiin vielä Englannin jalkapallo-ottelukin, joten kaupungissa riitti kuhinaa, mutta palasimme kuitenkin jo ennen puoltayötä takaisin asunnolle ja valmistautumaan seuraavaan päivään.
Sunnuntain aamuherätys oli lasten toimesta aikanen, mutta ei haitannut tuo yhtään, kun herätessä muisti heti, mitä edellispäivänä oli tullut tehtyä. Lapsille oli jo matkan alusta alkaen kerrottu, että kun turnaus päättyy niin seuraavana päivänä mennään Chessingtonin World of Adventures huvipuistoon, johon oli vastikään avattu uusi Ryhmä Hau -teemainen osio. Ihan win-win -tilanne siis, vaikka kisat olisivat päättyneet jo aikaisemminkin. 😅 No, sunnutaina kun vihdoin tuo iso päivä koitti niin olimme paikalla jo ennen porttien avaamista, ja pitkälle iltapäivään jaksoimme huvitella.
Lähdimme Chessingtonista takaisin kämpille alkuillasta, mutta minä koukkasin vielä kerran Wimbledonin pelaajatiloihin, sillä pukuhuone oli muuttunut yhdessä yössä vaatevuokraamoksi, josta sai hakea illan Champion’s dinnerille sopivat varusteet eli smokin. Ihan vähän oli salaa pettynyt, ettei heillä ollut muistissa minun kokojani kahden vuoden takaa, sillä jotenkin tuollainen panostus yksityiskohtiin olisi jotenkin Wimbledonin maineen mukaista, mutta eipä tuo iso homma ollut sovittaa sopivat puvut päälle nytkään. Istahdin sen jälkeen vielä kerran pelaajien terassille, joka oli käytännössä autio, ja join yhden seljankukkajuoman, joka jotenkin suussani maistuu aivan Wimbledonilta. Ja ehkä tuossa hetken yksin istuessani oikeasti vasta tajusin, miten upea kaksiviikkoinen meillä olikaan ollut.
Illalla kisakyyti haki kello 20.45 ja otti minut, Henryn, Calvinin ja Louis’n mukaan kohti Raffles-hotellia Lontoon keskustassa. Saimme kumpikin ottaa mukaan kolme vierasta, mutta muu porukka suuntasi pääosin kotiin jo aiemmin sunnuntaina, joten vietimme melkein täsmälleen samalla porukalla kuin kaksi vuotta sitten. Vain Henryn kihlattu Ellie puuttui. Sisääntulon jälkeen ohjelmassa oli samppanjaa ja pikkuisia tarjottavia lämpiössä ennen kuin yhdentoista aikaa illalla siirryttiin kohti varsinaista illallissalia.
Illallinen alkoi lopulta vasta puoli kahdentoista jälkeen, sillä miesten kaksinpelin finaalia oli pelattu pitkään ja hartaasti. Tällä kertaa kahden vuoden takaisesta poiketen muistettiin mainita kaikkien sarjojen voittajat, ja taustalla esitetyissä videoissakin näkyi tuttuja miehiä. Mutta oli tietysti illan kokokohta kaksinpelin voittajien esittelyt sekä heidän tanssinsa. Eikä ollut ruoassa tai juomassakaan moittimista.
Kisakyyti toimitti meidät kiltisti majapaikoillemme vielä aamuyön pikkutunteita ja mukavana palveluna myös vuokrasmokin sai jättää auton kyytiin, eikä siitä tarvinnut näin ollen enää seuraavana päivänä huolehtia. Me suuntasimme nimittäin aamulla jo ennen seitsemää kohti Heathrow’ta ja Finnairin siivin kotiin. Ei ollut liikaa tullut pariin yöhön nukuttua, eikä muutenkaan ollut ollut mikään parin viikon lepo takana, joten kyllä alkoi vähän viimeisiä vedellä keho. Mutta mieli oli edelleen niin euforiassa, ettei tuota väsymystä juuri tuntenut.
