Vahvalla tuloksella lähti Pohjois-Amerikan kovien kenttien kiertue käyntiin, ja erityisesti Henry oli huippuvireessä tänään. Saimme pidettyä pelin kuvan juuri sopivasti meidän vahvuuksiamme tukevana, ja aika aseettomiksi jäivät vastustajat loppujen lopuksi. Toisella kierroksella lauantaina vastaan tulee pohjoismaalaista väriä, Göransson/Ruud.
Kisajärjestäjät meinasivat tehdä meille pienen yllätyksen, sillä saimme alustavasti tiistaina tiedoksi, että ensimmäisen kierroksen ottelumme pelattaisiin perjantaina, mutta kun sekä Buse että Cobolli olivat keskiviikkona iltapäivästä pudonneet kaksinpelistä, niin nelurimme laitettiinkin heti torstain ekaksi otteluksi. Vedimme keskiviikkona pari treeniä, joten mitään sen kummempaa herkistelyä ei tällä kertaa ehtinyt ottaa, mutta onneksi kokemusta on sen verran, että luotto omaan tekemiseen on olemassa näinkin. Ja toki meillä itseluottamus oli aika korkealla edelleen, vaikka edellisestä matsista muutama viikko olikin jo ehtinyt vierähtää.
Aloitin tänään torstaina päivän etäjuttelutuokiolla psykologini kanssa käyden läpi tulevan kiertueen tuntemuksia, odotuksia ja keskittymiskohteita. Bollaus meillä oli ohjelmassa kello 10.15, minkä jälkeen ehti vielä syödä lounasta ennen kuin matsimme oli vuorossa kello 12.30. Kentälle asti emme kuitenkaan ehtineet ennen kuin sadekuuro iski ylle, joten palasimme vielä loungeen istuskelemaan reiluksi tunniksi ennen kuin kenttä oli valmis meidät lopulta vastaanottamaan. Keli oli todella painostavan kostea ja kuuma, eikä edes edellisten päivien tuulevireestä ollut tietoakaan. Hiki siis tuli kyllä todenteolla.
Matsi alkoi parilla pidolla, mutta heti ottelun ensimmäinen murtopallo toi tulosta, kun Henry pelasi erinomaisen takakenttärallin murtopallossa Busen syötössä. Treenit ja kisat mukaan lukien ehdimmekin pelata peräti seitsemän peräkkäistä erää ilman onnistunutta syötönmurtoa, joten kyllä teki hyvää heti täällä matsikentällä onnistua. Erän loputkin omat syöttövuorot tulivat vakuuttavasti kotiin, joten pääsimme tauolle mukavassa 6-3 -eräjohdossa.
Toisessa erässä alku oli täydellinen, sillä mursimme Cobollin syötön puhtaasti heti kärkeen. Henry joutui pelastamaan yhden murtopallon seuraavassa gamessa ja minä 2-1 -tilanteessa, mutta kun noista selvittiin, niin Henry pelasi upean palautusvuoron 4-2 -johdossamme, ja ottelu alkoi olla viimeistelyä vaille valmis. Päätin ottelun ässään ensimmäisellä ottelupallollamme, ja näin oli kovan tason kaksinpelaajat kaadettu vain vähän yli tunnissa. Cobolli naureskeli matsin jälkeen, että voisimmeko joskus antaa hänen voittaa edes enemmän kuin viisi gamea, sillä tämä oli jo kolmas yhtä selvä voittomme häntä vastaan. Mutta eihän me nyt tuollaista. 😅
Henry oli tänään hurjassa vireessä ja oli rehellisesti sanottuna kyllä kentän kunkku. Mutta eihän tuo haittaa yhtään niin kauan kuin minäkin hoidan tonttini hyväksyttävästi. Päin vastoin nautitaan joka hetkestä. Jopa top10 -tason kaksinpelaajat jäivät Henryn kanssa vastaantulijoiksi takakentältä, minkä lisäksi syötössä ja palautuksessa Henry otti homman upeasti haltuun. Hänellä oli vielä sopivasti treenipätkä alla kotonaan hurjan kuumissa oloissa Pohjois-Carolinassa, joten ei Montrealin kostea +30 astetta tuntunut missään. 😎
Minulla ei peli täysin osunut kaikilta osin lankulle, mutta perustaso on onneksi aika mukavalla tasolla, ja suurimmaksi osaksi tulee tehtyä sen verran oikeita asioita, ettei ajoittainen epäonnistuminen toteutuksessa edes aina haittaa. Pallot ovat näissä olosuhteissa ja tässä kisassa tosi vaikeat kontrolloida ja valitusta on kuulunut monelta kaksinpelin kärkimieheltäkin, miten ei yksinkertaisesti vain osumahetkellä tunne, mihin pallo lähtee. Useampi lyönti minullakin tänään tuntui tosi hyvältä, enkä olisi ikimaailmassa uskonut, että ne karkaavat pitkäksi, mutta ulkona olivat. Ja vähänkin kun alkaa vielä varomaan niin huonommin vain käy. Sama koskee myös kakkossyöttöä erityisesti kuluneemmilla palloilla, joista on karva hioutunut melkein kokonaan pois. Ja pallo myös pomppaa kuumasta kentästä tosi kimmoisasti ja korkealle, mikä saattaa välillä yllättää.
Päivä tai pari otetaan siis mielellään vielä olosuhteisiin totuttelua vastaan, mutta ei sitä toki tarvitsekaan parasta peliään heti alkuvaiheessa kisaa esittää, kunhan voitolla edetään. Pitää vain hyväksyä, että vaikeaa näyttää olevan kaikilla ja keskittyä joka lyöntiin ensistä huolellisemmin. Pyrkiä unohtamaan vanhat mallit ja tuntuma kotipuolesta, nyt lyödään näillä palloilla ja näissä olosuhteissa. Virheitä tulee, mutta hyökkäävä pelityyli pitää vain pitää yllä. Ja toki tsempata Henry samanlaiseen huippuvireeseen jatkossakin. 😍
Ensimmäinen kierros on siis nyt kunnialla selvitetty, mutta ei toki tähän tyydytä, vaan lähdetään hakemaan lisää. Seuraava vastus Göransson/Ruud on kumpikin tuttuja miehiä, jotka onnistuivat tänään kaatamaan varsin kovassa vireessä olevan parin Miedler/Polmans. He näyttävät kumpikin olevan aika sinut olosuhteiden kanssa, ja tulevat varmasti hyvällä energialla lauantainkin matsiin. Yritetään pitää siinä Ruudin kämmen kylmänä ja vavisuttaa Göranssonia monipuolisella osaamisellamme. Kyllä siitä hyvä tulee. Vamos!