Kolmen päivän treenileiri Lontoossa alkaa olla kotimatkaa vaille taputeltu, joten on aika vetää kaikkea opittua hieman yhteen. Paljon huipputason treeniä ehdittiin jälleen saada aikaiseksi, ja uskon, että tiimimme on tuleviin kisoihin lähdettäessä selvästi entistä vahvempi erityisesti verkko- ja kämmenpelaamisessa, jotka olivat tämän kolmen päivän isoimpana fokuksena. Innolla odotankin jo, että pääsemme taas näyttämään taitojamme matsikentällä!
Vaikka reissuni Lontooseen ei ollut pitkä, niin sitäkin antoisampi se kyllä jälleen kerran oli. Lähdin reissuun tiistaina aamulennolla ja odottelen parhaillaan nyt torstai-iltana Heathrow’lla lentoa takaisin Helsinkiin. Vedimme kaikki harjoitukset Etelä-Lontoossa sijaitsevassa brittien National Tennis Centressä, jonka asuntolassa pääsin jälleen myös yöpymään. Pystyin siis täysillä keskittymään treenaamiseen kentällä ja kuntosalilla, sillä ainoastaan illallisille täytyi poistua keskuksen ulkopuolelle.
Valmentajamme Louis oli mukana jokaisessa tennissessiossa, minkä lisäksi meillä oli tuttu brittiliiton fysiikkavalmentaja Ollie mukana lämmittelyissä ja salitreeneissä. Hän auttoi minuakin erityisesti ennen treenejä pallon kanssa ja ilman tehtävissä liikkumis- ja tekniikkaharjoitteissa. Lloydilla on talon puolesta käytössä lisäksi muun muassa hierontapalvelut, mutta tuon suhteen jouduin ulkopuolisena turvautumaan omiin lihasvasaroihini ja täriseviin rulliini. Mutta eipä tuokaan nyt ongelma ollut.
Kentällä mukanamme oli osittain myös brittien ykköstykki Joe Salisbury, jonka kanssa treenaaminen on tietysti aina huippujuttu. Hän tekee maailman ykkösen tavoin monta asiaa aika hyvin, joten mallia kelpaa kyllä ottaa. Vaikka kolmistaan on monesti todella hyvä treenata nelinpeliä, niin treeneissä oli joka päivä mukana myös ns. hitting partner eli nuorempi brittipelaaja, jota ”käytettiin hyväksi” laittamalla hänet tekemään vain niitä asioita, joita me halusimme treenata. Aika kätevää, kun ei tarvitse potea huonoa omatuntoa, vaikka hän ei saanutkaan treenistä niin paljoa itse irti.
Treenipuitteista ei siis löytynyt minkäänlaista valittamista, joten löysäilylle ei omasta puolesta ollut oikein syytä. Treeni-intensiteetti pysyikin hyvin yllä koko kolme päivää, ja vaikka itse harjoitusten sisällä pidettiinkin melko usein taukoja asioiden läpi käymiseksi, niin tehtiin kentällä myös ihan rankkojakin harjoitteita. Ja onhan se myös niin, että kun harjoittelemiseen keskittyy täysillä, niin fyysisesti kevyempikin asia saadaan tuntumaan vähän tavallista rankemmalta.
Yksi tärkeimmistä asioista, mihin treeneissä keskityimme oli verkkopeli. Olemme Lloydin kanssa monessa asioissa todella hyviä, mutta verkkopelissä emme pärjää maailman parhaille. Sijoittuminen erilaisissa tilanteissa on ajoittain epätäydellistä, vaikka se on nimenomaan sellainen asia, joka on täysin omissa käsissämme. Käytimmekin paljon aikaa oikean etäisyyden hahmottamiseksi verkosta, oikean sivusuunnan sijoittumisen löytämiseksi ja oikea-aikaisen tiimin yhteisen liikkumisen hiomiseksi. Treenasimme myös paljon oikeanlaista jalkatyötä nopean verkkoliikkumisen mahdollistamiseksi. Tämä on todella tarkkaa teknistä hommaa, kun jalkatyötä hiotaan askel askeleelta oikeanlaiseksi niin eteenpäin, sivulle kuin taaksepäin, eikä maailmasta näihin juttuihin varmasti parempaa osaamista löydy kuin Lontoosta.
Verkkopelin osalta liikkumisen lisäksi keskityimme paljon myös mailan käyttöön volley-tilanteissa. Tuntuu välillä epätoivoiselta, miten perusasioita joudun yhä 33-vuotiaana opettelemaan, mutta ei kunnollista volley-valmennusta oikein missään ole ikinä tullut vastaan ennen tätä. Mailan oikea-aikainen liike eteenpäin, jalkatyö, liikkeen pienuus osumahetkellä ja oikeanlainen vartalonkäyttö ovat asioita, joita hioimme kolmen päivän aikana runsaasti. Ja tottakai myös lentolyöntien sijoittaminen oikeaan paikkaan on jatkuvasti läsnäoleva teema harjoittelussamme. Oikeat lyöntivalinnat pitää tulla selkärangasta, sillä niiden avulla verkkopelaamisesta tulee sekä helppoa että yksinkertaisen tehokasta.
