Voihan kurjuuksien kurjuus. Ensimmäisellä kierroksella selvitettiin kaksi vastustajien ottelupalloa ja päästiin jatkoon, mutta tänään oli vuoro olla identtisessä tilanteessa sitten ottavana osapuolena. Matsi tuntui olleen hyvin hallussa puolitoista erää, mutta vastustajien kovanluokan palautustyöskentely oli sitten lopulta kuitenkin meille liikaa. Taival päättyy siis semifinaaliin ja katseet kääntyvät ensi viikkoon.
Keskiviikon voitosta jäi hyvät fiilikset, eikä kisan puolesta tullut pyyntö osallistua sponsoreille järjestettyyn aamutennikseen torstaina tuntunut ollenkaan pahalta. Brad Gilbertin vetämissä treeneissä oli amerikkalaisittain tyypillinen energinen tunnelma, ja saimme Lloydin kanssa pelata ihan tosissaan, että pidimme aina pisteen jälkeen vaihtuneet vastustajat aisoissa. Omat treenit perään sujuivat myös tosi hyvässä hengessä, sillä kyllähän vajaan viikon samoissa olosuhteissa treenattuaan ja pelattuaan tuntuma kenttään sekä palloihin alkaa väkisin olla kohdallaan.
Torstain kohokohta oli kuitenkin vielä edessä, sillä saimme monen sattuman summana illaksi kutsun päästä kierrokselle koko USA:n yhteen kuuluisimmista rakennuksista, Valkoiseen taloon. Kutsu ei toki ihan presidentiltä asti tullut, mutta eräs kohtuullisen korkeassa asemassa kyseisessä talossa oleva henkilö oli katsomassa pelejämme alkuviikosta ja sattui olemaan Lloydin kanssa saman yliopiston kasvatteja. Hän on kuulemma seurannut tuloksiamme jo pitkään, ja kysyi josko haluaisimme tulla katsomaan hänen työpaikkaansa. Eikä tuohon kutsuun voinut tietenkään vastata kuin myöntävästi.
Tänään perjantain palattiin kuitenkin takaisin työn ääreen, sillä nelurimme semifinaali oli aikataulutettu heti päivän ensimmäiseksi otteluksi. Alun perin semifinaalin piti olla vasta lauantaina, mutta koska McDonald näytti joutuvan pelaamaan ensi viikon Toronton kisassa karsintoja, niin hänelle haluttiin antaa mahdollisuus pelata nelinpelin semi jo perjantaina, sillä tappion tullessa hän olisi siten yhä ehtinyt Torontoon karsimaan. Perjantaiaamun aikana McDonald nousi kuitenkin viimeisenä miehenä Toronton pääsarjaan, joten eipä tarvinnut meidän miettiä oliko hän tulossa pelaamaan nelurin semiä tosissaan.
Puolilta päivin alkanut matsi alkoi melko tasaisesti, ja vaikka Lloydin syöttö vähän matsin alussa yskähtelikin, niin pidoilla edettiin. Sheltonin koko kiertueen todennäköisesti hurjin vasurisyöttö tuotti alussa meille pieniä ongelmia palauttaa, mutta hän oli kuitenkin lopulta vastustajista se, jonka me onnistuimme murtamaan. Saimme muutamalla lobbipalautuksella ensin kalastettua pari virhettä, ja lopulta 3-2 40-40 -tilanteessa Shelton teki kaksoisvirheen. Neljä eräpalloa McDonaldin syötössä 5-2 -johdossa ei vielä tuottanut tulosta, ja Lloydin erän viimeinen syöttövuoro 5-3 -tilanteessa meni vielä tosi jännäksi, mutta hänen hieno taistelunsa 40-40 -tilanteessa sinetöi meille kuitenkin erävoiton 6-3.
