Voi voi, jotenkin vaikea on kyllä hyväksyä tämän päivän tulosta. Erittäin suuresti aaltoillut ottelu oli meiltä paikoittain niin selvää hallintaa, ettei tappion olisi yksinkertaisesti pitänyt olla mahdollinen. Vastustajat eivät selvästikään olleet täydessä iskussa, mutta valitettavasti ei sitä löytynyt meiltäkään. Aika tyhjin käsin lähdetään siis seuraavaksi kohti Melbournea.

Pelasimme ensimmäisen kierroksen ottelumme maanantaina kisan ensimmäisenä nelinpelinä kello 11, mutta tänään ei otteluohjelma tarjonnut ihan samanlaista luksusta. Vastustajat olivat pyytäneet mahdollisimman myöhäistä starttia, ja kun edeltäviä otteluita kentällä 1 tahkottiin aivan poskettoman pitkään, niin vasta hieman kello 22 jälkeen ottelumme siirrettiin lopulta alkavaksi kentälle 2.
Olimme treenanneet tiistaina päiväsaikaan, ja bollasimme nytkin ensimmäisen kerran viideltä. Matsimme pelatiin kuitenkin keinovaloissa, joten menimme vielä hieman ennen ottelun alkua hetkeksi kentälle totuttelemaan varsin erilaisiin olosuhteisiin kuin päiväsaikana. Ilman viilentyessä peli tuntuu hidastuvan selvästi, eikä pallokaan pomppaa kentän pinnasta yhtä kimmoisasti. Tuuli tai aurinko ei toisaalta ollut iltaottelussa ollenkaan vaikuttamassa peliin.
Suurimman haasteen toi kuitenkin sivukenttien valaistus, joka oli varsin toispuoleinen valopylväiden sijaitessa kentän toisella sivulla selvästi lähempänä kuin toisella. Juttelin ottelun jälkeen kisan supervisorin kanssa asiasta, mutta hän vain korosti, että sääntöjen rajoissa oltiin. Valaistusvoimakkuus oli 15 mitatun lukeman keskiarvon osalta 1200 luksia, mikä on yli vaaditun 1076 luksin. Korkeimman ja matalimman mitatun valaistusvoimakkuuden suhde oli puolestaan 1,9, mikä sekin on juuri ja juuri vaaditun arvon 2,0 sisäpuolella. Säännöissä kyllä suositellaan erosuhteeksi korkeintaan 1,5, mutta tuo on siis vain suositus.
Sääntökirjassa vaaditaan kuitenkin vielä erikseen se, että valopylväiden tulee olla tasapuolisesti sijoitettu kentän ympärille. ”Light poles should be positioned so that they are evenly distributed around the court”. Adelaidessa kentät 2 ja 3 ovat vierekkäin, ja valopylväitä on yhteensä 4, kaksi kentän 2 laidalla ja kaksi kentän 3 laidalla. Minusta ehto ei siis täyty. Kentälle tulee valoista selvä varjo toisen sivun suuntaan. Ei sisäkentilläkään valoja ole vain joka toisen kentän reunalla.
Kisan supervisorilla on toki näissä asioissa viimeinen sana ja hän saa sallia pelaamisen halutessaan sääntöjä alhaisemmissakin olosuhteissa, mutta ärsyttäähän se, kun pelintaso laskee huonojen olosuhteiden takia selvästi tavallista alhaisemmaksi. Varsinkin verkkopeli kärsi selvästi, ja ihan kaikki kenttämme pelaajat valittivat ottelun jälkeen valojen olleen todella hankalat, joten kyseessä ei ollut edes vain hävinneen puolen purnaus. Olosuhteet olivat kaikille samat, mutta ainahan joku kärsii niistä vielä toisia enemmän. Eikä ainakaan minun muutaman viikon takaisen silmän värikalvontulehduksen myötä edelleen jatkuva oikean silmän näön hienoinen sumeus auttanut asiaa. Eikä se, että pelattiin sellaiseen kellonaikaan, jolloin olin ollut viimeiset kaksi viikkoa joka ilta jo nukkumassa.
No, se tuosta avautumisesta, ei tämän päivän matsi lopulta valaistukseen kaatunut, vaan ihan peilistä voi syyllistä etsiä. Aloitimme Andrew’n kanssa vahvasti voittaen ottelun kaikki kolme ensimmäistä gamea no-ad -pisteiden kautta ja pääsimme nopeasti 3-0 -johtoon. Erä oli todella mukava tuntuisesti hallussa ja jopa toinen murto tuntui olevan tuloillaan. Krajicek löysi kuitenkin 5-2, 30-30 -tilanteessa ässän kakkossyötöllään ja sai pidettyä.
