Ei auta, kyllä nyt taas vähän koetellaan. Matsipallolle asti päästiin, mutta ei tullut voittoa tänään. Unelma-alku siivitti ensimmäisen erän voittoon, mutta toisen erän puolivälin flow-vaihe jäi yhden pisteen vajaaksi. Kyllä on julman pienestä kiinni tennisottelut väillä, mutta ei kai tässä auta taas muuta kuin katsoa eteenpäin.
Tiistaina ensimmäisellä kierroksella saimme otettua hienon taisteluvoiton, ja keskiviikon välipäivä sujuikin ihan hyvissä tunnelmissa. Vedimme Lloydin kanssa hyvät puolentoista tunnin treenit Mason High Schoolin kentillä, minkä jälkeen ilta kului tutulla suomalaisporukalla Topgolfissa swingaillen ja hyvän illallisen merkeissä. Sekä mieli että keho tuntui olevan viritetty täyteen valmiuteen täksi päiväksi.
Matsimme pääsi alkamaan ihan mukavasti noin kello 17 kauniissa iltapäivän auringonpaisteessa, eikä alkua voi oikein kuvata millään muulla sanalla kuin mykistävä. Mursimme Venusin nollille, minkä perään Lloyd syötti neljä peräkkäistä ässää. Mursimme tämän jälkeen huippupelillä vielä Pützinkin, joten minun pitoni jälkeen pisteet olivat meille 16-3 ja tilanne taululla 4-0. Mitä sitä enempää voi edes pyytää?
Vastustajat pääsivät tämän jälkeen vähän peliin mukaan paremmalla syöttämisellä, mutta kyllähän me olimme edelleen kuskin paikalla. Kunnes 5-2 -tilanteessa syöttövuorooni mahtui liian monta kakkossyöttöä ja pari helppoa volleyvirhettä. Momentum keinahti hetkessä toisin päin, mutta onneksi Lloyd oli edelleen mies paikallaan syöttäessään erän meille 6-4.
Toisen erän alku oli lähellä olla erinomainen, mutta Venus selvitti murtopallon 1-1 -tilanteessa. Ja sen jälkeen oli taas minun vuoroni pelata surkea syöttövuoro. Matsin ainoat kaksoisvirheet tulivat 15-15 -tilanteeseen peräkkäin, eikä tuosta enää ollut paluuta. Otti kyllä aivoon päästää vastustajat mukaan peliin, sillä pikkuhiljaa he paransivat myös syöttöjään selvästi. Tilanne näytti hetken päästä jo todella huonolta 2-5 -tilanteessa, kun vastustajat saivat syötössäni 40-40 -tilanteessa murto- ja samalla eräpallon. Selvitimme sen kuitenkin hienolla verkkopelilläni, minkä jälkeen Lloyd sanoi minulle, että nyt ota Harri kenttä haltuun ja tuuleta jokaista onnistumista kunnolla.
Ja minähän tein työtä käskettyä. Ihan mahtava game Pützin syöttövuoroon toi meille murron takaisin, ja kun Lloydkin onnistui 40-40 -tilanteen kautta pitämään syöttönsä 4-5 -tilanteessa niin tasoissa oltiin. Eikä homma siihen jäänyt, vaan mursimme 5-5 -tilanteessa vielä Venusinkin nollille mahtipelillä, ja pääsin syöttämään ottelua kotiin. Ja olin todellakin valmis ratkaisemaan ottelun.
Ykkönen tippui ensimmäiset kolme pistettä, mutta Lloyd missasi helpohkon volleyn syöttövuoron aluksi. Sen jälkeen saimme kuitenkin suoran pisteen syötölläni sekä heti perään hyvällä verkkopelillä. 30-15 -tilanteeseen Venus löi kuitenkin hienon palautuksen kakkossyöttööni, minkä jälkeen Pütz onnistui iskulyönnissään, ja 30-30 -tilanteeseen Pütz laittoi palautuksensa linjalle läpi. Selvitin 30-40 -tilanteen ässällä ja olin täysin valmis tekemään saman myös ottelupallossa 40-40 -tilanteessa. Psyykkasin itseni täyteen vireeseen ja syötin matsin kovimman syötön kohti t-pistettä, mutta Pütz aavisti oikein ja löi rystyltään huikean linjapalautuksen. Sain vielä tuon lyönnin palautettua rystyllä linjaa pitkin takaisin, mutta Pütz kaivoi takataskustaan kämmenen todella kovaa rajan viereen. Mitään en mielestäni tehnyt tuossa pisteessä väärin, mutta ei riittänyt.
Olimme kuitenkin omasta mielestäni edelleen suosikkeja matsin voittajiksi, sillä edessä oli joko yksi tai kaksi tie breakia, ja meille riitti voittoon vain jompikumpi. Olimme lisäksi voittaneet edellisissä kahdessa vastustajien syöttövuoroissa pisteet yhteensä 8-1, joten minibreikkejä olisi siis varmasti otettavissa. Mutta kuinka väärässä olinkaan, sillä emme voittaneet lopulta kummassakaan tie breakissa yhtään palautuspistettä. Vastustajat syöttivät mielettömän hyvin, eivätkä harvat kakkossyötön palautuksetkaan tuoneet tällä kertaa onnistumisia.
