Ei päättynyt valitettavasti tämänkään viikon finaali Dallasissa voitonjuhliin, mutta ei kakkostila kuitenkaan ole häpeä ollenkaan. Tuntui ehkä hieman siltä, että eilinen puoleen yöhön asti venynyt semifinaali vei meidän tiimistä mehut, mutta ei auta kyllä myöskään ottaa mitään pois vastustajien esitykseltä, joka oli erittäin tarkka, kurinalainen ja korkeatasoinen. Otetaan siis hopeamitali kunnialla vastaan, ja jatketaan hommia, että seuraavalla kerralla tuuletetaan taas ykköstilaa!
Lauantai-illan semifinaali oli tosiaan siis henkisesti ja fyysisesti jotenkin aika rankka kokemus. Matsi oli alusta asti melko stressaavaa selviytymistaistelua, joka päättyi kuitenkin lopulta huikeaan come back -voittoon. Pääsimme takaisin hotellille vasta noin kello 1 aamuyöllä, mutta olin joutunut jetlägin takia pumppaamaan kehon matsin aikana aika täyteen piristeitä, että jaksoin ylipäätänsä pelata, eikä tuo kyllä tehnyt hyvää yöunille. Ja kun sunnuntaina piti kuitenkin olla heti aamusta liikkeellä valmistautumassa finaaliin, niin pakko se on todeta, että ei olo ihan ideaalinen tänään ollut. Teimme kuitenkin valmistautumiset normaalisti lyöden keskuskentällä bollaukset kello 11, minkä jälkeen oli lounaan ja pienen levon aika ennen kuin oli meidän vuoromme kaksinpelin finaalin jälkeen.
Harvoin on päässyt pelaamaan niin korkea-arvoisen yleisön edessä kuin tänään, sillä Dallasin hienostopiirien lisäksi katsomossa oli tänään muun muassa USA:n entinen presidentti George W. Bush. Harmillisesti hän suoritti matsin arvonnan vain kaksinpelissä, joten en tällä kertaa päässyt heittämään presidentin kanssa käsipäivää, mutta ehkä ensi kerralla sitten. 😊 Katsomossa oli muutenkin varsin hyvä tunnelma, ja eilisestä poiketen myös me saimme hyvää kannustusta, mikä oli iloinen asia.
Itse matsi alkoikin korkeatasoisena otteluna, jossa Rojer oli heti tulessa palautuksiensa kanssa. Lloyd sai kuitenkin kahden breikkipallon jälkeen pidettyä, mutta ei valitettavasti tärpännyt murto meillekään matsin toisessa gamessa, jossa no-ad -pisteen rystypalautukseni suuntautui pokalla suoraan kattoon. Tuon jälkeen syöttäjät alkoivat pärjätä paremmin ja paremmin, eikä meillä ainakaan ollut mitään saumoja breikkiin loppuerässä. Minä jouduin sen sijaan pelastamaan kaksi murtopalloa 5-5 -tilanteessa huippusyötöillä, mutta tärkeä pito johdatti meidät tie breakiin. Tie breakissa ero oli jälleen pienin mahdollinen, sillä erä ratkesi yhteen ainoaan minibreikkiin. Arevalon palautus 3-4 -tilanteessa tuomittiin jo leveäksi, mutta onnistunut haasto kertoi pallon olleen viivalla, emmekä tuosta minibreikistä siis enää toipuneet. Tiukkaa vääntöä, mutta ensimmäinen erä vastustajille.
Toisessa erässä syöttäjät jatkoivat vahvaa peliään. Varsinkin Arevalon syöttövuoroissa olimme vaikeuksissa saada palloa edes peliin, kun taas Rojerin syötöissä saimme kyllä palautuksia kenttään, mutta he olivat supertehokkaita verkkopelissään. Onneksi kuitenkin oma syöttöpelimmekin jatkui vahvana, vaikka Rojer välillä väläyttelikin palautuspelissään. Lopulta 4-5 -tilanteessa matsi sitten kuitenkin ratkesi hieman yllättäen Lloydin syöttövuorossa. Kaksi harmillista tuplaa ja yksi erinomainen palautus Arevalolta toivat vastustajille erän ainoan murtopallon, ja jostain Rojer kaivoi tuohon no ad -pisteeseen matsin parhaan palautuksensa sisältä ulospäin rystyllä täysin ulottumattomiimme. Ei siis auttanut muuta kuin painaa leuka rintaan ja onnitella vastustajia hienosta pelistä.