Syötin meistä ensin ja pääsin syöttämään erää kotiin 5-3 -tilanteessa. Saimme kaksi eräpalloa 40-30 -tilanteessa, mutta mitä vielä, Dodig pelasi kaksi erinomaista pistettä ja kavensi tilanteen. Ja 5-5 -tilanteessa vastustajat mursivat yhtäkkiä myös Andrew’n syötön puhtaasti. Ei ollut erä kuitenkaan vieläkään ohi, vaan Krajicek menetti oman syöttönsä 5-6 -tilanteessa kahden kaksoisvirheen avustamana, ja niinpä ratkaisua haettiin tie breakista.
Tie break olikin sitten ainakin omalla urallani varmaan ennätyshuono. Aloitin kaksoivirheellä ja vain räikeä uuden HawkEye-järjestelmän kaltaisen Bolt6-linjatuomarijärjestelmän virhetuomio 0-3 -tilanteen tappovolleyssani piti meidät mukana tie breakissa. Löin kyllä erinomaisen palautuswinnerin 2-4 -tilanteessa, mutta enpä arvannut, että syötän sen perään kaikki seuraavat neljä seuraavaa syöttöäni verkkoon. Yhteensä minulta siis kolme kaksoisvirhettä tie breakiin ja siinähän se oli pitkälti taputeltu tuo erä.
Toisessa erässä palasimme kuskin paikalle murtaen Dodigin syötön heti kärkeen, mutta uskomaton sähellykseni Andrew’n syötössä käänsi 40-0 -johdon vastamurroksi vastustajille. Andrew kaivoi kuitenkin seuraavaan gameen hurjan vireen, minkä myötä mursimme Krajicekin syötön ja palasimme jälleen johtoon. Muutin syöttöäni seuraavassa gamessa siten, että hain vain kick-kierteellä pari ensimmäistä ykköstä kenttään ja jäin syötön jälkeen takakentälle, jotten missään tapauksessa kaatuisi syötön läpi matkalla verkolle. Ja kas kummaa, löin kaikki ykköset kenttään ja pidin helposti. Mursimme Krajicekin vielä uudestaan 4-2 -tilanteessa, enkä tällä kertaa erehtynyt syöttäessäni erää kotiin. Toinen erä meille täysin ansaitusti siis 6-2.
Kolmanteen erään lähdettiin sellaisella tunteella, että jos erä olisi pelattu normaalisti pitkänä, ei voittajasta olisi ollut epäselvyytta. Mutta kuten tiedämme, tie breakeissa voi käydä monenlaista. Vastustajat saivat ensimmäisen pisteen kotiin verkolta hyvän taistelupisteen päätteeksi Dodigin hieman onnekkaalla volleylla, mutta Andrew toi meille kaksi seuraavaa hyvillä syötöillään. Dodig missasi 2-1 -tilanteessa helpon smashin, mutta oli jälleen mies paikallaan seuraavassa pidemmässä pisteessä, jossa hänen volleystopparinsa tuli verkkonauhan kautta yli. Kakkossyöttöni 3-2 -tilanteessa oli hyvä, ja Andrew’n volley vei meidät puoltenvaihtoon 4-2 -johdossa.
Tuskin kävi kenenkään mielessä, että tuo voitettu piste jää meidän viimeisemmeksemme. Löin 4-2 -tilanteen pisteessä kaksi varsin kelvollista volleyta, mutta kolmas osui pokaan ja meni minne sattuu. Andrew’n palautus jäi 4-3 -johdossa verkkonauhaan ja sen jälkeen Dodig löi minulle ässän. Seuraavat kaksi palautuspistettä vastustajat pelasivat erittäin vahvasti, ja varsinkin Krajicekin jyrkkä rystykrossipalautus oli jopa vähän turhankin hyvä. Päälle vielä toinen ässä, ja puolia vaihdettiin 4-8 -tilanteessa. Missasin tuohon kohtaan kakkossyötön palautuksen ja ottelupalloon vielä yhden volleyn ja sitä myöten oli tämä matsi ohi.
Kyllähän tuossa ylempänä tuli jo varsin monta selitystä tappiolle keksittyä, mutta jotenkin perustaso katosi tekemisestä tänään ihan täysin. Vastustajat eivät olleet fyysisesti täydessä iskussa ja pelitasoltaan suuren osan ottelusta kaukana rankingsijoituksestaan, mutta emme vain saaneet omaa tekemistämme pysymään kasassa. Ensimmäinen erä olisi ehdottomasti pitänyt voittaa 6-3 ja toinen olisi tällöin voinut hyvin tulla vieläkin helpommin, mutta kun taso katoaa ratkaisupaikoissa täysin, niin ei matseja silloin oikein vain voi voittaa.
Olen syöttänyt treeneissä ja matseissakin viime viikot mielestäni tosi hyvin, mutta tänään rytmi katosi ensimmäisen erän lopussa täysin. Kamala tunne, kun yhtäkkiä ei tiedä ollenkaan miten pallo mailasta irtoaa. Ja tuo epävarmuus heijastui äkkiä kaikkeen tekemiseen verkkopelistä alkaen. Oikeastaan vain palautuspeli oli tänään sellaista kuin pitää, mutta uskon sen johtuvan siitä, että tuo osa-alue on pelissä lähestulkoon ainoa, jossa vain reagoidaan vastustajien tekemiseen. Se tapahtuu siis täysin alitajuisesti, eikä mielen sekamelska pääse tuolloin vaikuttamaan siihen, mitä keho tekee. Muu tekeminen muuttui liian tietoiseksi ajatteluksi, mikä harvoin johtaa mihinkään hyvään.
