Kotikenttä ja itseluottamus korkealla, mikäs voisi olla sen parempi lähtökohta kilpailuun? Jokainen suomalainen tennisseuraaja on varmasti kääntänyt katseensa tällä viikolla Talin HPP Openiin, jossa omat otteluni alkavat huomenna keskiviikkona. Parinani on kokenut Jean-Julien Rojer ja vastassa bosnialaispari Dzumhur/Milojevic. Matsi on ohjelmassa keskiviikkoillan viimeisenä otteluna keskuskentällä.
Valmistautuminen tähän kilpailuun on poikennut siinä mielessä normaalista, että kenttä ja kisapaikka on tuttuakin tutumpi, mutta pelipari entuudestaan vieras. ATP:n kuplasäännöt ovat myös hellittäneet tämän vuoden aikana niin, että pelaajat saavat liikkua vapaasti, ja voin siis olla yötä kotona, mikä on aina miellyttävä juttu. Talissa tuleekin oltua vain välttämätön aika, joten kisaviikko tuntuu selvästi leppoisammalta, kun ei tarvitse huolehtia kuljetuksista tai pitkistä päivistä kentillä, vaan voi viettää päivät pääosin omissa oloissa.
Lensin itse kotiin Ranskasta vielä finaalin jälkeen lauantaina illalla, minkä jälkeen otin sunnuntain pääosin levon kannalta. Kävin vähän näyttämässä kroppaa ja availemassa lonkat fysioni Mikon luona, mutta kun sen kummempia huolenaiheita ei kehosta noussut esiin niin maanantaina oli aika jatkaa taas treeniä. Kotona tulee ulkoiltua paljon koiran kanssa ja touhuttua vauvan kanssa, ja sehän on lähtökohtaisesti keholle tosi hyväksi, niin ei tule vain möllötettyä huonoissa asennoissa näyttöjen äärellä.
Peliparini Jean-Julien (Juls) saapui Tukholmasta maanantaina aamulla, joten teimme iltapäivällä kahden tunnin yhteisen treenin hakien tuntumaa Talin kenttiin ja palloihin. Talissa on joka kentällä periaatteessa sama alusta, mutta koska kentät on maalattu eri vuosina, oli esimerkiksi meidän maanantain treenikenttämme numero 13 jonkin verran hitaampi kuin matsikentät 3, 4 ja 10. Wilson US Open -kisapallot ovat myös jotenkin tosi erilaiset ja selvästi painavammat kuin viime viikon Head ATP -pallot, joten tuntuu, että palloihin totutellessa meni tällä kertaa jopa enemmän aikaa kuin kenttään totutellessa.
Olen vaihtanut Julsin kanssa pari sanaa kisoissa tämän vuoden aikana, ja pelannut kerran vastakkain Wimbledonissa, mutta muuten en kyllä miestä kovin hyvin tuntenut etukäteen. Hän vaikuttaa kuitenkin parin päivän treenien jäljiltä todella mukavalta ja fiksunoloiselta kaverilta, jolla on kyllä treenimotivaatio vielä 40 vuoden iässäkin aika hurjalla tasolla. Hän sanoi itsekin, että on välillä vaikea lopettaa treenejä, ellei joku aja häntä pois kentältä! Pelillisesti Juls on todella hyvä verkkopelaaja ja tilanteiden lukija, eikä palautuskaan huono ole. Kämmen ja syöttö ovat ehkä teknisesti hieman tavallisesti poikkeavat lyönnit, mutta kova tsemppi ja taktinen osaaminen korvaavat kyllä paljon.
