Noniin, täältä tulee matsiraportti vähän myöhässä Napolin ottelusta. Tekniset ongelmat ja yksinkertaisesti ajan puute häiritsivät blogin päivitystä tällä kertaa, mutta kaikki on siis ihan kunnossa. Kisat Napolissa päättyivät siis toiselle kierrokselle, mutta olen sen jälkeen jo ehtinyt pelata Tennisliigaa kotimaassa sekä suunnata katseet kohti ensi viikkoa ja Moskovan ATP-kisaa.
Napolissa oli torstaina hyvin tuulinen sää, mikä ei tälläkään kertaa ollut minun ja parini Romanin mieleen. Saimme otteluun vähän varoivaisen ja huonon alun joutuen heti 0-3 -tappiolle, mutta uskoin matsin ja momentumin kääntyvän meille, kun saimme murron takaisin 2-4 -tilanteessa. Mutta toisin kävi, Romanin syöttö 3-4 -tilanteessa livahti Clarken huippusuorituksilla vastustajille 40-15 -johdosta huolimatta, emmekä enää saaneet vastamurtoa aikaiseksi. Ensimmäinen erä siis lukemin 3-6 vastustajille.
Toisessa erässä ajattelimme, että vahva keskittyminen omissa syöttövuoroissa olisi tärkeää, ja saisimme kyllä vielä mahdollisuuksia murtoon. Ilman murtopaikkoja kuitenkin edettiin aina 4-4 -tilanteeseen asti, jolloin Romanin pari heikkoa lentolyöntiä ja Clarken hyvää suoritusta toivatkin murron vastustajille. Eikä Clarke erehtynyt tälläkään kertaa ratkaisupaikassa, vaan syötönpidon kautta koko matsi siis suoraan kahdessa erässä vastustajille.
Minulla oli jostain syystä jo ennen matsia sellainen tunne, että ottelusta olisi tulossa vaikea. Kova tuuli tulisi muuttamaan peliä selvästi ensimmäisen kierroksen matsiin verrattuna, ja tiesin Clarken kahden vuoden takaisen Australian kaksinpelimatsin perusteella todella vahvaksi tuulipelaajaksi. Ja vaikka kuinka olin tietoinen vastustajien tasosta, niin Clarken suorastaan dominoiva peli pääsi kyllä silti yllättämään. Eihän hän ole viimeiseen vuoteen voittanut juuri yhtään nelinpeliä, mutta nyt hän tuntui liikkuvan verkolla aivan mielettömän hyvin ja oikea-aikaisesti, minkä lisäksi hänen matalat volleynsa olivat aivan maailmanluokkaa. Ja jotenkin tuo epäusko valtasi niin minut kuin Romanin, sillä emme halunneet uskoa, että vastustajat pystyisivät niin hyvään peliin. Ehkä olisi kannattanut tarkistaa Clarken nelurituloksia vielä vähän pidemmälle ajassa taakse päin, sillä löytyy sieltä vaikkapa parin Herbert/Mahut kaataminen Wimbledonissa…
Eli osittain häviön voi laittaa kyllä myös omaan piikkiin, vaikka vastustajilla tuntuikin varsinkin ensimmäisessä erässä onnistuvan oikeastaan kaikki. Henkisesti olisi pitänyt olla nöyrempi, ja tuulisissa oloissa olisi pitänyt pystyä uskaltaa pelata omaa peliä sen sijaan, että alkaa varoa ja jotenkin pelätä, mitä varsinkin Clarke seuraavaksi keksii. Ja pakko se on sanoa, että muutaman kerran meillä kävi matsin aikana myös vähän huono tuuri, mutta kyllähän sekin kuuluu lajiin. Mutta jotenkin reaktio noihin tilanteisiin ei ollut osaltamme ihan paras mahdollinen tällä kertaa.