On kaiken kaikkiaan aika epämiellyttävä tunne, kun ymmärtää, ettei pysty kentällä tekemään sitä mihin uskoisi pystyvänsä, ja tulos on sen mukainen. Kaksinpelissä kärsijäksi joutuu pelkästääin itse, mutta nelurissa mahdollisuus menee pariltakin. Tuntui, että normiesityksellä tämä matsi olisi tullut kotiin selvästi, mikä olisi taas avannut mahdollisuudet mennä vielä pidemmälle huomenna, mutta nyt tuo mahdollisuus jätettiin siis käyttämättä. Pahemman kerran.
Mutta ei tuota tapahtunutta saa tietenkään enää muutettua. Peli on hyvässä iskussa, mutta henkinen puoli pitää vain saada vielä kovemmaksi, jottei tämänpäiväinen toistu. Otteluita ja tiukkoja tilanteita sekä niissä onnistumisia tarvitaan, jotta positiivinen kierre lähtee viemään tekemistä oikeaan suuntaan. Ja jotain taikoja pitää kyllä myös keksiä parhaan vireen löytämiseksi näihin myöhäisiin otteluihin. Teimme ATP player’s councilissa viime vuonna päätöksen, ettei samalle kentälle tulisi aikatauluttaa yli viittä ottelua samana päivänä, mutta tänään ei näköjään tuokaan sääntö ollut käytössä.
Mutta ei sitä koskaan tiedä, milloin positiivinen kierre taas alkaa. Johnin tilanne ensi viikon Australian avoimia silmällä pitäen on ihan kohtuullinen, ja hän pääsee toivottavasti huomenna tai viimeistään perjantaina harjoittelemaan jo ihan täysipainoisesti. Ja enköhän minäkin saa alle useamman varsin hyvän treenipäivän Melbournessa, jossa isketään sitten täysillä kohti kauden ensimmäistä Grand Slamia. Sekanelinpelipari on vielä hakusessa, sillä rankingimme ei US Open -parini Annan kanssa riitä valitettavasti mukaan, mutta toivottavasti edes jonkun muun kanssa paikka tuohonkin pelimuotoon aukeaa. Ja toivottavasti visiitti Melbournessa kestää sitten pitkälle toista viikkoa. Vamos.
No mutta hei, aikamoista itseruoskintaa. En itse löytänyt mistään toimivaa streamia, jolta olisin ottelun katsonut, joten seurasin Flashscoresta. Ja sieltähän se näytti matsilta, jossa olitte jos ette koko aikaa kuskin paikalla, niin erittäin hyvin mukana. Siksipä odotin aivan toisentyyppistä blogikirjoitusta tyyliin tiukasti taisteltiin, mutta vain toinen voitti tms. Analyysisi on tuttuun tapaan perusteellinen ja itseä säälimätön, ja uskonkin, että se on osa mainitsemaasi parhaan vireen etsimistä jatkoon. Ennen tämänpäiväistä kirjoitit, että kun ei ole paljon odotettavissa niin voi mennä rennosti kohtaamaan ykkössijoitetut (ei ollut sanamuoto tarkasti noin, mutta ehkä ajatuksen muistan oikein). Sit kumminkin kääntyi harmituksen puolelle kun näytti, että paljonkin tarjolla. Ymmärrettävää. Mutta. Jos olisitte olleet huonoja, ette olisi päässeet ekassa tiebreikiin ettekä ottaneet toista erää. Minun uskoni ei horjunut tippaakaan. Go for it!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Onhan tuo totta, että matsin jälkeen tulee helposti aika negatiivisella kynällä kirjoitettua. Mutta kuten tämänpäiväinen luovutus osoitti, ei vastus ollut täydessä iskussa, ja olisi kyllä peruspelillä pitänyt pystyä voittamaan. Melbournessa sitten!
no voihan. kun näin pisteet, niin niistä jo kävi jotenkin ilmi, että peli olisi kuulunut teille. mutta ei mahda mitään, maailman ykköset näyttivät miksi niillä sijoilla ovat, kun saivat pidettyä pelinsä kasassa. harmittaahan tuo, mutta toivottavasti tämä kirjoituksesi sai ikävät tunteet vapautumaan, niin voit keskittyä tulevaan isoon rutistukseen. näin tammikuussa tuntuukin, että ATP250 kisat ovat vasta lämmittelyä katsojillekin ja kohta alkaa tositoimet 😄
kiitos muuten että päivitit lisää kisakalenteria, mietinkin että missähän teidät nähdää AO:n jälkeen. kiirusta näyttää pitävän, kisa per viikko 😮
eli täyttä höyryä kohti vuoden ekaa slamiä ja muista nauttia 🤗 toivottavasti mixty-parikin löytyy. ja toivottavasti saatte Annan kanssa joko rankingia ylös tai viimeistään US Openiin villi kortti, jotta teidät nähdään vielä yhdessä.