Onnitteluja tuli luonnollisesti valtava määrä kisan jälkeen, enkä välttämättä ole kaikkiin ehtinyt vastata. Mutta jokaisen olen kyllä vähintään yrittänyt ajatuksella lukea. Eli iso kiitos niistä. Erityisesti on jäänyt mieleen, miten moni on ollut puolestani niin kovin iloinen ja onnellinen, ja kyllähän tuollaiset viestit joka kerta koskettavat. Että sitä voi olla iloinen omista saavutuksistaan, mutta että samalla saa tuotua iloa niin monen muunkin elämään. Ainutlaatuisia hetkiä.
Ja edelleen Henryn kanssa olemme pari viestiä vaihtaneet, että miten ihmeessä me tämän voitimme. Ensimmäisen kierroksen selvitimme vahvasti, mutta sen jälkeen käytiin kolme kierrosta peräkkäin niin äärimmäisen lähellä tappiota. Eikä ollut mitään läpihuutohommaa siitä eteenpäinkään. Syötönmurtoja otettiin ensimmäisen kierroksen jälkeen alle 1 per ottelu, ja turnauksen peräti viisi viimeistä erää voitimme tie breakien kautta. Jotenkin noissa ratkaisevissa tie breakeissa saimme yksinkertaisesti parhaamme irti juuri silloin kuin sitä eniten tarvittiin. Mutta sopii sitä silti ihmetellä, että miten. Ja miten ihmeessä 7-6, 7-6 -lukemiin päättynyt finaali voi tuntua niin vahvasti hallussa olevalta? Kai sitä oli sitten todellisiin painetilanteisiin jo niin turtunut, ettei tuollainen perusjännitys tunnu enää missään. 😅
Kyllähän finaaliin sellainen ainutlaatuisen onnistunut mielentila löytyi, ja tuosta voi kyllä olla tosi ylpeä erityisesti pieleen menneen Ranskan avointen finaalin jälkeen. Kahden vuoden takaiset suorastaan utopistiset tunnelmat keskuskentältä olivat edelleen mielessä, mutta samalla paluu finaaliin tuntui siinä määrin pelottavalta, ettei halunnut särkeä noita muistoja. Sitä niin kovasti toivoi, että tämänkin finaalin jälkeen keskuskentältä olisi pelkkiä positiivisia muistoja. Mutta ei se pelkästään toivomalla tapahdu, vaan kyllä me tuo voitto täysin ansaittiin.
Onhan tämä viime syksyn Pekingin turnauksesta alkanut vireemme ollut ihan mieletön, suorastaan hämmentävää ylivoimaa. Pelattuna on 17 turnausta, joista tuloksena on kahdeksan turnausvoittoa ja lisäksi kolme finaalipaikkaa. Eikä kyseessä ole ollut mitään pikkukisoja, vaan pääosin juuri niitä turnauksia, joissa on parhaat mukana. Ja titteleitä on kaiken lisäksi tullut jokaisella tasolla; ATP250, ATP500, ATP1000, ATP Finals ja vielä Grand Slam. Noihin 17 turnaukseen mahtuu ainoastaan yksi ensimmäisen kierroksen tappio ja sekin Barcelonassa siten, että Henryn ensimmäinen kommentti matsin jälkeen minulle oli, että miksi ihmeessä edes halusin tämän matsin pelata, kun selkäni oli selvästi täysin sökönä. Ja pelattiinpa tuossa ottelussa myös tämän kauden ainoa ratkaisevan erän tie break, jonka olemme hävinneet, sillä kaikki yhdeksän muuta ovat päättyneet voittoomme. Ei hassumpi tilasto tuokaan, vaikka Bolelli vetääkin tällä kaudella vielä paremmaksi MTB-tilastollaan 12-0. 😯
Aika hyvä päätös tehtiin siis viime kesän päätteeksi US Openin jälkeen, kun istuttiin valmentajien johdolla alas ja mietittiin, että miten tästä suosta selvittäisiin. Ensinnäkin yksin vai erikseen, mutta kun yhdessä jatkaa päätettiin, niin miten voisimme toisiamme myös tukea parhaalla mahdollisella tavalla. Toki kentällä se onnistuu yleensä pelaamalla omaa parastaan, mutta myös paljon muuta vaaditaan. Luottoa toiseen treeneissä ja matseissa, hengen ylläpitoa ja ylipäätänsä rehellistä ja avointa keskusteluyhteyttä. Ja tuon olemme kyllä mielestäni saaneet pidettyä yllä paremmin kuin kukaan muu pari kiertueella. Erityisesti silloin kun sitä tarvitaan, sillä yhtä tärkeää on myös pystyä antamaan toisilleen omaa tilaa silloin kun sille on paikkansa, esimerkiksi näin loma-aikana.