Jottei treeni olisi ollut pelkkää verkkopelin hinkkausta, niin teimme myös mukavasti toistoja muun muassa takakentän kämmenlyönteihini. Kyseessä olivat lähinnä tilanteet, joissa vastustaja on verkolla ja jolloin palloon pitää saada sekä vauhtia, tarkkuutta että kierrettä. Ja on kyllä valtava ilo huomata miten paljon tehoja kämmenestäni on oikeanlaisella tekniikan viilauksella saatavissa irti. Maila pysyy nyt taakseviennissä lähempänä vartaloa, liike alkaa selvästi lähempänä osumaa ja jatkuu osuman jälkeen pitkälle paremmalla ja selvästi suuremmalla kehon kierrolla. Käytän lyöntiini nyt selvästi enemmän kehon nopeutta kuin kehon voimaa, mikä tuo palloon ihan erilaisen osumaäänenkin. Ja lähteekin muuten aika terävästi!
Työskentelimme kolme päivää siis aika paljon teknisellä puolella, mutta myös henkisen puolen juttuja on tärkeä käydä läpi varsinkin, kun kauden lopun panokset ovat sen verran suuret. Louis painotti kaikessa tekemisessä hetkessä pysymistä, sillä on ihan turha olla vihainen menneisyydessä tehdyistä virheistä tai jännittää myöhemmin eteen tulevia tilanteita. On tärkeä yrittää vaikuttaa vain omaan prosessiin, sillä lopputulos riippuu niin monesta muustakin asiasta kuin omasta suorituksesta. Jokainen tekee oman parhaansa, mutta toki meidän pitää Lloydin kanssa pystyä tukemaan myös toisiamme, mikä tarkoittaa välillä myös suoraakin palautetta.
Kokonaisuutena fiilis ja itseluottamus on näiden kolmen päivän jälkeen taas selvästi aiempaa korkeammalla, ja uskon meidän hitsautuneen Lloydin kanssa sekä henkisesti että erityisesti verkkopelissä yhä paremmaksi tiimiksi. Olemme pelanneet yhdessä jo kohta kaksi vuotta, mutta edelleen yhteispelissämme on kehitettävää. Ja onhan sekin osaltaan erinomainen juttu, että potentiaalia riittää edelleen. Mutta potentiaali ei muutu tuloksiksi ilman kovaa työtä, jota pitää edelleen jatkaa.
Palaan tänään illalla siis kotiin pariksi päiväksi, mutta jo lauantaina illalla on aika hypätä koneeseen kohti Tukholmaa. Luvassa on kolmen viikon kisaputki, joka jatkuu Tukholman jälkeen Baselin ATP500-kisalla ja päättyen Pariisin mastersiin. Pelissä on paljon, joten nyt on aika laittaa kaikki peliin, nauttia jännityksestä ja tehdä absoluuttinen parhaansa. Tulokset seuraavat kyllä omalla painollaan, jos noissa asioissa onnistumme.
Tsemppiä ja turha jännitys pois; kaikki peliin !!
Vamos, juuri näin!
Really interesting to hear the details of your training, especially body speed vs body strength, that makes so much sense.
Very best of luck in the next three weeks, I will be looking out for you on tennistv.
all the best, Eliza
Thank you very much, we’ll keep on doing out best the next three weeks. 💪
Harri, on hienoa lukea kuinka huippuvalmennus toimii , ja tulokset puhuvat puolestaan. Luulen että parempaa tiimiä saa hakea. Toivottavasti muut suomalaiset huiput saisivat oppia tästä , mikäli haluaa aivan maailman huipulle.
Siistiä, kiitos! Kyllähän tässä on omaankin tekemiseeni tullut ihan uutta ammattimaisuutta viimeisen parin vuoden aikana. Ja sen mukana tietysti myös parempia tuloksia.
Great Harri and Lloyd!! Enjoy!!!
Vamos!
Hyvä Harri!
Kuulostaa todella hyvältä tuo treenaamisenne. Siitä toivoisi muidenkin suomalaisten pystyvän ottamaan vinkkejä ja opiksi.
Tuo lyöntisparrarin käyttö treeneissä on hyvä juttu. Samaa toivoisi käytettävän Suomessakin. Saahan sparrarikin siitä irti erilaisia asioita, kun on tarkkana. Ainakin Emil, Otto Patti ja sinä tarvitsisitte tuollaisia sparrarreita Suomessa harjoitellessanne.
Vuosien kuluttua, kun et enää itse pelaa ammatiksesi, toivottavasti sinulla on motivaatiota jakaa saamiasi ja keräämiäsi oppeja Suomen tenniksen hyväksi.
Ei muuta kuin tsemppiä ja menestystä loppukauden kisoihin sinulle ja Lloydille.
