Ei auta, Aasian kierros päättyy lopulta aika tyhjiin tunnelmiin. Voitot jäivät ottamatta, ja vaikka itse lyönti on varsin hyvässä vireessä niin joku henkinen takalukko pitää parhaat suoritukset piilossa pelitilanteissa. Vähän surilliseksikinhan se vetää, mutta onneksi edessä päin on varmasti parempaa.
Valmistautuminen Shanghaissa sujui tuttuun tapaan nousujohteisesti. Treeneissä kaatui kärkipari toisensa perään, ja kun saimme vielä ensimmäisen kierroksen matsin sopivasti heti perjantain ohjelmaan niin kaikki oli siltä osin vähintäänkin kunnossa. Olosuhteissakaan ei ollut tänään valittamista, sillä lämpötila oli reilussa 20 asteessa, taivas oli pilvinen ja tuulikin heikkoa.
Matsi lähtikin hyvin käyntiin, sillä tunsin olevan verkolla hereillä ja palautuksetkin napsuivat kohdilleen. Nedovyesovin ykkössyöttö 1-0, 40-40 -tilanteen murtopallossa oli minullekin kuitenkin liian vaikea palautettavaksi. Ensimmäinen syöttövuoroni oli todella laadukas, eikä meillä tuntunut olevan hätää muutenkaan. 3-3 -tilanteessa tuli kuitenkin jostain tosi huono syöttövuoro. Jouduin syöttämään liian monta kakkossyöttöä, ja kun vastustajat iskivät niihin todella voimalla niin vaikeaksi meni. Murtopalloon syötin vielä kakkossyötön leveäksi, joten tappioasemaan jouduttiin. Emmekä saaneet murtoa enää takaisin, joten ensimmäinen erä kirjattiin vastustajille siis 4-6.
Toisessa erässä taisteltiin alusta asti tiukasti, ja nyt meidätkin palkittiin. Pelasimme tosi hyvän palautusvuoron murtaen Escobarin vasurisyötön heti 1-0 -tilanteessa, ja itseluottamus nousi kohisten. Mutta mitä vielä, oma seuraava syöttövuoroni meni taas ihan puskista nollille vastustajille. Ja kun Lloydkin hävisi vielä syöttönsä 2-3 -tilanteessa, niin tilanne alkoi olla vakava.
Jatkoimme tsemppaamista minkä pystyimme, mutta vastustajat saivat kuitenkin ensimmäisen matsipallonsa jo 3-5 -tilanteessa Lloydin syöttäessä. Tuo kuitenkin selvitettiin, mikä selvästi lisäsi painetta Escobarille syöttää ottelu kotiin seuraavassa gamessa. Aloitimmekin tuon palautusvuoron mainiosti ja saimme aikaiseksi 15-40 -tilanteen eli kolme breikkipalloa. Ensimmäisessä palautukseni oli hyvä, mutta sitä seurannut lobbini liian kesy ja toisen Escobar selvitti hyvällä syötöllä. 40-40 -tilanteessa rystykrossipalautukseni osui verkkonauhaan, mutta pomppasi kuitenkin yli. Escobar oli kuitenkin hereillä ja kaivoi volleyn minulle takaisin. Jatkoin kämmenen keskelle, josta Nedovyesov palautti sen volleylla rystylleni ja yritin taas lobbia vastustajien yli. Lyhyeksi se kuitenkin jäi taas, ja matsi oli sitä myöten taputeltu.
Matsissa oli tänään melko paljon aaltoilua, ja vaikka olimmekin erän ja murron perässä, niin mitä olisikaan seurannut jos joku noista kolmesta viimeisestä murtopallosta olisi tullut kotiin. Peli olisi ollut taas ihan auki. On se vaan niin julmetun pienestä kiinni tämä laji välillä. Ja joskus tuntuu, ettei peli vaan millään suostu kääntymään kotiin.
Ja jotenkin se voittojen puuttuminen muuttaa tekemistä, vaikkei sitä haluisikaan myöntää. Tunnistin esimerkiksi erittäin selvästi tuossa ottelun viimeisessä pisteessä hyvän palautukseni jälkeen Escobarin lyödessä pallon takaisin minulle ajatuksen, että älä nyt vaan missaa tätä kämmentä. Miten sitä ehtiikään käydä tuollaisen ajatuksen mielessään läpi kesken pisteen? Niin sanotussa normaalitilassa sitä keskittyy vain suoritukseen, mutta nyt tuo negatiivinen ajatus pakotti lyöntini liian passiiviseksi. En uskaltanut hakea ratkaisua itse – ”play to win” – vaan halusin vain olla tekemättä virhettä.
Olisiko samankaltainen ”jarru” ollut viime aikoina vaikuttamassa myös syöttötyöskentelyyn negatiivisesti? Esimerkiksi US Openin mixtyssa hain syötöllä jatkuvasti rohkeasti omia ratkaisuja, mutta nyt taas tuntuu siltä, että vain pelkään ykkösten menevän muualle kuin ruutuun. Treeneissä syöttö kyllä toimi kohtuullisesti, mutta matsissa siihen iskee goltermein suorastaan jipsi. Tekniikka hajoaa ja mieleen iskee suorastaan epätoivo, kun en ajoittain tiedä miten ykkösen saisi ylipäätänsä edes kenttään, saati että se toisi meille pisteen.
Kuitenkin se mikä ehkä eniten hämmentää mieltä on kakkossyöttö. Se on ollut koko urani minulle todella varma lyönti. Ei välttämättä kaikista tehokkain kakkonen tourilla, mutta kenttään minä sen kyllä tarvittaessa saan aina. Vaan eipä onnistu tuokaan enää. Vaikka matsissa ei tänään kovin montaa tuplaa tullutkaan, niin kakkosen syöttäminen meni tosi varovaiseksi, ja voitin kakkosella alkaneista pisteistä ainoastaan yhden. Ja ne kaksi tuplaa mitä tuli olivat molemmat leveäksi syötettyjä. Eikä sekään välttämättä olisi itsessään pahasta, mutta kun tietää, että tähtäys oli kummallakin kertaa kohti vastustajan kroppaa, niin sehän tarkoittaa, että syötin maalista ohi monta metriä. Ja voin kertoa, että tuo kyllä vähän järkyttää mieltä.
Tässä kun tätä blogia kirjoittaa, niin kyllähän sitä itsekin huomaa pelissä olevan jotain henkisiä takalukkoja. En minä missaa kakkossyöttöä monta metriä kohteen ohi sen takia, etten osaisi teknisesti syöttää, vaan sen takia, että mieli pakottaa kehon tekemään jotain, mitä sen ei pitäisi tehdä. Tahdonalainen hermosto ottaa vallan. Paine kasvaa, stressireaktio iskee päälle ja sitä ajautuu lähestulkoon pakene-moodiin. Sen sijaan, että syöttövuoro olisi rauhallinen, hyökkäävä tapa pitää oma tiimi edellä, siitä muodostuukin uhka. Pelko siitä, että mitä jos tämänkin syöttövuoron nyt häviän.
Mistä tuo johtuu, sitä onkin vaikeampi sanoa. Palautuspelimme on mielestäni Lloydin kanssa heikommalla tasolla kuin parhaimmillaan, sillä ennen tuntui, että mursimme vastustajia toistuvasti useamman kerran erässä. Tällöin syötön pitämisen painekaan ei kasva niin suureksi, kun tietää pystyvänsä murtoihin.
Ja toki syöttöäni on viimeisen vuoden aikana pyritty muuttamaan, ja ehkä olen hieman hukassa sen kanssa, mitä siltä oikeasti haluan. Ykkössyöttööni haluttiin vuoden alussa lisätä varmuutta tuomalla jokaiseen syöttöön hieman kierrettä. Lloyd ei esimerkiksi syötä ollenkaan täysin suoria syöttöjä, vaan hän saa vartalostaan jokaiseen syöttöön hieman yläkierrettä. Minä taas olen koko urani syöttönyt joko suoria flättejä tai voimakkaita sivukierteitä ykkösellä, ja yläkierteisiä kick-syöttöjä kakkosella.