Toisen erän tie break ratkesi Venusin kahteen hyvään palautukseen, jotka veivät vastustajat ensin 2-0 – ja sitten 5-1 -johtoon. Kolmas erä ratkasi puolestaan yhteen ainoaan minibreikkiin 2-2 -tilanteessa, kun Pütz onnistui hienosti lobbissaan keskipitkän pallorallin jälkeen. Seivasimme Lloydin syöttäessä kaksi matsipalloa 6-9 -tilanteesta, mutta 8-9 -tilanteessa vastustajat olivat vain liian vahvoja verkolla. Reilut puolitoista tuntia pelattiin, mutta lopussa ei ollut jäljellä kuin valtava ketutus.
Jos tämä matsi johonkin ratkesi niin kyllä se on valitettavasti minun syöttöni. Pääsimme lopulta niin lähelle voittoa kuin mahdollista, ja matsipallossa syöttöni oli jopa erinomainen, mutta ei ottelun olisi pitänyt mennä niin tiukaksi. Aloitimme matsin aivan hurmiossa ja ilman syöttöpelini sakkaamista tuloksena olisi pitänyt olla vahva rutiinivoitto. Jos murtaa vastustajan neljä kertaa kovalla kentällä, niin kyllä sen vain pitää riittää voittoon.
Jostain syystä syöttööni kohdistuu nykyään ajoittain ihan valtava paine ottelun aikana, ja suurimmaksi osaksi paine on lähtöisin pelkästään minusta itsestäni. Ehkä syöttöpelin sujumattomuutta on tullut täällä blogissakin ajoittain jopa ylianalysoitua, ja aiheesta on syntynyt mieleeni itseään toteuttava ennuste. Kun tarpeeksi monta kertaa toistaa, että syöttö ei kulje, niin valitettavasti niin myös helpommin tapahtuu.
Mutta on se silti jotenkin erikoista, miten voikaan tuntea niin paljon painetta omissa syöttövuoroissaan. Muistan painineeni saman ongelman kanssa isosti 2019 vuoden alussa, kun tuntui, että missasin kaikki ykköset varsinkin matsien alussa. Pääsin tuosta kuitenkin yli kovalla treenillä ja kehittyneellä kakkossyötöllä. Nyt paine iskee kuitenkin jostain syystä syöttöihin monesti kesken ottelun, ja vaikka kakkossyöttö onkin kehittynyt, niin myös vastustajat ovat maailman kärkipelaajia. Ei silloin ole yksinkertaisesti varaa syöttää kovin montaa kakkossyöttöä per syöttövuoro.
Esimerkiksi tänään syötin heikosti ensimmäisessä erässä 5-2 -tilanteessa, jonka luulisi olevan kaikista vähiten painetilanne, mitä tenniksessä voi tulla vastaan. Olemme selvästi johdossa, ja vaikka häviäisin syöttöni, Lloyd tulee mitä todennäköisimmin hoitamaan erän meille 5-4 -tilanteessa. Mutta jostain syystä matsin jälkeen jutellessamme Lloyd sanoi huomanneensa kuinka koko olemukseni meni jäykäksi jo ennen tuota syöttövuoroa. Paine syöttöön on siis lähtöisin nimenomaan itsestäni.
Ja monesti syöttöni jäykistyminen antaa myös vastustajille viestin, että pelimme onkin murrettavissa. Vaikka voitimme ensimmäisen erän tänään 6-4, niin 6-2 olisi ollut henkisesti aivan erilainen lähtökohta toiseen erään. Silloin vastustajilla olisi ollut tunne, että he eivät pärjää ollenkaan. Vastamurron myötä paine toisen erän osalta kuitenkin kasvaa meidän puolellamme kenttää ja vähenee toisella puolella .
Mutta toisaalta jotenkin sitä olisi toivonut, että voitto kaikesta huolimatta tänään olisi tullut, sillä sain tänään kuitenkin jostain kaivettua ykkössyötöt kenttään matsin lopussa. Toisen erän 2-5 -tilanteesta eteenpäin seuraavat kaksi palautusgamea olivat ihan naurettavan hyviä, ja ratkaisevassa 6-5 -tilanteen gamessa ykköset tippuivat kenttään 5/7. Toisen erän tie breakissa missasin yhden ykkösen, mutta kolmannen erän tie breakissa kenttään tippuivat kaikki 4/4. Matsipallon ykköstäkään pystyn tuskin kovin paljoa paremmin syöttämään. Olin myös mielestäni henkisesti ihan oikeassa mielentilassa tie breakitkin, uskoin voittoon ja uskalsin hakea ratkaisuja.
Tuntuu se siis välillä vähän vääryydeltä hävitä tällaisia otteluita, mutta kai se on myönnettävä, että parempi kuitenkin voitti. Pütz pelasi molemmat tie breakit mielettömän hyvin, minkä lisäksi vastustajat syöttivät ne tarkasti. Ehkä pelimme sitten meni varsinkin palautusten osalta vähän jäykäksi, mutta kyllähän tie breakit ovat niin olennainen osa nelinpeliä, että ei pelintasossa saisi suurta heittoa niiden alkaessa tapahtua. Harmittaa vain niin suunnattomasti, että vaikea sitä on täysin positiivisena pysyä.
