Ennen kuin mietitään tulevaa, on varmaan paikallaan vielä käydä kertaalleen läpi mitä on tullut tänä vuonna tehtyä. Varsinkin kun niin moni asia meni niin hyvin. Viime vuoden päätösranking oli 113, mutta nyt vuosi päättyy aivan eri lukemissa eli sijalla 64. Kisavoitoista riemukkaimmat ovat tietenkin ne kaksi huikeaa ATP-voittoa, mutta tuli titteleitä myös CH-tasolla. Lisäksi vuoteen on mahtunut toiselle viikolle selviytyminen Wimbledonissa sekä voitokas Davis Cup. Ja tietysti myös paljon huippujuttuja kentän ulkopuolella, päällimmäisenä pikkutyttömme Alban syntymä.
Monella tavalla tämä kausi olikin siis jopa odotukset ylittävä. Alkukauden tavoitteena oli puhkaista TOP-100 -raja, mutta se menikin rikki heti vuoden toisen kisan jälkeen. Vaikka alkukauteen mahtui viisi peräkkäistä tappiota niin, että voitin enemmän pisteitä kuin vastustaja, tuntui varsinki yhteistyö uuden brittiparini Lloyd Glasspoolin kanssa luonnolliselta alusta alkaen. Saimmekin heti vuoden alkuun pari ison CH-kisan finaalipaikkaa ennen kuin kuparinen rikkoutui kisavoiton osalta Gran Canarialla helmikuun lopussa. Eikä siitä mennyt kuin kaksi viikkoa niin nostimme pyttyä Marseillen ATP-kisassa, aika kova suoritus uran kolmannessa ATP-kisassa!
Jollain tavalla tuo Marseillen voitto muutti koko kauden suunnan, sillä se ensinnäkin nosti rankingin jälleen uusiin lukemiin, mutta toisekseen se myös antoi aivan uudenlaisen buustin itseluottamukseen ja uskoon siitä, että jonain päivänä menestys ATP-tasolla voisi todellakin olla arkipäivää. Marseillen kisan jälkeinen positiivinen koronatestitulos tuli vähän huonoon paikkaan, ja vaikka tuo jälkikäteen tarkasteltuna todennäköisesti olikin väärä tulos, niin parin viikon kotikaranteeni näkyi ehkä vähän seuraavien kuukausien tuloksissa. Eikä massapelit muutenkaan oikein lähteneet kulkemaan huhtikuussa.
Toukokuulle oli alusta alkaen sovittu useamman viikon tauko vauvan syntymän yhteyteen, ja tuo aika menikin kyllä tosi nopeasti. Kesäkuussa koitti kuitenkin paluu ruohokentille monen vuoden tauon jälkeen. Lloydin loukkaantumiset pilasivat useamman ottelun, mutta tuloksena oli silti tiukkaakin tiukempi matsipallojen jälkeinen tappio maailman ykkösparille Eastbournen ATP-kisan semeissä sekä kolmas kierros Wimbledonissa. Varsinkin Wimbledonin pelaajien ravintolassa syömäni lounas reissun viimeisenä päivänä oli jotenkin tunteellinen hetki, sillä tunsin silloin todenteolla saavuttaneeni jotain. Varmasti tuo hetki jääkin muistiini pitkäksi aikaa.
Heinäkuun parikuviot menivät pipariksi Lloydin loukkaantumisten takia, eikä menestystä jenkkikiertueella tullut. Samoin kävi harmittavasti US Openin osalta, jonne lähdin isojen odotusten kanssa Henri Kontisen parina. Senteistähän se oli matsipalloissa kiinni, mutta takkiin tuli. Tällä kertaa Davis Cup oli kuitenkin erinomaisella paikalla katkaisemassa parin kuukauden vaisumman putken. Hieno voitto Espoon Metro Areenalla Intiasta loi vahvan tunteen jatkaa vuoden viimeiset kolme kuukautta.
Lloydin kanssa peli tuntui tosi hyvältä Nur-Sultanissa, mutta tiukka 8-10 -tappio syksyn yhdelle kovavireisimmälle parille esti meitä menemästä päätyyn asti. Ja sitten Lloyd joutui taas telakalle. Tällä kertaa omat tulokset pysyivät kuitenkin korkealla, kun otin tsekkipari Jebavyn kanssa ensin yhden itseluottamusbuustin Barcelonan massalla ennen kuin Moskovan ATP-kisassa loksahti sitten kaikki kohdalleen. Viime hetken mukaan pääsy Middelkoopin kanssa muodostui suorastaan tuhkimotarinaksi, joka toi minulle siis kauden toisen ATP-tittelin. Ja tällä kertaa vastustajatkin olivat ihan eliittiä, joten tuo voitto teki viimeistään selväksi, ettei ensimmäinen ATP-voittoni suinkaan ollut vahinko.