Jostain syystä tuo pienen kierteen lisääminen ei kuitenkaan ole luonnistunut, vaan rytmi on välillä kadonnut täysin, nosto karkaillut minne sattuu ja prosentti pysynyt aika lailla ennallaan. Tehoja on sen sijaan hävinnyt, kun aikaisemman suorat 200km/h ykköset ovat vaihtuneet 180km/h kevyesti kierrettyihin syöttöihin. US Openin mixtyssä syötin enemmän vanhaan malliin, ja tuo toimi tosi hyvin, mutta tiedostan samalla, että tuo vanha malli on myös riskialttiimpi. Jos kulkee niin kulkee, mutta jos ei kulje niin sitten ykkösen prosentti voi pudota 50 prosenttiin, mikä ei vain riitä.
Kakkossyöttö on kuitenkin myös ollut kauden kehityskohteena, ja varsinkin sen vauhti. Mutta jostain syystä kakkosella voitetut pisteet ovat tästä huolimatta tai ehkä juuri siitä johtuen vähentyneet. Pystyn syöttämään tarvittaessa tosi kierteisen kick-syötön, mutta siinä ei millään ole nopeutta yli 145km/h. Nyt tavoitteeksi asetettiin 160km/h miniminopeus kakkossyöttöihin, mutta samalla kierteen määrää on ollut pakko vähentää. Kyllähän kova syöttö lähtökohtaisesti on parempi kuin hiljainen, mutta jotenkin minusta tuntuu, että kova kakkoseni ei kuitenkaan ole tarpeeksi kova aiheuttamaan vaikeuksia. Varsinkin kun kierrettä on vähemmän.
Innostuin näköjään taas kerran kirjoittelemaan vähän syvällisemmin ajatuksia kuin olin alunperin ajatellut, mutta toivon, että nämä auttavat myös itseäni jäsentelemään omia ajatuksiani. Ja ehkä niissä on tarttumapintaa joillekin teistäkin omiin peleihin tai elämään ylipäätänsä.
Toinen asia, mitä halusin käydä läpi liittyy itse asiassa yllättävän vahvastikin tuohon yllä olevaan, sillä on hyvin mahdollista, että tämänpäiväinen ottelu jäi minun ja Lloydin viimeiseksi yhteiseksi matsiksi. Meillä on ollut ihan mieletön kolmen vuoden matka, jossa noustiin kolminumeroisista aina yksinumeroisiin rankingeihin asti. En ihan rehellisesti usko, että kenenkään muun kanssa olisi voinut tämä kolme vuotta sujua paremmin. Yhteistyö oli minulle aivan nappiosuma, sillä sain kovan peliparin ja hyvän ystävän lisäksi koko Englannin tennisliiton tuen taakseni. Opin kirjaimellisesti sen, mitä huippunelinpelissä pelaajalta vaaditaan.
Mutta tässä kohtaa on myös pakko hyväksyä tosiasiat ja myöntää, että aikansa kutakin. En osaa osoittaa mitään tiettyä hetkeä, jolloin vaaka alkoi keinahtaa väärään suuntaan, mutta loppukevään, kesän ja syksyn aikana pelistämme on hävinnyt jotain. Odotukset vaihtuivat paineisiin ja pakottamisen tunteeseen. Pidimme kentällä energiaa yllä, mutta se piti joka kerta tehdä puoliväkisin. Pelaaminen ei ollut enää nautinnollista. Paineestakin voi parhaassa tapauksessa nauttia, nyt se lähinnä lannisti.
Kentän ulkopuolella välimme ovat aina olleet erinomaiset, mutta kentällä tekeminen alkoi urautua. Samat rutiinit, samat valmistautumiset, samat virheet. Ja kun eteen tulee huonompi jakso, niin mieli alkaa tottakai etsiä ratkaisuja ympäristöstä. Se ehdoton luotto ja halu tukea toista alkaa pikkuhiljaa karista. Päät painuvat yksitellen alaspäin sen sijaan, että pystyisimme pitämään toistemme päät pystyssä. Emme ole enää täydellinen tiimi.
Nelinpeli ei kuitenkaan onneksi poikkea muusta elämästä siinä, että kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen aukeaa. Vaikka yhteistyön päättyminen tällä hetkellä harmittaa ja jopa surettaakin, niin samalla tiedämme Lloydin kanssa kumpikin, että meillä on vielä useita yhteisiä vuosia tourilla edessämme. Ja voi olla, että ne ovat erillään vielä menestyksekkäämpiä kuin nämä kolme edellistä yhdessä. Löydämme varmasti kumpikin uudet kuviot nopeasti. Ja olisihan se kiva vähän ottaa miehestä mittaa verkon vastakkaisillakin puolilla. 😊
Oma polkuni jatkuu Shanghaista nyt kohti kotia, jossa edessä on varmaan pari päivää ihan vain lepoa. Pitkä kisaputki ei fyysisesti niinkään paina, mutta henkisesti on ihan paikallaan saada olla viikko kotona. Heinäkuun puolenvälin jälkeen kotona on kuitenkin tullut vietettyä yhteensä alle 10 päivää.
Kautta on kuitenkin edelleen vielä jäljellä todennäköisesti neljä kisaa sekä Davis Cup, joten ei tässä kovin pitkää huilia kannata ottaa. Pelaan tulevat pari viikkoa vasureiden parina, joten palautuspuoleni tulee mitä todennäköisesti ainakin väliaikaisesti vaihtumaan kakkosruutuun. Ja tuostahan nyt ainakin saa uutta virtaa harjoitteluun.
Olen pelannut ennen yhteispelejä Lloydin kanssa jopa enemmän kakkos- kuin ykkösruutua, joten mikään suuri mullistus tuo ei ole, mutta on se silti ihan hyvä vähän kerrata perusjuttuja. Palautus ei niinkään ole ongelma, sen sijaan verkkoliikkuminen enemmänkin tuntuu oudolta. Mutta äkkiäkös se taas löytyy. Ja onhan sitten ensi vuodelle parimarkkinoilla mukavasti enemmän tarjontaa, kun voi itse pelata kumpaa puolta tahansa. 😊
Vaikka mieli onkin nyt maassa, niin ei siis anneta tämänkään tappion tätä enempää syöstä miestä epätoivoon, vaan pidetään katse edessä päin. Siellä on varmasti paljon upeita juttuja näköpiirissä. Ja kotiinkin on aina mahtava päästä. ❤️
harri. kiitos rehellisestä kirjoituksesta ❤️🩹 näitä alamäkiä väistämättä tulee huipputasollakin, sen on huomannu muutamalla sinkkupelaajallakin. ikävä myöntää, mutta hieman jo aavistelin eri teitä, tosin ehkä vasta kauden jälkeen. koitte hienoja hetkiä yhdessä ja oli hienoa seurata juurikin tuota kovaa nousua raketin lailla eliittijoukkoon 🚀 mutta toisaalta hienoa, että löytyi rohkeutta muutokseen 😊
kotona akut täyteen ja kohti loppukautta 👊 oletko muuten tulossa Taliin pelaamaan haastajakisan? komeilet siellä ainakin mainoslakanassa 🙂
Kiitos tsempeistä! Muutokset voi pelottaa, mutta joskus ne ovat silti paras ratkaisu. Talin CH-kisa on mahdollisesti ohjelmassa kyllä, vielä hieman tuon viikon pelipaikka ja -pari auki.
Kykysi analysoida on lyömätön. Mutta tilanne ei ole tekemätön. Ja siksipä pidän hyvänä, että haette nyt muutosta. Ymmärrän surusi, jaan surusi, ikävä tulee Teidän Peliä. Mutta uusi siemen on itänyt jo tovin, ja hyvä, että uskaltauduitte tekemään ratkaisun. Onnea uusiin kuvioihin molemmille! Tulen seuraamaan jatkoa mielenkiinnolla, molempien kohdalla. Sujuvaa kotimatkaa ja mukavia perhehetkiä! Stockholm is calling!