Toisessa erässä vastustajat monipuolistivat hieman syöttämistään, emmekä me päässeet ihan samalla lailla mukaan palautusvuoroihin. Omat syötöt olivat kuitenkin hyvässä iskussa, ja peli eteni hyvin samaan malliin kuin toisella kierroksella. Mutta 3-4 -tilanteessa matsi kääntyi kuitenkin päälaelleen täysin puskista tulleen murron myötä. Syöttövuoroni oli meille jo 40-0, mutta niin vain neljä peräkkäistä pistettä menivät vastustajille, osittain itse töpeksien ja osittain vastustajien onnistumisten myötä. Shelton piti tuon jälkeen syöttönsä, ja yhtäkkiä oltiinkin tilanteessa, jossa otteluvoitto ratkaistaisiin match tie breakissa.
Tuosta tie breakista ei lopulta jännitystä puuttunut, sillä jos ensimmäiset kaksi erää oli menty pääosin syöttäjien komennossa, niin nyt homma kääntyi päälaelleen. Minibreikkejä vaihdettiin lähes yhtä monta kuin syöttöpisteiden pitojakin, mutta ero pysyi koko ajan korkeintaan kahden pisteen suuruisena. Peli oli todella laadukasta, ja yleisökin eli hienosti mukana.
Loppu alkoi kuitenkin vääjäämättä häämöttää, ja vaikka missasinkin harmittavasti palautuksen verkkonauhaan 8-6 -johdossamme, niin Lloydin hyvä kakkossyöttö toi meille kaksi ottelupalloa 9-7 -tilanteessa. Mutta toista hyvää kakkosta ei valitettavasti löytynyt takataskusta, vaan ensimmäinen matsipallo päättyi kaksoisvirheeseen. Ja toisen Shelton hoiti erinomaisella syötöllään. Tilanne oli siis 9-9.
Puoltenvaihdon jälkeen löin palautuksen puhtaalla osumalla jälleen juuri sen pari senttiä liian matalalle, mutta hyvä syöttöni ja onnistunut lyhyt ykkösvolley tasoitti tilanteeksi 10-10. Toista kertaa sama kuvio ei kuitenkaan onnistunut, sillä Sheltonin täydellä voimalla lyöty kämmenpalautus oli minulle liian vaikea kontrolloitavaksi. Lloyd pääsi vielä 10-11 -tilanteessa jotenkuten käsiksi McDonaldin syöttöön, mutta Shelton oli verkolla oikeassa paikassa ja pamautti pallon pompun kautta pitkälle katsomon puolella. Ja siihen loppui meidän turnaus Washingtonissa.
Olihan tunne matsin jälkeen luonnollisesti valtavan pettynyt, kun poljimme Lloydin kanssa vierekkäin kuntopyörää pelaajien telttarakennuksessa. Voitto oli niin vietävän lähellä, mutta eihän lähellä oloa millään voitoksi lasketa. Nelurit tuntuvat olevan niin usein niin pienestä kiinni, mutta kyllähän se joka kerta syö miestä, kun miettii, mitä kaikkea yksi voitettu piste enemmän olisi tarkoittanut vaikkapa ATP-pisteiden, palkintorahan ja tulevien mahdollisuuksien osalta. Mutta mennyttä ei voi muuttaa.
Oppia tulevaan sen sijaan voi aina ottaa. Pelasimme mielestäni tänään todella onnistuneella taktiikalla suurimman osan matsia, mutta ehkä vasustajat alkoivat silti jossain vaiheessa lukea syöttö- ja liikesuuntiamme liian hyvin. Ehkä olisi pitänyt vain rohkeasti tehdä joitakin muutoksia matsin sisällä, mutta vaikea sitä on itselleen juuri sillä hetkellä perustella, kun homma kuitenkin kulkee sen verran hyvin. Prosenttipelillä pyrimme kuitenkin yleensä vastustajat kaatamaan, ja aika hyvinhän se on parin viime vuoden aikana toiminut.
Vastustajat olivat tänään kuitenkin varsinkin ottelun lopussa palautuspelissä todella vahvoja päästen siinä jonkinlaiseen hurmokseen. McDonald on yksi tourin parhaita palauttajia, mutta myös Shelton osui kaikki tai ei mitään -mentaliteetilla useammankin kerran kenttään. Eikä hän alkanut peruutella, vaikka esimerkiksi tie breakin ensimmäinen palautus lensikin ilmassa lähes takapressuun. Kai tuostakin voisi joskus itse ottaa jollain tavalla opiksi, varmistelulle ei näissä karkeloissa oikein ole sijaa.