Kausi jatkui tuo kisavoiton jälkeen vielä neljä viikkoa CH-kiertueella, eikä se huonosti mennyt ollenkaan. Neljästä kisasta oli kotiin tuomisina neljä pokaalia, joista kaksi pääpalkintoa, joten lähes nappiinhan myös loppukausi sujui. Perustekeminen tuntui riittävän kerta toisensa jälkeen finaaliin asti, ja voittaminen tuntui niin luonnolliselta kuin se vain voi olla. Voi kun pelaaminen olisi aina tuollaista!
Yhteensä tältä kaudelta on siis 31 kisasta saaliina kaksi ATP- ja neljä CH-kisavoittoa. Lisäksi CH-kisoista tuli neljä finaalipaikkaa. Isoja pisteitä tuli lisäksi yhdestä ATP-semifinaalista sekä Wimbledonin kolmannelta kierrokselta. Ottelusuhdekin jäi ATP-tasolla kirkkaasti positiiviseksi lukemin 15-10, kun CH-tasolla lukemat olivat vastaavasti 34-14. Mielenkiintoisena tilastona mainittakoon myös kolmansien erien tie breakien voittotilasto, joka oli tänä vuonna 12-14. Vielä lokakuun alussa tilasto oli suorastaan surkea 4-14, mutta viimeiset kahdeksan menivät kuitenkin oikeaan suuntaan!
Omalta kannaltani katsottuna rankingin kehitys oli lopulta kuitenkin jopa se asia, joka ylitti omat odotukseni vähiten. Tottakai koronajäädytysten tuomat muutokset pisteiden laskuun hidastivat nousua jonkin verran ja hidastavat edelleen, mutta olen kyllä sitä mieltä, että pelintasoni kuuluu kyllä selvästi sadan parhaan joukkoon. Ja kyllähän minä uskoin jopa sinne sijan 50 paikkeille nousevani nopeasti, kunhan vain palaset loksahtavat kohdalleen. Sen sijaan kaksi ATP-titteliä jo tänä vuonna tulivat jopa minulle itselleni yllätyksenä. Edelleenkään en ole edes pelannut urallani juuri kymmentä ATP-kisaa enempää, mutta tilillä on silti kaksi kisavoittoa. Tottakai se auttaa, että finaaleissa tuli kummallakin kerralla voitto, mutta onhan se aika siistiä, kun menestystä tuolla lailla isoissa paikoissa tulee.
Olympialaisista ulos jääminen oli tottakai iso pettymys tällä kaudella. Mutta kaikkea ei tietenkään voi saada, ja olihan matkassa myös hieman epäonnea koronarankingeineen. Ja ehkä en vielä ollut muutenkaan niihin kisoihin valmis. CH-kisoissakin titteleitä olisi voinut tulla enemmänkin, mutta pari harmillista finaalitappiota ja Lloydin loukkaantumista vaikuttivat väkisinkin tilastoihin. Niissä kisoissa, joissa parini oli pelikunnossa selviydyin kuitenkin CH-tasolla joka toinen kerta finaaliin, mikä lienee ihan kelpo tilasto. Eikä semifinaalitappioita tullut ainoatakaan!
Peliolosuhteiden osalta on kyllä käynyt selväksi, että itselleni parhaat tulokset tulevat nopeilla alustoilla. Ja varsinkin sisällä peli kulkee. Massalla tuloksenteko on vaikeaa, jos ei kahden melko heikkotasoisen CH-kisan voittoa lasketa, mutta sisällä huonoja kisoja tulee kyllä todella harvoin. Ulkokovalla pelattuja kisoja oli tänä vuonna todella vähän, johtuen pääasiassa USA:n ja Aasian CH-kisojen pienestä määrästä, mutta eiköhän tulevalla kaudella ulkokovatkin tule jälleen tutuksi.
Parinvalintarintamalla tuli tänä vuonna sekä onnistumisia että epäonnistumisia. Lloydin kanssa olisin halunnut pelata enemmänkin, mutta hänen loukkaantumisensa sotkivat pakkaa muutaman kerran aika pahasti. Oli kuitenkin upeaa päästä pelaamaan myös kahden eri suomalaisen kanssa tällä kaudella, harmi vain, ettei heidän kanssaan menestystä tullut tämän enempää. Vaikka loppukaudesta tulikin menestystä myös ensimmäistä kertaa yhdessä uuden parin kanssa pelaten, on sitä tullut enemmän ja enemmän tietoiseksi siitä, kuinka iso etu saman parin kanssa pidempään pelaamisesta voi olla. Tuhkimotarinat kuuluvat toki lajiin, mutta pitkäaikainen menestys saadaan kuitenkin yhdessä tekemällä.