Jes kiitos! Kyllähän sparrareita aina tarvitaan, mutta välillä vaan tuntuu, että kun Suomessa pyytää jonkun kanssaan treenaamaan niin halutaan tehdä sellaisia treenejä, jotka palvelevat kumpaakin yhtä lailla. Siinä mielessä Briteissä oli kyllä homma hallussa, että sparrareilla oli oma rooli selvänä mielessä. Ehkä saadaan tästäkin otettua oppia, vamos!
Isot, isot kiitokset taas todella mielenkiintoisesta blogistasi! Avaat treenejänne tavalla, josta me seuraajasi saamme aivan ainutlaatuisen lähikuvan ja henkilökohtaisen näkökulmasi pelinne kehittämiseen. Mahtavaa!!! Oletko jo ajatellut kirjoittaa kirjan aiheesta?
Isot tsempit Tukholmaan, Baseliin ja Pariisiin!!!
Jes, kiitos! Ja onhan kirjan kirjoittaminenkin joskus käynyt mielessä, mutta eiköhän se ole sitten uran jälkeisiä juttuja. Keskitytään ensin tähän pelaajan rooliin. 💪
Tossa oli kyllä virhe: kisaputki ei ole kolme vaan neljä viikkoa pitkä. On aika epätodennäköistä, ettette olisi Torinossa edes varalla. Enkä olisi yllättynyt, jos special-k:t jättävät väliin.
Pariisin ja Torinon välissä on yksi viikko tyhjää, joten siinä mielessä voi ajatella, että nyt pelataan vain kolme viikkoa putkeen. Mutta toki Torino on isolla merkattu omaan kalanteriin, ja huonosti saa mennä, jos ei edes varapelaajaksi päästä mukaan.
Onko kämmenlyönnin hiomisessa tapahtunut mitään muutosta koskien otetta?
Nykyisin sinulla taitaa olla itäinen tai semi läntinen ote, eikö vain? Jack Sockia lukuunottamatta täysi läntinen ote taitaa olla huomattavan harvinainen dubbelin huipulla. Onko mielestäsi tässä tapahtunut vuosien mittaan muutosta eli lyödäänkö nykyisin enemmän flättiä ja peli täten nopeampaa?
Otetta ei kyllä ole omalla kohdallani oikeastaan koskaan muokattu kämmenessä. Enemmän kyse on liikkeen kontrolloimisesta ja kehon kierron paremmasta hyödyntämisestä.
Ja jos saa nolosti vastata rehellisesti, niin minulle pelaajana nuo termit läntinen tai itäinen ote eivät koskaan ole oikein auenneet. 😅 Toki Googlen kautta tajuaa mistä on kysymys, mutta itse jotenkin ajattelen otteen joko suorana tai jyrkkänä. Lloydilla on varmasti kiertueen jyrkin kämmenote, mutta kyllähän hänkin sen kanssa ihan hyvin pärjää. Pääasia että mailankärki liikkuu. Enkä sanoisi, että palloa lyödään muutenkaan nykyään yhtään flätimpänä kuin ennen, palloa vain lyödään todella paljon kovempaa kuin vaikkapa vain 10 vuotta sitten.
Nyt en kyllä voi olla kirjoittamatta tuosta otteesta. Minulla on ihan sama juttu, että en ole perehtynyt näihin termeihin läntinen ja itäinen ote, täytyy myös minun myöntää. Olenhan kyllä pelannut vasta n. 50 vuotta, että ehkä joskus. Tai sitten todennäköisemmin ei koskaan….
Tullaan tukholmaan katsomaan teitä ❤️ Jee!!
Hiphei, siellä nähdään!
Loistava postaus, taas kerran. Oli pakko kuunnella/katsella Kirkan ”Hetki lyö”. Suosittelen!
Kova biisi, laitan kuunteluun. 😊
Asiaa! Taas.
Paljon peukkuja (eli 2) matkaan.
Jess, kiitos!
Voi hitsi kun te kaikki ootte viisaita tän tenniksen suhteen! Minähän en ymmärrä mitään, minä vaan nautin pelinne katselusta 🙂 Ja äsken juuri katselin Patti & Co:n haastajaturneen finaalin; voitto tuli, hienoa sekin. Oletko muuten Patin kanssa pelannut neluria kisassa? Noi ajatukset ylhäällä sinun taitojesi ja tietojesi hyödyntämisessä nousevien pelaajien parissa on kannatettavia. Kirjoitat odottavasti jo innolla pääsyä matsikentille. Siltä näytää kuvassakin, olet kuin pikkupoika lähtökuopissa: mä osaan, mä osaan, mennään jo! Ja kyllä te osaattekin, ei muutaku kaikki irti ja vähän enemmänkin, jihuu!!!
Kyllähän tuollainen pieni treenitauko tekee mielelle hyvää siinäkin mielessä, että on taas rutkasti intoa päästä kisaamaan. Ja hienoahan se on, kun menestystä tulee monella rintamalla. Patin kanssa on voitettu useampikin CH- ja ITF-kisa vuosien mittaan. Toivottavasti joskus ATP-tasollakin pelataan yhdessä!