Kiitos! Vaikka nyt hetkellisesti surettaa, niin ei kannata liian pitkäksi aikaa harmittelemaan. Jatkoa piisaa, muoto vain muuttuu. 🙂
Kauden alussa olitte suosikkeja voittamaan Australian avoimet ja nyt kauden loppupuolella häviätte pareille, jotka teidän pitäisi voittaa. Jotainhan siinä matkalla on tapahtunut. Paljastuiko teidän taika vai menikö pari jotenkin rikki? Ainakaan ette ole enää enempää kuin osiensa summa. Olen edelleen aidosti sitä mieltä, että teillä oli kaikki ainekset olla maailman ykköspari.
Surullistahan tämä on meille kaikille. Lloydhan on vähän kuin oma poika. Lisäksi tuo brittitiimi on ollut sinne jättipotti. Ainakin minulla on tällä hetkellä turvaton olo, mutta tietysti tärkeintä se, että miltä sinusta tuntuu. Mainitsit, että olisi luultavasti neljä kisaa ja Davis Cup. Kahteen on pari tiedossa. Onko muista ajatusta? Tietysti tuo Pariisi eniten kiinnostaa.
Onhan tämän tarinan päätös ollut aistittavissa jo vähän aikaa, mutta aika hiljaiseksi vetää. Toivotaan, että tämä on jälleen uuden kauniin tarinan alku. Täällä ollaan mukana tarinassa, kuljetti se sitten mihin vaan. Välissä on taas hyvä hetki käydä maadoittumassa kotona. Sekä toisaalta käydä esimerkiksi ruokakaupassa ja huomata, että olisi muuten hyvä ottaa muutama voitto tenniskentiltä. =)
Tarina jatkuu, mutta päähenkilöt vähän vaihtuvat. 🙂 Olihan tämä vuosi valitettavan alamäkinen, vähän niin kuin edelliset kaksi olivat odottamattoman nousujohteisia. Sen kun tietäisi miksi niin kävi. Pelillinen taso tuskin valtavasti laski, mutta ehkä odotukset kasvoivat liikaa ja rentous sekä hauskuus hävisi kaikesta tekemisestä.
Lloydin kanssa oli mahtava pelata, mutta eiköhän huippupareja ole maailmassa muitakin. Pariisiin sisään pääsy tulee tekemään tiukkaa, joten peliparin kanssa vielä vähän haen oikeaa ratkaisua. Ja sen jälkeinen viikko on myös auki, riippuu varmaan ainakin siitä pelaanko Talin CH:n vai jommankumman ATP-kisoista.
Kaikesta huolimatta elämä jatkuu ja parempia aikoja on varmasti edessä. Kiva kuulla, että tukijat pysyy! 🙂
Kiitos Harri erinomaisesta ja analyyttisesta kirjoituksesta. Itsekin päivällä ajattelin, että tämä taisi olla nyt tässä teidän tiimin kohdalla. Vähän se yhteistyön päättyminen faniakin surettaa, sillä tässä teillä on yhteistä matkaa kolme vuotta takana ja kyyti oli välillä aikamoista 🙂 Itse toivonkin myös Lloydille kaikkea hyvää tulevaan! Samaan aikaan ymmärrän myös sen, että muutokselle on tässä kohtaa ehkä tarve ja uusia virikkeitä haetaan uuden parin kanssa. Siellä on aika monta kovaa pelimiestä vapailla markkinoilla, mutta erityisen suurella mielenkiinnolla odotan Baselin kisaa ja miltä yhteispeli Pavicin kanssa näyttää. Isoja päätöksiä kuitenkin edessä, ellet ole sitten jo uuden parin suhteen päätöksiä tehnyt.
Liian syvälle sielujen syövereihin ei kuitenkaan auta vajota. Oli kyse sitten syöttöpelistä tai muista henkisistä lukoista, luottoa on siihen että solmut saadaan auki. Pelkästään murehtimalla ei tilanne yleensä parane, vaan positiivisuuden ja työnteon kautta eteenpäin. Hyvää viikkoa kotona ja tsemppiä tuleviin koitoksiin!
Kiitos, siinä vaiheessa kun yhteispelin lannistuminen näkyy jo katsomoon asti on varmasti aika miettiä muitakin mahdollisuuksia. Lloydin kanssa oli upea pelata, mutta nyt mennään eteenpäin. Isoimmat päätökset ensi kaudesta on vielä tekemättä, mutta eiköhän sieltä hyviä juttuja löydy.
Ja tosiaan välillä menee vähän turhankin syväanalyysiksi tappioiden jälkeen. Mutta ehkä sitä kautta pääsee noista tunteista paremmin irti kuin että niitä vain pitäisi pään sisällä. Ja ehkä oppiikin jotain 🙂
Harmitus. Onnistumiset kasvattavat itseluottamusta ja tappiot taas sitä hieman syövät. Ja itseluottamus tuo sitä maagista rentoutta. Eikös se syöttökin lähde rentona lujempaa kuin silloin kun väkisin runnoo lujaa sellaista?. Olen hieman odotellutkin, että tuleekohan jossakin vaiheessa nykyinen aikakausi päätökseen ja uusi alkaa uuden neluriparin myötä. Vaihtelu omalla tavalla kyllä varmasti virkistää koska vakioparin kanssa peli ajautuu ikäänkuin – normimoodiin taikka mukavuuusalueelle – kun molemmat tietävät niin hyvin toisensa pelityylit, vahvuudet ja metkut. Lloyd on ollut mahtava pari sinulle ja sinä hänelle. Saitte huikean nousun aikaiseksi ja siitä kannattaa molempien olla ylpeitä. Ainakin me sohvapelurit olemme ylpeinä taivaltanne seuranneet ja siitä omilla pelikentillämme raportoineet. Ja onhan sitä taitoa ja fysiikkaa tarttunut sinuun mukavasti. Maailmanluokan taitoa. Toki aina on kehitettävää, mutta ei kai tennassa koskaan ole valmis eli pitää olla armollinen itselle armollinen ja pyrkiä pelaamaan omilla vahvuuksillaan. Uusi vaihe ja uusi mahdollisuus. Tsekkaa nyt rauhassa useampi potentiaalinen pari ja ’löydät kyllä sen oikean’. Kysyntää varmasti on. Mielenkiinnolla katse loppukauden mittelöihin, Davis Cupiin ja vuoteen 2024. Tsemppiä!
Kiitos tsempeistä ja tuesta! Urheilussa ei kai koskaan tule ns. valmiiksi, joten eiköhän kannata tämäkin tilanne nähdä vain mahdollisuutena saavuttaa jotain vielä enemmän tulevaisuudessa. Ehkä se puuttuva rentous löytyy taas, ja homma alkaa kulkemaan. Tai ehkä uudet kuviot laittavat tsemppaamaan vielä kovempaa ja sitä itsekin kehittyy vielä paremmaksi. Kuka tietää, mutta ainakin on mielenkiintoisia aikoja tulossa. 🙂
Kirjoitat hyvin pitkän oman analyysin pelitilanteista jota en valitettavasti lukenut kokonaan.
Itse pelin katsoin ja panin merkille, kuten aiemminkin, pelissä olevan jonkinmoisen lukon kuten itse myös olet havainnut. Mitä mieltä olet itse pelitaktiikasta? Omasta mielestäni sellaista ei ole juuri näkyvissä vaan palautukset ovat etupäässä löysiä, eikä niitä suunnata tarpeeksi käytäviin. Toki syötöillä, etenkin ekalla, on suuri merkitys ja tänään taisi vastustajat onnistua tuossa suhteessa paremmin. Tärkeää on myös sijoittautuminen pelikaverin kanssa pelin tuoskinnassa. Pelikenttää kun tulisi hallita molempien, ei vain toisen. Siis liian lähekkäin pelaaminen ei liene suotavaa.
Pelinne saattaisi saada uutta pontta aikaan, kun saisitte pelitaktiikkaan uutta virtaa ja myös löysät palautukset sitten pannaan, eikös juu?
Toivottavasti et pahastu näin suorasta kommentista.
