Antalya ATP250 Q1, Heliövaara – Mukund 6-4, 7-5

No mutta vamos! Enpä olisi maanantaina lentokoneeseen noustessa ennustanut että olen vielä torstaina mukana nelinpelin lisäksi myös kaksinpelissä. Eilisen sadepäivän jälkeen pelit saatiin siis lopulta tänään keskiviikkona käyntiin, ja mikäs sen makeampaa olisikaan kuin voitto intialaisvastuksesta karsinnan avauskierroksella. Pelaamisesta oli tänään helppo nauttia, ja toivottavasti sama fiilis jatkuu huomennakin, kun taistelen karsintafinaalissa paikasta ATP-kisan pääsarjaan venäläistä Pavel Kotovia vastaan.

Sain siis eilen aamupäivällä kisajärjestäjiltä tiedon, että saapuessani otettu koronatesti oli negatiivinen ja saatoin päättää 20 tuntia kestäneen karanteenini. Harmillisesti juurikin samoihin aikoihin alkoi kuitenkin sataa, joten en eilen ehtinyt treenikentille ollenkaan eikä matseistakaan siis tullut lopulta mitään. Mutta sain kuitenkin tehtyä hyvät jumpat hotellilla ja käytyä vähän kävelyllä meren rannassa, joten säilyi sentään jonkinlainen tatsi kropassakin.

• 

• 

• 

• 

Ja tänään sitten päästiin kunnolla tositoimiin. Eiliset sateet jatkuivat yöhön asti ja kenttiä kuivailtiin vielä pitkälle aamuun, mutta saimme kuitenkin jotenkuten aamubollaukset suoritettua Kotovin kanssa, vaikka kenttä vähän märkä olikin jopa vielä tuolloin kello 12. Bollauksen jälkeen vuorossa oli lounastauko ennen kuin pääsin kentälle noin kello 15. Fiilis ennen matsia oli jopa aika luottavainen ja kropassa tuntui kaikki siltä, ettei tarvinnut varoa mitään, vaikka fyysisesti neluria raskaampaa kaksinpeliä olikin tiedossa.

Ihan ottelun alku oli molemmilta pelaajilta vähän hakemista, sillä kummallakaan ei varmasti ollut juuri yhtään kunnon treeniä alla näissä olosuhteissa. Ja ainakin itselle tämä oli myös ensimmäinen kerta pelata ATP-tason shot clockien ja lyhyemmän pallotteluajan kanssa. Täytyy sanoa, että jopa yllättäen tuo shot clock tuntui jopa rauhottavan omaa pelaamistani, sillä nyt näki näytöltä koko ajan kuinka paljon oli aikaa jäljellä, eikä minulla tullut kertaakaan ollenkaan kiire pisteiden välissä, vaikka sitä vähän pelkäsin. Mutta virheitä siis tuli vähän molemmilta alussa ja murtopallojakin oli useampia. Pääsin itse alussa kevyesti niskan päälle ottamalla ensimmäisen murron 1-1 -tilanteessa, mutta Mukund kuittasi sen kuitenkinn pian 3-2 -tilanteessa takaisin pallojen kuluessa ja pelin hidastuessa. Oma vahva hetki oli kuitenkin vuorossa heti pallojen vaihdon jälkeen, kun sain murrettua 4-4 -tilanteessa, minkä jälkeen pidin syöttöni ja vein siis ensimmäisen erän kotiin 6-4.

Toisessa erässä pelin aaltoilu jatkui, kun hävisin vähän turhaa huolimattomuuttani syöttöni 0-1 -tilanteessa, mutta paikkasin onneksi tilanteen ottamalla hyvällä pelillä vastamurron heti perään. Tuon jälkeen edettiin hetken aikaa syöttöjä pitäen, vaikka ainakin omat syöttövuoroni tuntuivat menevän lähes jatkuvasti aika tiukoiksi. 3-4 -tilanteessa en sitten enää tällä kertaa onnistunut pidossa, ja Mukund pääsi syöttömään erävoitosta. Mutta mitä vielä, otin heti vastamurron, pidin pienen herpaantumisen jälkeen tärkeästi viiteen viiteen ja namuttelin seuraavan gamen breikkipallossani rystylinjapalautuksen puhtaasti läpi. 6-5 -tilanteessa pääsin siis syöttämään ottelua kotiin, enkä erehtynyt. Pari hyökkäyslyöntiwinneriä kärkeen, 30-15 -tilanteessa piste hyvällä ohituksella ja ensimmäinen matsipallo kotiin tyylikkäästi ässällä. Nam nam ja ei muuta kuin kättä nyrkkiin!