Napolin kisa päättyi siis jo toiselle kierrokselle, mikä oli kaavion osalta kyllä aika iso pettymys. Toisaalta parempihan se oli ottaa viime viikolla kisavoitto ja hävitä nyt aiemmin kuin ottaa esimerkiksi vaikka kaksi semifinaalipaikkaa, mutta kyllähän sitä aina haluaisi enemmän. Toinen kisavoitto olisi tehnyt pisteidenkin kannalta tosi hyvää tähän paikkaan.
Tuntui ehkä, että ensi viikon peliparien kanssa säätäminen vei Romanilta aika paljon energiaa ennen matsia, eikä hänen fokuksensa ollut ihan parhaassa terässä matsissa, mutta ei matsi minunkaan osaltani ihan paras mahdollinen ollut. Viime aikoina nimenomaan tuulessa pelaaminen on tuntunut vaikealta, joten ehkä sitä pitäisi lähteä treenileirille jonnekin oikein kovatuuliseen paikkaan. Tai sitten vain valita paljon sisäkisoja. 😊
Napolissa oli kisajärjestäjien osalta käynyt sellainen moka, että he olivat varanneet pelaajille hotellihuoneet kisahotellissamme vain torstaille asti. Hotelli oli tuon jälkeen täynnä muita majoittujia, joten iso osa pelaajista joutui kirjautumaan ulos ja vaihtamaan hotellia torstain aikana. Näin jälkikäteen ajateltuna tuo oli minulle sattumalta aika onnekas juttu, sillä minulla oli kaikki laukut mukana tennisklubilla ja ehdin tappion jälkeen vielä saman illan lennolle Munchenin kautta Helsinkiin. Aika tiukalle meni kyllä ehtiminen Napolin maanteiden ja lentokentän turvatarkastuksen ruuhkien takia, mutta ehdin kuin ehdinkin vielä siis lennolle. Harmittavasti tietokoneeni oli jostain syystä ollut repussani päällä koko päivän, eikä akkua ollut enää jäljellä blogin kirjoittamiseksi lennon aikana. Piti siis tyytyä musiikin kuunteluun ja torkahteluun.
Tuo nopea lähtö Napolista avasi yllätysmahdollisuuden pelata perjantaina Meilahdessa kotimaista Tennisliigaa, ja tartuin tietysti tuohon mahdollisuuteen, kun sisäkentille tässä ollaan joka tapauksessa siirtymässä. Ottelu oli siis HLK-Sata, ja varsinkin omiin suorituksiin niin kaksin- kuin nelinpelissä voi olla todella tyytyväinen. Erityisesti siksi, että en ehtinyt vetää yhtään treeniä sisäkentällä ennen matsia ja myös tietysti siksi, että kaksinpelitreenit ovat ylipäätänsä olleet aika vähissä viime aikoina. Tuloksena oli Satan 4-0 -voitto, ja omat tulokseni olivat kummassakin matsissa identtiset 6-3, 6-1. Kaksinpelissä vastassa oli August Ehrnroothi ja nelinpelissä Mikko Rouvalan parina Ehrnrooth ja Alex Lindqvist. Varsinkin oma syöttöpeli oli tosi vahvaa, mikä lämmitti mieltä suuresti.
Perjantai oli liigamatsien lisäksikin todella kiireinen päivä, sillä kävin päivän aikana muun muassa fysioterapeutilla, parturissa, koronatestissä ja apteekissa, minkä lisäksi ajoin vielä päivän päätteeksi Savonlinnaan tapaamaan vauvaa ja vaimoa sekä hänen perhettään. Tästä huolimatta tuntui, että eniten stressiä aiheutti kuitenkin tulevan viikon suunnitelmat, jotka vaihtuivat päivän mittaan useampaan kertaan. Nelinpelielämään kuuluu tietty epävarmuus, mutta nyt sitä oli taas jo melkein liikaa.