Oma ensimmäinen lomaviikkoni on ollut mukavaa yhdessäoloa perheen kanssa, sillä tavoitteeksi tälle kolmeviikkoiselle pätkälle asetettiin viikko lepoa, viikko fysiikkatreeniä ja viikko tennistreeniä. Ihan pelkkä lepo ei kuitenkaan aina riitä, vaan kävin fyssarilla hoidattamassa ensin selkää kuntoon, minkä jälkeen käsittelyyn otettiin ranne. Se ei ole haitannut pelatessa juuri ollenkaan, mutta muussa elämässä moni perusasia kuten vaikkapa leivän leikkaaminen on ollut välillä tosi kivuliasta. Magneettikuvat katsottuamme pikkusormen puoleisesta osasta rannetta kannatti poistaa pieni ganglio, joka imettiin ensin neulalla tyhjäksi, minkä jälkeen takaisin onteloon ruiskutettiin kortisonia. Sama operaatio tehtiin minulle kolme vuotta sitten, joten mikään täysin uusi ongelma ei ole kyseessä. Ja taukoa pallonlyömisestä tulee joka tapauksessa yli viikko, joten yhtään treeniäkään ei tarvitse tämän takia jättää väliin.
Muuten kehossa tuntuu taas parin huilipäivän jälkeen tosi hyvältä, eikä Wimbledonin kisan aikaisiin särkylääkkeisiin jäänyt onneksi taaskaan koukkuun, vaan nyt pärjää täysin ilman. Ja kelpaa siis viettää lomapäiviä auringon paistaessa Suomen kesän tarjotessa parastaan.
Treenit jatkuvat siis fysiikkapainotteisesti ensi viikolla, mutta mahtuu mukaan myös visiitti legendaariseen Tampere Open CH-kisaan, jossa olen mukana moikkaamassa yleisöä ja katsomassa matseja ensi keskiviikkona 22.7. Paikalla on myös Wimbledon-pokaali, ja aikaa riittää varmasti kaikkiin yhteiskuviin ja nimmareihin. Toivottavasti tavataan mahdollisimman moni siellä!
Päivittelen kuulumisia seuraavan kerran taas, kun tennispallon lyöminen jatkuu. Nyt nautitaan ensin vielä lomasta. 😎
Kiva kuulla uutisia myös tennisturnauksen jälkeen! Wimbledon-pokaali olisi kiva nähdä livenä, mutta Tampereelle ei ehdi. Kierrätkö sen kanssa myös pääkaupunkiseudulla?
Tampereella tosiaan on Wimbledon-pokaali mukana, sen jälkeen se menee Laajasalon palloiluhalleille muiden palkintojeni kanssa vitriiniin vapaasti ihmeteltäväksi. 🙂
Onnittelut kertaalleen! Eipä tuota otteludraamankaarta olisi kukaan voinut paremmin vetää. Amerikoissa jatkukoon!
Ps. Henryä mukaillen; onko miten usein tai ollenkaan tullut mieleen, että tässä sitä vaan ”lyödään keltaista palloa” kaiken maailman melskeessä?
Kiitos! On tässä kyllä silloin tällöin ihmetellyt maailman menoa, ja sitä että aika yksinkertaista tämä tennispallon lyöminen keskimäärin on. Lähi-Idässä keväällä varsinkin, mutta muutenkin kyllä ajoittain…
Päästiin mukaan tunnelmaan Mestareiden illallisellekin. Mikä etuoikeus sekin! 🙂
Kaksi vuotta sitten tuo ottelun jälkeinen lehdistötilaisuus tuli katsottavaksi Wimbledonin sivuille, mutta tänä vuonna sitä ei ole mistään löytynyt.
En ehkä muistanut finaalin jälkeen kommentoidessa kehua erikseen Henryn puhetta palkintojen jaossa, mutta oli kyllä tosiaan mies paikallaan siinäkin.