Jos tämä ottelu pitäisi jotenkin tiivistää, niin henkisesti osasin tänään taistella upeasti ja varsinkin molempien erien loppujen tason nostot olivat kyllä erinomaiset suoritukset. En missään nimessä voi sanoa pelanneeni mitään unelmatennistä; varsinkin toisessa erässä ykkössyötön prosentti oli aika heikko ja muutenkin jouduin monessa paikassa vääntämään ihan kunnolla, mutta toisaalta kyllähän tuollainen taistelu ja siitä selviäminen voittajana on fiiliksenä ihan huikea. Ei sitä siinä matsin aikana ehkä niin ehdi ajattelemaan, mutta onhan se jotenkin absurdia, että pelaan täydellisessä tenniskelissä – +17, ei tuulta, kevyesti pilvistä – Välimeren aaltojen iskiessä taustalla tennistä ja joku vielä maksaa siitä minulle. 😀 Ja sitten vielä se voittamisen tuoma euforia päälle niin kyllä tällaiset fiilkset ovat ihan niitä parhaita mitä urheilussa voi saavuttaa.

Mutta ei tämänpäiväiset huippufiilikset tietenkään tarkoita sitä, etteikö niitä huonompiakin fiiliksiä olisi joskus tullut vastaan tai että tähän pitäisi nyt olla täysin tyytyväinen. Matsin aikana tuntui, että varsinkin alussa pelasin vähän turhan varman päälle liian kauaksi rajoista, mikä kostautui pariin kertaan joutuessani puolustamaan vähän turhan usein. Toisaalta oli mukava huomata kuinka pelin tempo tuntui itse asiassa melko alhaiselta Emilin kanssa tehtyjen treenien jälkeen. Mutta juuri siitä syystä pitää muistaa pitää jalat liikkeellä koko ajan ja yrittää käyttää eteenpäin liikkeen mahdollisuudet mahdollisimman tehokkaasti. Taisin lyödä tänään läpi jokaisen lentolyönnin, johon pääsin käsiksi, joten olisin kyllä voinut mielellään käydä verkolla vielä useamminkin. Ja kämmenlyöntien pituudesta pitää kyllä pitää huolta, etten joudu jatkuvasti pulaan siltä puolelta.

Huomenna vastus siis muuttuu, mutta tälle tasolle venäläinen Kotov ei kuitenkaan ole missään nimessä pahimmasta päästä. Olen pelannut häntä vastaan kerran Virossa vuonna 2017 yhdessä ensimmäisissä futureissani paluuni jälkeen, jolloin voitin tosi hyvällä pelillä 6-1, 6-4. Mutta sen jälkeen Kotovkin on kyllä kehittynyt. Hänellä on hieman omalaatuinen kämmentekniikka, mutta toisaalta sen puolen lyönnit ovat melko vaikeita lukea ennakkoon. Syöttö ja rysty ovat perustasoa, joten parhaimmat ominaisuudet löytyvätkin varmasti taistelutahdosta ja tietynlaisesta kyvystä lyödä oikeita lyöntejä oikeisiin paikkoihin. Kentän ulkopuolella Kotov on ehkä yksi CH-tourin erikoisimmista tapauksista, sillä hän ei oikeastaan koskaan puhu kellekään ja matkustaa aina äitinsä kanssa. Ja äidin toiminta matsin aikana se vasta erikoista onkin, sillä hän vaihtaa aina puoltenvaihdossa itsekin puolta poikansa kanssa samassa tahdissa ja pitää muun muassa mukanaan jonkinlaista rukouskorua. Mutta tapansa kullakin, eikä sovi liikaa kritisoida kun näyttää kuitenkin heillä tuo yhteistyö noinkin toimivan!

Joka tapauksessa huominen matsi Kotovia vastaan on siis ohjelmassa kentällä kolme päivän toisena matsina. Sattumalta Emil pelaa oman pääsarjan avausmatsinsa heti minun jälkeeni, joten nähdään siis ATP-kiertueella kaksi suomalaista samalla kentällä peräkkäin. On siitäkin edellisestä kerrasta jokunen vuosi saattanut vierähtää! Omat tavoitteeni ovat samankaltaiset kuin tänään, voin pelata täysin paineetta, mutta mikään ei estä laittamasta kaikkea peliin ja taistelemasta kaikin keinoin voitosta loppuun asti. Ei siis muuta kuin täysillä kohti uran ensimmäistä kaksinpelin ATP-tason pääsarjapaikkaa, vamos!