Palkintojen jako kentällä ja kiitospuheet kuuluivat tuttuun tapaan asiaan, mutta kuin yhdestä suusta sanoimme Lloydin kanssa toisillemme pukuhuoneeseen päästyämme, että olimme kyllä aivain poikki. Vaikka neluri ei fyysisesti niin rankkaa olekaan, niin mantereelta toisella matkustaminen, matsiin valmistautumiset, treenit ja itse ottelut verottavat kyllä fyysistä ja henkistä kapasiteettia väkisinkin jossain vaiheessa. Hienosti taistelimme itsemme finaaliin, mutta ehkä tankki oli vain aavistuksen tyhjä tänään.
Mutta edelleen on kyllä mainittava, että vastustajat pelasivat myös upean ottelun. He eivät missään vaiheessa herpaantuneet, eivätkä antaneet meille oikeastaan mitään ilmaiseksi. Kumpikin syötti varsinkin Lloydille todella tarkkoja ykkösisä t-pisteeseen, mikä tuotti Lloydille vaikeuksia palautuksissa, kun taas minua vastaan he sekoittivat syöttöjen nopeutta ja paikkoja taitavasti. Ajattelimme, että saamme kyllä ainakin Rojerin jossain vaiheessa murrettua, mutta hienosti hän kyllä pelasi aina ne tilanteet, joissa saimme palautuksen hänen jalkoihinsa toimitettua. Muutenkin Rojer oli tänään kentän kunkku, palautukset hän löi monta kertaa ihan sivurajoille, ja verkollakin toiminta oli aika priimaa.
Omassa pelissä syöttöpeli oli erityisesti minulla tänään suorastaan erinomaista, varsinkin eiliseen verrattuna. Lloyd syöttää normaalistikin niin korkealla tasolla, että pieni lasku ei yleensä tuota ongelmia, mutta tänään Rojer kyllä rokotti pienimmistäkin tarkkuuden puutoksista syötön suuntauksessa. Olisimme kyllä Lloydin kanssa kumpikin varmasti halunneet saada muutaman palautuksen enemmän kenttään, mutta ei se aina nopealla sisäkentällä ole helppoa. Eikä verkkopelissäkään kovin montaa huonoa suoritusta tullut. Erot ovat vain niin pieniä, että joskus matsi kääntyy meille ja joskus vastustajille. Tänään ei meiltä vain valitettavasti löytynyt sitä ekstravaihdetta, jolla matsi olisi tullut kotiin.
Eiköhän tästä Dallasin kisasta pidä kuitenkin ottaa positiiviset fiilikset mukaan ensi viikkoon. Ennen kisan alkua olisin kyllä ottanut ihan joka kerta finaalipaikan vastaan, sillä kyllähän sen tuomat 150 pistettä ja viime viikkoa selvästi isompi palkintorahasekki kelpaavat aina. Huomenna maanantaina on taas tiedossa uusi ennätysranking meille molemmille Lloydin kanssa, mikä tekee sekin aika hyvää jatkoa ajatellen. Oma ranking paranee tosin ihmeellisesti vain yhden sijan lukuun 56, mutta kaikki on toki aina kotiin päin. 😊
Ensi viikolla pelit kuitenkin siis jatkuvat taas, kun suuntaamme parin tunnin matkan päähän aurinkoiseen Floridaan. Sisäkisat ovat olleet meille Lloydin kanssa varsinainen rahasampo yhteispeliemme aikana, sillä olemme olleet finaalissa peräti 11/14 pelaamistamme sisäkilpailuista kaikki tasot mukaan lukien, mutta ensi viikolla pelataan taas ulkokovilla. Olosuhteista ja fiiliksistä Delray Beachin kisasta kirjoitan taas lähipäivinä, sillä nyt täytyy päästä edes jotenkin järkevään aikaan nukkumaan, että saa palautumisprosessin kunnolla käyntiin.