p.s. kiitoksia vastauksestasi pari blogia sitten esittämääni kysymykseeni verkkosyötöstä. se myös sai aikaan kommentteja muiltakin seuraajilta, ja sitä oli mielenkiintoista seurata 👍
niin ja p.p.s. näin IG:ssä ATP:n storyn että aikataulus muuttuu, mutta pistää vihaksi jos lupauksilla pyyhitään sanonko mitä… 🙄😲🙈
Jep, kyllä tämä tappio harmittaa tavallista enemmän. Mutta objektiivisesti ajateltuna sen ei tarvitsisi, sillä onhan tässä Aus Open tulossa ja helmikuukin täyttä kisailua. Kyllä niitä kovia tuloksia taas pian tulee. 💪
Kyllä nyt vähän tämä kauden alku koettelee. Kovasti on halua uskoa, että reissun pääturnauksessa sitten osuu kaikki kohdalleen, mutta aika paljon on epävarmuustekijöitä ilmassa.
Ihan hyviä selittäviä tekijöitähän tuossa tuli esille, mutta kyllähän tuo peli olisi vain pitänyt voittaa. Paljonko noita ajatuksia oli päässä jo ottelun aikana? Katosiko hetkessä oleminen ja edellisen ottelun peli-ilo?
Aloin viime syksynä tuota match tiebreakia vihaamaan ja pysyn kannassani. Onneksi ensi viikolla pelataan neluri ”oikeilla säännöillä”.
Ilmeisesti ette siis ole Annan kanssa villiä korttia saamassa? Toivotaan, että pari kuitenkin löytyy. Ja että Peersin jalan kunto on enemmän kuin kohtuullinen. Ja molempien pelikunto aivan kohtuuttoman kova.
Ehdottomasti katosi hetkessä eläminen ja peli-ilo. Tilalle tuli varovaisuus ja suorastaan pelko siitä, mitä kentällä voikaan vielä tapahtua. Ei hyviä tunteita ja ajatuksia tuollaiset.
Mutta onneksi ensi viikolla on uusi viikko ja vieläpä tosiaan ilman match tie breakeja. Jos tuloksiani katsoo, niin taitaa olla puoli vuotta edellisestä tie break voitosta ATP-kiertueella… En siis itsekään mikään fani kyllä ole 😅 Ja mixtyn villikortti on kyllä aika tiukassa, katsotaan jos joku muu löytyisi rinnalle.
Ihan jokaista palloa en nähnyt, mutta näkemäni perusteella peiliin saa kyllä katsoa. Jos ensimmäisen pelin jälkeen kirjoitit tunteneesi, että olit kentän paras pelaaja (joka varmasti mukava tunne, mutta jotenkin hirvittää, että toteamalla sen ääneen manaa Murphyn lain aktivoitumaan ja seuraavaan otteluun ongelmia), niin tänään jotain muuta.
Jotenkin hämärältä näytti valaistus ja ei näköjään ollut vain omissa silmissä, vaan ihan todellista. Harmillista, että peliohjelma ei ollut osunut kohdalleen ja jouduitte siirtymään huonommin valaistulle kentälle ja sillekin myöhään verrattuna alkuperäiseen. Kovin eri kellonaikoihin alkavat ottelut ovat haaste, jota olen miettinyt. Kun kaikkea tilastoidaan, niin onkohan joku tehnyt siitäkin tilastoa mikä aloituskellonaika on kenellekin paras ja kuka taas on heikoimmilla mihinkin aikaan?
Harris vaikutti hyvältä pelikaverilta ja pitääkin seurata jatkossa vähän miten hänelläkin menee. Toivottavasti Peersin jalka alkaa olla kunnossa ja pääsette täysillä Australian avoimiin. Tsemppiä!
saanko tiedustella, että mistä katselit pelejä?
31.12. julkaistun blogin kommenttikentästä bongasin osoitteen en.sportplus.live ja sieltä katselin. Kuvanlaatu välillä vähän mitä sattuu, mutta hyvä vinkki sen silloin antaneelta.
Vinkin antaneena totean saman havainnon. Toki lataamalla uudelleen kuvan laatu on hyvä. Myös se on todettava, että video toiminta on hieman jäljessä todellisista tapahtumista joten ottelun päätyttyä myös video lakkaa toimimasta muutamaa varsinaista pelitapahtumaa aiemmin. Kaiken kaikkiaan videot ovat katseltavaa hyvinkin.