Jos kuitenkin palaan hetkeksi vielä omaan peliin, on siinä tullut kyllä kehitystä todella monella osa-alueella. Isoimpana asiana täytyy mainita syöttö, joka on varsinkin nopeilla kentillä nykyään parhaimmillaan jopa ase. Uskallan käyttää enemmän ja enemmän yli 200km/h flättisyöttöä, mikä toimii hyvänä pelotteena ja antaa vaihtelun myötä samalla myös lisätehoa sivukierresyöttööni. Lisäksi tavoitteena ollut kakkossyötön nopeuden nostaminen on onnistunut erinomaisesti. Tottakai tulee tiukkoja paikkoja, joissa vanha varman päälle kick-syöttö tulee väkisin esiin, mutta keskimääräinen kakkossyötön nopeus on kasvanut mutu-tuntumalla varmasti yli 10km/h.
Verkkopeliin ja varsinkin sijoittautumiseen sekä liikkumiseen on tullut tällä kaudella selvästi parempi ote. Niinkin yksinkertaiset asiat kuin matalampi valmiusasento ja ankkurijalan käyttö volleyssa ovat tuoneet verkkopeliini selvästi lisää varmuutta ja jämäkkyyttä. Lisäksi koko ajan oppii paremmin ja paremmin tappamaan palloja oikeille lyöntivalinnoilla varsinkin syöttäjän partnerin roolissa. Yksi paljon kehittynyt osa-alue on myös lobbin haku, jonka liikkumistekniikkaa olen harjoitellut runsaasti.
Eikä unohdeta takakentän osaamista. Se ja palauttaminen on perinteisesti tuntunut olevan minulla aina ihan hyvällä mallilla, mutta tiettyjä asioita on silläkin saralla tullut kehitettyä. Ohituslyönneissä on nykyään enemmän vauhtia kuin ennen, mutta räjähtävyyttä voi silti kehittää lisää tuleville kausille. Palautuksessa varsinkin kämmenpuolen tekeminen on tehnyt ison harppauksen eteenpäin. Lloydin kanssa juttelimmekin juuri asiasta, sillä hän muistaa pelanneensa minua vastaan vuoden 2020 lopulla, ja tuolloin heidän taktiikkanaan oli syöttää paljon minulle oikeaan kainaloon eli kämmenelle syliin. Mutta nyt pystyn kyllä käsittelemään nuo syötöt selvästi paremmin. Ja tietysti palauttamiseen on tullut iso kasa rutiinia myös sen myötä, että pelaan nykyään lähes pelkästään ykkösruutua.
Mutta kuten hyvin tiedetään, pienten marginaalien nelinpelimatsit ratkaistaan hyvin usein korvien välissä, joten sillä saralla kehitystä on täytynyt myös tapahtua, että menestystä on ollut mahdollista saavuttaa. Muistan parin vuoden takaa otteluita, joissa olen tuntenut ikään kuin paniikin omaista epävarmuutta, kun minulla ei ole ollut mitään vakiintuneita lyöntivalintoja tai uskoa kykyihini. Nyt sen sijaan tiedän omat kykyni ja osaan varsin usein tehdä ratkaisuja, joilla ainakin annan itselleni mahdollisuuden voittaa.
Toki tiukoissa paikoissa menestys on tänäkin vuonna ollut vaihtelevaa varsinkin alkukauden osalta. Mutta loppukauden huippusuoritukset tie breakeissa luovat kyllä uskoa, että pystyn niissäkin pelaamaan parhaalla tasollani. Itseluottamuksestahan tämä on hurjan paljon kiinni. Mutta kun takana on enemmän ja enemmän kokemusta, niin myös itseluottamuksen kaivaminen tiukkoihin paikkoihin on helpompaa kuin aiemmin.
Eikä tennistappio tunnu välttämättä enää niin maailmanlopulta, kun elämässä on moni muukin asia mallillaan. Kyllähän se heijastuu väkisinkin pelaamiseen, kun päivittäinen työ treeneissä ja matseissa tuntuu mukavalta eikä pakkopullalta. Taloudellisestikin tenniksen pelaaminen on tänä vuonna ollut ensimmäistä kertaa selvästi plus-merkkistä toimintaa. Ja kotiin tullessa perheen kanssa vietetty aika on aina yhtä juhlaa. Jotenkin koko elämä on tuntunut tänä vuonna olevan paremmassa tasapainossa kuin pitkään aikaan. Juuri mikään ei harmita, vaan aamuisin on intoa täynnä lähdössä uuteen päivään. Ei ole kyllä kaduttanut tippaakaan ne päätökset, jotka ovat minut tähän pisteeseen urallani vieneet.