Kyllä tässä on pitkin viikkoa tullut vielä useamman kerran päivässä otettua pienet välituuletukset voitolle. Voiton ratkettua yllätin itseni hyppimistä olohuoneen lattialta ja taisipa olla neljäs pomppu, kun putosi housut nilkkoihin. Olen siitä eteenpäin keskittynyt tuulettamaan vain käsillä.
On tämä niin kivaa, että tässä tulee vielä ikävä ennen elokuun ekaa viikkoa. Mutta ei se mitään, kun vieläkin ollaan Wimbledonin mestareita. 😀
Hyvä pitää kesälomaa menestyskauden jälkeen ja virittäytyä tulevaan syksyyn.
Katsojanakin ollu vähän kummissaan, kun ei oo ollu teiän pelejä tarjolla, mutta eiköhän se tästä.
Hyviä palautumisia ja tsemppiä tuleviin koitoksiin 🎾🎾🎾
Harri tosi kovasti onnea vielä muutaman viikon jälkeenkin toisesta Wimbledon-voitosta. Sitä ei näin kotikatsomosta käsin ole tarvinnut ihmetellä, sillä olihan jo alukujaan tiedossa miten hyvin teillä kemia pelaa Henryn kanssa. Se on todella ainulaatuista ja sitä aina alusta alkaen. Henry on sinulle maailman paras partneri ja myös toisinpäin kuten itse Henry totesi puheessaan. Keskinäisten kemioiden pelaamisella on suuren suuri vaikutus joukkuepeleissä. Jos sitä ei ole, ei tulostakaan tule. Toki väliin mahtuu joskus huonoja aikoja tai ettei ihan kaikki ole terveydellisesti kunnossa.
Viettäkää kumpainenkin ansaittua lomaa perheenne, läheistenne kanssa. Sen olette toden totta ansainneet.
Palataan pelien pariin sitte elokuun puolella!
Minäkin olen Mestarin tavoin yrittänyt etsiä teidän koko pressitilaisuutta, mutta vain pari pätkää on tullut vastaan. Kivoja nekin, mutta olisi kiva nähdä teidän koko jutustelu.
Jälleen kiitos, kun otat meidät mukaan näihin juhla- ja muihinkin tunnelmiin blogisi kautta ❣️
Loistavaa settiä Harri, niin kentällä kuin näppiksen äärelläkin. Eipä taida olla kovinkaan tavallista, että tennispelaaja saa pitää kolmen viikon loman keskellä kesää? Kovalla työllä täydellisesti ansaittu. Nauti ja rentoudu!
Kiitos! Ei tosiaan joka kesä löydy minultakaan muistista kolmen viikon kesälomaa. Vaikka toki treeniä on nytkin luvassa, niin saa kuitenkin kotona viettää näin pitkän ajan parhaasta lomakaudesta. 😎
♥️-kiitos tästä postauksesta, oli hienoa päästä mukaan myös pelin jälkeisiin tapahtumiin!
Iloisia terveisiä täältäkin: Suomen liput saivat liehua teidän kunniaksi paikallisella tenniskentällä koko viikon (tällä kertaa kukaan ei kähveltänyt niitä)🤗
On tämä niin etuoikeutettua, että huippuunsa viritettyjen jännitysnäytelmä-otteluiden lisäksi jaksat jakaa meille ”backstage”-tunnelmat näin kattavasti ja kauniisti. Tuon kolmen jälkiruoan kuvan tennispallon kohdalla jo herahti kyynel silmäkulmaan.
On tämä ollut mieletöntä seurata matkaasi tuohon voiton juhlissa tarjottuun keltaiseen palloon lautasellasi! Vaikea on sanoittaa sellaista määrää kiitoksia ja onnitteluja kuin nyt ansaitset!
Hyvää lomaa, on se hyvä saada välillä verenpaineet kunnolla tasoittumaan täälläkin päässä : ) : ) : )
Suuri Kiitos postauksesta, tulipa uutta asiaa tenniksen liepeiltä!! Omat tietoni noista turnauksiin liittyvistä juhlallisuuksista ovat erittäin suppeat. Ainakin Wimbledonissa järjestelyt tuntuvat olevan todella viimeisen päälle organiseerattu, kun pukukin on valmiina. Pääseepi hetken kokemaan elämää, jossa palvelu pelaa 😄.
