Dallas ATP250 QF, Heliövaara/Glasspool – Hach/Reyes-Varela 6-1, 7-6(4)

Vamos, erinomainen alku ja koko ottelun läpi jatkunut huippuluokan syöttäminen toivat meille tänään vakuuttavan voiton meksikolaisparista. Ensimmäiset viisi gamea olivat suorastaan flow-pelaamista, mutta vaikka emme sen jälkeen enää syöttötyöskentelyään parantaneilta vastustajilta murtoa saaneetkaan, niin toisen erän tie break oli jälleen vakuuttavaa tekemistä. Huomenna semifinaalissa muuttuukin sitten homma mielenkiintoiseksi, kun saamme vastaamme jenkkiparin Isner/Sock.

Lepopäivää ei eilisen ensimmäisen kierroksen matsin jälkeen ollut ohjelmassa, mutta kroppa ja peli tuntui silti tänään jopa valmiimmalta ja terävämmältä kuin avausottelussa. Aikaero herätti jälleen viiden aikaa aamulla, mutta kotipuolen parit hoidettavat asiat pitivät kuitenkin kiireisenä, eikä tylsyys päässyt iskemään. Ja ainahan sitä tulee hyvälle tuulelle, kun saa puhua videopuhelun vaimon ja tänään 9 kuukautta täyttäneen tyttömme kanssa. 😊

Lähdimme Lloydin kanssa kentille hieman kymmenen jälkeen, bollasimme lyönnit tutulla kaavalla läpi, söimme lounaan ja olimme pienen levon jälkeen valmiita matsiin kello 14. Eikä ottelun alku olisi voinut paljoa parempi olla. Jalat olivat aktiiviset, kädet ihailtavan pehmeät ja mieli virkeänä. Mursimme heti Hachin syötön ottelun toisessa gamessa no-ad -pisteen kautta, minkä jälkeen tyylittelimme 3-0 -tilanteeseen vielä toisen murron. Tuntui, ettei vastustajilla ollut oikein mitään vastauksia meidän tulitukseemme, emmekä me kyllä kovin montaa huonoa lyöntiä lyöneetkään. Lloyd ei tainnut missata koko ensimmäisessä erässä yhtään palautusta, ja kun syötimme molemmat erinomaisesti, niin ensimmäinen erä siis meille 6-1. 5-1 -tilanteen syöttövuorossani aloitin gamen kolmella peräkkäisellä ässällä, mutta neljäs jäi harmittavasti uupumaan, eikä täydellinen game osunut kohdalle. Montpellierin finaalissakin sain yhteen gameen kolmen ässän alun, mutta neljä putkeen puuttuu vielä omasta saavutuksien luettelosta. 😉

Toisessa erässä meksikolaiset tärävöittivät hieman syöttämistään, emmekä me enää päässeet ihan samallalailla hyökkäämään heidän syöttövuoroissaan. On siinä aina oma jännityksensä, kun huikean avauserän jälkeen toinen erä eteneekin tasaisesti, mutta onneksi syöttömme toimi tänään niin upeasti, ettei omissa syöttövuoroissa ollut mitään hätää. Vastustajat eivät olleet missään vaiheessa ottelua edes lähellä murtoa, vaan taisivat vain kerran saada edes kaksi pistettä syöttövuorossamme. Meillä oli toisessa erässä 2-2 tilanteessa erän ainoat kaksi murtopalloa, mutta Hach löi ensimmäiseen niistä ihan mielettömän linjavolleyn Lloydin hyvään palautukseen, minkä jälkeen hänen hyvä kakkossyöttönsä pelasti no-ad pisteen. Koko erä edettiin siis lopulta ilman murtoja tie breakiin asti, vaikka tuntui siltä, että olimme koko ajan hiukan niskan päällä. Nopealla sisäkentällä hyvä syöttöpeli tekee kuitenkin murtamisesta vaikeaa.

Tie break oli kuitenkin meiltä jälleen ihan priimaa. Vastustajat pääsivät ainoastaan kerran käsiksi meidän syöttöömme 1-1 -tilanteessa, mutta olin tuossa pisteessä hienosti hereillä verkolla reagoiden Reyes-Varelan pommipalautukseen onnistuneesti. Minulla oli paikka minibreikkiin heti tie breakin ensimmäisessä pisteessä, mutta pitkä piste ja kaksi hyvää lobbiani eivät kuitenkaan riittäneet. 4-4 -tilanteessa löin kuitenkin vahvan rystypalautuksen Hachin jalkoihin, eikä hän enää saanut palloa noukittua yli verkon. 5-4 -tilanteessa Lloydin astuessa syöttämään luottamus oli jälleen ihan tapissa, eikä mies erehtynyt tälläkään kertaa. Ensin ässä ja matsipalloon vastustamattoman hyvä ykkönen t-pisteeseen, josta minun oli helppo työ poimia smashi kenttään Reyes-Varelan palautukseen. Voitto siis meille reilussa tunnissa vakuuttavan esityksen jälkeen.

Tämän päivän matsi oli kyllä taas kerran osoitus siitä, miten vahvasti voimme perushyvänä päivänä pelata. Syöttöpelimme oli lähes virheetöntä, minkä lisäksi pelasimme tiiminä todella onnistuneesti verkolla ja palautuksissa. Olimme jopa oikeastaan lähes kaikilla osa-alueilla vastustajiamme edellä, ja se kyllä lämmittää mieltä. Toinen erä olisi voinut murtopallon voittamalla olla ohi selvemminkin, mutta henkinen kanttimme oli tie breakissa rautaa, emmekä antaneet vastustajille siinäkään mitään mahdollisuuksia. Kuulin heidän jutteluaan pukuhuoneessa matsin jälkeen, ja oli se heillekin selvää, että he pelasivat ”in-form” tiimiä vastaan, eikä heillä ollut tänään aseita meitä horjuttaa. Siistiä!