Jo pitkään oli näyttänyt siltä, ettei paikka Henri Kontisen kanssa Moskovan ATP-kisaan millään aukea, joten sovin reilu viikko takaperin Lloydin kanssa matkustavani ensi viikoksi Lontooseen treenaamaan hänen ja brittivalmentajaguru Louis Canterin kanssa. Myös oman perheen oli tarkoitus lähteä tuonne mukaan. Ensi viikolla pelataan ATP-kisa Moskovan lisäksi myös Antwerpissa, jonne Henkka ei halunnut lähteä ja johon en siksi ollut ilmoittautunut. Perjantaiaamuna tuon Antwerpin ilmoittautumislista alkoi kuitenkin tippua reilusti, joten aloin tiedustella, josko siellä olisi joku kiinnostunut käyttämään repair-optiota ja pelaamaan minun kanssani. Esimerkiksi Jebavyn Antwerpin kisan alkuperäinen pari Fognini vetäytyi, mutta harmittavasti olin ehtinyt jo kertoa Romanille meneväni Lontooseen treenaamaan, joten hän ei tajunnut ajoissa kysyä minua uudeksi parikseen, vaan löysi perjantaiaamuna pariseen Vasilevskin. Kyselin paria muutakin pelaajaa, mutta kaikilla tuntui olevan jo varasuunnitelma valmiina. Jopa Lloyd pääsi lopulta mukaan listalta parinsa Matt Reidin kanssa, mutta hänkin kuitenkin vetäytyi, sillä ei ole vielä täydessä pelikunnossa.
Samaan aikaan, kun Antwerpin kisan lista tippui alkuperäisestä cut-off -rankingista 122 aina varasijalle 183 asti, ei Moskovan listalla tapahtunut juuri mitään. Yleensä kahden samalla viikolla järjestettävän samankokoisen kisan cut-offit ovat aika lähellä toisiaan, mutta Moskovan kisassa oli tällä kertaa todella monta kaksinpelaajaa myös nelurissa, eikä lista siis tippunut kuin yhden sijan. Alkuperäinen cut-off oli 105 ja lopulta siis vain yksi pari varasijoilta pääsi mukaan rankingilla 106. Aika iso ero Antwerpin lukemaan 183!
Paikka Henkan kanssa yhteisrankingilla 117 ei siis lopulta ollut Moskovassa lähelläkään, vaikka Antwerpissa olisimme olleet mukana kirkkaasti. Kannaltani onnekkaasti hollantilaispelaaja Matwe Midelkoopin pari Arevalo päätti kuitenkin viime hetkillä jäädä pois Moskovasta, ja kun Moskovaan viisumeiden ym. seikkojen on aika vaikea alkaa suunnitella matkaa lyhyellä varoitusajalla, niin hänellä ei ollut kovin montaa repair-vaihtoehtoa. En kuulemani mukaan ollut Matwen ensimmäinen valinta repairiksi, mutta kun viesti minulle perjantaina puoliltapäivin tuli niin olin tottakai innoissani sopiessani pelit hänen kanssaan. Heti tuon jälkeen tuli puhelimeen vielä yksi tarjous pelata Antwerpissa, mutta olin kyllä jo täysin tyytyväinen päästyäni kovan parin kanssa mukaan Moskovan kisaan!
Viisumit ja paperit minulla oli siis onneksi kaikki valmiina Venäjän matkaa varten jo etukäteen, joten perjantaina riitti, kun osti lennot ja vahvisti hotellit sekä muut kuljetukset Moskovan päässä. Matwe kertoi pääsevänsä paikalle vasta sunnuntaina, joten päädyin itsekin jäämään Suomeen siihen asti, mikä tarkoitti, että ehdin myös näkemään pikaisesti perhettäni, jotka olivat Savonlinnassa sukuloimassa. Yhteinen Lontoon treenireissu vaihtui siis reilun vuorokauden yhdessäoloon Savonlinnassa, mutta kiva se on nähdä ihan livenä, kun vauva on oppinut uusia taitoja. 😊 Tänään lauantaina huilipäivä tekee ylipäätänsä ihan hyvää, mutta Moskova on onneksi sen verran lähellä, että ehdin siellä vetämään vielä treenit sunnuntaina illalla lennon jälkeen.