Verkolta pelaaminen oli pääasiassa ihan hyvää, mutta pieni haparointi ensimmäisen erän viimeisessä gamessa ja muutama pitkäksi karannut puolivolley jättivät vähän hampaankoloon. Vastustajat painoivat palloa sen mikä kädestä lähtee, mutta nelurieksperttinä tuohon pitää olla valmis vastaamaan pehmeillä käsillä ja yksinkertaisella tekniikalla. Syöttö- ja palautuspelissä oli paljon hyvää, mutta juuri se yksi onnistuminen lisää olisi tarkoittanut sitä, että ottelun lopputulos olisi ollut toisin päin. On tämä julmaa.
Mutta näin sitä ollaan taas yhden kisan verran kokeneempia, ja jos tällä reissulla yksi tällainen tiukka tappio piti jossain vaiheessa ottaa, niin otetaan se nyt tähän kohtaan, kun isommat karkelot ovat vielä edessä päin. Onhan tämä siinä mielessä taas pelaajan kannalta herkullista aikaa, että nämä ATP500-kisat ovat loppukauden pienimmät turnaukset. Seuraavat kaksi viikkoa taistellaan isoista pisteistä ATP1000-kisoissa Torontossa ja Cincinnatissa, ja kuun lopussa Pohjois-Amerikan rundi huipentuu sitten kauden viimeiseen Grand Slamiin. Isyysloman karstat on nyt viimeistään karistettu kengänpohjista, joten annetaan palaa täysillä tulevat viikot ja otetaan pois kuleksimasta se mikä meille kuuluu. Let’s go!
Harmittava tappio, mutta ei voi mittään. Hyvää pohdintaa jälleen ja tappiossahan aina ne opin siemenet asustavat. Marginaalit ovat kuitenkin totta tosiaan niin pienet, että ovat nämä aina kerta toisensa jälkeen aikamoisia trillereitä! Ja kuten sanoit, tappio ei ollut kaukana ekalla kierroksella, joten mieluummin kuitenkin näin päin. Ja kolme isoa kisaa edessä, joten niissä sitten kovaa ajoa päätyyn saakka!
Jos kisan kokonaisuutta ja perusvirettä katsoo, niin syöttösi toimi melkeinpä erinomaisesti. Kivaa sekoittelua, joten vaikea sitä tuntui olevan lukea. Enemmän se tuntui Lloydilla yskivän, mutta olit verkolla kyllä aina auttamassa. Osaltasi hyvä rentous ja rytmi tuntuu löytyneen. Muutenkin verkkopelaamisesi oli terävää ja treeni selvästi näkyi. Teidän peli-ilme oli muutenkin positiivinen, joten hyvä tästä tulee. Vamos ja tsemiä ensi viikkoon!
Ja unohdin ihan kommentoida, että kiva pieni bonus reissuun tuo vierailu Valkoiseen taloon! Tennisura tarjoaa kokemuksia laidasta laitaan 🙂
Toden totta oli pienen marginaalin tappio jenkkiparin win the right points- tuurissa ja tahdossa. Enemmänkin oli tarjolla, mutta onhan semi sinällään 3-sijoitetulle parille odotusten mukainen. Pelinne on kuitenkin siinä määrin kuosissa, että seuraavat parit tonnit ja GS voivat hyvinkin tuottaa parempaa tulosta. Tsempit niihin ja isot kädet tästä!
Nyt kävi näin eikä toisinpäin. On makuasia oliko kyseessä teidän niukka häviö vai vastapuolen niukka voitto. Hyvän pelin te kuitenkin kokonaisuutena pelasitte, vastapuoli heitti pahoja ja voimalla. Syöttösi ovat nyt kyllä erinomaisia, ja edelleen teistä tiiminä huokuu hyvää energiaa. Tästä on hyvä jatkaa; onhan Valkoisessa talossakin fanittaja, vähintäänkin innokas seuraaja! Keep it going!