Pelaakos palvelu myös naisvoittajille juhlapukua myöten? Yksi uniformu ei ehkä ole realistinen ajatus 🤔.
Minusta on ollut hienoa havaita, että sinun rohkeasti tunteikas esiintyminen 👍 on vapauttanut myös Henryä. Ilon ilmeet ja halaukset tulevat häneltäkin herkemmin kuin ennen. Maailman ykkösparin sopii hyvin ravistella näitäkin asioita! Kivikasvoja on kyllä ihan riittävästi. Henry on osoittautunut myös tosi hyväksi ”tyypiksi.” Ja tässä viittaan hänen puheisiinsa. Asiaa ja huumoria.
Mielenkiinnolla odotan HH-saagan jatkoa ja toivotan tsemppiä kovien kenttien kisoihin!!!
Kiitos mukavasta kommentista. Osaavat kyllä Wimbledonissa tenniskisojen järjestelyt pienimpiä yksityiskohtia myöten aika hienosti. Ja naisille on myöskin juhlapukuja saatavilla illallisjuhlaan yhtä lailla.
Ja samaa mieltä, Henry on hyvä tyyppi!
Voi miten paljosta jäisimme paitsi ilman tätä blogiasi! Kiitollisuus siitä, että jaksat ja haluat meille näin huolellisesti sekä yksityiskohtaisesti kuvailla hetkiä tv-kameroiden sammuttua on arvokasta ja tunnen itseni liikutukseen asti etuoikeutetuksi.
Lempeää kesää ihan kaikille 😺
Kiitos taas analyyttisestä ja hyvästä blogistasi! On todella hienoa ja ainutlaatuista seurata uraasi läheltä blogi-etäisyydeltä! Ja, että jaksat näin pian jakaa tunnelmiasi tuon toisen Wimbledon -voittonne jälkeen! Huikea suoritus!🤩🤩🤩
Nauti ansaitusta lomastasi perheesi kanssa, Suomen kesästä ja hyvistä treeneistä kohti Amerikan mantereen turnauksia!!!💪💪💪
isot onnittelut toisesta Wimbledon-voitosta! 🎉
seurasin paljon tennistä nuorempana, silloin kun Jarkko Nieminen vielä pelasi, mutta laji jäi vuosien varrella vähemmälle. teidän otteluitanne katsomalla innostuin kuitenkin seuraamaan tennistä taas.
kaikkea hyvää loppukauteen ja terveiset torontosta! 🇨🇦
Henrylla on myös arvot kohdallaan joten loistava partneri myös siinä suhteessa. Hyvää lomaa ja valmistautumista Pohjois-Amerikan kiertueelle. Käytkö Cincyn jälkeen kotona vai jatkatteko suoraan valmistautumista samassa aikavyöhykkeessä US Openia varten?
Kiitos, nyt alkaa lomailut olla takana ja paluu treeniarkeen alkanut. Mutta ei sekään hassumpaa toki ole. Jenkkireissun osalta on vielä avoinna, käynkö välissä Suomessa. Riippuu Cincinnatin kisan menestyksestä sekä myöskin US Openin sekanelinpelin mahdollisesta osallistumisesta, tuohan pelataan karsintaviikon alussa.
Nauti lomasta, Harri. Se on hienosti ansaittu.
Oiskos se tänäänkin tuuletusten paikka: sinun ja Henryn pisteet live-rankingissa yli 10000 👏👏👏
Joskus tammikuussa Adelaiden voiton jälkeen kommentoin tänne, että sain inspiraation tehdä kotiseinälle pientä tenniskalenteria, joka sitten tässä vuoden aikana/pelejenne mukaan kasvaa ja kehittyy 🗓 Niin, voit vain kuvitella, miten hieno siitä on jo tähän mennessä tullut 🤗 🎾 Siinä on pelinne, tulokset, otteita blogistasi, kuvia (yhden kuukauden jutut on mahdutettava 15×15cm:n kokoiselle kalenterisivulle)…Kyllä, iloinen vuosi ollut!