Matka kuitenkin jatkuu, ja jälleen ensi maanantaina on odotettavissa uusi ennätysranking. Ei tässä siis voi täysin maansa myyneenä jatkaa matkaa kohti Winston-Salemia. Oppina tältä viikolta voi varmasti ottaa mukaansa sen, että syöttötreeniä pitää edelleen lisätä, ja lisäksi päätin, että jatkossa näissä isoissa kisoissa mukanani on aina oma fysio. En laita tätä matsia mitenkään kehon toimimattomuuden piikkiin, mutta jos vuodessa voittaa tällä tasolla edes yhden matsin enemmän fysion kanssa kuin ilman, niin kyllä se kaikista kuluista huolimatta on sen arvoista.
Suunnitelman mukaisesti Winston-Salemissa jatkuu pelit ensi viikolla, ja lento Cincinnatista eteenpäin onkin varattu heti aikaiselle perjantaiaamulle. Pääsarja alkaa Winston-Salemissa jo sunnuntaina, sillä finaali on ohjelmassa ensi viikon perjantaina, joten paikan päälle on hyvä päästä melko pian. Huomiselle olen kuitenkin järjestänyt itselleni vähän spesiaaliohjelmaa, joten toivottavasti ensi viikolla on taas mielikin entistä tuoreempi.
Kyllä tästä hyvä vielä tulee. Voitto-tappio -saldo tältä reissulta on edelleen plussalla, ja edessä on Winston-Salemin lisäksi vielä matkan päätavoite eli US Open. Viimeistään siellä sitten otetaan kisa todenteolla haltuun. Vai mitä?
Ehkä kannattaa myös muistaa ettei nyt olla enää 250 piirimestaruuskisoissa vaan painit tonnin raskaassa sarjassa! Joka voitto tuolla on saavutus, eikä tappio ole häpeä.
Tämä on toden totta hyvä muistaa! Putz/Venus laittoivat kvartsivastustajatkin tylysti nippuun.
Katsotaampa kuinka Putz/Venus handlaavat Rune/Tsitsipaksen. Tuon kaksikon peliä en ole aiemmin katsellutkaan, joten parempia (Winston-Salemin) aikoja odotellessa taidankin katsella tuon ottelun.
Kyllä nämä ovat välillä äärettömän pienistä jutuista – onnistumisita ja epäonnistumisista – kiinni, mutta tietysti matsi on myös kokonaisuus eli miten noihin yksittäisiin ratkaisupisteisiin päädytään. Tiebrakejä tulisi välttää (helppo sanoa ja aika usein niitä pelataan). Mutta se, että miekkailette maailman huippuparien kanssa toistuvasti kertoo, että olette siellä huipulla. Syöttösi on kehittynyt, mutta voi sitä kehittää vielä lisääkin. Parhaimmillaan se on erinomainen. Toistoilla ennen US Openia saat sen kyllä kuosiin ja myöhemmin voit pohtia miten kakkossyöttöön saadaan lisää vaikeutta (vastaanottajalle). Variaatiot (kick ja sivukierre) toimivat jo aika hyvin massalla ja ruohollakin. Kovat kentät vaativat ehkä vielä jotakin. Ja sieltä syntyy myös se varmuus ja rentous ykköseen kun tietää, että kakkosellakin pärjää. Uskon kyllä, että tulosta syntyy US Openissa 👍💪. Nämä kisat ovat hyvää valmistautumista tuohon huipennukseen. Eikä ne nyt ihan penkin alle ole menneet 😎.
Jep, plussan puolella on voittosuhde kuitenkin uran ekoista masterseista eli ei tässä nyt maansa myynyt kannata todellakaan olla. Jotenkin tuntui vain, ettemme päässeet ihan omalla tasollemme viimeisissä otteluissa, ja tietenkin se harmittaa. Mutta ensi viikolla sitten. 💪
Tuo vasemmanpuoleinen kuva on kyllä mainio. Kehystä se olohuoneesi seinälle!
Peli-ilmeet ovat kyllä mahtavia!
Pitkäaikaisena lajin seuraajana ja harrastajana on tullut itsellekin selväksi, että henkiset puolet tenniksessä ovat äärimmäisen kimurantteja ja usein vaikeita nopeasti ratkoa. On niin monia tekijöitä, jotka voivat tuoda äkillisesti kovaa paineen tunnetta ja jäykistymistä tekemiseen.
On tietysti selvää, että kun olet noussut nelinpelin absoluuttiselle huipputasolle, vastustajien palautustaso on äärimmäisen kova, ja sikäli on täysin ymmärrettävää, että paine omissa syötöissä kasvaa. Toisaalta voi olla hyvä myös muistaa, että olet jo pelannut paljon voittavaa tennistä näitä samoja kavereita vastaan ja syötön pitäminen kaiken kulkiessa sujuu kuin itsestään. Teitä on silloin Lloydin kanssa äärimmäisen vaikea murtaa.
Toinen juttu on sekin, että parit viimeaikaiset todella harmittavat tappiot voivat helposti jäädä kummittelemaan jonnekin mielen syövereihin ja saada aikaa ylimääräistä puristusta matsien loppupuolella. Muutama hyvä voitto putkeen pyyhkäisee nämä kuitenkin pois ja palauttaa itseluottamuksen ja rentouden ratkaisuvaiheisiin.