Eihän suora palaute koskaan ole pahasta, päin vastoin. Mutta ei sitä myöskään löysiä palautuksiakaan yleensä yritetä, niitä vain tapahtuu vastustajien lyödessä tarpeeksi kovaa tai tarkasti. Sijoittautumisen osalta olemme mielestäni kehittyneet vuosien aikana paljon, mutta onhan siinäkin aina hiomista. Uutta virtaa vaan ja kohti uusia haasteita.
Hyvä kirjoitus monella tapaa ja hyvää todenmukaista analysointia. Jokin henkinen lama / lukko tuossa on tapahtunut. Sekanelurissa olit kaikin puolin vapautunut ja pelisi oli täyttä priimaa. Sinun piti olla siinä johtava hahmo ja kannoit sen vastuun hienosti. Davis Cupissa Kaukovallan kanssa pelatessasi oli sitä samaa henkeä, peli-iloa yms. Ihmekös tuo, kun kaveri on urheilupsykologi, niin hän osasi virittää sinutkin iskuun.
Glaspoolin kanssa olet ollut jollain tapaa alisteinen ja se on syönyt sinun peliä. Olet antanut Glasspoolille mm. no-add ratkaisuja aivan liian helposti, vaikka sinun pitäisi olla se palauttajahirmu. Kun pelaa saman parin kanssa pitkään, niin vastustajat oppivat kuviot, joita tulee väkisinkin toistettua liian samalla tavalla pelijännityksen vuoksi.
Uusi pari, uudet kuviot, uutta jännitystä, peli-ilon palautus, siitä tulee jotain erinomaista.
Täysin samaa mieltä tästä ”Davis Cupissa Kaukovallan kanssa pelatessa” oli hyvää pelihuumoria ja peli kulki. Sitä oli nautinto katsoa kotisoffalla.
Glasspoolin pelihuumori on ollut kadoksissa jo pidemmän aikaa ja sen myötä taisi mennä Harrin peli hieman sekaisin. Luettuani viimein koko Harrin analyysin ja muun tiedon olen varma, että pelikaverin vaihto on hyvä tehdä tässä vaiheessa. Se on toivottavasti se joka aukaisee lukon.
Ei muuta kuin eteenpäin ja hymyssä suin. Ei elämä tähän kaadu. Se on kuitenkin vain urheilua!
En itse nähnyt neluriottelua Kaukovallan kanssa DC:ssä, mutta lähtökohtaisesti tulokseltaan merkityksetön ottelu on varsin helppoa pelata paineettomassa tilassa kun pelaajat tietävät jo etukäteen, että häviöstä huolimatta oma tiimi on jatkossa.
Henkinen kantti mitataan nimenomaan niissä otteluissa, joissa voitoilla ja häviöillä on iso ero. Ja näitähän pääosin kaikki ottelut ammattilaiskiertueella tuppaavat olemaan.
Kaikkein kovimmat pelaajatkin kipsaavat joskus harvoin, mutta useimmiten heillä on ilmiömäinen kyky venyä parhaimpaansa painetilanteissa. Ei ollut kerran tai kaksi kun Pete Sampras löysi loistavan ykkössyötön ollessaan murtopallotilanteessa.
En osaa sanoa miten paljon tuollaista venymistä voi psykologien avulla oppia vai onko kyse sisäisestä kyvystä, joka jollain harvoilla vain luonnostaan on.
Tsemppiä!
Varmasti yksi suurimpia syitä parinvaihtoon on juuri se, että tunsin olevani niin eri pelaaja US Openin mixtyssa ja Davis Cupissa. Ja Lloydkin huomasi saman. Ilman noita huippusuorituksia en välttämättä olisi edes tajunnut eroa ”hyvän” ja ”huonon” Harrin välillä, mutta nyt ero on liian ilmiselvä. Jokin Lloydin kanssa pelatessa estää minua olemasta oma itseni kentällä.
Tuo alisteisuus on itse asiassa todella tarkka huomio, sillä se pitää kyllä paikkansa. Lloyd on pelaaja, joka ottaa tilaa päätöksenteossa ja pelin aikaisessa taktisessa kommunikaatiossa sekä myös harjoittelumme sisällössä, ja ehkä juuri tuon takia olen kadottanut sen oman johtajuuteni kentällä hänen kanssaan pelatessani. Boris huomasi jotain tuon kaltaista ollessaan mukana Ranskan avoimissa ja US Openissa tänä vuonna, ja nyt alan itsekin ymmärtää mistä on kyse. Ja tuon dynamiikan muuttaminen luonnollisella tavalla olisi kyllä todella haastavaa.
Pelatessani johtajan roolissa kuten mixtyssa tai Davis Cupissa teen luovempia ratkaisuja ja sallin itselleni luvan myös tehdä virheitä. Erittäin kärjistäen sanottuna kun taas päädyn alisteiseen asemaan alan vain yrittää toteuttaa johtajan toiveita ja pelistä häviää kaikki rentous. Pelkään, että johtaja pettyy jos teen virheen.
Loistavaa analyysia. Kiitos kommenteista, jotka näitä ajatuksia herättävät. Oppii itsekin paljon.
Kiitos Harri rehellisesti analyysistä. Ensimmäinen fiilis Loydin kanssa pelaamisen lopettamisesta oli järkytys. Olet saanut kuitenkin hienon mahdollisuuden lta:n ja Louisin kanssa. Toivottavasti tämä linkki pysyy vaikka nyt vaihdatkin paria.
Nyt vähän lepoa mielelle ja sitten kova hyökkäys kauden viimeisiin kisoihin. Tukholma on Suomen ”oma” turnaus ja siellä pääsemme paikan päälle katsomaan kisoja. Tsemppiä sinne.
Jatkatko Boriksen kanssa yhteistyötä? Milloin uuden parin julkaisu voisi tapahtua?
Hyvät lennot takaisin Suomeen
Janne
Kiitos! Onhan tällainen ”parisuhteen” päätös aina omalla tavallaan järkytys. Ja varsinkin kaiken sen jälkeen mitä olen Brittien liitolta saanut. Louisin kanssa on jo Pariisin kisaan illallinen sovittuna, katsotaan mitä siitä tulee. 🙂
Boriksen kanssa yhteistyö varmasti jatkuu. Hän on pitänyt minusta huolta kotimaassa ja joillakin reissuilla jo monta vuotta, eikä Lloydin vaihto uuteen pariin vaikuta siihen. Tällä hetkellä minulla ei rehellisesti sanottuna ole mitään kuvioita vielä ensi vuodeksi. Voi mennä ihan kauden loppuun asti, että tuo selviää, mutta ilmoitan kyllä täällä blogissa heti kun mahdollista.
💖✔
💪
Harmillinen tappio ja ei tietenkään ideaali tapa lopettaa yhteistyö Lloydin kanssa, mutta tuskinpa teidän viimeinen peli olisi voittoon päättynyt, ellette sitten olisi GS-turnausvoittajina samprasmaisesti eläköityneet.
Tämä ”avioero” oli jollain tapaa nähtävissä, ja vaikka erittäin paljon Llyodin persoonaa ja taitoja arvostakin, niin ehkäpä olitte parina liian erilaiset, mutta saitte silti ulosmitattua yhteistyöstä kaiken mahdollisen ja melkeinpä mahdottomankin. Sinun nelinpelipersonaa TV-ruudun läpi usean vuoden katsomisen kautta tulee väistämättä tunne, että persoonallisuudeltaan ”miespuolinen” Anna voisi olla sinun luonteellesi paremmin sopiva pari. Samanlainen tsemppaaja ja tunteella elävä tyyppi voisi antaa sinulle sopivasti takaisin positiivista energiaa, jota itse näytät ja tuotat, mutta ehkä myös tarvitset. No aika näyttää kuka kentällä kanssasi pelaa, toivottavasti löytyy oikeanlainen voittava pari ja Lloydille ei voi kun toivoa kaikkea hyvää. Hän on vielä nuori ja varmasti paljon menestystä edessä.
