Ei mahda mitään, jyrän alle jäätiin tänään. Vastustajat pelasivat todella vahvan ottelun, ja kun meiltä ei löytynyt keinoja vastata tuohon paremmalla syöttö- tai palautuspelillä, niin neluri päättyy tällä kertaa toiselle kierrokselle. Kisat jatkuvat vielä sekanelinpelin osalta, mutta onhan tämä silti pettymys.
Melbournessa päivä valkeni tänään eilisen tapaan aika viileänä, mutta tuuli oli selvästi laantunut, ja pelikeli siten aika miellyttävä. Löimme Johnin kanssa lyönnit läpi kello 12.30, ja kun edeltävät matsit saatiin pelattua alta pois, niin pääsimme astelemaan matsikentälle hieman kello viiden jälkeen.
Ottelun ensimmäinen palautukseni rystylobbina oli todella maukas, mutta siihen nuo ensimmäisen erän huippuhetket oikeastaan jäivätkin. Vastustajat käyttivät syöttöpelimme pienoisen haparoinnin hyväkseen vahvalla palauttamisellaan ja mursivat ensin minun syöttöni 1-2 -tilanteessa kolmannella murtopallollaan ja perään vielä Johnin syötön 1-4 -tilanteessa toisella murtopallollaan. Omat ykkössyöttönsä vastustajat syöttivät kenttään yli 80% tarkkuudella, joten ensimmäisessä erässä ei paremmasta tiimistä ollut kyllä epäselvyyttä.
Toisessa erässä yritimme saada henkeä päälle kovalla tsempillä, ja saimmekin pidettyä pelin tasaisena monipuolisemmalla syöttämisellämme. Myös muutamat omat lobbipalautuksemme toivat pientä epävarmuutta vastapuolelle, mutta murtopalloille asti emme päässeet. 3-3 -tilanteessa tilanne kuitenkin kääntyi jälleen vastustajien eduksi heidän murtaessaan minun syöttöni.
Saimme vielä seuraavassa Koolhofin syöttövuorossa painetta aikaiseksi, mutta hänen pari maailmanluokan kämmentään sekä kolme peräkkäistä yli 200km/h syöttöään aivan T-pisteeseen minun ruutuuni olivat liikaa. Pidimme Johnin syötön vakuuttavasti 3-5 -tilanteessa, mutta viimeisessä gamessa Mektic kesti paineet syöttää ottelu kotiin. Kämmenpalautukseni verkkoon päätti nämä kisat, eikä auttanut muuta kuin onnistella vastustajia hienosta ottelusta.
Jotenkin vaikea tätä tämän päivän peliä on edes purkaa, sillä fiilis on yksinkertaisesti se, ettemme vain pärjänneet. Vastustajat olivat jotakuinkin kaikilla osa-alueilla parempia. Syöttivät tasaisemmin, palauttivat selvästi paremmin, olivat verkolta terävämpiä ja voittivat vielä melkein kaikki pidemmät rallitkin. Emme saaneet pelattua itseämme millään matsiin mukaan, kun ei vain taso riittänyt. Jotenkin olisi pitänyt toisessa erässä roikkua mukana tasatilanteessa vaikka sitten erän loppuun asti, mutta ei vain onnistunut.
Paremmalla syöttöpelillä ottelun tulos olisi kyllä voinut olla toisenlainen. Jostain syystä oman syöttöni tarkkuus on ollut viimeiset pari viikkoa aika kehnoa, ja tupliakin on tullut enemmän kuin yleensä. En saa ykkössyötöllä juurikaan suoria pisteitä, vaikka saisin sen kenttään 200km/h vauhdilla, ja vaikka syötön nopeuden vaihtelu tänään toimikin ajoittain ihan hyvin, niin myös syötön jälkeinen pelaaminen oli ihmeen tahmeaa. Ei ole oikein mitään luottokuvioita, joilla pisteitä voittaisi omalla syötöllä toistuvasti, mikä tuo ison paineen omiin syöttövuoroihin. Perus tuntuma palloon oli myös tänään vähän heikkoa, eikä yleensä minulta luonnistuvat tatsilyönnitkään oikein olleet iskussa.
Vastustajista varsinkin Koolhof on kyllä mestari taktiikkapelaaja, sillä minulla on harvoin mitään selkeää aavistusta, minkälaisia syöttökuvioita hän meinaa seuraavaksi pelata. Ja selvästikin hän myös lukee vastustajien peliä todella hyvin. Samoin Mektic on ainakin minun syöttööni yksi kiertueen parhaita palauttajia, ja en oikein taaskaan edes ottelun jälkeen tiedä miten häntä vastaan olisi kannattanut syöttää. Inhottavaltahan se tuntuu, kun ei pärjää. Varsinkin, kun aikaisemmin on ainakin jotenkin pärjännyt.