Kiitos siis vielä tästä kaudesta 2021 teille blogini lukijoille, jotka olette olleet isona inspiraationa peleihini. Ei kai se ihan sattumaa voi olla, että rankingnousu vuoden 2020 kesällä sijalta 145 alkoi samaan aikaan blogin aloituksen kanssa? Lisäksi kiitokset tietysti perheelleni ja valmentajilleni sekä sponsoreilleni REJ Designille ja Yonexille.
Lupaan, että seuraavassa kirjoituksessa käyn sitten läpi ensi vuoden kuviot tarkemmin. Joka tapauksessa tavoitteena on kuitenkin ensi vuonna jatkaa tätä hienoa nousua!
Harri,
Hieno kausi ja tämä blogi on tosi hyvä updataus tapahtumistasi, sitä on todella kiva lukea.
Hyvää Joulua perheellesi ja samalla innolla ensi vuoteen!
Paljon kiitoksia, hyvää joulun odotusta sinnekin!
Hienoa! Kiitos
Kiitos!
Kiitos Harri kuulumisten kertomisesta, kyllähän tällainen blogi on seuraajille aivan erityinen kanava päästä lähelle urheilijan arkea.
Hyvää loppuvuotta ja aina parempaa tulevaa!
Mahtavaa, kiitos! Ja sitä samaa 💪
Hyvä kooste hienosti menneestä kaudesta! Toivottavasti jakuu samoissa merkeissä myös v. 2022. Millainen on muuten yleisplaani ensi kauteen? Entiseen malliin Lloydin kanssa ch- ja ATP-turnauksia valikoiden? GS:t ilmeisesti myös ja mahd. jopa ilman karsintoja?
Oikein hyvää Joulun Aikaa ja Uytta Vuotta 2022 koko perheellesi!
Kiitos, ja hyvää joulun aikaa sinnekin! Kirjoitan ensi vuoden suunnitelmista vielä tarkemman postauksen lähipäivinä 👍
When I’m Sixty Four! Onnittelut hienosta kaudesta! Tuntuu monesti että nelurissa CH-tason ja ATP-tason välillä ei ole kuin pieni itseluottamusero…. niin ja 10-8 match-TB:ssähän niitä matseja useimmiten viedään huipputasolla. 😀 Vertailu lienee turhaa, mutta Kontisen kanssa olette jo rankingissä samalla sivulla, sinulla tosin lienee paljon enemmän matseja. Nyt korkeammalla rankingillä, pääsette varmaan ensi vuonna tekemään suurempaa pottia vähemmillä matseilla… timantinhiontaa!
Suomalaiselle lienee luonnollista että sisällä ja kovilla kentillä on kotoisaa. Ulko- ja massakausi on täällä kovin lyhyt. Ja ymmärrän, varsinkin neluri massalla… nihkeätä kun ei pääse pelaamaan ”suoraa” peliä (syöttö, volley, piste kotiin). Näin 2019 kun Bryan Bros veivät Roomassa, vaikka kaikki vastustajat löivät kovempaa, oli tarkat kierresyötöt ja hyperaktiivinen verkkopeli ja tiukan kulman volleyt.
Hyvää ja tarkkaa analyysia, kiitos! Erot ovat tosiaan erittäin pienet nelurihuipulla ja hyvänä päivänä voi käydä matseissa lähes miten vain. Mutta toivotaan, että oma osaamistaso jatkaa kehittymistään ja matsit kääntyvät yhö useammin oikein päin 💪
Happy everything and Merry always!
🎾🎾🎾🎾🎾
Hahaa, juuri näin ja kiitos samoin!
Suurkiitos kahdesta jutusta!
Ensinnäkin peleistä; olen aika koukuttuneena seurannut teidän pelejä eri kanavien kautta reilun vuoden.
Toiseksi tästä blogista. Komeaa kieltä, hyvin ja huolellisesti rakennettuja päivityksiä. Kiva kun laitat kuvia mukaan. Tää blogi on kuin Hesari; molempia seuraan tarkasti.
Mä oon niin koukussa!
Kiitos vielä, hyviä treenejä ja mainiota vuodenvaihdetta!
Erinomainen vuosi takana ja toivottavasti sama tahti jatkuu v. 2022. Kokonaisvaltainen kehittyminen pelissä (ja varmaan pelin ulkopuolellakin koska kyllähän se lapsen tulo muuttaa elämää), kokemus ja menestys tuo varmaan rauhallisuutta tuleviin tiukkoihin paikkoihin kentällä. Ja jos pysytte vielä tikissä molemmat niin mikäs se parempaa.
Pelien ja blogien seuranta jatkuu varmasti ensivuonna ja kiva kuulla, että tästä on hyötyä itsellesikin.
Hyvää joulunodotusta koko tiimille sekä onnea ja menestystä vuodelle 2022!