Ehkä nykytilannetta osaltaan selittävät myös kasvaneet odotukset. Kun alkuvuonna pääsitte lähtemään matseihin haastajan asemasta, oli ehkä helpompi ylläpitää rentoutta ja antaa vain palaa -mentaliteettia. Upean menestyksen myötä odotukset ja sitä kautta voittopaineet ovat ehkä kasvaneet teidän tiimillä, kun teidän kohdalla on alettu puhua jo kiertueen kuumimmasta parista. Se, että lähdette ennakkosuosikkeina matseihin, pitäisi tietysti saada käännettyä positiiviseksi voimavaraksi, joka tuo paineiden sijaan itseluottamusta omaan tekemiseen. Teidän ei tarvitse kuin toteuttaa omaa hyvää perustasoa ja antaa huippusuoritusten tulla, niin tulette matsista todennäköisesti voittajina. Epäilemättä olette tästä puhuneetkin Lloydin ja muiden kanssa.
Positiivista on, että olet ennenkin saanut syötön ja pitopelin aina kulkemaan entistä paremmin pienten takapakkien ja vaikeiden jaksojen jälkeen. Varmasti niin käy tälläkin kertaa!
Tuo odotuksien kasvaminen on tosiaan aika iso juttu juurikin henkisen latauksen kannalta. Yhtäkkiä sitä odottaakin itseltään voittoa oikeastaan kaikkia vastustajia vastaan, kun vielä alkuvuonna voitot kärkipään miehistä tuntuivat ihan utopistisilta. Vaatii vähän totuttelua siihen asemaan, että muut pelaavatkin meitä vastaan rennosti, koska tuntevat olevansa altavastaajia. Mutta kyllä tästä kokemuksen kautta taas vahvistutaan. 💪
…helppo sanoa, mutta yllätys on puoli voittoa, etenkin ottelupallossa…
Bodya ja tsemppiä! Vamos!
Siit se lähtee! 🎾🎾🎾
🙂😊😉😋🎾👍🙂
Vamos! Klassinen kysymys pelataanko prosenttipeliä vain riskin ottamalla yllätystä. 😉
Anyone who saw the match knows what a tough loss this was and the score can never tell the full story. This is a match which really did turn on one or two points and the no-ad scoring system is so unforgiving but coming back from 2-5 down in the second set to lead 6-5 was a fantastic effort💪 but very occasionally there are days like this however this season, they are most certainly in the minority. I hope you’re being a great support to each other. There are more good times just around the corner.😎
I know! I felt like I could have totally forgotten the bad phase in the beginning of the 2nd set by taking the last five games in a flow. But it fell one point short. Anyway, there are new tournaments always in the horizon!
Noissa sun analyyseissäsi on hienoa kun kykenet kirvelevänkin tappion jälkeen lopuksi näkemään sen seuraavan pelin ja siihen parhaan polun etsimisen. Kun noita tappioita väistämättä joskus tulee, on kuitenkin parempi, et se on niukka kuin rökäle-sellainen. Kirvelee mut ei tarvitse hävetä. Nyt kun ootte korkealla, siellä tuupataan raa’asti. Pystyt niin hyvin analysoimaan pelinne puutteet, että löydätte myös lääkkeet. Tukekaa toisianne; me ollaan hengessä mukana täältä kauempaa!!
Juuri näin, yhdessä näistä selvitään! Ja hyvää keskustelua oli jälleen Lloydin kanssa matsin jälkeen. Tästäkin opittiin paljon. 💪
On helppo yhtyä edellisiin kommentteihin. Joskus syöttölukko vain tulee, mutta yhtälailla se aukeaa, kun lisää syötön ja mentaalipuolen harjoituksia. Sulla on niin hyvä kokonaispaketti, ettei muutama tupla ja syötönmenetys tai ottelutappio sitä kaada.
Nyt vain mahtavaa peliä ja Glasspool/Heliövaaran positiivisen rentoa asennetta + sun hienojen suoritusten tuuletuksia Winston-Salemiin!!! 💪💪💪
Todellakin! Mikään lukko ei kestä ikuisesti, eikä siitä ole kuin viikko, kun syötin pari matsia tosi hyvin Montrealissa. Nyt vain olkapää auki ja pommit kulmiin.
no voi harmi, niin lähellä, niin kaukana.
näin instagramissa pätkän rafael nadalin haastattelua, jossa hän filosofoi: tenniksessä häviäminen on normaalitila. loppuen lopuksi viikon jälkeen on vain yksi pelaaja (tai miksei tiimi) joka lähtee palkinnon kanssa kotiin. niin näinhän se on.
tämä on kuitenkin tonnitason peliä, niin voi ratketa pieniin asioihin.
toivottavasti pahin pettymys on jo haihtunut ja uudella latauksella sitten kohti winston-salemin ”slam-lämppäreitä” syöttö- ja pelivarmuutta hakemaan 😊
Tennis on tosiaankin julma laji, sillä vain yksi pelaaja/pari poistuu kisasta häviämättä ottelua. Ainahan sitä toivoo, että jos tappio tulee niin se tulisi mahdollisimman myöhään, mutta ehkä sitten ensi viikolla otetaan neljä voittoa putkeen. 🙂
Kiitos Harri hienosta analyysistäsi … ja myös Matias K ja Renne kirjoittivat tärkeitä kommentteja.