Mitä tulee tuohon psykologiseen puoleen ja kipsiin syötöissä ja muuten pelatessa, niin tunne on tietysti hyvin tuttu kaikille kilpatason urheilijoille, varsinkin jos kädessä on maila tai muu urheiluväline. Tällöin tulee puristettua helposti liikaa ja / tai negatiiviset ajatukset lähes tuhoavat suorituksen. Itse vastaavia elementtejä sisältävän lajin kilpatason pelaajana olen kohdannut tämän tilanteen lukemattomia kertoja, kun ratkaisutilanteessa ”varma” pallo on mennyt ohi negatiivisten ”älä nyt mokaa tätä” -ajattelun vuoksi. Olen vuosien varrella pyrkinyt tyhjentämään pääni keskittymällä käsillä olevassa suorituksessa ainoastaan johonkin tekniseen osa-alueeseen täyttämällä aivot esimerkiksi vain yhdellä ajatuksella ”lyö lyönti läpi” tai muuta vastaavaa, ja kaikessa yksinkertaisuudessaan se on auttanut erittäin paljon.
Täältä kotisohvalla on tietysti helppo sanoa ja kertoa mielipiteitä, mutta toisaalta ehkä se on vähän tämän blogin tarkoituskin 😃
Paljon menestystä tuleviin turnauksiin ja olet selvästi voittajapersoona, joten ei muuta kuin positiivisella ja kovalla asenteella uutta kohti! 💪💪💪
Tämä blogihan on juuri parhaimmillaan, kun keskustelu rullaa ja tulee itsekin ajateltua asioita uusista perspektiiveistä. 🙂
Olen miettinyt tuota Lloydin ja minun persoonien sopivuutta paljon. Lloyd on rauhallinen ja aika introvertti tyyppi, eikä hänestä tosiaan sellaista kovaa tsempparia saa tekemälläkään. Mutta ei se tietenkään tarkoita, etteikö hän haluaisi voittaa ihan yhtä paljon kuin minäkin. Mutta kyllähän minä silti välillä kaipaisin saavani enemmän energiaa myös pariltani, kuten vaikkapa Annan tai Patrick Kaukovallan kanssa pelatessa huomasin. Energian avulla voi saavuttaa flow-tilan, joka vie vaikeampienkin hetkien yli.
Ja tuo jännittäminen, kipsaaminen on kyllä jännä juttu, sillä se liittyy niin vahvasti edellisiin suorituksiin. Voittoputkesta toiseen kulkeva pelaaja ei turhia mieti, mutta tappioputkessa mikään ei taas tunnu kääntyvän oikeaan suuntaan. Onneksi kaikki muuttuu kuitenkin varmasti pian taas parempaan päin. Uusi alku ja tyhjä pää kuulostaa aika hyvältä.
Edellisessä postauksessa kerroit, että olitte Lloydin kanssa sopineet pelaamisesta Shanghain jälkeiset pari viikkoa erillään (Tukholmassa Patti ja Baselissa Pavic) ja mietin, että Pariisissa vissiin taas yhdessä. Tänään YLEn Teksti-TV:n sivulla 291 lukee, että pelaatte ainakin loppuvuoden erillään muiden parien kanssa ja myöhemmin urheilun etusivulle 201 tuli sivun 291 otsikkotekstiksi ”Heliövaara ja Glasspool eri teille”. Nuo ehdin nähdä ennen kuin luin tekstisi, mutta kyllä se silti herkisti. Sitä kun on toivonut kovasti, että Teille menisi hyvin ja olen yrittänyt myös Lloydin pelejä nähdä, kun ruohokaudella pelasi Mahutin (joka näköjään Lloydin parina kohta Antwerpenissä) ja Evansin kanssa isyyslomasi aikana. Nyt sitten seurattava teitä molempia erikseen.
Pidän päätöstä parinvaihdosta kyllä järkevänä, kun jotenkin pelien lukko on murrettava ja eri pari väistämättä muuttaa asioita. Itse haluat tietää kaavion ja miettiä taktiikkaa, Lloyd on keskittynyt vain peliin. Eri parin kanssa voi tuossakin olla iso ero ja oppii siinä ainakin itsestään ja siitä mikä itselle tärkeää ja mikä tukee omaa onnistumista. Toivottavasti uusi vakiopari löytyy ja peli loksahtaa niihin uomiin, jossa se oli esim. Australian avoimissa ennen selkäsi suuttumista. Tsemppiä uusien tuulien äärelle!
Kiitos tsempeistä! Onhan tämä iso muutos useamman vuoden yhteispelien jälkeen, mutta muutos on myös aina mahdollisuus. Lloydin pelejä tulen itsekin seuraamaan varmasti aina tarkasti. Mutta omat pelit on kuitenkin laitettava ykkösprioriteetille. Uskon, että rinnalle löytyy varmasti uusi vähintään yhtä hyvä pelipari ja luvassa on paljon lisää menestystä.
Yhteistyönne päättyminen on ollut aistittavissa jo jonkin aikaa. Pelinne on ollut jotenkin väkinäistä puurtamista vailla peli-iloa. Uskon, että löydät itsellesi hyvän parin syksyn aikana.
Näin minäkin uskon. Pelataan tämä vuosi vielä kunnialla loppuun ja ensi vuonna sitten uutta matoa koukkuun!
On ällistyttävää, kuinka hienosti pystyt analysoimaan tunteitasi ja ajatuksiasi tuon kirvelevän tappion jälkeen. 👍👍👍
Olen tilannekuvauksestasi, pelejäsi pitkään seuranneena ja nähneenä vakuuttunut, että tiiminne Lloydin kanssa nyt hajotessa avaa sinulle samalla valtavasti uusia mahdollisuuksia. 👍👍👍
Se Harri, joka pelasi US Openin mixtyssä ja erityisesti DAVIS CUP’issa Jenkit voittaen oli sellainen Harri, josta näkyi peli-ilo, hymy, rentous. Huippuosaamistasi oli mahtava katsoa!
Ei ole epäilystäkään, etteikö se Harri löydä sellaista partneria, jonka kanssa uudet isot unelmat toteutuvat. 💪💪💪 👍👍👍
Kiitos 💪 Varmasti nyt vähän harmittaa, mutta uusia ovia aukenee. Kuka tietää mitä tulevat vuodet pitävätkään edessään! 💪💪
Harri , hienoa analyyttistä ajattelua ja myös paljon itse kritiikkiä. Kuitenkin olet syöttänyt muutamissa kisoissa aiemmin todella hyvin . Syöttö ei ole vaan kohdallaan ja valmennuksen avulla saat sen taas raiteilleen. Ei tappio ollut pelkästään sinun syytä, sillä myös Lloyd:n pelissä oli paljon epävarmuutta. Sinun ja Lloyd:n pelejä oli todella kiva seurata viimeiset pari vuotta (kuten myös näitä kirjoituksiasi) . Onnea uusiin haasteisiin , matka jatkuu ja parasta Harria ei ole vielä nähty.
Kiitos tsempeistä. Varmasti on paljon menestystä vielä edessäkin päin. Syöttö on hetkellisesti sekaisin, mutta mikään ei estä uskomasta, että treenin kautta sen saa taas toimimaan. Ja sitä kautta löytyy se peli-ilokin, kun ei tarvitse jotain lyöntiä liikaa jännittää.
Se on aina ikävää kun unelmat jää piippuun vaikka näyttäisi että se on niin lähellä, mutta tennis on tyly laji ja terävimmässä kärjessä äärettömän brutaali. Viime vuonna Rooman tuhkimotarinan kohdalla olin aivan varma että joku iso kannu on kainalossa hyvinkin pian, mutta nyt tuli tällainen kiertotie…
Kun näitä teidän pelejä on aika paljon tullut katseltua niin US Openin mixtypeleistä tuli jossain kohtaa fiilis että tässähän on taas hyvää säpinää, ja sitä tuli aika paljon mietittyä että mikä siinä pelissä oli niin erilaista, formaatin lisäksi. Ja sitten kun sain jonkun ajatuksen kasattua ja nyt näitä paria viimeistä matsia katseli niin en ole päässyt yli siitä että peli Lloydin kanssa vaikutti tänä vuonna enemmän ja enemmän kaavamaiselta. Vaikka teitte lähes koko ajan todella hyvin ”oikeita” ratkaisuja, niin oliko se sitten muutamien ratkaisevien pisteiden verran liian ennakoitavaa? Sitä vaaran tunnetta, että saatatte tehdä ihan mitä tahansa, sitä jäin kaipaamaan, ja mixtyssä sitä oli ylenmäärin.