Välillä tappiota osuu väkisellä vastaan, mutta nämä tappiot kyllä syövät ja kovasti. Turhan monta tappiota, joissa peli on jo omissa käsissä, on tähän kauteen sattunut. Enkä nyt tarkoita vaan missattuja ottelupalloja, vaan sitä, että peli on hallussa, mutta se karkaa lopulta vastustajalle. Meneekö se sitten liialliseen ajatteluun vai alkaako puristamaan mailaa? Tosi pienestähän se oli kiinni, mutta toisaalta pelin kääntyminen vastustajien haltuun oli silmin nähtävää. Oppia tuli varmasti taas, mutta kovia ovat oppirahat ihan kirjaimellisestikin.
No nyt tuli nämä ”harjoitusturnaukset” hoidettua pois alta ja ensi viikolla alkaa ”tosi isojen poikien” -karkelot. Sieltä hyviä voittoja ja tätä viikkoa ei muista kukaan.
Se on vielä todettava, että kyllä tuo sinun matkasi vie ihmeellisiin paikkoihin ja tilanteisiin. Luultavasti ensi viikolla olet Torontossa jo pallottelemassa presidentin kanssa.
Jännittävä ottelu. Voiton ja tappion ero oli taas noin 1 cm, esim matsitaiskassa Harrin kämmenpalautuksessa pitkin linjaa, joka jäi juuri ja juuri nauhaan. Ideaalitilanne toki olisi se, että voitto ei jää noin pienestä kiinni. Onko se kuitenkaan mahdollista reaalimaailmassa … 🤔
Shelton ja McDonald palauttivat hyvin toisin kuin esim Hurkacz edellisessä ottelussa. Vastus kovenee, kun kierrokset etenevät.
Omat silmäni olivat näkevinään, että Lloyd ei ollut läheskään parhaimmillaan. Tupla matsipalloon on toki lähinnä sattumaa, mutta samalla kyllä symbolinen todiste siitä, että Lloydin vire ei ollut hyvä. Ratkaisupisteet toki osuivat Harrin muutamaan syöttöön.
ATP500:t ovat harjoitusturnauksia, ja tosipelit alkavat seuraavaksi. Paketti on hyvin kasassa. Innolla odotamme. Vamos!
Kiitos taas hyvästä blogistasi. Ja onneksi olkoon pikku bonuksesta visiitistä Valkoiseen taloon!
Olihan tämä teidän semifinaali jännittävän tiukka matsi ja erityisesti to MTB, varsinainen thrilleri!
Harmittavan pienestä voitto oli kiinni, mutta positiivisena pointtina teidän tiiminne peli on kyllä niin hienoa katseltavaa ja olette sellaisessa iskussa, että ei muuta kuin voittoisia pelejä Toronton Master 1000 -kisaan! 👍👍👍 💪💪💪
Voi Rähmä mikä lopetus!
Olen sen verran kokenut fani, että nämä tappiot kestetään ja nukutaan hyvin kuitenkin..
Ette ihan saaneet Ben Sheltonin hymyä hyytymään tällä kertaa.
Tennis on raaka laji, jossa viimeinen pallo on voitettava.
Kohti seuraavaa turnausta!
Ei mitään hätää.
It’s a cliché but it’s true, such fine margins between victory and defeat in doubles. 🔍 For example, in the first set you were in control and Lloyd is serving for the set (having had 4 SPs in the previous game) and suddenly due to a lucky net cord, you’re facing a deciding point. Lloyd did remarkably well in getting McDonald’s return back, then put pressure on Shelton to force the error at the net.
After a rusty start in the first match, you both found your game and confidence. This bodes well for the rest of the North American swing. 💪
What a great experience receiving a private tour of the White House. I think it can be difficult getting access if you’re not an American. Having fans in high places has its perks. 🫡 Do you know if he’s aware of your blog? 👋
Sen verran katsetta jo tulevaan, että melkoinen paikka sattui kaaviosta Torontoon. Onneksi teillä on niitä hyviä startteja ollut. Nyt sellaista taas tosissaan kaivataan.