Maanantaina matkustetaan ja toivottavasti myös vähän levätään, ja tiistaina jatketaan sitten taas treenejä. Ensimmäisen kierroksen matsimme on uusinta tältä viikolta, sillä kohtaamme todennäköisesti keskiviikkona pelattavassa ottelussa jälleen parin Krajicek/Nys. Toivotaan, että voittokulkumme heitä vastaan jatkuu, ja Delray Beachista tulee sitten lopulta kotiin se kirkkain pokaali.
Onnittelut voitetusta hopeasta! Todistetusti tasonne riittää, mutta marginaalit ratkaisee. Ja tietenkin pelin ulkopuoliset seikat kuten esim. palautuminen , mikä ei nyt ollut optimaalisin kuten kerroit. Mutta tsemppiä seuraavaan taistoon!
Kiitos! Voitettu hopea on hyvä termi, ei kannata liikaa masentua vaikka kisa tappioon päättyikin. 🙂
Kyllä voitte taputtaa itsellenne ja antaa teidän tiimille aplodit, vaikkei turnausvoitto kotiin tullutkaan. Olette ilman muuta niin vahva paketti, että turnausvoittonne on muutamista lyönneistä kiinni. Tiiminne tason ylläpito ja tasaisuus näkyi Montpellierissä ja nyt Dallasissa. Tottakai väsymys, henkinen vire, aikaerot etc. vaikuttavat, kuten kuvasit, mutta silti veitte ekan erän hienosti tiebreakeen ja toisen erän pieni epäonnen hetki Lloydin syötössä 4-5 tilanteessa ratkaisi matsin. Ilman sitä, ties miten ottelu olisi edennyt. Tämä on yksi selkeä vahvuus teillä, että pystytte huonoinakin päivinä pitämään tason tavanomaista korkeammalla. Se on kova juttu ja kertoo henkisestä kantistanne. Ja varmasti saitte taas lisää kokemusta ja varmuutta omaan peliinne, mikä vie eteenpäin. Ennätys-ranking on varmasti hyvä bonus ja neljän sijan harppaus double race 12:een antaa aihetta hymyyn👌👌👌. Tilannehan elää näin kauden alussa, mutta onhan se kova juttu💪💪💪. Hyviä matseja Delray Beachiin 😎😎
Kiitos taas kerran positiivisesta kommentista! Finaalipaikka on aina kova suoritus, joten otetaan tästä taas opiksi ja ensi viikolla jatketaan myllytystä Delray Beachissa. 💪
Onnea toisesta sijasta. Saako neluripari ilmoitetun palkintorahan puoliksi jaettavaksi, vai saako kumpikin yksin ilmoitetun summan?
Kiitos! Kaavioissa palkintorahat ilmoitetaan ”per team” eli kullekin pelaajalle tulee puolet kyseisestä summasta. Esimerkiksi täältä Dallasista $20 040 per team eli $10 020 per pelaaja.
Kiitos vastauksesta! Tälleen duunarina 10k kisoista tuntuu isolta summalta, mut kaikkien maksujen jälkeen jääkö tuosta voitolle?
Kyllähän tuo 10 000 dollaria eli 8 800 euroa kieltämättä ihan kivalta viikkopalkalta kuulostaa omaankin korvaan. Mutta USA:n verottaja vie heti kättelyssä 30% pois ja Suomessakin vielä koko vuoden tulojen perusteella vähän lisää. Lisäksi tulee kuluja muun muassa matkustamisesta, välineistä, ruokailuista ym.
Mutta toki jos joka viikko noihin tienesteihin pääsisi niin voitolle jäisi kirkkaasti. Viime vuonna kokonaistuloni ATP-kisoista olivat ennen veroja aika tasan 100 000 dollaria, ja viivan alle jäi kyllä ensimmäistä kertaa uran aikana selvästi plussaa. Tämä kuitenkin aika pienellä budjetilla, sillä en esimerkiksi ottanut valmentajaa mukaan kisamatkoille kuin Wimbledonin ajaksi.
Toivotaan, että tänä vuonna kisat sujuvat siihen malliin, että budjettiakin pystyy kasvattamaan!
Onnittelut upeasta viikosta ! Ja hienosta taistelusta finaalissa. Vastustajat ovat huikeita pelaajia, mutta tällä kertaa he kyllä saivat myös liian ison edun, kun heillä oli vapaapäivä välissä, kun te taas pelasitte huikean ottelun yömyöhään lauantaina. Mahdotontahan tuollaista on henkisesti ja fyysisesti nollata. Ei sitä ulkopuolinen paljon kentällä huomannut, mutta kyllä vastustajat tuntuivat olleen huippulatautuneita.