Varmaan pitäisi olla huutelematta täältä katsomon takarivistä, mutta tää on niin helkkarin mielenkiintoista ja tuskin toiste pääsen kysymään. Ei ole siis tarkoitus olla loukkaava eikä kiertää veistä haavassa, olen vaan utelias…
Ilmiselvää on että taitoa ja tahtoa löytyy, eli seuraava hissi vie suoraan huipulle kunhan löytyy oikea pari. Tsemppiä!
Tosi hyvää pohdintaa, kiitos kommentista! Kyllähän se itsellekin tuli puolisentoista vuotta sitten se fiilis, että Lloydin kanssa voitamme pian jotain isoa. Mutta ehkä odotukset kasvoivat liiankin suuriksi. Kuka muu nelurihuippu on voittanut ATP1000-kisan tai Grand Slamin heti ensimmäisen kahden top100-vuotensa aikana? Ja kun odotukset olivat liian korkealla, hävisi pelistä rentous ja ilo.
Ja kyllähän sekin on totta, että vastustajat alkoivat paremmin ja paremmin olla selvillä miten meitä vastaan kannatti pelata. Tiukkojen paikkojen kuviomme olivat selvillä jo ennakkoon ja yllätyksellisyyttä olisi kaivattu lisää. Ja ehkä myös tuo aiheutti meille yliyrittämisen tunnetta, kun vanhat kikat eivät enää toimineetkaan. Neluri on pääasiassa tosi kaavamaista prosenttipeliä, mutta jossain kohdissa myös se luovuuden puute rankaisee.
Ehkä ensi vuonna sitten uuden parin kanssa löytyy taas yllätyksellisempi peli-ilme. 🙂
Ja ehkä tuo on vain oire siitä mitä aiemmissa kommenteissakin oli pohdittu teidän keskinäisestä dynamiikasta – jos takaraivossa tuntuu painetta välttää mitään virheitä ettei pari pety niin ei siinä jää enää tilaa luovuudelle eikä rentoudelle.
Täällä on kyllä vahva luotto siihen että suunta on taas jyrkästi ylöspäin kunhan se rentous taas löytyy 💪
All good things must come to an end, if it is the end? Never say never. 🤞 There are many highlights over the last 3 years. The two emphatics wins in Turin, qualifying for Turin and that crazy 🤪 match in Paris against Evans & Peers with Lloyd oblivious of how significant the wins were, a constant theme throughout your partnership. 😉 Winning the last 4 points and the match against Kyrgios & Kokkinakis in New York. Kyrgios was not happy having 2 serves (and a hip thrust) at 8-6. 😜 Breaking the top 10 and the first time you were seeded at a Grand Slam was such a proud moment. 😎
Thanks to your blog we’re able to read about your plans as they happen which is such a privilege. 👊 Henry Patten & Julian Cash who had a record breaking season on the Challenger Tour last year seem to have separated after the USOpen and there is much speculation on British tennis forums as to why.
I see Lloyd is partnering Mahut in Antwerp. Maybe unfinished business for them. They had 2 very tight defeats at Eastbourne & Wimbledon.
I’m sure you’ll have many offers from players (probably already have) to be your partner in the meantime I’ll just consider you and Lloyd are ”on a break”. 🥹
Huikea polku Harri (@ Lloyd) 💪💪💪 Respektiä! Jään kaipaamaan teidän matseja ja rakettimaista nousua maailman huipulle, mikä on kerrassaan harvinainen temppu. Mieti niitä kaikkia voittoja joita kampesitte mm. Nitto finaaleissa jne..tough bro. Ammenna lukuisista menestyshetkistä virtaa uuteen nousuun joka odottaa lähempänä kuin luuletkaan 😉🤘
Olipa rehellinen hyvä itseanalyysi tilanteestasi 👍 Nyt ei muuta kuin kartoittamaan parasta mahdollista sinun pelityylillesi sopivaa uutta partneria ensi vuodelle. Yhteispeli Glasspoolin kanssa on ollut jo pitempään väkinäistä puurtamista ilman pelin tuomaa iloa. Kannattaisi käydä myös urheilu psykologin luona avaamassa lukkoja ja hakemassa peliiloa takaisin. Sitten ei muuta kuin tsemppiä loppuvuoden turnauksiin ja toivottavasti saadaan kohta lukea täällä uudesta partneristasi.
Ei tämä ero tarvitse olla lopullinen. Te veitte molemmat toisenne top 10 joukkoon ja voititte paljon 3 vuoden yhteistyössä ja jossain vaiheessa kaikilla pareilla tulee myös laskuvaiheita. Jos katsoo doubles tiimejä niin hyvin harva on ollut yhdessä enemmän kuin pari vuotta. Aussit pelaavat kaikkien kanssa ei taida olla kuin Ebenillä vakio pari tällä hetkellä. Nyt on hyvä aika pelata monen pelaajan kanssa kun ranking on korkealla ja on mistä valita! Jossain vaiheessa sopiva vakio pelaaja loksahtaa paikalle. Iloitse Lloydin kanssa vietetystä ajasta ja siitä että todellakin ilman teidän yhteistyötä ette ehkä kumpikaan olisi näin hyvin menestynyt lyhyessä ajassa. Kaikki järjestyy ajan kanssa! Hyviä loppuvuoden turnamenttejä!
Monen muun aiemmin kirjoittaneen sanoin sanoisin fiiliksen olevan nyt surullinen. Toisaalta se ei ehkä kuitenkaan ole surullinen, vaan enemmänkin haikea. Yksi aikakausi on tullut tämän hetkiseen päätökseen, mutta uusi kutkuttavan mielenkiintoinen mahdollisuuksien retki on alkamassa. Niin teille, kun meille teidän retkiä seuraavillekin. Onpa nyt toisiaan siis jatkossa useampi pari seurattava ja jännitettävänä. 😎
Tää on upea juttu tämä sinun blogisi. Syvälliset ja rehelliset pohdintasi pistävät pohtimaan itsekkin tenniselämää/tenniksen avulla itsensä kehittämistä syvemmin ja todellakin antavat tarttumispintaa itsellekin peleihin. Peleihin aivan eri tasolla, mutta kuitenkin läpi käyden hämmästyttävän samankaltaisia tuntemuksia. Vaikka ne paineet ja muut ovat teidän kohdallanne ihan eri potenssissa.
Itsellekin kirjoittamalla ajatusten käsitteleminen on keino selventää omia ajatuksia ja tavallaan keino päästää ”niistä ajatuksista irti”. Sillä tuleekin nykyisin jopa itseäkin hävettävän useasti kommentoitua blogiasi. 🙈 Jo vuosia ennen blogisi löytämistä kirjoittelin omia kisaraporttejani. Viimeksi pari viikkoa sitten kirjoitin itselleni lähes romaanin pituisen pohdinnan täydellisestä pysähtymisestä tenniksen kautta saamaani oppimisen lahjaan.
Referoituna: Istahdettiin mun superkoutsin kanssa penkille ja todettiin, että ”jos en lopeta jännittämistä pelatessani, tulen häviämään jatkossa kaikki pelini”. Sen iskeytyminen tajuntaan oli kuin isku vyön alle. Tämä olisi ollut se hetki, jolloin ammattilaiseksi yrittävä tai ammattilaisena pelaava olisi joutunut vaikeiden, mutta pakollisten vaihtoehtojen eteen. Olenko valmis tekemään sen pirullisen raskaan työn pääni kanssa? Alanko uskomaan tenniksen olevan ”vain peli” ja nauttimaan myös kilpailemisesta, uskoen onnistumisen mahdollisuuksiini? Vai lopetanko vain kilpailemisen ja keskityn rakastamaani tekniikan hiomiseen terapeuttisena mielen tyhjentäjänä?