Lisään vielä omani, vaikka en osaa tennistä pelata: Jopa minun amatöörisilmin oli nähtävissä valtava ero sinun syöttötyöskentelyssä eilen verrattuna matsiin Dodig &Krajicekia vastaan. Blogisi mukaan et ole vielä varma, mitä tapahtui eilen (muuta kuin, että yhtäkkiä 5-2 johdossa ekassa erässä et ollutkaan rento ja Lloyd ja me TVn ääressä sen huomasimme. Tuossa Dodig matsissa ässät lentelivät, ykköset sisään ja tuplia ei ollenkaan). Eli nöyrä kommenttini: Katsopa itse nuo matsit läpi viikonloppuna. Olen varma, että ammattilaisen silmin näet, mitä teit eilen eri lailla kuin Montrealissa. Ja sitten vain takaisin Montrealin vireeseen. 💪💪 Tsemppiä !! 🇫🇮
Erinomainen vinkki! Jostain syystä olkapään liike ei ehkä ollut ihan normaalissa kunnossa tällä viikolla, mikä saattoi vaikuttaa syöttämiseen, mutta kyllä se on myös asenne- ja treenikysymys. Nyt vaan paljon tarkkuustreeniä syöttöön niin homma alkaa taas sujua. 💪
Kiitos Harri hienosta analyysistäsi … ja myös Matias K ja Renne kirjoittivat tärkeitä kommentteja.
Lisään vielä omani, vaikka en osaa tennistä pelata: Jopa minun amatöörisilmin oli nähtävissä valtava ero sinun syöttötyöskentelyssä eilen verrattuna matsiin Dodig &Krajicekia vastaan. Blogisi mukaan et ole vielä varma, mitä tapahtui eilen (muuta kuin, että yhtäkkiä 5-2 johdossa ekassa erässä et ollutkaan rento ja Lloyd ja me TVn ääressä sen huomasimme. Tuossa Dodig matsissa ässät lentelivät, ykköset sisään ja tuplia ei ollenkaan). Varmaan sanon tämän liian yksinkertaisesti, mutta mielestäni löit pallon ainakin 10cm matalammalta kuin tuossa Montreal-ottelussa … tuntui, että pallo jäi verkkoon tuon takia. Toinen ero mielestäni oli jonkinlainen kiire … Montrealissa mielesi tuntui olevan rauhassa.
Eli nöyrä kommenttini: Katsopa itse nuo matsit läpi viikonloppuna. Olen varma, että ammattilaisen silmin näet, mitä teit eilen eri lailla kuin Montrealissa. Ja sitten vain takaisin Montrealin vireeseen. 💪💪 Tsemppiä !! 🇫🇮
No nyt karkasi voitto omista käsistäsi, kuten rehellisesti totesitkin.
Ota tappio niinkuin se on. No hätä.
Lisää tätä peliä ja full ahead!
Juuri näin, yhdestä pisteestä oli kiinni, eli ei se nyt ihan surkeata peliä ollut. 🙂 Positiiviset jutut mukaan ja ohti ensi viikkoa.
Ei hätää, nämäkin tappiot kääntyy vielä voitoksi. Eri asia jos tappiot tulis niin että vastustaja kävelee teistä yli. Lepoa ja palautumista. Ens viikolla hyviä suorituksia ja kahden viikon päästä koppi tulikuumaksi, vettä on lauteilla 💪
Todellakin! Onhan se tietyllä tavalla aika hyvä juttu, että meitä ei tällä kaudella kovin moni ole pystynyt selvästi voittamaan. Kaikki matsit tuntuvat olevan voitettavissa, ja kun saadaan taas Hampurin kaltainen fiilis pystyyn niin voidaan mennä vaikka mihin.
Just seen the Winston-Salem draw where you’re 4th seeds. You must be tempted to tell Lloyd earlier than normal. 😉 I noticed you put your names down for singles qualifying. Obviously with your schedule now, there are far fewer opportunities. I see Lloyd dropped off the singles ranking this week.
Oh yes, nice to be seeded in Winston-Salem 🙌
And I always sign for singles qualies if I get a chance. In Montreal I was just 1 out, that $6000 would have been a nice bonus…
Viime matsi jäi harmiteltavasti näkemättä. Unibetissä aikaliukuma taisi olla yö kahdesta aamu puolikuuteen, joten aamu-unisena olisin todennäköisesti nukahtanut näppäimistön päälle.
…
Syöttämisen filosofiasta voisi saada aika pitkän luennon.
Esimerkiksi Federev yhdessä matsissa pyyhki lämmittelyssä kaikki syöttölinjat läpi, melkein takuuvarmoina ässinä, mutta kun peli sitten alkoi, niin meni sitten syöttämään kaikki ykköset keskelle ruutua löysinä ja suoraan lapaan, häviten sitten syöttönsä nollille, siis mitä? Seuraavat erän syöttövuorot olivat sitten niitä taattuja, noin minuutin syöttövuoroja, mutta kun vastamurtoa ei tullut, niin huonon alun vuoksi meni sitten eräkin. Fede kuitenkin voitti tuonkin matsin, mutta siitä tuli turhaa energiahukkaa koko turnausta ajatellen.