Onhan ollut taas upeaa katsella pelijänne ja lukea blogia. Tervetuloa takaisin kentille! 😎 Perheen kanssa vietetty laatuaika, joka on ollut huisin tärkeää koko perheelle, jotenkin säteilee nyt myös voimaantuneena tyytyväisyytenä sekä nälkänä kentällä! 🧐Vamos! 🔥
Itse en tekniikoista ja taktiikoista vielä suuremmin ymmärrä, mutta niistä on mukava lukea blogista ja opiskella pelejänne katsomalla. Niinkuin varmasti monesta muustakin. 😊 Samoin kun pohdiskella samalla sitä kuinka monien asioiden yhteissummat vaikuttavat onnistuneeseen suoritukseen kentällä. 🤔
Olipa tavallaan helpottavaa myös nähdä teidän tasolla tuplavirhe ratkaisupaikoilla. Antaa hiukan armoa omille tuplille. 😁 Vaikkei sitä teille missään nimessä olisi toivonutkaan. Mutta niin se on ajateltava edelleen.. ”Virheet” on niitä oppimisen lahjoja, ja jossain seuraavassa tiukassa paikassa sitä samaa virhettä ei tule…. Ehkäpä jossain Slamissa lähiaikoina! ☝️😊
Hauskaa oli myös seurata Ljoydin pelejä Mahutin kanssa. Olin havaitsevani Ljoydissä Harrimaisia tuuletuksia ja huudahduksia. Hih! 🤭Jonkun on vaan näköjään tuotava se energia kentälle. Eikä se ehkä ollut hänelle luontaisinta, mikä ehkä voinut tuoda uudenlaisia asioita peliin. Jos sen energian tuominen kentälle ei ole omalle luonteelle ominaista se voi olla haastavaa sekä siihen tottumattomalle raskastakin. Nyt tähän viimeiseen peliin tämän minun silmin alkoi näyttämään siltä, että Ljoyd pääsi takaisin entiseen ”rauhaansa” kentällä, sinun tuodessa sinne energiaa. 🤔 Vaikka ei se Ljoydin hiukan eläväisempi olemus välttämättä huono juttu ollut sekään. 😁 Tosin tulkintani voi olla myös täysin vääräkin. 😀
Mut ennenkaikkea aivan huikea eka erä! 🔥🔥Upeeta ollut katsoa nyt isyyslomasi jälkeen, kuinka ennen isyyslomaasi ajoittain jo näkynyt timanttinen rennon päättäväinen yleisolemus on alkanut yleistymään pelipeliltä pidemmiksi ajoiksi. 💪🔥Onko pikkuhiljaa löytymässä avain sen tilan ylläpitämiseen kaikkien huipulla olemisen paineiden alla? Minusta ainakin näyttää siltä, että molemmat nautitte taas täysin siemauksin kentällä olosta olipa tilanne mikä tahansa ja se välittyy kotikatsomoihin! 😎 Mutta jos löydät tosiaan sen avaimen, niin enemmän kuin mielellään siitä täällä kuullaan! Välillä tuntuu itsestä, että pelissä löytää sen keskittymisen, rentouden ja päättäväisyyden ja sitten se tunne katoaa useamman pelin ajaksi ja ilmestyy myöhemmin taas johonkin peliin joksikin ajaksi. Mutta sen tunteen kerran kokeneena takaisin sen tunteen luo alkaa etsimään uudestaan ja uudestaan. Ehkäpä sen tosiaan jossain vaiheessa saa itselläkin yleistymään useammin ja useammin. 🤔 Sitä ennen täytyy yrittää nauttia mielenkiintoisesta matkasta kaikkine kiemuroineen sekä taantumisineen sitä kohden! 😊
Mutta vielä kerran! Älyttömän upeeta, että teidän supertiimi on taas kokonaisena kentällä! 🔥🔥 Mitä siitä, jos välillä tulee tappioita. Ne kuuluu elämään ja kai niiden kuuluukin kirvellä. Ei kai niistä muuten niin oppisikaan.😊 tätä kirvelemisen syvintä olemusta pohdiskelin viikko sitten oman pikkukisan tappion jälkeen. 🤦😂 Joten Niinkuin sanoitkin, nyt vaan siellä rapakon takana tyytyväisenä taas uusien oppimisen lahjojen kanssa kohti tulevia suuria voittoja, joita voi monet kiikkustuoleissaan muistella! 😎Huivien kanssa tai ilman. 😁 Vamos!!! 💪🔥🔥🔥