Ensimmäinen ottelumme Moskovassa ei varmastikaan ole ohjelmassa maanantaina, joten sunnuntaina paikalle saapuminen on varmasti ihan riittävää. Toinen villinkortin saaneista vastustajistamme pelaa nimittäin Indian Wellsin kisan finaalissa myöhään tänään illalla, joten hetki menee ennen kuin hän ehtii sieltä Moskovaan. Saamme siis Matwen kanssa vastaamme venäläisparin Karatsev/Muzaev, joista varmasti ensimmäisenä mainittu on yleisölle aika paljon tunnetumpi. Muzaev sen sijaan on aika yllättävä pelaaja villinkortin saajaksi, sillä hän ei ole mitenkään nuori, eikä hänellä ole tällä hetkellä myöskään edes nelinpelirankingia. Parhaimmillaan hän on kuitenkin ollut sekä kaksin- että nelinpelissä noin sijojen 500 tienoilla, joten ei hän varmasti mikään heittopussi ole nytkään.
Palaan kuitenkin vielä tarkemmin tulevaan otteluun vastustajien sekä tietysti myös uuden parini Matwen ja yhteispelimme osalta lähempänä ottelupäivää. Nyt voin vielä tämän illan viettää rauhassa ladaten mielen valmiiksi seuraavia koitoksia varten. Huomenna reissu kuitenkin jatkuu taas, ja toivotaan, että Venäjällä vierähtää Moskovan lisäksi toinenkin viikko Pietarissa, johon mukaan pääseminen vaatisi vielä pari pois jääntiä.
Ei voi kuin olla samaa mieltä kanssasi: Jay Clarke pelasi huikean ottelun … ja itsekin ihmettelin, miksi en ole hänestä koskaan ennen kuullut. Jotenkin hänen pelinsä oli niin upeata, että tällä kertaa ei jäänyt sinun tappiosi harmittamaan.
Paljon onnea Moskovaan ! Kiva nähdä sinun pelaavan taas ATP-tasolla … ja ihan kovan parin kanssa.
Kiva tietää, ettei se ollut vain minun kuvitelmiani, että Clarke pelasi niin huippuottelun. Kyllähän se vain niin on, että mitä ylemmäs tasolla mennään niin sitä paremmin myös vastustajat pystyvät silloin tällöin pelaamaan.
Toivotaan, että Moskovassa se on sitten oma peli joka on tulessa!
Oli hienoa nähdä peliäsi eilen livenä Meikussa. Siinä näkee kuitenkin paremmin tennislyöntien vauhdin ja tempon striimauksiin verrattuna. Millaista roolia muuten juoksuharjoittelu näyttelee sinun treeneissäsi? Eri urheilulajien välillä on hiukan hankala tehdä kuntovertailua, mutta miten uskoisit nykykunnollasi käyvän Cooperin testissä?