Kysymys siis kuuluu, että mitä ihmettä siinä ensimmäisessä syöttövuorossa tapahtui, koska siinä ei edes yritetty suoria pisteitä ykkösellä? Vanhemmalla iällä Fedellä tapahtui noita yllättäviä syötön pehmenemisiä, varsinkin paineen alla useampiakin, ilman että kyse olisi ollut loukkaantumisista tai fyysisestä väsymisestä.
Tuollaisissa tilanteissa taustalla on monesti jokin alitajunnasta tullut häiriötekijä, jonka on jotenkin onnistunut käynnistämään, mutta jonka on saanut lopulta myös korjattua.
…
Se että syöttää ykkössyöttöjä kaverin lapaan, on alisteista syöttämistä. Jos noita harrastaa huipulla ilman järkevää syytä, niin silloin pitäisi hälytyskellojen kilkattaa. Esimerkiksi junioriaikana Ruusuvuorella on ollut niin vahva peruspeli, että alisteisillakin syötöillä voittoja on tullut. Nyt hän on ranking 44 ja syöttää edelleen matsit valtaosin alisteisesti, vaikka omaa hyvän ässä-ykkösen ja tarvittaessa myös hyvän kakkosen, jota harvemmin tapetaan suoraan. Jos ykkösen onnistumisprosentti on 80% ja niiden voittoprosentti 40%, valtaosin pitkien pallorallien jälkeen saatuja, niin helpommallakin voisi päästä yrittämällä suoria pisteitä, varsinkin koko turnausta ajatellen. Kun Ruusuvuori suuttuu tosissaan itselleen, niin hän voi paukautta pari peräkkäistä ässää, kunnes taas rauhoittuu alisteiseksi. Jatkuvasti itselleen suuttunut Ruusuvuori olisi jo heittämällä top-kympissä.
…
Fyysinen vire / kehon väsy, huonoon syöttämiseen on huono tekosyy, jollei jotain kipuja ole. Palloon saa kuitenkin silloinkin riittävästi vauhtia ja sen pystyy suuntaamaan tarkasti. Eli käytännössä huonon syöttämisen yksi syy on henkisessä vireessä, eli ajatus tuppaa harhailemaan asioihin, jotka eivät kuulu hyvään syöttämiseen. Mitä väsyneempi mieli, niin sen herkemmin tulee vilkuiltua ennen syöttöä esimerkiksi katsomoa tai kuuntelee yleisön ääniä hiukan tarkemmalla korvalla, kun focus pitäisi olla jo siinä mielikuvassa, että pallo on iskeytymässä kuviossa sovituun pisteeseen. Tuohon kun havahtuu, niin sen pystyy korjaamaan.
…
Toinen yleinen syy syöttää ”varma” ykkönen on pelko siitä että kakkossyöttö tapetaan mennen tullen. Jarkko harrasti tuota paljonkin, koska kakkonen jäi monesti kesyksi ja vastustaja napsi niistä ärsyttävästi suoria pisteitä. Jarkkokin pystyi syöttämään pitkälti yli kahtasataa, mutta sen jälkeinen kakkonen tuppasi jäädä sitten kesyksi, joten kovien ykkösten yrittäminen huonolla prosentilla oli vähän riskaabelia. Mutta Jarkkokin oli alisteisena syöttäjänäkin parhaimmillaan ranking 13, joten oli sitten aika kova sälli peruspelissä, yhdistettynä äärimmäisen kovaan voitontahtoon, joka Ruusuvuorellakin on.
…
Kolmas ykkösten lipsauttelija on alitajunta, joka on se perinteinen kipsaaja. Alitajuntakielteisyys ei käynnisty itsekseen, vaan se käynnistyy joistain niistä avainsanoista tai mielikuvista, joita esimerkiksi ajattelee juuri ennen syöttämistä. Tulee tilanne, että aivot periaatteessa keskittyvät syöttöön, mutta avainsanasta tai mielikuvasta intoutunut alitajunta pukkaa saman aikaan jotain sellaista häiriötekijää, jotka häiritsevät hyvän syötön mielikuvan syntyä. Jos syöttöhetkellä ei ole mielikuvan tasolla olevaa focusta siitä, mihin pallon tulisi osua, niin ne syötöt ovat monesti niitä, jotka ovat monta metriä pitkiä.
No mitä nuo kipsaavat avainsanat voivat esimerkiksi olla? Jos ajattelee että on olemassa ykkös- ja kakkossyöttö, niin tuolla jälkimmäisellä on alitajunnallisesti paha karma, koska sillä tulee hävittyä melkoisen paljon pisteitä ja kaksoisvirhepaholainenkin on aina niissä kytiksellä. Ei saisi syöttää liian helppoa, mutta ei saisi tehdä kaksoisvirhettäkään. Kun jotain ei saisi tehdä, niin ihmismielellä on taipumus poistaa tuo ei-sana, jolloin ajatteleekin alitajuisesti helppoa syöttöä ja kaksoisvirhettä. Kun alitajunta pääsee tuohon vaiheeseen, niin tilattuna on väkisin runtattu syöttö ilman focusta, helppo syöttö tai kaksoisvirhe, jota tuossa vaiheessa on todella vaikea korjata.