Mutta ei kai tuota auta sen kummemmin murehtia, se on jatkettava treeniä ja yrittää parantaa omaa peliä niin, että jatkossa tulos kääntyy toisin päin. Rehellisesti sanottuna eihän kaaviopaikkamme mikään paras mahdollinen ollut, mutta niin voi toki käydä, kun ei ole kisassa sijoitettuna. Mutta onhan tässä vielä sekanelinpeliä tiedossa. US Openissa nelinpeli päättyi toiselle kierrokselle, mutta mixtyssa mentiin päätyyn asti, joten miksei kokeilisi samaa kaavaa nytkin.
Ensimmäisen kierroksen sekanelinpelimme Ulrike Eikerin kanssa on siis ohjelmassa huomenna lauantaina, kun saamme vastaamme parin Perez/Rojer. Ottelu on ohjelmassa iltamatsina kisabaarin vieressä kentällä 6 neljän nelinpelin jälkeen, joten eiköhän tunnelma ainakin tule olemaan kohdallaan. Ja toivottavasti pelikin sen mukaista.
Harmi juttu, mutta valitettavasti vastustajat olivat tänään kyllä muutaman askeleen edellä. Eihän tuo teidän valmistautuminen tähän kauteen ollut lähelläkään optimaalista, kun kerran molemmilla erilaista vaivaa joko off-seasonilla tai juuri ennen tammikuun päätapahtumaa. Ja verkon toisella puolella taas oli sellainen pari, joka on tahollaan voittanut vaikka ja mitä ja ollut maailmanlistan ykkösenä, joten ei ollut helppo matsi alunperinkään tiedossa. Omissa papereissä he ovat suurin suosikki voittamaan koko kisan.
Viime kaudella olit(te) yksi kuumimmista pareista aina massakauteen saakka, mutta toivottavasti tällä kaudella kuntokäyrä kehittyy hieman erilailla ja saatte kevään mittaan rakennettua peliä koko ajan parempaan suuntaan. Osaamista teiltä kyllä löytyy, nyt pitää vain saada mentaalipuoli ja treenikentän tekeminen täyteen jiiriin niin hyvä vielä tulee! Toivottavasti mixtyn puolelta saadaan taas kaivettua iloa tekemiseen ja sitä myöden positiivinen kierre päälle kohti DC-koitosta! Leukaa pystyy, työhousut jalkaan ja Vamos!
Tänään tosiaan vastustaja pelasi priimaa, joten tätä tappiota ei kannata niinkään harmitella. Tänään syöttöfocuskin oli vähän hukassa, verrattuna eiliseen, joka oli hyvää tekemistä.
Tuon eilisen pelin kakkosruutuun syöttösi analysoin ja teknisesti se oli hyvää syöttämistä, ruutu oli vain hukassa. Se tärkein syöttösi kakkoseen, eli T-pisteeseen tai ylipäätään keskilinjaan sivukierteisenä, olivat jatkuvasti muutaman sentin leveitä, muodostaen kuitenkin nätin pisteparven sille väärälle puolen. Se että pystyy syöttämään pisteparvia pienelle sektorille riittävällä voimalla, on yksi hyvän syöttämisen kriteereistä. Ei siis läjäpäin verkkosyöttöjä tai holtittomia kymmenien senttien rajaylityksiä mihinkään suuntaan, joita silloin joskus historiassa vielä tuli.
Tuo muutaman sentin ”tuulikorjaus” sivusuunnassa tehdään siten, että laitetaan koko syöttöasento pyörivälle lautaselle ja jos normaalisti sen tukijalan pottuvarvas osoittaa kello yhteen, niin pyöräytetään tuota lautasta, niin että pottuvarvas osoittaa vaikkapa kello kahteen ja sitten katsotaan, mihin pisteeseen se syöttö silloin tipahtaa. Syöttöä ei korjata kädellä, eikä pelkästään tukijalan suunnanmuutoksella ja kaikista vähiten pallon nostolla eri paikkaan, koska se rikkoo helposti syötön. Tuota kannattaa treenata harjoituskentällä.
Eilen tuo, että kun tuo keskilinja ei kakkoseen toiminut, niin vastustaja laittoi rystypuolen kiinni, jopa niin että steppailivat kaksinpelilinjaa pitkin eteenpäin. Joten kaikki rystypuolen syöttösi menivät sitten rystylapaan, joka on vaarallista, koska siitä voi lyödä linjaan tai jyrkkää krossia. Verkkomiehen tehtävä on pitää silmällä sitä, miten vastaanottajat ennakoivat ja sen pohjalta sitten laaditaan syöttötaktiikkoja. Tuo ei oikein eilen toiminut, vaan sinne surman suuhunkin suunnattiin syöttöjä.
Kakkossyöttösi olivat kuitenkin eilen rohkeita ja laadukkaita, joten siinä mielessä tuo ykkösten epäonnistuminen ei vielä ollut katastrofi, vaan ennemminkin tuo taktinen puoli oli ongelma.
Rystyvastaukset toimivat, niin eilen, kuin tänäänkin, sillä niissä on hyvää kontranojaa ja suuntausta. Helponnäköistä jos syötöt eivät tule aivan T-pisteeseen. Jos T-pisteily on jatkuvaa, niin sitten vastataan vähän kauempaa.