Tsemppiiiiiiiiiiii loppuvuoteenkin 💪💪
Saatiin vastaus US Openin sekanelin osalta. Maailman parhaasta parista mukana on vain meidän Henry. Ja melkoisen parin kanssa siinäkin on pelaamassa. Eipä tuolla juuri nelinpelaajia näy ja kysymys kuuluu, että eikö ykkösparista mahtunut kuin toinen mukaan vai jäikö se Harrilta suosiolla välistä?
Tämä oli kyllä ihmeellisen huono julkaisu US Openilta laittaa someen tuollainen lopullisen näköinen versio sekanelinpelin ilmoittautuneista, vaikka ilmoittautumisten takaraja on vasta 17.8. eli kolmen viikon päästä. Eli käytännössä tuosta puuttuu iso liuta nimiä ilman mitään erityistä järjestystä.
Henry kalasti kovan tason parin, mutta kyllä minunkin nimeni listalle vielä tulee Dabrowskin kanssa. Nelurirankingilla pääsee mukaan siis ma 24.8. pelattaviin 8 parin karsintoihin, pääsarja alkaa seuraavana päivänä 16 kaaviolla, johon sisäänpääsy perustuu kaksinpelirankingiin tai villeihin kortteihin sekä kaksi karsijaa.
Tämä vastaavasti oli aivan erinomainen julkaisu! 🙂
Aika pitkälti kaiken nähnyt ja voittanut tuo sinunkin parisi on, joten ei yhtään huonolta kuulosta. Tarkoittaako tuo, kun kaksi karsijaa pääsee sisään, että maanantaina pitää voittaa kaksi ottelua?
Näin juuri! Maanantaina kaksi karsintamatsia, tiistaina kaksi pääsarjamatsia ja keskiviikkona semit sekä finaali. Ainoastaan finaali kokonaisin erin, muut ottelut erinä neljään gameen.
Kuka tuo mixtykaverisi on kun en häntä löytänyt rankinglistalta?
Oli pieni kirjoitusvirhe näköjään nimessä, nyt korjattu. Kolmosena hän on naisten nelurilistalla 💪
Tässä mietin: kun pelaat mixtyä kisoissa, niin tuleeko mixty-parin kanssa tehtyä joku treeni yhdessä vai sovitteko ”pelikarttanne” yleensä keskustellen?
Vähän riippuu tilanteesta, nyt US Openissa mixtyn karsinta on ohjelmassa maanantaina 24.8. eli Cincinnatin kisaa seuraavana päivänä. Finaalista pitää siis kiireen vilkkaan siirtyä New Yorkiin, eikä siinä varmaan bollausta enempää ehditä treenaamaan. Mutta keskustelemalla päästään yleensä ihan hyvin kärryille. 🙂
Kumpaahan ruutua pelaat Dabrowskin kanssa? Eikös hänkin ole aika usein pelannut juuri kakkosruutua, kuten sinäkin 🤔
Ei olla ihan noin pitkälle vielä päästy, juuri vasta sovittiin pelit. 😅 Ja toki molemmilta onneksi luonnistuu molemmat puolet.
Olenko ymmärtänyt oikein sekanelinpelin uuden systeenikaavion synnyn, kun osallistumisikkunan sulkeuduttua 17. elokuuta pääsee kuusi parasta joukkuetta, joilla on paras yhdistetty kaksinpelisijoitus, suoraan viralliseen kaavioon? Miksi siis kaksinpelaajille on luotu uusi systeemi sekaneluriin?
Eikö ole mitään merkitystä sillä, että nelurin naisten ja miesten ranking-parhaat sijoitetaan myös automaattisesti kaavioon? Jotain rajaa pitäisi olla sekapelisysteemin pelikaaviota laadittaessa.
Nyt kun esim. Henry on jo ilmoittanutunut naisten neluripelien ykkösrankatun kanssa, niin onko siten, että hänkin joutuu vielä pelaamaan karsintapelin ennen virallista pelikaavion julkistamista, kun ei kumpikaan ole kaksinpelaaja? Myös samoin sanoin sinun kohdalla 3. rankatun Dabrowskin kanssa?