Joten yksi ratkaisu tuohon on, ettei erittele syöttöjä, vaan jos tarvitaan kahta syöttöä, niin se toinen on vain jatkumo ykköselle. Ykkösellä haetaan suoria pisteitä ja jatkumosyöttö on toinen ykkönen edelleen täysillä tehoilla, mutta tarvittaessa vähän kierteisempänä, joka kelpaisi myös ykköseksikin. Siinä suhteessa enää ei ole mitään pelättävää, vaan kakkonenkin on nyt syöttöase, joka kannattaa pitää vahvana mielessä. Jos jostain kummallisesta syystä jatkumosyötössä tulee kaksoisvirhe, niin ei pienintäkään ajatusta sille, vaan seuraavaa kuviota ja syöttöä suunnittelemaan. Jatkumosyöttöä ei saa saastuttaa kielteisillä ajatuksilla.
Muutenkin kaikki yliaivollinen toiminta kentällä on hidaste, sillä asioiden pitäisi tulla selkärangasta sijoittumisia, liikkeitä ja lyöntejä myöten. Flow-tilassahan tuo on automaatio. Täydellinen voitto-ottelu on sellainen, jossa ei muista juurikaan yhtään huonoa lyöntiä, mutta sitäkin paremmin ne onnistuneet suoritukset.
Olisi mielenkiintoista tietää, mitä Glasspool ajattelee ennen kakkossyöttöä, jota hänellä ei siis ole, vaan se on tuollainen ykkösen jatkumo. Kontinen on aina ollut tuollainen jatkumosyöttöjä, mutta hänelle se oli luontaista, kun ykkönen oli jo niin vahvasti kierteinen, niin kakkonen meni samoilla liikeradoilla.
…
Yliaivollista vaarallista toimintaa on sekin, että valmentaja kerää videolle kaikki pelin aikana tapahtuneet korjattavat virheet, joita sitten katsotaan yhdessä. Käytännössä silloin vahvistetaan muistijälkiä virheistä, jotka iskostuvat alitajuntaan. Alitajunta käynnistyy sanallista tai visuaalista mielikuvista, joten jos virhevideolla nähty tilanne toistuu seuraavissa peleissä, niin alitajunnasta pukkaa sitä tietoa, jolla viimeksikin tuli tehtyä virhe. Jos tuota virhettä on treenikentällä korjattu, mutta joka ei ole vielä selkärangassa, niin alitajunnan versio ja aivollinen treenilyönti lyödään tuossa tilanteessa samanaikaisesti, joka näyttää rytmillisesti oudolta ja jäykältä, joka lyöntinä todennäköisesti edelleen epäonnistuu. Todennäköisesti tuo jäykistyminen vielä vaikuttaa sijoittumiseen, joka sekin on päin honkia.
Kun omia virhelyöntejä ei jää pelin aikana liiaksi manaamaan, niin ne eivät myöskään tallennu alitajuntaan, eikä mitään pelkotiloja pääse syntymään. Alitajunta ja pelkotilat ovat hyvin lähellä toisiaan. Jännittää vaikka ei tiedosta sitä, miksi jännittää.
Avainsana tai mielikuva on silloin kaivanut alitajunnasta jonkin vanhan tapahtuman, johon tuo jännittäminen liittyy. Silloin kun tuo jännitys iskee, kannattaa heti miettiä niitä edeltäviä ajatuksia, jotta se käynnistäjä löytyy. Kun se löytyy, niin siihen kannattaa liittää myöhemin ajatustellisten toistojen kautta jotain sellaista, joka liittyy hyvään syöttöön, jos tuo jännitys on tullut syötön aikana. Aivojahan on varsin helppo muokata noilla toistoilla. Alitajunnassa oleva häijyys ei katoa, mutta sillä ei ole enää käynnistäjää, joka käynnistää nyt tullessaan niitä positiivisia asioita ja dadaa, esimerkiksi syöttö on entistäkin parempi.
Yleensä se mikä on selkärangassa, niin siihen alitajunta ei pääse vaikuttamaan. Selkärankalyönnit eivät ilmeisesti kierrä hitaiden aivojen kautta, vaan ovat jotain muuta kautta kulkeva automaatio. Joten jos alitajuntaa ei saa kuriin, niin hoidetaan asia treenitoistojen kautta.
…
Itse näen että Glasspool / Heliövaara on jatkumo, joka menee koko ajan eteenpäin. Jos valmennus havaitsee teknisiä tai taktisia virheitä pelien aikana, niin niitä ei missään nimessä kannata osoittaa sormella pelien jälkeen, eikä ”herkutella” niillä raporteissa, sillä se ruokkii alitajuntaa tekemään jatkossakin tuollaisia huonoja suorituksia.