Halusimme saada luonnollisesti muutaman yhteisen treenipisteenkin alle ennen keskiviikon ottelua, joten kävimme tänään tiistaina treenaamassa intialaisparin Balaji/Sharan kanssa. Julsilla syöttö ja minulla palautus olivat vähän hakusessa, joten jäimme vielä hetkeksi aikaa treenaamaan noita osa-alueita varsinaisen harjoituksen jälkeen. Pääasia oli kuitenkin saada etukäteen sovituksi pelikuvioita kuten syöttö- ja palautussuuntia sekä niiden sormimerkkejä ja lisäksi kentällä sijoittumista, jotteivat nämä asiat tule eteen ensimmäistä kertaa matsin aikana. Palautuspuolet olivat onneksi meille luonnolliset valita, eli minä pelaan ykkösruutua ja Juls kakkosruutua.
Aika nopealla tutustumisella siis mennään tämä viikko, mutta itselleni on ainakin jälleen todella opettavaista kuulla miten kokenut Juls hahmottaa nelinpeliä ja taktisia kuvioita sekä oppia häneltä erilaisia treenikuvioita. Tottakai siellä on paljon tuttuja juttuja, mutta aina mukaan tarttuu myös jotain uutta, kuten se, miten paljon hän treenaa iskulyöntejä ja niiden jälkeisiä lentolyöntejä. Se kehittää syvyyssuunnan liikettä verkolla valtavasti ja auttaa siten myös ykkösvolleyn sekä muun aggressiivisen verkkopelin kanssa.
Ensimmäiset vastustajamme, bosnialaiset Dzumhur/Milojevic, eivät ole kumpikaan mitään nelinpelieksperttejä, mutta tennispelaajina he molemmat ovat kuitenkin ihan kovalla tasolla. Odotettavissa on ainakin paljon hyviä palautuksia ja laadukasta syöttämistä, mutta verkkopelissä meidän pitäisi kyllä olla edellä. Odotan myös innolla, miten Juls ratkaisee tilanteet, joissa hän lähtee palautuksen jälkeen pelaamaan ralleja takakentältä, mutta eiköhän hänellä tarkoitus ole hyökätä verkolle mahdollisimman paljon. Hyvä alku olisi erittäin toivottava, sillä vastustajilla saattaa ehkä usko vähän hiipua, jos laitamme heti tuulemaan. Mutta nöyrällä mielellä täytyy kyllä lähteä kentälle joka tapauksessa.
Talin kisassa on perinteisesti ollut aina hieno tunnelma pelata suuren suomalaisyleisön edessä, ja toivon kovasti, ettei huominenkaan tee poikkeusta. Todella harmillinen uutinen Emil Ruusuvuoren vetäytymisestä saa varmaan jonkun katsojan jäämään kotiin, mutta toivotaan, että Otto Virtanen laittaa kotikentällä tuulemaan ja sytyttää yleisön omalla isolla pelillään. Meidän ottelumme on siis Oton jälkeen, joten kivahan se olisi hyvää suomalaisvoittoputkeen päästä itsekin jatkamaan. Nähdään siis huomenna Talissa!
Tsemppiä peliin!
Jos kiinnostaa niin kokeileppa huvin vuoksi käydä pelipäivän aamuna heti herättyä avannossa 😀 voin sanoa että että kroppa herää ja kunnolla! jos ei nyt niin kyllähän se toimii treeniäkin varten.
itse olen käynyt ennen pelejä avannossa ja aivan eri ukko on kentällä sillon
tästä tuli mielee et käytkö ees avannossa ?
Siinäpä aika suomalainen lähestyminen matsivalmistautumiseen! 😄 En ole kyllä rehellisesti sanoen koskaan kokeillut avantouintia, mutta kyllähän vaikkapa tämän aamuinen ulkoilu koiran ja vauvan kanssa tihkusateessa ja merituulessa herätti ihan kivasti myös. 😉
oho huippu urheilija ja ei käytä kylmähoitoa osana 😀 nyt harri on yhellä osa alueella petrattavaa 😉
Oliko Bari jäämässä vuoden viimeiseksi koitokseksi?
Jep, Bari näyttää jäävän viimeiseksi kisaksi. Varmaan jokunen liigamatsi ja SM-kisat ohjelmassa joulukuussa, mutta ei muuta.