Asiaa hetken mietittyäni ja ajatukseni/asiasta kokemani hetkellisen ahdistuksen auki kirjoitettuani, tulin nopeasti päätökseen siitä, että jatkan kutkuttavaa retkeäni kisoissa oppien itsestäni taas uusi asioita tenniksen kautta. Asioita joita voin hyödyntää myös jokapäiväisessä elämässä. Opetellessani uskomaan itseeni niinä hetkinä, kun jännitys ja itse itselleni luomani voittamisen paineet sekä virheiden tekemisen pelko jäykistävät kropan ja virheiden pelko ruokkii virheitä. Oppimaan niistä oppimisen lahjoista, jotka virheiden tekemisen muodossa opettavat unohtamaan ne ja luottamaan onnistumisiin. Luottaen löytämään useammin ja useammin ne jo joskus kokemani hetket, jolloin rentoutumisen ja syvän keskittymisen tilassa, kaikki oppimani asiat tulevat automaattisesti lihasmuistista. Toki tuoden myöskin automaattisesti peliin ne vielä harjoiteltavat ”virheetkin”. Jos olisin luovuttanut ja lopettanut, en olisi jatkossa hävinnyt vastustajilleni, vaan olisin hävinnyt itselleni. 🤔
Tämä uskallus pysähtyä alkuun ahdistavalta tuntuneiden raadollisten tosiasioiden äärelle, muutti muotoaan ahdistuksen jälkeen nopeasti vapautuneisuudeksi. Iloksi aloittaa uusi retki, etsien tietoisesti rentoutumista altistaen pikkuhiljaa enemmän ja enemmän paineistettuun tilaan kuunnellen sen tuomia tuntemuksia. Joilloin tunteiden tullessa tietoisuuteen, niitä pikkuhiljaa alkaa pystymään näköjään muuttamaan. Matkalla kohti rennompaa kroppaa, jota edeltävää painetta auttoi myös rentouttamaan supersparrini elämän totuus: ”Tennis on vain peli”.😊
Toki ratkaisukeskeisenä ihmisenä olin ensin paniikissa kysellyt mentaalikoutsiltani ”Mitä mä teen, mitä mä teen sille tunteelle kun se tulee?? Miten mä pääsen siitä eroon? Miten mä ratkaisen sen? Harhautanko ajatukseni muuhun? Vai mitä? ” Käsky kävi vain fiilistellä sitä tunnetta. Musta ois ollut jotenkin paljon nopeampaa vaan jotenkin tehdä sille tunteelle jotain. 😬🤦😂 Mutta kyllä se sen ”vaan” fiilistely alkaa tosiaan toimia. Hitaasti, mutta varmasti. 💪
Että se siitä referaatista. Taas tuli romaani. 😬😁
Mä oon nähnyt jo teissä sen täydellisen rentouden, keskittymisen, taistelutahdon ja uskon onnistumiseenne tapahtuipa mitä vaan. Edelleen toivon, että kun löydät sen ylläpitoon ratkaisun, kerrot siitä. Täällä sitä ratkaisua etsitään varmasti vielä kauan 🙈 vaikka palasia toki siihen on jo löytynyt. 😊
Mutta kiikkustuolissa on taas muisteltavaa: ”Mä muistan kuin eilisen sen päivän, kun Harri kertoi blogissaan, että Heliöpool kokeilee erillään uusia tuulia. Tiesin sen olevan varmasti hyvin harkittu ratkaisu. Ratkaisu, joka ei varmasti ollut helppo, mutta rohkeudessaan pysähtyä, se aukaisi täysin uuden mahdollisuuden heille molemmille, upean yhteisen retken jälkeen. 👌 Silloin ei vielä tiedetty mikä pari tulisi jatkossa olemaan vakiona. Olisiko se HeliöSalminen (hiukan haastava tiiminimi)? Vai veisikö Heliövic takaisin Rooman aikakaudelle? Vai miksi minua kiehtoi ajatus siitä mitä Heliövallasta tulisi? Vaikka kaikista mieluiten olisin nähnyt Harrin rinnalla jatkossa Koolhofin ja Ljoydin rinnalla Skupskin. 🤔 Kuka tulisi olemaan erään Harrin blogia kommentoineen miehen sanoin ”miespuoleinen Anna”?
Mutta se päivä toi minulle samalla silloin yhden vielä aikaisempaa suuremman haasteen. Eli kuinka vielä jonain päivänä saada Ljoydin nimmari muistoksi Heliöpoolin nousukaudesta tähän mun huiviini! 😬🤦” 😂
Tsemppiä jatkoon! Ootte ihan parhaita, Yhdessä tai erikseen!!! Vamos!!! 🔥
P.s: Mut älä vaan lopeta syväanalyysejä! On äärimmäisen harvinaista, että kukaan uskaltaa tuolla tasollaan avata ja julkaista ”heikkouksiaan” ja tuntemuksiaan samalla tavoin, kuin sinä niitä avaat. Niitä uskaltaessaan avata muille, ihminen voi tuntea itsensä myös aika haavoittuvaksi. Mutta se tekee tekee sinusta harvinaislaatuinen vahvan ihmisen! 🤔
Toki kuten Arttu sanoi… Posin kautta! Yhtä mielellään täällä kuullaan analyysejä onnistumisista. Ja ne pitääkin pitää kirkkaana mielessä niinä syvimpinä hetkinä, kun niinä pieninä hetkinä tuntuu ettei mikään onnistu. Kuten sanoit, siinä auttaa varmasti niin Annan, kuin Kaukovallan tyylinen positiivinen kannustus! Heidän kanssasi jakama riemu jokaisesta pienestäkin onnistumisesta ja Let’s fight mentaliteetti! Niiden pelien joukkutsemiä ja harmoniaa oli kyllä tosiaan hienoa katsella. 💪Jokunen vuosi sitten opintoretkelläni katsellessani Tehosportteja Kaukovallasta tuli yksi mentaali-idoleistani ( En tiennyt hänen urheilupsykologia taustastaan, joka selittänee paljon). Annaa olenkin jo tässä asiassa aiemmin hehkuttanut. 😊
Mut innolla odotellaan siis jo niitä sinun uusia seikkailuita! Sekä pohdintoja niin tekniikasta, taktiikasta sekä oppimisen lahjoista niin häviöiden kuin voittojen tuomista merkeissä. Uskoen vakaasti upeaan tulevaisuuteen! Niin sinun kuin Ljoydinkin suhteen! 💪🔥 Tosin jos Slamin finaalissa kohtaatte, niin kyllä se kannustus sinun puolellasi kääntyy. 🤫😁
Eijan kirjoitukseen kulminoituu ehkäpä se tärkein tarina glassovaara-saagassa. Tottakai pelilliset analyysit ja menestyksen huuma ovat olleet aina täysin oikeutetusti keskiössä, mutta lyhytkin katsaus menneeseen alleviivaa tappioanalyysin syvyyttä. Sinällään tunnettu tapa purkaa tunnetilaa, mutta antaa niin halutessaan aihioita, kuten toteat, itse kunkin elämänkäänteiden arviointiin. Pidän sitä blogien parhaana antina, mutta en korostetusti; kyllä voiton tuoma ilo ja positiivinen asenne kantaa aina pitemmälle ja siihen on ollut niin helppo yhtyä! Voi sitä heliolovan tai kontiwatsonin ratkaisupisteen jälkeisen katsekontaktin myötäsyntyisen voimaannuttavaa tunnetta!
Uuden edessä uusin eväin. Olkoon se vuorivaara vai vaaravalta tai vaikkapa joku muu ilmoitustaululta napattu randomi, mutta toivoittavasti tarina jatkuu vähintäänkin yhtä suotuissa merkeissä kuten viimeiset vuodet. Kiitos niistä ja tsempit tulevaan!