Jatkumoon kuuluu se, että kun valmennus on huomannut tietyt puutteet, niin tulevissa treeneissä harjoitellaan asiat kuntoon, ilman että niitä yhdistetään menneisiin peleihin. Pelaajatkaan eivät sitä tee, vaan treeneissä harjoitellaan tulevia onnistuneita lyöntejä. Jatkumossa ei ole historiaa vaan pelkästään hieno tulevaisuus, joka on jatkumo nykyiseen hetkeen.
Se mitä alitajuntaan kannattaa syöttää, on katsoa riittävän usein koosteita omista hienoista suorituksista, jotka ovat myös tulevaisuuden hienoja suorituksia. Niitä samoja, joihin saadaan aihioita treenikentältä. Kun tuota itsehypnoosia harrastaa riittävän pitkään, alkaa lopulta ihmettelemään, miksi noin virheetön kaveri ei ole jo rankkiykkönen?
…
Sinun tapauksessa tuntuu olevan selvä yhtälö siinä, että mitä enemmän tuulettelet tai jessittelet kentällä, vähäänkään hyvien suorituksien perään, niin sen paremmin pelaat. Tuulettaminen jotenkin purkaa tuota liikajännitystä, joka ei pääse kasaantumaan. Sama päti Kontiseenkin, jolla oli aina joku tunteeton mörökölli kaverina. Kun Kontinenkin lopetti lopulta tuulettamiset/hymyilyn, aivan sairaan näyttävien lyöntienkin jälkeen, niin hänen pelistään katosi ilo ja siitä tuli vain puuduttavaa suorittamista, josta alkoi alamäki, harmi. Mutta kuitenkin sitä ennen rankkiykkönen, vamos.
Aidolla onnistumisen riemulla saa yleisönkin mukaan, joka sekin nostattaa omaa henkeää ja jos vastustajalle tulee niistä tunne, että ne jyrää meitit, niin ei sekään haittaa. Jos Glasspoolikin sanoo pelin aikana, että älä ole hän, vaan oma aito ulospäin suuntautunut itsesi, osoittaa, että hänkin ymmärtää tuon onnistumisten tuulettamisten yhteyden pelisuorituksiisi. Samoin se, että huonon lyönnin jälkeen et jää tuleen makaamaan, vaan karistat pahan pienellä spurtilla, valaa kehoon ja mieleen uskoa paremmasta. Toisaalta joskus harvoin, kun olet ollut todella vihainen itsellesi, ehkä jonkin valikoidun kirosanankin voimin, niin pelisi on siitäkin parantunut, eli molemmat tavat sopivat sinulle. Toisesta voi tulla varoitus, jos tuomari ymmärtää suomea.
Sanotaan että jo pelkkä tekohymykin vähentää stressiä ja katkaisee aivojen tavan ajatella negatiivisesti. Jos tuon tekee ennen syöttöä, niin vastaanottajakin voi ihmetellä, että mitä hemmettiä sillä on mielessä?
…
Kun sitten miettii näitä blogejasi, jotka ovat supermielenkiintoisia, niin näissähän sinä palaat takaisin historiaan, vahvistaen sanallisesti omia ja tiimin hyviä suorituksia, joka on jees. Mutta se että rikot jatkumoa, vahvistaen niissä myös omia huonoja suorituksiasi liiankin yksityiskohtaisesti, niin se on tööt. Jatkumoon ei kuulu kielteisten asioiden vahvistaminen. Jatkossa et sitten blogeissasi jäykisty, kipsaa tai muutenkaan pelaa huonosti, vaan ainostaan toteat nuo tapahtuneet outoudet, jolloin saattoi mennä vähän huonommin. Jokainen pelaaja murtuu syötöissä tai töpeksii kenttäpelissä, joten se on normaalia, pelaajat eivät ole mitään robotteja.
..
Erittäin hyvin kirjoitettu, täyttä asiaa. Täytyy myöntää, että en itse olisi osannut noin hyvin kirjoittaa.
Hienosti kirjoitettu ! Toivottavasti E(m)ppukin lukee ! 🙂
Mielikuvaharjoittelua pitäisi korostaa enemmän. Pitäisi olla sellainen oma Mielikuvakokoelma, jota käy läpi kymmeniä kertoja joka päivä!
Harrastelijat unelmoivat muiden huippusuorituksia, mestarit muistelevat omia huippusuorituksiaan.
Kaikki huiput tekevät valtavasti mielikuvaharjoittelua. Sillä se itseluottamus rakennetaan.
No jösses, johan oli painavaa analyysia, ja varmasti ihan asiaa! Toi syöttöjen jatkumo oli mielenkiintoinen tulokulma, ja samoin alisteisuus-ajattelu. Joskus taisin kirjoittaa, että epäonnistuneen golflyönnin analysointiin saa käyttää max 10 seuraavan askelen verran aikaa. Ja jos tiipaikalla miettii, että viimeksi löin pahan slaissin tuonne pöpelikköön, niin suuri vaara on, että siellä se on pallo tälläkin kertaa. Alitajunta on kummallinen ohjuri, mut tuolla edellä oli kehoitusta ja vinkkejä pyrkiä pääohjaajaksi. Mokat nopeasti roskikseen ja vaikka sitä tekohymyä kehiin jos ei aito aina irtoa! Tuskin onnistuu Myrtsiltä tekosellainen, kun aitoakin viljelee niukasti, mutta se kestetään.