Jos oikein muistan, kerroit, että top-13 sija tuossa Doubles Racessa avaa ovia Masters-tason turnauksiin. Mikä siinä aikaviive ? Eli avaako tämän hetken top-12 ranking teille oven Indian Wellsiin tai Miamiin ? Kovasti toivon, että pääsette pian yrittämään vielä isompien pisteiden saalistusta noissa kisoissa.
Jep, hieno kisa, mutta vastustajat olivat vain finaalissa yksinkertaisesti terävämpiä. Onnittelut siis heille!
Tuo top-13 Doubles Race ranking avaa tosiaan ovia Masters kisoihin, mutta tässä vaiheessa vuotta paikat eivät vielä avaudu. Edelliskauden top-13 rankingilla pääsee sisään seuraavan vuoden viiteen ensimmäiseen Masters kisaan (Indian Wells, Miami, Monte Carlo, Madrid, Rooma). Tämän lisäksi kauden neljään viimeiseen Mastersiin (Toronto, Cincinnati, Shanghai, Pariisi) otetaan mukaan ilmoittautumishetkellä top-13 sijoilla olevat parit. Eli toivotaan, että viimeistään kesällä nuo paikat meille aukeavat!
Myöhäiset onnittelut jenkkifinaaliin pääsystä! Täytyy olla kiitollisia näin laajan tennisfanien ja pelaajien kannalta kun blogissasi avaat omaa ja vastustajien pelaamista kaikkine asioineen mitkä vaikuttavat menestymiseen! Monet tulevaisuuden toivot saavat laadulla pureskeltua tietoa valmistautumisesta etc. ja erityisesti mentaalipuolen lähestymisistä peleihin ja kehitykseen! Veikkaanpa että on kauaskantoisia vaikutuksia suomalaiselle tennikselle! Toivottavasti saamme nauttia ja ammentaa näistä!
Ja superonnittelut urasi come backin uusilla rankinghuipuilla! Mieti esim miltä Federer tai Nadalista tuntui kun molemmat voittivat vanhoilla päivillään vielä Aussiopenit kun heiltä ei niitä enää odotettu! Kyllä ne menestymiset vaan lisää uskoa omaan tekemiseen ja valittuun uraan! Nyt ovet auki isoihin kisoihin!
Huippupelaajat muista loistavista pelaajista erottaa se kuinka he ratkaisevilla hetkillä nostavat peluuta korkeimmille tasoilleen. Henkka Kontinenhan tuntuu nauttivan juuri näistä hetkistä jolloin ratkaisut ovat jäätävää tasoa. Olisi mukavaa tietää harjoittelevatko neluritopit erityisesti näihin ratkaiseviin ottelutilanteihin esim eri kuviot mm syöttösuunnat ja verkkokaverin asemointi plus volleysuunta tms, vai tuoko ratkaisevaa eroa miten energiatasojen ovat kohillaan terävyyden&reaktioaikojen takia nopeassa nelurissa. Vai onko nuo taiskaratkaisu- pelitilanteet vaan puhtaasti enemmän peruskauraa jossa mennään rutiini peruspelillä ja luovasti tilanteen kehittyessä. Olisi kiinnostavaa siis kysyä sinulta mikä erottaa maailman huippunelurin muista nyt kun olet alkanut reenaamaan ATP-kisojen yhteydessä muita huippupareja vastaan.
Hyvää jatkoa vuodelle, aasialainen tiikerin vuosi tarkoittaa menestystä isoissa muutoksissa. Toivotaan että tässä on rutkasti pohjaa!
Onnea hopeasta… kyllä pelistä näki, että vastustaja oli tuoreemmilla jaloilla mukana. Viikon aikataulutus ja semifinaalin ajankohta pelasivat ottelun vastustajan pussiin… ei voi mitään: Arrevalo ja Rojer olivat finaalissa terävämpiä ja voittivat.
US-kiertue on raskas; toivottavasti ehditte palautua hyvin ja taistelette tienne finaaliin. Luvassa samoja vastustajia, uudet alustat ja uudet pelit! 🎾🎾🎾
Tsemppiä!