Kovin paljon ei meidän kuitenkaan auta tasoamme laskea seuraavassa ottelussa lauantain semifinaalissa, mikäli meinaamme pelata tälläkin viikolla finaalissa. Jenkkivastustajamme ovat kisassa mukana villillä kortilla, mutta se johtuu lähinnä Jack Sockin pelaamattomuudesta, sillä pelitasoltaan hän on mielestäni yksi kiertueen parhaimpia neluripelaajia sille päälle sattuessaan. Sockilta löytyy palkintokaapista useampi Grand Slam -titteli ja muun muassa ATP Finals -kisavoitto, vaikkei hän erityisen paljon neluria olekaan pelannut. Pelasin häntä vastaan viime vuoden heinäkuussa Newportissa, joten tiedän nyt paremmin, mitä odottaa, mutta kyllähän pallo pitää saada hänen kämmeneltään pidettyä poissa. Kämmen tulee nimittäin sellaisella yläkierteellä, että siihen volleyn lyöminen puhtaasti on ihan älyttömän vaikeaa. Lisäksi Sock on kentällä monesti puoliksi tahallaan aika ärsyttävä ja vastustajaa jatkuvasti psyykkaava, mikä on hyvä tiedostaa, jotta osaa blokata tuon tiedossa olevan mussutuksen omasta mielestään kokonaan pois.

Valitettavasti Sockin tämänkertainen pari John Isnerkään ei ole mikään turha peluri nelurikentillä. Häneltäkin löytyy nimittäin tililtä useampi Masters-kisan voitto myös nelinpelistä. Yksi kiertueen parhaimmista syötöistä tulee 208cm pituiselta mieheltä aika terävästi ja tarkasti, minkä lisäksi Isner on yllättävän taitava myös verkkopelissä, vaikka nopeissa tilanteissa hän ehkä hieman kankea onkin. Takakentältä Isner ei kuitenkaan ole parhaimmillaan, joten jos saamme hänelle painetta varsinkin rystypuolelle, niin kyllä sieltä virheitä on otettavissa.

Ylipäätänsä huomenna pitää siis pyrkiä pelaamaan volleyta mahdollisimman paljon vastustajien rystyille. Eikä omassa syöttöpelissä saa antaa yhtään siimaa. Siinä ehkä ne kaksi tärkeintä ajatusta huomiseen matsiin; pelataan omaa vahvan aggressiivista syöttöpeliä ja pyritään pitämään verkkopelaaminen yksinkertaisena. Sock tulee jäämään syötöstä taakse, joten palautuksia kannattaa hakea häntä vastaan syvälle, kun taas Isneriä vastaan ne kannattaa suunnata mahdollisuuksien mukaan hänen jalkoihinsa, jos vain jotenkin onnistuu aavistamaan syötön suunnat oikein. Isnerin kaltaista syöttäjää vastaan aavistaminen on nimittäin varsinkin nopealla kentällä lähes välttämätöntä, sillä jos vain yrität reagoimalla ehtiä palloon, niin se on vain liian myöhäistä. Palautukseen pitääkin asennoitua hieman kuin jalkapallomaalivahti rankkarin torjuntaan. Ässiä tulee varmasti, mutta parilla oikealla aavistuksella voi yrittää päästä syöttäjän pään sisään.

Henkisesti pitää myös olla valmistautunut siihen, että lauantai-illan viimeisessä ottelussa keskuskentällä tunnelma on korkealla, mutta yleisö tulee olemaan lähes täysin meitä vastaan. Katsomot ovat olleet koko viikon loppuunmyytyjä varsinkin iltaotteluihin, joten tuo fiilis pitää vain pyrkiä kanavoimaan oikein ja nauttia siitä, että kentän laidalla on ääntä. Vähän niin kuin vierasmatsia Davis Cupissa pelaisi, ja kyllähän se on nelurissa kuitenkin harvinaista herkkua, että yleisöä matsissa riittää.  

Huominen matsimme on ohjelmassa vasta toisena otteluna kello 19 jälkeen, joten nyt täytyy vähän väkisinkin pyrkiä siirtämään omaa unirytmiä myöhemmäksi jo tänään. Kropassa on ihan hyvä vireystila, joten sattui aika sopivasti, kun kisan ATP:n PR-manageri tuli tänään päivällä kysymään, jos minua kiinnostaisi liput tämän illan Dallas Starsin kotipeliin Winnipeg Jetsiä vastaan. Ja kyllähän tuohon tarjoukseen oli nyt pakko tarttua, kun tarjotut VIP Club -liput ovat vielä aivan ensimmäisellä rivillä kaukalon päädyssä maalin takana. Olen käynyt aiemminkin NHL-matseja katsomassa, mutta ikinä en ole kyllä ihan pleksin vieressä istunut. Saa nähdä, miten siitä peliä pystyy seuraamaan, mutta ainakin varmaan tuntee pelin nopeuden vähän erilailla kuin yläparvelta. 😊

Tämä ilta menee siis toisenlaista urheilua seuraten, mutta huomenna on sitten aika iskeä taas parasta peliä esiin. Siistiä päästä taas hakemaan finaalipaikkaa, joka hyvällä pelillä on varmasti täysin otettavissa. Let’s go!