Hienoa, että olet ollut eilen katsomassa pelejä ihan livenä! Kyllähän urheilu monesti on parhaimmillaan paikan päällä katsottuna. Paitsi ehkä jenkkifutis ja baseball 😅
Juoksuharjoittelu ei missään nimessä ole suosikkitapani treenata, joten rehellisesti sanottuna teen sitä aika vähän. Polvilleni ja nilkoilleni ylenpalttinen juokseminen ei ole myöskään koskaan tehnyt hyvää, joten aerobista treeniä tulee kyllä tehtyä pääasiassa muuten kuin juosten. Eli todennäköisesti Cooperin testin tulos olisi aika lähellä kolmea kilometriä. Alle ei kestäisi itsetunto, mutta en usko, että kovin paljoa sen ylikään tällä hetkellä menisi…
Kiitos, hyvä kooste. Nyt siis seuraavaksi Moskovassa. Sittenkin! No onpa ollut peliviikon ja turnauksen suhteen aikamoista säätöä, mutta lopputuloksena pariksi Matve!!! Ranking 27. Onhan se myös onnekasta, joskin epäilemättä myös haastavaa, kun kaverit vaihtuvat viikosta toiseen. Mutta propseja sulle. Nähtyäni sun viimeaikaisia pelejä ja vahvaa kehitystäsi (Davis Cup, etc.) niin ihailen sun sopeutumiskykyä ja kuinka hyvin pystyt pitämään ja nostamaan pelitasoasi näin vaihtelevissa olosuhteissa. Big hands! Hyvää fiilistä ja menestystä Moskovaan!
Jes, kiitos positiivisesta kommentista! Säätöä kentän ulkopuolella riittää, mutta toivotaan, että kentällä peliesitykset jatkavat kehittymistä ja menestystä tulee taas pian lisää! 💪
Mielenkiintoista, että yrititte Henkan kanssa sisään. Oletteko puhuneet mitään vakioparina pelaamisesta?
Joo kyllähän nyt on ollut hienoa, että Henkka on halunnut minun kanssa laittaa ilmoittautumista sisään ensin US Openiin ja nyt myös näihin Venäjän kisoihin. Sen kummempia suunnitelmia jatkosta ei ole, mutta toivottavasti saadaan vielä lisää mahdollisuuksia!
Hienoa että pääsit mukaan Moskovaan ja isot tsempit sinne. Aika erikoinen oli tuo Antwerpenin lista, kun sieltä tippui pareja kokoajan pois. Tuo Matwen kanssa pelaaminen ei vissiin vie sinulta Repairia pois, kun häneltä pari vetäytyi..? Ja peukut pystyssä sitä kahden viikon venäjän keikkaa varten..!!
Joo, oli kyllä erikoista, että Antwerpissa lista putosi niin paljon ja Moskovassa ei käytännössä yhtään. Ehkä sitten kuitenkin moni huippuneluripari halusi väliviikon ennemmin kuin kisaviikon Antwerpissa.
Ja tuo repair-sääntö on minulle edelleen aavistuksen auki, eli täytyy vielä tarkistaa ATP:n herroilta tuo laskutapa. Uuden säännön viilauksen mukaan repair-optiota saa käyttää neljä kertaa vuodessa, joten jos siihen lasketaan kaikki tapaukset, kun on ollut mukana repair-tilanteessa niin sittenhän tämä Moskova oli jo minun neljäs.
Tsemppiä paljon Moskovaan! Kiitos loistavasta blogista, sitä on tosi kiinnostavaa lukea ja toivottavasti pääset pian pysyvästi ATP-kisoihin. Tiedät varmasti itsekin, mutta sinulla täytyy olla uskomaton vaimo, kun hyväksyy sen, että pienen vauvan isä näkee perhettään vain muutaman päivän viikosta. Menetät siinä itsekin tietysti todella paljon, mutta ammattilaisurheilijan elämä vaatii isoja uhrauksia.
Paljon kiitoksia! Nämä ATP-kisat tuntuvat kyllä edelleen aika spesiaalikisoilta, mutta toivotaan, että tulevaisuudessa niitä on ohjelmassa yhä säännöllisemmin ja säännöllisemmin. 💪
Siviilielämän puolella vaimolle menee kyllä ihan täydet pisteet siitä, miten hienosti hän on hoitanut vauvaamme (ja koiraamme) viime ajat. Vaikka tennispelaaja toki uhraa paljon urheilun eteen, niin vaimolle tilanne on vielä tiukempi, sillä eihän minun pelaamisesta tulisi mitään, jos hän ei hoitaisi perhearkea kotona niin upeasti. 😍👌 Ja pääosin siis ihan yksin.