Kämmen taas menee voima edellä aivan turhaan. Kannattaa luottaa puhtaaseen osumaan ja hyvään suuntaukseen. Vastauksen voima tulee syötöstä ja vartalonojasta. Nyt ylimääräinen voimasilmukointi kontrapaikasta johtaa aikapulaan, jolloin lyönti joko jää kesken, osuu huonosti tai tulee huonosti suunnattua suoraan verkkomiehelle. Jos haluaa tintata palloa, niin sitten vastauspiste kauemmaksi.
Mukava että turnaus jatkuu vielä sekanelurilla. Sitä on aina mukava katsella, koska siinä mennään enemmän ilon kautta.
Joo, oisko niin, että ketterämmät hoiti tänään homman. Jotain vaisua ja tukkoista teidän pelissä oli. Ei ole helppoa pelata jos kaiken aikaa on tunne, että vastalääkkeet jäi kotiin tai niitä ei ollut edes reseptissä. Siihen nähden toinen erä oli ihan mallikas. Ei muuta kuin eteenpäin ja ylöspäin, hopihopi!!!!!
Edellä nimetön kommentoi osuvasti, mihin on helppo yhtyä.
Lisäkommenttina, että onhan sinulla ja Johnilla ollut kauden alkuun liian monta muuttujaa eikä AO:n valmistelevat matsit mennyt toivotusti Johnin loukkaantumisen takia.
Mikä tärkeintä, eihän sinun taidot ole minnekään kadonneet, nyt vain yhteistreeniä alle ja positiivisin mielin eteenpäin rakentamaan Johnin kanssa voittoisa tiimi! 💪💪💪
Molemmat nimettömät kommentoivat hyvin, itse tarkoitin ensimmäistä nimetöntä, eli: ”19 tammikuun, 2024 12:40 pm”
Tsemppia siis sekaneluriin. Mutta miksi mestaruuspartnerisi Anna Daniliina ei ole kanssasi nyt?
Sori kun huutelen väliin, en ole Harri, mutta eikös jossain edellisessä blogissa sanottu, että yhteisranking ei vaan riittänyt kaavioon.
Aika mollivoittoinenhan tuo koko Australian kiertue oli. Tietysti sekanelinpeli voi vielä tarjota mitä vaan, mutta tuo leipätyö nyt vähän takkuaa.
Ei kai sitä kamalampaa tunnetta kentällä voi olla kuin että me ei pärjätä ja ei tiedä mitä tehdä. Ilmeisesti yhteistyö Peersin kanssa jatkuu sovitusti? Nyt pisteet jäi pieniksi, niin turnauksiin sisäänpääsy muuttuu koko ajan epävarmemmaksi.
Nyt vaan rentoa iloa sekanelinpeliin ja se tuo mitä tuo. Syöttö viritetään viimeistään Suomessa kuntoon, mutta jospa se rentouden kautta aukeaisi jo huomenna.
Mektic teki takuutyötä syöttöjen kanssa ja Koolhof säesti hyvin kentältä. Siinä se, kun oma peli ei toiminu… 😉
Tsemppiä mixtyyn ja Vamos-Vamos!!!
🎾🙂👍🤣
Tsemppiä jatkoon Harri!
Täällä ollaan katselulla ja kuulolla. Kyllä se vielä iloksi muuttuu!
Nykytennis on pitkälti kovien syöttäjien peliä. Harmi sinänsä, koska nautinnolliset pelin hienoudet ja pidemmät pallorallit jäävät vähemmälle. Auttaisikohan syöttöruutujen pieni kaventaminen asiaa? Ruutujen väliin tulevat syötöt olisivat ulkona.
Itse olen ihan eri mieltä tästä asiasta. On totta että usein nelinpelissä ja kaksinpelissäkin kahden tykkisyöttäjän peleissä ainakin nopeilla kentillä peli menee ”pelkäksi syöttelyksi”. Ja tämä koskee vain miesten tennistä. Mutta esimerkiksi Ruusuvuoren ja Medvedevin ottelussa yli 55 %:ssa pisteistä oli 5 lyöntiä tai enemmän. Ja vain alle 25 %:ssa 2 tai vähemmän (eli viimeistään palautus viimeinen lyönti). Muutaman muun ottelun poimin tuolta ja niissä oli 5+ lyöntien määrä noin 40-45 %. Ja noin 99,99 % maailman tenniksestä on ihan muuta kuin tykkisyöttäjien tennistä. Ei heidän takia pidä koko lajia muuttaa. Kyllä kentän pitää olla saman kokoinen kaikkialla ja kaikille. Muuten tietysti olosuhteita (esim. alustat, sää, pallot jne.) sopii olla erilaisia, kuten onkin.
Ja Harrille tsemppiä jatkopeleihin.
Kakkoskierrokselle tällä kertaa. Syöttöpeli ei nyt riittänyt noin hyvälle parille.
Kovaa potkua jatkoon ja paljon onnea sekaneluriin!
Best is yet to come! Ei muuta kuin uudelle virralla kohti treenikenttää ja uusia kisoja! Jjjeh!