Oikein osuvasti kirjoitettu. Hämärää oli ja heikkoa oma pelaaminen. Mutta kyllähän tuo täysin eri aikoihin päivästä pelaaminen väkisinkin johonkin vaikuttaa. Ei ihmiskeho ole millään parhaimmillaan urheilusuorituksessa sellaiseen aikaan päivästä, jolloin on normaalisi nukkumassa. Minulle myöhäiset iltamatsit ovat aina olleet haastavia, kun taas aamumatsit sujuvat helposti. Varmaan joku toinen kokee päinvastoin. Tilastoja näistä ei kuitenkaan ainakaan minulla ole. 🙄
No voi rähmä.
Ehdin mukaan unibet-suomi striimin kautta vasta toisen erän alusta.
Kuten totesit kaverit olivat kaadettavissa.
Harmi, kun jäi teiltä kiva päänahka ottamatta.
Mtb’n loppu oli kyllä sarjaa klassisen huono.
Eiku palloja kenttään ja gs-kisaan full ahead!
Jep, se on juuri noin. Tie breakit olivat surkeat ja kun ei aiemmin saatu poikki niin näin kävi tällä kertaa. Melbournessa sitten koko rahan edestä.
Todellakin, aikamoisen vuoristoratamainen ottelu, mutta olosuhteetkin ovat olleet hyvää peliä vastaan. Itse peliänne en nähnyt, ainoastaan tuloksen. Vaikutti siltä, että teillähän on ollut tiukka matsi ja mahdollisuus voittoon, mutta statistiikka puolestaan näyttikin siltä, mitä analyysissäsi kirjoitit.
Harmi tietysti, että päästitte D&K:n voittamaan, mutta ei tästä kannata kuitenkaan päätä pensaaseen laittaa.
Isolla itseluottamuksella vain kohti Melbornea 💪💪💪. Toivottavasti John kuntoutuu täysin ja pääsette Melbournessa iskemään voittoja kotiin rennolla otteella ja hyvällä pelihuumorilla! 👍👍👍
Jep, pakko tämä matsi on vain pyrkiä unohtamaan ja siirtää katseet Melbourneen. Johnin jalan pitäisi olla kunnossa, joten toivotaan sopivaa kaaviopaikkaa ja vahvaa alkua kisalle. Siitähän voi sitten jatkaa vaikka päätyyn asti.
Jos olisit pelannut Peersin kanssa, olisitteko olleet samassa kohtaa kaaviota?
Olisimme Peersin kanssa olleet yhtä lailla sijoittamaton pari, joten sama paikka kaaviossa olisi ollut mahdollinen. Aika kovatasoinen ATP250-kisa, kun yhteisrankingilla 68 ei pääse kahdeksan kärkiparin joukkoon. 😬
…olikos Dodig/Krajicek saanu vihiä sun verkkokalvo-ongelmista??? Silloinhan ilman muuta kannattaa pyytää myöhäistä alotusta keinovaloissa??? 😳
No se oli kyllä niin sekava matsi kaikilta että ”voi rähmä” rajatuomiotkin aika vaihtelevia…. 🤔
Ei tohon oo muuta lisättävää… tosta tuskin voi olla huonommat olosuhteet tai sekavampaa peliä….
Onnee jatkossa ja tsemppiä! 🎾🙂👍
…tuli viel mieleen, et miksei matsia pelattu jollain muulla kentällä, esim keskuskentällä???, koska kaikki muut kentät paitsi show court vapautu aika samoihin aikoihin ts. lyhyen ajan sisällä… voi-voi mitä järjestelyjä! 😬
…ja oliko silmäongelmat syy miks yhteistyö Llodin kanssa loppu/alko tökkii ts. et Lloydilta loppu luottamus ko. ongelmien vuoksi????? 😳
Tuskinpa. Kerran aikaisemmin on silmässäni ollut ongelmia, vuoden 2022 elokuussa. Ja tuolloin tuloksena oli selvästi tämänpäiväistä sumeammalla näöllä QF Torontossa, R16 Cincinnatissa, SF Winston-Salemissa ja QF US Openissa. 😅
Tämä oli kyllä meilläkin iso ihmetyksen aihe. Kilpailunjohto ei ihan rehellisesti sanottuna missään nimessä halunnut neluria keskuskentälle, ja kun kello oli sen verran paljon ei lopulta kentän 1 ottelun loppumistakaan haluttu enää tuon pidempään odotella. Mutta valojen kannalta jompikumpi noista kentistä olisi kyllä ollut paljon parempi.
Kyllä Krajicekilla taisi olla ihan eri syyt myöhäisen alun pyynnölle. Jotain loukkaantumishuolia siellä oli, kun syöttö ei ollut matsissakaan normaalilla tasolla, ja seuraavalla kierroksellahan he jättivät sitten kokonaan pelaamatta. Harmi, etteivät vielä meitä vastaan. 🙄
Nyt menee Harri liikaa selityksien puolelle nämä valohommat. Säännöt ja olosuhteet samat molemmille ja olisi vain yksinkertaisesti pitänyt hyödyntää murrot vastapuolelta. Tappio kuitenkin löytyy sieltä omasta selkärangasta. Toivotaan AusOpenin kohdalta, että yksi pari jäisi pois ja pääsisitte sijoitettuna parina kaavioon. Tsemppiä Openiin…
Ihan samaa mieltä, selittelyksi meni. Halusin vain tuoda esille, että tällä kertaa olosuhteet tekivät minulle pahemman kerran tepposet. Mutta tottakai kaikille ne ovat samat!