On tässä sentään viime vuoden US Openiin verrattuna edistystä sen verran, että nelinpelirankingilla ylipäätänsä pääsee edes karsintoihin. Viime vuonnahan mixtyssä pelattiin vain pääsarja, johon pelaajat otettiin kaksinpelirankingilla tai villillä kortilla.
Tänä vuonna tosiaan nelinpelirankingilla ilmoittautuneista 6 parasta + 2 villä korttia pelaavat karsintaturnauksen, josta kahdella voitolla edetään pääsarjaan. Pääsarjassa on mukana 6 paria parhailla kaksinpelirankingeilla + 8 villiä korttia + 2 karsijaa. Ihan viihde edellähän tässä mennään, mutta toisaalta näkyvyyttä ESPN:n pää-tv-lähetyksissä sekä palkintorahaakin on sen verran enemmän tarjolla kuin aikaisemmin, että ei tämä kovin huono juttu tennikselle ylipäätäntä kyllä ole. Ja areenalle myyty kymmeniä tuhansia lippuja nimenomaan sekanelinpelimatseihin.
Vielä yksi US Openin sekanelinpeliin liittyvä kysymys, jonka jälkeen lupaan alkaa valmistautumaan ja keskittymään niitä ennen oleviin suhteellisen isoihin kisoihin. 🙂
Jos kerran karsintaan otetaan nelinpelirankingin perusteella, niin tuleeko siihen myös sijoitukset sen mukaan? Tälllöin voisi pitää varmana, että Henry on parinsa kanssa ykkössijoitettu ja sinä oman parisi kanssa kakkossijoitettu. Tällä logiikalla ette myöskään kohtaisi karsinnoissa, vaan tätä herkkua säästeltäisiin varsinaiseen kaavioon.
Ensin kuitenkin taitaa olla edessä se karsintavaihe, joten niistä pelien lopputuloksista kaikki on kiinni mihin lopullisessa pelikaaviossa sijoittuu Q:n läpäisseet parit. Vai miten on Harri?
Sorry, siis karsinnassa kohtaamisessa puhuitkin. Tuon karsintakaavion sijoittelu parien kohdalla taitaa olla järjestäjien tahdon mukainen? 😀
Jos te molemmat selviätte karsinnoista pääsarjaan, niin etteköhän sitten pääse taistelemaan finaaliin toisianne vastaan 😎
Eipä nuilla kaksinpelipareilla tule olemaan mitään mahiksia teitä vastaan 😃
Hauska nähdä, miten teidän elokuinen jenkkikiertue sujuu nyt, kun olette olleet loistavassa vireessä viime vuoden syksystä lähtien.
Kolmena aikaisempana vuonna ei pistepotti ole karttunut paljoa em. kiertueella, joten voisiko nyt olla aika kerätä pojoja vähintään saman verran, mitä aikaisemmilta kolmelta vuodelta on yhteensä tullut 😃
On tuo tämän vuoden US Openin sekanelinpelisysteemi sentään parempi kuin viime vuotinen pelkkien kaksinpelaajien paapominen. Silloin vain puolustavat mestarit Errani/Vavassori pääsivät neluripelaajista mukaan ja hekin villillä kortilla. Onneksi voittivat ja ehkä sen myötä järjestäjät tajunneet, että nelurissa olisi hyvä olla neluripelaajia.. Toivottavasti kaksinpelaajat häviävät (taas), niin ehkä se arvostusta toisi neluripelaajille lisää ja ainakin näkyvyyttä on luvassa, kun katsojia runsaasti.
Gabbyn kanssahan 2024 Wimbledonissa Harri jo samalla puolella verkkoa, mutta jäi pelit silloin lyhyeen. Samana vuonna Gabby voitti sekanelinpelissä olympiamitalin Felix A-A:n kanssa ja kauden päätösturnauksen naisten nelurissa (ja varmasti muutakin, mutta ulkomuistilla tässä menen). Vuoden loppuun vielä kertoi saaneensa keväällä rintasyöpädiagnoosin ja leikkaus & hoidot tenniskauden ohessa. Iso kunnioitus häntä kohtaan ja tietää, että siinä on kyllä tyyppi, joka ei luovuta missään kohtaa ja rakastaa tennistä.
Jäi nimi laittamatta, välillä vaan unohtaa…