Oon nyt katsellut muutaman Oton nelurin, ja tuleepa mieleen… vaikka hänellä varmaan edelleen fokus on kaksareissa. Oletko Oton kanssa neluria pelannut?
Olipa mielenkiintoista Harri kun toit tuon ”johtajuus-alamainen” -teeman esiin. Se tuli yllätyksenä, että Lloyd oli se päällepäsmäri. Mielestäni hän näytti pelatessaan enemmän epävarmemmalta varsinkin tehdessään virheen. Mutta toisaalta ei ole ihme, koska tiedän kokemuksestakin, että englantilainen kulttuuri on edelleen hyvin autoritaarinen ja siellä voi olla vain yksi johtaja pelissä. Tietenkin he entisenä suurvaltana yrittävät ottaa aina johtoaseman. Kun sen sijaan suomalaisessa kulttuurissa on demokraattiset asenteet, arvot ja kyetään useimmiten pelaamaan tiiminä ilman, että toisen pitää yrittää ottaa johtoasema.
Toinen näkökulma on miehinen ja naisinen tai maskuliinen ja feminiininen. Joka myös edellä mainittiin. Täälläkin on mainittu se sinun sekapelisi ja sen pelin tunnelma. Mieleeni on piirtynyt pysyvästi myös Henri Kontisen ja Heather Watsonin sekapeli, jonka jälkeen pääsivät jopa kättelemään kuninkaalisia. Molemmissa peleissä oli luovuutta, toinen toisensa huomioonottamista, leikkisyyttä, hymyilyä. Johtuneeko se, siitä että mies-nainen roolit ovat sisäänkirjoitettuna meissä, ja molemmilla on oma roolinsa yhetistyössä. ”Ja miehen ei tarvitse kilpailla toisen miehen kanssa paremmuudesta”.
Minusta tuntuu, että aina sekanelurissa on erilaiset energiat liikkeellä, eli en hirveästi etsisi ratkaisua sitä kautta.
Kiitos monista hienoista peleistä Lloydin kanssa. Olisi ihan fantastista jos peli(t) kotimaisen parin kanssa alkaisivat sujua ja nousu huipulle taas. Eihän tämä ihan mahdoton toive ole. Ulkomailtakin toki löytyy sopivia.
Kiitos taas rehellisestä kirjoituksestasi. Pelit Lloydin kanssa olivat hienoja ja saavutukset historiallisiakin, mutta ammattilaistennis on raakaa tulosurheilua ja sen mukaan täytyy toimia. Aina on uusia pareja tulossa paikallenne, jos homma ei enää luontevasti toimi. Sen takia päätöksenne kokeilla jatkoja muiden kanssa on fiksu. Kontisen Henkan ura ei enää lähtenyt tämmöisessä epäjatkuvuuskohdassa uuteen nousuun parien vaihtuessa useasti. Siksi toivonkin, että löydät aktiivisen ja kentälläkin tunteella elävä parin jonka kanssa hommaa lähtee hyvin rullaamaan ja saatte tiimit kasattua yhteisen tekemisen taakse. Jotenkin tuntuisi, että juuri sen kaltaista tsempparia tarvitsisit rinnallesi kun oma palosi roihuaa kentällä aina isolla liekillä. Tsemppiä jatkoon ja kipsit murretaan rohkeudella ja kovalla asenteella ja sitähän sinulla on aina riittänyt!! Vamos 💪
Kiitos niistä lukuisista hienoista hetkistä, joista saatiin nauttia Lloydin kanssa pelatessasi. Olitte erinomaisen tasapainoinen ja toisianne täydentävä pari. Ja se taianomainen kemia, joka teillä kahden edellisen kauden aikana peleissä näkyi yhdistettynä brittivalmennuksen ammattitaitoon, vei teidät huipulle.
Mutta ehkä tämän kauden alussa tilanne oli erilainen kuin aiemmin. Ette olleet enää haastajia vaan odotukset kasvoivat. Tuli pisteitä puolustettavaksi, ja kun voittoja ei tullut, paineet kasvoivat. Mutta peli näytti toistelevan vanhoja kaavoja ja luovuus puuttui. Rutiini riitti ottamaan alkukierrosten voitot, mutta huippusuoritus olisi vaatinut jotain extraa.
Jäin kaipaamaan esimerkiksi niitä harrimaisia luovia ratkaisuja verkolla, joista aiemmin sai nauttia runsain mitoin. Se sama vanha Harri näkyi kyllä kentällä US Openin mixtyssa ja Davis Cupissa, joten taidot ja peli-ilo sekä itseluottamus ovat tallella, ne pitää vaan saada taas esiin kaikissa peleissä.
Siksi on varmasti hyvä hakea uutta näkökulmaa uudessa vaiheessa uuden parin kanssa, vaikka se kieltämättä haikealta tuntuu. Kun pelataan absoluuttisella huipulla, pitää jostain löytää ne pienet luovat yksityiskohdat, joilla ero muihin tehdään. Olet pelannut erinomaisesti monien eri parien kanssa ja sopeutunut todella nopeasti uusiin kuvioihin. Näin käy varmasti tälläkin kertaa. Tsemppiä loppukauden peleihin ja sopivan parin hakuun sekä mukavia lepohetkiä perheen parissa!
Tsemppiä uusiin haasteisiin, siitä se taas lähtee! Hienoa muistoja matkan varrelta, mutta edessä on vieläkin hienompia hetkiä!
Olihan toi odotettavissa, parin vaihto ei aina toki tarkoita että homma menee parempaa suuntaa mutta ei tiedä jos ei kokeile, asia on teidän välinen mutta kiinnostaa tietää onko siellä kunnolla selvitetty että mikä mättää, miksi mättää ja miten sen voisi korjattua jos kaikki nuo vaihtoehot käyty ja homma ei skulaa nii sit katottava muuta🙏👍Ja aina voi palata takasi jos molemmat huomaa että ikävä tulee 🤭
Leo lastumäen sanoin ”tää on nyt tätä”
🎾🎾🎾
👍👍👍
Mitä jos Henri Kontinen palaisi kentille uudeksi pariksesi? Henrihän on vielä vuotta nuorempi sinua ja saataisiin huippupari olympialaisten neluriin.
Kontisen paluu varmasti ilahduttaisi kaikkia, mutta hyvä olisi nyt löytää pari, jolla on kunnon ranking. Muuten on hankala päästä pelaamaan huipputurnauksia. Sinänsä 2024 olympialaisten luulisi kyllä painavan takaraivossa useammalla ”sekamaaparina” nyt pelaavalla eli elämme mielenkiintoisia aikoja senkin takia.
Eikö Kontinen saisi jonkun ’Protected Ranking’ paluussa? Olihan naisten puolelta Bethany Mattek-Sandskin poissa yli vuoden palaten tänä vuonna ja pääsi heti isoihin kisoihin pelaamaan eri partnereiden kanssa.
Nyt täytyy kyllä vielä hiukan kommentoida ja rehellisyyden nimissä myöntää, että olen ollut aivan pihalla
miettiessäni teidän pelinne alavireen syitä.
Viittasitte Lloydin johtajuuteen ja sitä kautta Harrin kipseihin.
Itse olen ajatellut täysin päinvastoin, että Harri on ollut tiimin ehdoton vetäjä ja päätöksentekijä.
Harrihan on ulospäinsuuntautuva analyytikko ja kova tuulettaja. Lloyd enemmän mörökölliosastoa.
Näin kyllä Lloydin syöttötason ja verkkopelin terävyyden alenemisen samoinkuin palautusten heikkenemisen.
Tässä on hyvin pienistä asioista kiinni, joten tason lasku tuottaa enemmän tappioita.
Harrin hyvä peli kuitenkin pilkahteli Us Openissa ja DavisCupissa, joten ihmettelin mistä kiikastaa.
Ajattelin, että Harri ei saa enää Lloydia vedettyä mukaan kunnon meininkiin.
Niin tai näin.
Teillä oli hieno yhteistyö, joka johti molemmat singelirankingeihin! Todella kova saavutus.
Jatkossa paljon onnea molemmille uusien parienne kanssa!