Aus Openiin olisi kyllä sijoitettuna hyvä lähteä, mutta ei se sijoittamattomanakaan mahdoton paikka ole. Kaikki on omissa käsissä. 💪
”Vastustajat eivät olleet fyysisesti täydessä iskussa,….” Noin toteat analyysissasi. Panin merkille vastustajien kehonkielen synkkyyden toisen erän aikana jossa tulin mukaan katselemaan ottelun kulkua ja totesin, että kavereilla ei ainakaan huumori pelittänyt mitenkään. Vaikutelmana voinee todeta, että pikemminkin olivat vihaisia toisilleen. Eivät edes puhuneet keskenään. Keskinäisistä katseista puhumattakaan.
Kentän toisen päädyn valot olivat ainakin videota katsellessa surkean oloiset. Toki sama kummallakin otteluparilla.
Et kommentoi mitenkään Harrisin pelin kulkua. Minusta hänen pelinsä verkolla oli liikkuvampaa ja jopa parempaa kuin mitä Peers on viimeisissä peleissään osoittanut. Mitenkäs itse koit tuon pelikentällä? Kaiken kaikkiaan ei ”huono” pelikaveriksi laisinkaan. 😀
Käsittämätöntä, että pelinne hajosi kolmanteen erään noinkin perusteellisesti. No kaikkea voi urheilussa tapahtua! 😉
Harris pelasi kyllä varsin hyvän ottelun. Harmi, että jäi hänen otteensa tuossa tekstissä kehumatta. Mutta minun esitykseni ei kyllä ollut sitä mitä on totuttu näkemään. Varsinkin ensimmäisen erän loppu oli kyllä kamala.
Ja selvisi tänään sekin, että vastustajilla tosiaan oli jotain ongelmaa, kun eivät menneet kvartsiin kentälle ollenkaan. Ei ainakaan parantanut omaa fiilistä kyllä tuo 😅
”Varsinkin ensimmäisen erän loppu oli kyllä kamala.” Olipa hyvä etten tuota eka erää nähnyt, syy tuohon oli, ottelun alkamisaika näytti vaihdetun moneen kertaan ja viimeisin sitten aikaistettiin tunnilla, muistaakseni. 😀
Tiedän että ulkomailla hyödynnetään psykologeja ja muita keskustelutekniikoita ajatusten selvittämiseen ja saamaan positiivisia fiboja aivoihin. Myös itsetuntemuksen osalta keskustelut auttavat usein selvittämään syitä tappioon ja auttavat myös reaalikuvan saamiseen tilanteesta. Mikä on tilanne Suomessa?
Psykologit ja henkinen valmennus on ilman muuta osa suomalaista urheilua ihan siinä missä muuallakin maailmassa. Itse käyn psykologin vastaanotolla Helsingissä, ja muutama muu suomalaispelaaja on jopa pitänyt psykologia mukana reissuissa tai vähintään ollut kisamatkoilla yhteydessä etänä.
Vaikka henkisellä puolella olenkin mielestäni viime vuosina kehittynyt, niin joskus kuten nyt Dodig/Krajicekia vastaan kuorma kasvaa liian isoksi, ja homma hajoaa kokonaan. Onneksi aika harvoin, mutta eihän sitä tarvitsisi tapahtua mielellään sitä harvaakaan kertaa.
Oletko huomioinut sen, mikä merkitys pelivaatteiden värillä on omaan peliin. Ruusukin pääsi loppuotteluun, uusien oranssinkeltaisten pelihousujen ansiosta (ruusunpunaisten lasien läpi asiaa katsottuna), pelaten erittäin energistä tennistä.
Peliasusi atomit (joihin siis kääriydyt) on suora jatkumo niille samoille atomeille, joita sinussakin on. Ne ovat tuossa suhteessa erittäin eläviä, jatkuvasti liikkeessä olevaa energiaa, tuottaen erilaisilla sisäisillä tai ulkoisilla välitysmekanismeilla (valo/fotoni) tietynlaista energiaa / taajuutta syvälle kehoosi.
Keltainen, oranssi ja punainen ovat parhaat värit tennispelaajalle, vaatien hämysteppejä, koska ovat myös huomiovärejä. Sekään ei ole huono juttu, jos pallo joskus katoaa vaatteisiin, vastapuolen suunnasta katsottuna. Valkoinen vaate valtaosin heijastaa auringon valoa ulospäin, joten se ei anna keholle sitä energiaa, jonka esim. värillinen pelipaita tuottaisi sen välittämänä. Kesäkuumallahan tuo valoenergian ulospäin heijastuminen on tennispelaajalle miellyttävä juttu, mutta energiasaannillisesti ei niinkään. Nuo värit vaikuttavat myös mielialaan tiettyjen mekanismien kautta.
”Punainen hehkuu energiaa, elämänvoimaa ja vahvuutta. Se vahvistaa itseluottamusta.”
”Keltainen stimuloi kaikkia mielen toimintoja, lisää energisyyttä, itseluottamusta ja optimismia”.
”Oranssi auttaa keskittymään olennaiseen, tähän hetkeen ja tunteeseen”.
Noista kun koostaa hyvän cocktailin: lippis, paita, housut, kengät ja hikinauhat, niin priimaa pukkaa. Nuo värijutut eivät siis ole mitään kliseitä, vaan niissä on taikaa.
Itse ostin kerran tosi hienot, satiiniset yönmustat petivermeet ja näin koko yön painajaisia painajaisten perään, heräillen sydän kurkussa (joka hankaloittaa hengittämistä), kun sitä aikaisemmin, en edes nähnyt unia. Silloin ymmärsin värien merkityksen ja nuo kalliit petivermeet lensivät tietenkin tuon ensimmäisen yön jälkeen roskiin ja vaihto valkoisiin. Painajaiset loppuivat siihen, koska unetkin loppuivat, eli paluu normaaliin.
Tuo paljon käyttämä ”naamiokuvioinen” pelipaitasi on pieni arvoitus, onko se päälle unohtunut vauvan syöttöpaita, vai onko siihen painettu kuviokoodattu pelitaktiikkasi, vai onko se psykologisesti asiaa katsottuna: ”Tenavien Epun pölyävä turvariepu”. Joka tapauksessa tuollainen muodoton, vähäenerginen pastelliväri-kakofonia (ts. hälinä, pölinä, sekamelska) häiritsee pelitutkaasi (tyyliin GPS-häirintä), varsinkin jos omat energiatasosi ovat jostain syystä jo valmiiksi alhaalla. Vaikka tuosta naamio-ominaisuudesta onkin jotain hyötyä verkkopelissä, niin ei jatkoon.
Tosiasiahan on kuitenkin se, että paras versio nykyisestä sinusta on rankkiykkönen, se iloinen huppeliveikko kentällä. Alitajuntasi taas on välillä se krapulaveikko, joka yökkäilee pelin aikana.
Kun peli tulee selkärangasta (flow/zone), tarkoittaa se sitä, että ohjat pelikentällä on alitajunnalla, ei tietoisella mielellä. Alitajunnan paras koulutushetki, on vähän ennen nukkumaanmenoa. Silloin kannattaa katsoa koosteita omista parhaista pelisuorituksista ja nukahtaa hymyssä suin. Esimerkiksi nuo Anna-matsisi olivat tuolta osin täyttä priimaa, niin teknisesti, taktisesti, kuin myös tunteen/peli-ilon tasolla.
Se hyvä vire, mikä sinulla on monesti harjoituskentällä, ei aina välity itse pelissä. Tai sitten huono vire harjoituskentällä poikii aivan mahtavan matsin. Kyse ei ole siis siitä, ettetkö jo osaisi pelata maailmanluokan peliä, riippumatta siitä, miten harjoituskentällä on mennyt. Kysymys on enemmänkin siitä, miten pelikentälle mennessä saa nollattua hidasliikkeiset aivot, antaen tilaa selkärangassa olevalle nopealle alitajunnalle/ automaatiolle ts. tuolle flow/zonelle, joka hoitaa pelin alta pois. Niistä peleistä ei juuri itse muista mitään ja se on erittäin hyvä merkki.
Lähtökohtaisesti tuon hyvän lähtökohdan huomaa jo siitä, että kentälle meno on nautinnollista, hymyilyttää ilman mitään järkevää syytä. Tunnelma on mitä miellyttävin, koska operoit siinä omassa zone-kuplassasi, jota ei mikään ulkopuolinen järkytä, koska et emotionaalisesti tartu mihinkään negaan, vaan ainoastaan tarkkailet tuollaisia asioita, tai et kiinnitä niihin mitään huomiota. Tuo kentälle meno on se focuskohta, johon aina kannattaa kiinnittää huomio, koska se on vähän kuin lähtöasento sadan metrin juoksun lähtötelineissä. Hyvän lähdön päälle voi turvallisin mielin rakentaa loppujuoksun.
Sinulla tuntuu olevan vielä jonkinlainen emotionaalinen jumi, johtuen vuoden 2023 ikävistä tapahtumista, joka heijastuu pelikentälle, joten niistäkin kannattaa päästää irti jo näin alkuvuonna. Tarkoittaa että joitain lankoja pitää katkoa, jotta tämä uusi energinen ja positiivinen minä-versio pääsisi kukoistamaan.
Emotionaalinen aikuistuminen tarkoittaa sitä, ettei heijasta omaa minäkuvaa toisten kautta, hakemalla hyväksyntää tai vastaavaa. Pahinta on olla alisteinen suhtessa pelikaveriinsa, koska se heijastuu omaan peliin, sitä huonontaen. Se taas että haluaa olla tuki ja turva pelikaverille, vahvistaa omaa tekemistä, edellyttäen ettei ota siitä suorituspaineita, mutta siihenhän tuo huppeliveikko ei tietenkään sorru.
Tuo kaikki tarkoittaa pelillisesti sitä, että kun nuo edellämäinitut saa kuntoon, niin kentällä loistaa aina tähti, joka on sinut itsensä kanssa, nauttien pelistä ja pelaamisesta. Aina ei voi voittaa, mutta aina voi nauttia. Leikinomainen tekeminen tuottaa monesti sen parhaan tuloksen. Tuo peliasun vaihtaminenkin voisi olla osa tätä uusiutumisprosessia, jonkinlainen alku sille.
Ranking-ajattelussa on tärkeää se, että siinäkin on positiivinen hönkä päällä. Ei pidä peläta, että ranking tippuu tai puolustaa nykyista sijoitusta, koska se vahvistaa ja jumittaa nykyistä negatilaa. On tyytyväinen jo siihen, ettei ranking kauheasti tippuisi. Se määrittelee sitten oman pelillisen suoritustason, joka on selvitymistila, tyytyy vähään. Positiviinen hönkä taas tarkoittaa sitä, että ranking tulee nousemaan ja se on helppoa, koska pelaan niin hyvin.
Se miksi Djoko ja Nadal ovat pitkässä juoksussa ne parhaat pelaajat, on se, miten huolella he aina valmistautuvat ykkössyöttöihin ajatuksella, että se olisi suora piste. Vaikka olisi 5-tuntinen matsi, niin siitä ei tingitä. Djoko pomputtaa edelleen ne tsiljoona kertaa + kerran kiellon päälle ja Nadal asettaa edelleen sukukalleutensa ”oikeaan”” punttiin ja tyhjentää persvaon pelihousuista ja vasta sitten laatusyöttöä pukkaa. Tuo kaikki takaa sen, että aika ja paikka unohtuvat, aivot nollautuu, tehden tilaa sille, mikä on siellä selkärangassa. Fede taas oli se rento minuutin syöttäjä, mutta melkein jokaisessa ottelussa tuo focus jostain syystä katosi ja tuli pitkiä hetkiä niitä helppoja lapaan syöttöjä, joiden takia hän myös hävisi pelejä ja otteluita. Se miksi nuo hyvätkin joskus murtuvat, johtuvat joko olosuhteista, energisesti (=väärä pelipaita) tai mielellisesti huonosta syöttövireestä (ei saa tehoja) tai siitä, että vastustaja tuntee jo pitkän uran tehneen syöttömetkut, muttä säilyttämällä hyvät suuntaukset, antaa se silloinkin mahdollisuuden saada suoria pisteitä.
Toivottaisin onnea Openiin, mutta pah, sinä mitään onnea tarvitse, koska priimasta on paha parantaa.
Aikamoinen kommentti, kiitos tästä! Vaatteiden osalta pitää sen verran valitettavasti paljastaa, että peliasut määritetään suoraan sponsorin suunnasta, ja niihin ei juuri pysty itse vaikuttamaan. Mutta positiivisen kautta ajateltuna Australian avoimiin tulee uudet kuteet, eli ei tarvitse näitä sekamelskavaatteita enää päälläni kantaa. 🙂 Toivottavasti olisi sitten oranssia seuraavat värit?
Kommentin henkisen puolen analyysi on kyllä todella antoisaa. Kiitos siitä ja otan tästä kyllä varmasti taas muutaman napsun kohti parempaa Harria. 🙌
Nelinpelin suola on juuri siinä, että hyvin useasti ottelu on lievää vuoristorataa. Kentät ja olosuhteet vaikuttavat suuresti, varsinkin jos järjestäjät eivät ota huomioon häiriötekijöitä. Syöttökin ja rytmi häviää vaan jostain syystä kokonaan, kakkos Kick-syöttö on aika varmasti ruudussa. Vastustajallanne oil ilmeiseti jotain ongelmia ainakin pelin jälkeen, kun olivat antaneet seuraavassa matsissa wo.n.
Tsemppiä AO-dubbeliin, joko mixty-lady löytyi?
Näinhän tuo juurikin meni. Kovaa ailahtelua ja ihmeellistä sähläystä vähän puolin ja toisin. Ja sitten vielä vastustajat antoivat WO:n seuraavalla kierroksella. 🙄 Vielä on AO-mixtypari hakusessa!
Vuoden urheilija listalla numero kymppi, ei hassumpaa!
Aika monta kovaa nimeä jäi taakse, mukaan lukien kaikki keltaisen pallon lyöjät.
Niin ja DC joukkue, Sykähdyttävin urheiluhetki, todella! Onnea!!!